JULKISASIAMIEHEN RATKAISUEHDOTUS
NILS WAHL
11 päivänä heinäkuuta 2013 ( 1 )
Asia C‑225/12
C. Demir
vastaan
Staatssecretaris van Justitie
(Ennakkoratkaisupyyntö – Raad van State (Alankomaat))
”ETY:n ja Turkin välinen assosiaatiosopimus — Työntekijöiden vapaa liikkuvuus — Päätöksen N:o 1/80 13 artiklan mukainen standstill-velvoite — Soveltamisala — Jäsenvaltion lainsäädäntö, jossa edellytetään ulkomaalaiselta väliaikaista oleskelulupaa ennen ensimmäistä maahantuloa jäsenvaltion alueelle”
1.
Nyt käsiteltävä asia koskee ETY:n ja Turkin välisen assosiaatiosopimuksen ( 2 ) nojalla perustetun assosiaationeuvoston tekemän päätöksen N:o 1/80 ( 3 ) 13 artiklan tulkintaa. Kyseinen määräys on standstill-lauseke, joka estää sopimuspuolia ottamasta välillään käyttöön uusia työntekijöiden vapaan liikkuvuuden rajoituksia 1.12.1980 jälkeen.
2.
Ennakkoratkaisupyynnössään Raad van State (Alankomaat) tiedustelee kyseisen standstill-lausekkeen täsmällistä soveltamisalaa. Vastausta pyydetään erityisesti seuraavaan kysymykseen: missä olosuhteissa Turkin kansalainen voi vedota päätöksen N:o 1/80 13 artiklaan?
I Asiaa koskevat oikeussäännöt
A ETY:n ja Turkin assosiaatio
3.
Assosiaatiosopimuksen tarkoituksena on sen 2 artiklan 1 kohdan mukaisesti edistää sopimuspuolten välisten kaupallisten ja taloudellisten suhteiden jatkuvaa ja tasapainoista vahvistamista toteuttamalla asteittain työntekijöiden vapaa liikkuvuus sekä poistamalla sijoittautumisvapautta ja palvelujen tarjoamisen vapautta koskevia rajoituksia.
4.
Assosiaatiosopimuksen lisäpöytäkirja (jäljempänä lisäpöytäkirja) ( 4 ) allekirjoitettiin 23.11.1970, ja sen 41 artiklassa määrätään:
”1. Sopimuspuolet eivät ota välillään käyttöön uusia sijoittautumisvapauden ja palvelujen vapaan tarjonnan rajoituksia.”
5.
Assosiaationeuvosto teki 19.9.1980 päätöksen N:o 1/80.
6.
Päätöksen N:o 1/80 6 artiklassa määrätään seuraavaa:
”1. Jollei hänen perheenjäsentensä vapaata oikeutta työskentelyyn koskevista 7 artiklan määräyksistä muuta johdu, turkkilaisella työntekijällä, joka kuuluu laillisille työmarkkinoille tietyssä jäsenvaltiossa, on oikeus:
—
työskenneltyään säännönmukaisesti yhden vuoden saada työlupansa uudistetuksi tässä jäsenvaltiossa samaa työnantajaa varten, jos hänellä on työpaikka;
– –”
7.
Saman päätöksen 13 artiklassa todetaan seuraavaa:
”Yhteisön jäsenvaltiot ja Turkki eivät voi ottaa käyttöön uusia rajoituksia, jotka liittyvät työhön pääsyn edellytyksiin, niiden työntekijöiden ja heidän perheenjäsentensä osalta, jotka oleskelevat ja työskentelevät laillisesti jäsenvaltioiden tai Turkin alueella.”
8.
Päätöksen N:o 1/80 16 artiklan mukaisesti sen määräyksiä oli sovellettava 1.12.1980 lähtien.
B Kansallinen lainsäädäntö
9.
Päätöksen N:o 1/80 13 artiklan mukaisen standstill-lausekkeen kannalta merkityksellisenä ajankohtana eli 1.12.1980 ulkomaalaisten maahantuloon Alankomaihin ja heidän oleskeluunsa siellä sovellettiin vuoden 1965 ulkomaalaislakia (Vreemdelingenwet 1965, jäljempänä Vw 1965) ( 5 ) ja vuoden 1966 ulkomaalaisasetusta (Vreemdelingenbesluit 1966, jäljempänä Vb 1966). ( 6 )
10.
Vb 1966:n 41 §:n 1 momentin c kohdassa säädettiin, sellaisena kuin se oli voimassa 1.12.1980, että ulkomaalaisella, joka halusi oleskella Alankomaissa yli kolme kuukautta, oli oltava voimassa oleva passi ja voimassa oleva väliaikainen oleskelulupa. Väliaikaisen oleskeluluvan puuttuminen ei kuitenkaan ollut riittävä peruste maahantulon epäämiseksi, jos sisällöllisessä tarkastelussa oli todettu, että ensimmäistä maahantuloa koskevat vaatimukset täyttyivät muilta osin.
11.
Ulkomaalaislain kokonaisuudistuksesta 23.11.2000 annettu laki (Wet van 23 november 2000 tot algehele herziening van de Vreemdelingenwet, jäljempänä Vw 2000) ( 7 ) tuli voimaan 1.4.2001. Samana päivänä tuli myös voimaan kyseisen lain nojalla annettu vuoden 2000 ulkomaalaisasetus (Vreemdelingenbesluit 2000, jäljempänä Vb 2000). ( 8 )
12.
Vw 2000:n 1 §:n h kohdan mukaisesti väliaikaisella oleskeluluvalla tarkoitetaan ulkomaalaisen lähtövaltionsa Alankomaiden diplomaattisesta edustustosta tai konsulaatista henkilökohtaisesti hakemaa ja saman edustuston tai konsulaatin myöntämää ja ulkoasiainministerin ennakkolupaan perustuvaa viisumia yli kolmen kuukauden oleskelua varten.
13.
Vw 2000:n 8 §:n a kohdan mukaisesti ulkomaalaisella on oikeus oleskella laillisesti Alankomaissa, jos hänellä on määräaikainen oleskelulupa.
14.
Vw 2000:n 8 §:n f kohdan mukaan ulkomaalaisella, joka on hakenut määräaikaista oleskelulupaa, on oikeus oleskella Alankomaissa odottaessaan päätöstä hakemukseensa, eikä häntä voida sillä välin karkottaa maasta.
15.
Vw 2000:n 16 §:n 1 momentin a kohdan mukaisesti tavanomaista määräaikaista oleskelulupaa koskeva hakemus voidaan hylätä, jos ulkomaalaisella ei ole voimassa olevaa väliaikaista oleskelulupaa, jonka perusteena on sama oleskelun tarkoitus kuin se, jota varten määräaikaista oleskelulupaa haetaan.
16.
Vb 2000:n 3.71 §:n 1 momentin mukaisesti on määräaikaista oleskelulupaa koskeva hakemus hylättävä, jos asianomaisella ulkomaalaisella ei ole voimassa olevaa väliaikaista oleskelulupaa.
17.
Ulkomaalaisista vuonna 2000 annetun yleiskirjeen (Vreemdelingencirculaire 2000) mukaisesti väliaikaisen oleskeluluvan myöntämistä koskevaa hakemusta on lisäksi arvioitava niiden vaatimusten perusteella, joita sovelletaan oleskeluluvan myöntämiseen. Kyseisen yleiskirjeen mukaisesti syynä velvoitteeseen väliaikaisen oleskeluluvan hakemisesta jo ennen Alankomaihin saapumista on auttaa maan viranomaisia arvioimaan, täyttääkö asianomainen ulkomaalainen kaikki maahan pääsyä koskevat vaatimukset.
II Tosiseikat, asian käsittely ja ennakkoratkaisukysymykset
18.
C. Demir, joka on Turkin kansalainen, saapui Alankomaihin 1.10.1990. Sen jälkeen, kun hänet oli pidätetty laittoman oleskelun perusteella, hänet karkotettiin maasta 11.12.1991.
19.
Demir haki 19.4.1993 oleskelulupaa oleskellakseen Alankomaissa vaimonsa kanssa, joka on Alankomaiden kansalainen. Hänelle myönnettiin oleskelulupa 7.5.1993 ja 19.9.1993 väliseksi ajaksi. Kyseisen oleskeluluvan nojalla Demir sai ottaa vastaan sellaista työtä, johon ei tarvittu työlupaa. Myöhemmin oleskeluluvan voimassaoloa jatkettiin 18.7.1995 asti. Sinä aikana Demir työskenteli useiden työnantajien palveluksessa yhteensä yli kymmenen kuukauden ajan.
20.
Avioliiton purkauduttua Demir haki 3.8.1995 lupaa oleskelunsa jatkamiseen. Hakemus hylättiin 8.7.1997 tehdyllä päätöksellä. Demirin hallinnollinen valitus jäi tuloksettomaksi, ja hänen siitä päätöksestä nostamansa kanne jätettiin tutkimatta 12.3.1998 annetulla tuomiolla.
21.
Vuosina 1998–2007 Demir jätti uusia oleskelulupahakemuksia, mutta toimivaltaiset kansalliset viranomaiset hylkäsivät ne kaikki.
22.
Nyt käsiteltävä asia koskee hakemusta, jonka Demir jätti 13.2.2007 saadakseen tavanomaisen määräaikaisen oleskeluluvan, jonka turvin hän voisi ottaa vastaan palkkatyötä.
23.
Oikeusministeriön valtiosihteeri (staatssecretaris van Justitie, jäljempänä valtiosihteeri) hylkäsi Demirin hakemuksen 26.4.2007 tekemällään päätöksellä sen perusteella, ettei Demirillä ollut voimassa olevaa väliaikaista oleskelulupaa, jonka perusteena on sama oleskelun tarkoitus kuin se, jota varten määräaikaista oleskelulupaa on haettu. Sittemmin valtiosihteeri totesi 10.9.2007 tekemässään päätöksessä, että Demirin kyseisestä päätöksestä esittämä oikaisuvaatimus on perusteeton.
24.
Demir riitautti jälkimmäisen päätöksen Rechtbank ’s-Gravenhagessa (Haagin aluetuomioistuimessa), joka hylkäsi hänen kanteensa 16.6.2008 antamallaan tuomiolla. Rechtbankin mukaan yhteisöjen tuomioistuimen yhdistetyissä asioissa Abatay ym. ( 9 ) antamasta tuomiosta kävi ilmi, että päätöksen N:o 1/80 13 artiklaan eivät voineet vedota ne Turkin kansalaiset, jotka eivät olleet noudattaneet vastaanottavan jäsenvaltion sääntöjä ensimmäisestä maahantulosta ja maassa oleskelusta eivätkä näin ollen oleskelleet laillisesti kyseisen valtion alueella. Rechtbank totesi, ettei Demir voinut vedota päätöksen N:o 1/80 13 artiklaan, sillä hän ei ollut oleskellut Alankomaissa laillisesti kyseisen hakemuksen jättämisajankohtana eli 13.2.2007.
25.
Demir valitti 16.7.2008 tästä tuomiosta ennakkoratkaisupyynnön esittäneeseen tuomioistuimeen, joka on nyt esittänyt seuraavat ennakkoratkaisukysymykset:
”1)
Onko päätöksen N:o 1/80 13 artiklaa tulkittava siten, että tätä määräystä sovelletaan ensimmäistä maahantulon sallimista koskevaan aineelliseen ja/tai muodolliseen edellytykseen myös silloin, kun tällaisella edellytyksellä, kuten käsiteltävässä asiassa väliaikaisella oleskeluluvalla, on tarkoituksena muun muassa ehkäistä laitonta maahantuloa ja oleskelua ennen varsinaisen oleskeluluvan hakemista, ja onko edellytystä tältä osin pidettävä yhdistetyissä asioissa C-317/01 ja C-369/01, Abatay ym., 21.10.2003 annetun tuomion kohdassa 85 tarkoitettuna toimenpiteenä, jota voidaan vahvistaa?
2)
a)
Mikä merkitys on tässä yhteydessä annettava päätöksen N:o 1/80 13 artiklassa asetetulle laillista oleskelua koskevalle vaatimukselle?
b)
Onko tässä yhteydessä merkityksellistä, että kansallisen lainsäädännön perusteella itse hakemuksen jättäminen merkitsee sitä, että oleskelu on laillista sen ajan, kun hakemuksesta ei ole tehty hylkäävää päätöstä, vai onko merkityksellistä ainoastaan se, että oleskelua ennen hakemuksen jättämistä pidetään kansallisen lainsäädännön perusteella laittomana?”
26.
Kirjallisia huomautuksia ovat esittäneet Demir, Alankomaiden, Saksan ja Italian hallitukset sekä komissio, jotka kaikki – Italian hallitusta lukuun ottamatta – esittivät suullisia huomautuksia 25.4.2013 pidetyssä istunnossa.
III Asian tarkastelu
A Alustavat toteamukset
27.
Päätöksen N:o 1/80 13 artiklan ja lisäpöytäkirjan 41 artiklan 1 kohdan kaltaisten standstill-lausekkeiden taustalla on pyrkimys estää tiettynä ajankohtana olemassa olevien erityisten edellytysten tiukentaminen. ( 10 ) Standstill-lausekkeet toimivat eräänlaisina menettelyllisiä sääntöjä muistuttavina sääntöinä, joiden mukaan määräytyvät ajallisesti ne asian kannalta merkitykselliset säännökset, joiden perusteella on arvioitava, missä asemassa on Turkin kansalainen, joka haluaa käyttää assosiaatiosopimuksen mukaisia oikeuksiaan. ( 11 ) Standstill-lauseke toisin sanoen ratkaisee pääasian kaltaisessa tapauksessa sen, mitä lainsäädäntöä sovelletaan.
28.
Esillä olevan asian ytimessä on tarve sovittaa yhteen kaksi unionin oikeuskäytännössä esitettyä tulkintaa päätöksen N:o 1/80 13 artiklan ja lisäpöytäkirjan 41 artiklan 1 soveltamisalasta. Kyse on tarkemmin sanottuna siitä, onko kyseiset standstill-lausekkeet tulkittava samalla tavoin, vaikka niiden sanamuodoissa esiintyykin eroja.
29.
Paremman käsityksen saamiseksi tämän ennakkoratkaisupyynnön taustalla olevista ongelmakysymyksistä on hyödyllistä tarkastella lyhyesti nyt kyseessä oleviin standstill-lausekkeisiin liittyvän unionin tuomioistuimen oikeuskäytännön perusperiaatteita.
30.
Tuomioistuin on yhtäältä katsonut johdonmukaisesti, että molempien kyseisten standstill-lausekkeiden tarkoituksena on estää kansallisia viranomaisia asettamasta uusia käytännön esteitä työntekijöiden vapaalle liikkuvuudelle, sijoittautumisvapaudelle ja palvelujen tarjoamisen vapaudelle ja siten luoda suotuisat olosuhteet mainittujen vapauksien asteittaiselle toteutumiselle. Molempien määräysten perusajatuksena on siis sama tavoite eli varmistaa kyseisten vapauksien asteittainen toteutuminen sopimuspuolten osalta. ( 12 )
31.
Tuomioistuin on myös katsonut, että kummassakin määräyksessä kielletään samalla tavoin ottamasta käyttöön uusia rajoituksia, jotka koskevat työntekijöiden vapaata liikkuvuutta, sijoittautumisvapautta ja palvelujen tarjoamisen vapautta. Tämä kielto käsittää Turkin kansalaisten ensimmäistä maahantulon sallimista vastaanottavan jäsenvaltion alueelle koskevien aineellisten ja/tai muodollisten edellytysten rajoitukset heidän aikoessaan käyttää assosiaatiosopimuksessa vahvistettuja taloudellisia vapauksia. ( 13 )
32.
Kuten kansallinen tuomioistuin huomauttaa, yhteisöjen tuomioistuin oli toisaalta todennut aiemmin yhdistetyissä asioissa Abatay ym., että vaikka päätöksen N:o 1/80 13 artiklan ulottuvuus ei rajoitukaan niihin Turkin kansalaisiin, jotka jo ovat integroituneet jäsenvaltion työmarkkinoihin – toisin kuin päätöksen N:o 1/80 6 artiklan soveltamisala – Turkin kansalainen voi vedota kyseiseen standstill-lausekkeeseen ”ainoastaan, mikäli hän on noudattanut vastaanottavan jäsenvaltion maahantuloa, oleskelua ja tarvittaessa työskentelyä koskevia sääntöjä ja siis mikäli hän on laillisesti kyseisen jäsenvaltion alueella”. Toimivaltaisilla kansallisilla viranomaisilla ”on siis oikeus päätöksen N:o 1/80 voimaantulon jälkeenkin vahvistaa niitä toimenpiteitä, joita voidaan toteuttaa niiden Turkin kansalaisten osalta, joiden tilanne on sääntöjenvastainen”. ( 14 )
33.
Tämä näyttäisi kuitenkin olevan ristiriidassa unionin tuomioistuimen myöhemmän, lisäpöytäkirjan 41 artiklan 1 kohtaa koskevan oikeuskäytännön kanssa. Tuomioistuin on tässä asiayhteydessä todennut nimenomaisesti, ettei standstill-lausekkeen soveltamisen kannalta ole merkityksellistä, onko asianomaisen Turkin kansalaisen oleskelu vastaanottavassa jäsenvaltiossa hakemuksen tekemisajankohtana laillista vai ei. ( 15 )
34.
Edellä esitettyjen toteamusten suhde toisiinsa vaikuttaisi ensi näkemältä hieman ongelmalliselta. Kuinka päätöksen N:o 1/80 13 artiklan soveltamisalaa olisi tulkittava? Ja varsinkin, millainen merkitys olisi annettava 13 artiklan mukaiselle ilmaisulle ”oleskelevat laillisesti” arvioitaessa sitä, ketkä voivat vedota kyseiseen määräykseen?
35.
Jäljempänä tarkastelen ensin kysymystä siitä, sovelletaanko päätöksen N:o 1/80 13 artiklaa nyt esillä olevien kaltaisiin, oleskelulupien myöntämistä koskeviin sääntöihin. Sen jälkeen tarkastelen laillista oleskelua koskevaa vaatimusta kyseisen määräyksen soveltamisen kannalta. Siinä yhteydessä tarkastelen myös ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen pohtimaa kysymystä siitä, onko sen käsiteltävänä olevassa asiassa 13 artiklan tulkinnan kannalta merkitystä sillä, mitä yhteisöjen tuomioistuin on todennut yhdistetyissä asioissa Abatay ym. ( 16 )
B Uuden rajoituksen olemassaolo
36.
Ennakkoratkaisupyynnön esittänyt tuomioistuin tiedustelee ensimmäisellä kysymyksellään, onko Vw 2000:ssa säädetyn kaltainen väliaikaisen oleskeluluvan vaatimus työntekijöiden vapaan liikkuvuuden uusi rajoitus, joka merkitsee ”Turkin kansalaisille – – tämän jäsenvaltion alueelle myönnettävää ensimmäistä maahantulolupaa koskevaa aineellista ja/tai menettelyllistä edellytystä” unionin tuomioistuimen oikeuskäytännössä tarkoitetulla tavalla, kuten edellä mainittiin. ( 17 )
37.
Mielestäni on kyse tästä.
38.
Aluksi haluan painottaa sitä, ettei päätöksen N:o 1/80 13 artiklalla puututa jäsenvaltioiden toimivaltaan evätä Turkin kansalaisilta pääsy alueelleen ja työskentely siellä. ( 18 ) Siinä kuitenkin asetetaan rajoituksia kyseisen toimivallan käyttämistavalle. Standstill-velvoite ei tarkemmin sanottuna vaatinut jäsenvaltioita kumoamaan niitä työntekijöiden vapaan liikkuvuuden rajoituksia, joita jo sovellettiin standstill-lausekkeen tullessa voimaan. Lauseke sen sijaan luo velvoitteen säilyttää vallitseva tilanne ja niin ollen pidättyä toteuttamasta uusia toimenpiteitä, jotka saattaisivat estää assosiaatiosopimuksen tavoitteiden asteittaisen saavuttamisen. ( 19 )
39.
Yhdistetyissä asioissa Abatay ym. antamansa tuomion jälkeen tuomioistuin on myös katsonut, että päätöksen N:o 1/80 13 artiklan mukainen standstill-velvoite – samoin kuin lisäpöytäkirjan 41 artiklan 1 kohdassa asetettu vastaava velvoite – ulottuu sellaisten uusien toimenpiteiden toteuttamiseen, joilla pyritään rajoittamaan tai joiden vaikutuksesta rajoitetaan työntekijöiden vapaata liikkuvuutta koskevien oikeuksien käyttämistä siten, että rajoitukset ovat tiukempia kuin ne, joita sovellettiin päätöksen N:o 1/80 tullessa voimaan asianomaisessa jäsenvaltiossa. ( 20 )
40.
Päätöksen N:o 1/80 13 artikla koskee lähtökohtaisesti paitsi työhönpääsyyn välittömästi liittyviä toimenpiteitä, myös sääntöjä Turkin kansalaisten ensimmäisestä maahantulosta vastaanottavan jäsenvaltion alueelle heidän aikoessaan käyttää oikeuttaan työntekijöiden vapaaseen liikkuvuuteen. Yhteisöjen tuomioistuin onkin tältä osin katsonut, että 13 artiklaa sovelletaan oleskelulupien myöntämistä ja niiden voimassaolon jatkamista koskeviin sääntöihin. ( 21 ) Koska vaatimus oleskeluluvan hankkimisesta ja mahdollisuus ottaa vastaan työtä vastaanottavassa jäsenvaltiossa kytkeytyvät niin läheisesti toisiinsa, päätöksen N:o 1/80 13 artiklan soveltamisalan ulottaminen esitetyllä tavalla ensimmäistä maahantuloa koskeviin säännöksiin ja määräyksiin vaikuttaakin asianmukaiselta kyseisen standstill-lausekkeen tehokkaan vaikutuksen varmistamiseksi.
41.
Nyt käsiteltävässä tapauksessa käy ennakkoratkaisupyynnön sisältämistä tiedoista ilmi, että työntekijöiden vapaan liikkuvuuden harjoittamisen edellytykset ovat tiukentuneet Vw 2000:n voimaantulon seurauksena.
42.
Väliaikaista oleskelulupaa koskeva vaatimus tosin oli olemassa jo 1.12.1980 (sellaisena kuin siitä oli säädetty Vb 1966:ssa). Tämä on standstill-velvoitteen voimaantuloajankohta ja ratkaiseva ajankohta arvioitaessa kyseisen lausekkeen merkitystä nyt käsiteltävän pääasian kannalta.
43.
Väliaikaisen oleskeluluvan puuttumista ei kuitenkaan pidetty ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen oikeuskäytännön mukaan riittävänä perusteena maahantulon epäämiselle Vw 1965:n nojalla silloin, kun hakija täytti ensimmäisen maahantulon muut edellytykset. Väliaikaisen oleskeluluvan puuttumiseen ei siis voinut vedota oleskeluluvan epäämisperusteena, jos hakemuksen sisällöllisessä tarkastelussa oli todettu, että tällaista oleskelulupaa koskevat vaatimukset täyttyivät muilta osin.
44.
Kansallinen tuomioistuin katsoo tältä osin, ettei väliaikaisen oleskeluluvan puuttuminen ollut Vw 2000:n voimaantuloon eli 1.4.2001 asti itsenäinen ja riittävä peruste maahantulon epäämiselle. ( 22 )
45.
Ennakkoratkaisupyynnöstä käy ilmi, että vuodesta 2001 lähtien kolmansien maiden kansalaisten, myös Turkin kansalaisten, on täytynyt hakea väliaikaista oleskelulupaa Alankomaiden alueen ulkopuolelta käsin. Se, että hakijalla on (Alankomaiden alueen ulkopuolella hankittu) väliaikainen oleskelulupa, näyttääkin nyt olevan tavanomaisen määräaikaisen oleskeluluvan saamisen ennakkoedellytyksenä.
46.
Ennen Vw 2000:n voimaantuloa ulkomaalaiset siis saattoivat hakea tavanomaista määräaikaista oleskelulupaa Alankomaista käsin ilman sitä vaaraa, että lupa evättäisiin automaattisesti, mikäli heillä ei jo ollut väliaikaista oleskelulupaa. Koska näin ei enää ole ja koska laiton maahantulo ja laiton oleskelu maassa ennen hakemuksen jättämistä ovat nykyään riittävä peruste luvan epäämiselle, mielestäni on selvää, että nyt kyseessä olevan kaltainen kansallinen lainsäädäntö on päätöksen N:o 1/80 13 artiklassa tarkoitettu työntekijöiden liikkuvuuden uusi este. Tämä johtuu siitä, että – toisin kuin ennen 1.4.2001 vallinneessa tilanteessa – nyt kyseessä olevassa lainsäädännössä asetetaan ensimmäisen maahantulon edellytykseksi se, että hakijalle on myönnetty väliaikainen oleskelulupa Alankomaiden alueen ulkopuolella. ( 23 )
47.
Ehdotankin, että ensimmäiseen ennakkoratkaisukysymykseen vastataan siten, että päätöksen N:o 1/80 13 artiklaa sovelletaan pääasiassa kyseessä olevan kaltaiseen, ensimmäistä maahantulon sallimista koskevaan aineelliseen ja/tai muodolliseen edellytykseen, joka koskee väliaikaista oleskelulupaa.
C Laillista oleskelua koskeva vaatimus
1. Ketkä voivat vedota päätöksen N:o 1/80 13 artiklaan?
48.
Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin tiedustelee toisella kysymyksellään, joka on jaettu kahteen osaan, millainen merkitys olisi tässä yhteydessä annettava päätöksen N:o 1/80 13 artiklan mukaiselle ilmaisulle ”oleskelevat laillisesti”. Toisin sanoen, sovelletaanko 13 artiklaa ainoastaan niihin Turkin kansalaisiin, jotka oleskelevat vastaanottavassa jäsenvaltiossa laillisesti? ( 24 )
49.
Tähän kysymykseen on mielestäni vastattava kieltävästi. Seuraavaksi esitän syyt, joiden vuoksi en pidä ”laillista oleskelua mielekkäänä perusteena arvioitaessa sitä, ketkä voivat vedota 13 artiklaan.
50.
Haluan tässä vaiheessa kuitenkin tähdentää, ettei päätöksen N:o 1/80 13 artiklan soveltaminen edellytä sitä, että asianomainen Turkin kansalainen täyttää kyseisen päätöksen 6 artiklan 1 kohdassa esitetyt vaatimukset. Näin ollen standstill-lausekkeen soveltamisala ei rajoitu palkkatyössä oleviin Turkin kansalaisiin. ( 25 ) Päätöksen 6 artiklassa määrätään työskentelyedellytyksistä, jotka mahdollistavat asianomaisten asteittaisen integroitumisen vastaanottavaan jäsenvaltioon, kun taas 13 artikla koskee työhön pääsyyn liittyviä kansallisia toimenpiteitä. ( 26 ) Jälkimmäiseen määräykseen voivatkin vedota myös ne Turkin kansalaiset, joilla ei vielä ole päätöksen N:o 1/80 6 artiklan 1 kohdassa vahvistettuja oikeuksia. ( 27 ) Tältä osin 13 artikla on soveltamisalaltaan 6 artiklaa paljon laajempi ja käsittää periaatteessa varsin monenlaisia Turkin kansalaisia.
51.
Kun otetaan huomioon ero siinä, missä tilanteissa päätöksen N:o 1/80 13 artiklaa sovelletaan, verrattuna saman päätöksen 6 artiklaan, se, ettei Demirin kaltainen Turkin kansalainen täytä 6 artiklassa eriteltyjen oikeuksien edellytyksiä, ( 28 ) ei automaattisesti tarkoita sitä, etteikö hän voisi vedota 13 artiklaan.
52.
On kuitenkin vielä tarkasteltava kysymystä siitä, ketkä voivat vedota päätöksen N:o 1/80 13 artiklaan.
53.
Alankomaiden, Saksan ja Italian hallitukset huomauttavat tältä osin, että päätöksen N:o 1/80 13 artiklaan eivät voi vedota Demirin kaltaiset Turkin kansalaiset, jotka ovat lainvastaisessa tilanteessa. Standstill-lausekkeeseen voivat näin ollen vedota vain ne Turkin kansalaiset, jotka ovat noudattaneet maahantuloa ja oleskelua koskevia kansallisia sääntöjä.
54.
Saksan hallituksen mielestä on tehtävä ero päätöksen N:o 1/80 13 artiklan ja tätä päätöstä huomattavasti aiemmin voimaan tulleen lisäpöytäkirjan 41 artiklan 1 kohdan välillä. Kyseisessä 41 artiklan 1 kohdassa yleisesti ottaen kielletään sijoittautumista ja palvelujen tarjoamista koskevat uudet rajoitukset, kun taas 13 artiklassa nimenomaisesti viitataan maassa laillisesti oleskeleviin työntekijöihin ja heidän perheisiinsä. Saksan hallituksen mielestä kyseisten määräysten sanamuotojen erilaisuuteen on syynsä: ero kertoo sopimuspuolten tahdosta rajata selvästi päätöksen N:o 1/80 13 artiklan soveltamisalaa työntekijöiden vapaan liikkuvuuden suhteen verrattuna sijoittautumiseen ja palveluihin sovellettavan, 41 artiklan 1 kohdan mukaisen standstill-lausekkeen soveltamisalaan.
55.
Pitää paikkansa, että tuomioon Abatay ym. perustuvan oikeuskäytännön mukaan Turkin kansalaiset voivat vedota 13 artiklaan ainoastaan, mikäli he ovat noudattaneet ensimmäistä maahantuloa, oleskelua ja tarvittaessa työskentelyä koskevia vastaanottavan jäsenvaltion sääntöjä, minkä seurauksena asianomainen oleskelee laillisesti kyseisen jäsenvaltion alueella. ( 29 )
56.
Vaikka lisäpöytäkirjan 41 artiklan 1 kohdassa ei vaaditakaan, että voidakseen vedota mainitun määräyksen standstill-lausekkeeseen asianomaisten Turkin kansalaisten on oltava vastaanottavassa jäsenvaltiossa laillisesti, tai ylipäänsä oltava siellä, ( 30 ) tällainen vaatimus nimenomaisesti sisältyy 13 artiklaan. ( 31 ) Kun otetaan huomioon kyseinen vaatimus ja se seikka, että työn vastaanottaminen vastaanottavassa jäsenvaltiossa väistämättä edellyttää siellä olemista, ei ole hämmästyttävää, että unionin tuomioistuin on siinä yhteydessä johdonmukaisesti viitannut laillisen oleskelun vaatimukseen ja katsonut, että Turkin kansalaiset voivat vedota kyseiseen määräykseen ainoastaan, mikäli he oleskelevat vastaanottavassa jäsenvaltiossa laillisesti. Tuomioistuin on hiljattain vahvistanut tämän toteamuksensa asiassa Sahin antamassaan tuomiossa. ( 32 )
57.
Katson kuitenkin, että on korostettava jälkimmäisen asian erityisolosuhteita. Kantaja nimittäin jo oleskeli vastaanottavassa jäsenvaltiossa riidanalaisen kansallisen lainsäädännön tullessa voimaan. Hän oli saapunut vastaanottavan jäsenvaltion alueelle laillisesti ja noudattanut asian kannalta merkityksellisiä, oleskelulupien myöntämistä koskevia kansallisia sääntöjä ennen kuin riidanalainen kansallinen lainsäädäntö – joka tiukensi tiettyjä, oleskelulupien myöntämiseen liittyviä edellytyksiä – tuli voimaan. ( 33 ) Siinä tilanteessa yhteisöjen tuomioistuimen ei tarvinnut nimenomaisesti tarkastella kysymystä niiden Turkin kansalaisten laillisesta oleskelusta, jotka haluavat tulla vastaanottavaan jäsenvaltioon tällaisen lainsäädännön voimaantulon jälkeen.
58.
Päätöksen N:o 1/80 13 artiklan henkilöllisen soveltamisalan rajaamisella Turkin kansalaisiin, jotka oleskelevat laillisesti vastaanottavassa jäsenvaltiossa riidanalaisen kansallisen lainsäädännön tullessa voimaan – tai oikeastaan oleskeluluvan hakemisajankohtana, kuten Saksan ja Alankomaiden hallitukset nyt käsiteltävässä asiassa esittävät – vietäisiin nähdäkseni standstill-lausekkeen tehokas vaikutus.
59.
Tilanteen havainnollistamiseksi oletetaan ensin, että jäsenvaltio X antaa uutta lainsäädäntöä, joka tulee voimaan 1.2.1981 ja joka tiukentaa oleskelulupien myöntämisen ja voimassaolon pidentämisen edellytyksiä koskevia sääntöjä 1.12.1980 voimassa olleeseen lainsäädäntöön nähden. Nyt käsiteltävässä asiassa huomautuksia esittäneiden hallitusten tulkinnan mukaan ainoastaan ne Turkin kansalaiset, jotka 1.2.1981 jo oleskelivat laillisesti jäsenvaltio X:ssä, voisivat vedota päätöksen N:o 1/80 13 artiklaan. Maahan 1.2.1981 jälkeen tulleiden sen sijaan olisi täytettävä uudet edellytykset ennen kuin he voisivat vedota kyseiseen määräykseen.
60.
Kuvitelkaamme lisäksi, että jäsenvaltio X ottaa käyttöön lisätoimenpiteitä, tällä kertaa 1.7.1982. Uusilla säännöillä kiristetään entisestään 1.12.1980 voimassa olleita oleskelulupien myöntämisen ja voimassaolon pidentämisen edellytyksiä. Tässäkin tapauksessa 13 artiklaan voisivat vedota ainoastaan ne Turkin kansalaiset, jotka 1.7.1982 jo oleskelivat laillisesti jäsenvaltio X:ssä. Maahan 1.7.1982 jälkeen tulleiden sen sijaan olisi noudatettava näitä maahantuloa ja oleskelua koskevia tiukempia sääntöjä ennen kuin he voisivat vedota 13 artiklaan.
61.
Esittämäni esimerkki osoittaa, että päätöksen N:o 1/80 13 artiklan suppea tulkinta käytännössä antaisi jäsenvaltioille mahdollisuuden tiukentaa asteittain sääntöjä, joita ei kuulu tehdä tiukemmiksi, ja siten kiertää standstill-velvoitetta. Kyseinen velvoite ilmenee nimittäin velvollisuutena pidättyä toimenpiteistä niihin Turkin kansalaisiin nähden, jotka voivat vedota 13 artiklaan. ( 34 ) Ottaen huomioon, että standstill-lausekkeen tarkoituksena on varmistaa työntekijöiden vapaan liikkuvuuden soveltamisalan asteittainen laajentaminen Turkin kansalaisiin, edellä kuvailtu tilanne on juuri sellainen, joka kyseisen lausekkeen on tarkoitus estää.
62.
Siksi katsonkin, että päätöksen N:o 1/80 13 artiklan tehokkaan vaikutuksen varmistamiseksi sitä on sovellettava yhtäläisesti niihin Turkin kansalaisiin, jotka haluavat tulla vastaanottavaan jäsenvaltioon ensimmäisen kerran riidanalaisen lainsäädännön voimaantulon jälkeen. Muunlainen tulkinta olisi vastoin standstill-lausekkeen nimenomaista tarkoitusta eli sen varmistamista, että jäsenvaltiot noudattavat assosiaatiosopimuksen mukaisia velvoitteitaan.
2. Laillisen oleskelun vaatimus ei ole tässä yhteydessä merkityksellinen.
63.
Ennakkoratkaisupyynnössä ovat keskeisellä sijalla yhteisöjen tuomioistuimen toteamukset yhdistetyissä asioissa Abatay ym. ( 35 ) Kansallinen tuomioistuin pohtii erityisesti sitä, onko kyseisellä tuomiolla vaikutusta päätöksen N:o 1/80 13 artiklan tulkintaan nyt käsiteltävässä asiassa.
64.
Nähdäkseni ei ole.
65.
Olen edellä yrittänyt havainnollistaa sitä, miksi katson, että riidanalaista standstill-lauseketta on sovellettava yhtäläisesti niihin Turkin kansalaisiin, jotka tulevat vastaanottavaan jäsenvaltioon ensimmäisen kerran riidanalaisen kansallisen lainsäädännön voimaantulon jälkeen. Tämä näkökanta ei toki automaattisesti tee laillisen oleskelun vaatimuksesta tehotonta, ja sen voisi periaatteessa sovittaa yhteen yhdistetyissä asioissa Abatay ym. annetun tuomion kanssa, sillä siinä asiassa riidanalaisena ollut lainsäädäntö käsitteli työlupavaatimuksia koskevia poikkeuksia eikä ensimmäistä maahantuloa koskevia sääntöjä. Tällainen olisi kuitenkin mahdollista ainoastaan, jos ensimmäistä maahantuloa ja erityisesti oleskelulupien myöntämistä koskevat edellytykset eivät kuuluisi 13 artiklan aineelliseen soveltamisalaan.
66.
Kuten edellä 31 kohdassa mainitsinkin, unionin tuomioistuin on yhdistettyjen asioiden Abatay ym. jälkeisessä oikeuskäytännössään nimenomaisesti todennut, että päätöksen N:o 1/80 13 artiklan soveltamisala on laajempi. Nykyään katsotaan, ettei kyseinen määräys käsitä suppeassa merkityksessä vain työhön pääsyn edellytyksiä, vaan siinä säädetään lisäpöytäkirjan 41 artiklan 1 kohdan tavoin myös uusista rajoituksista, jotka liittyvät ensimmäistä maahantulon sallimista asianomaiseen jäsenvaltioon koskeviin aineellisiin ja/tai muodollisiin edellytyksiin. Näin ollen Saksan hallituksen väitteitä siitä, että sopimuspuolet olisivat tietoisesti rajoittaneet päätöksen N:o 1/80 13 artiklan soveltamisalaa, näyttäisi olevan vaikeata sovittaa yhteen oikeuskäytännön kanssa.
67.
Ennakkoratkaisua pyytäneessä tuomioistuimessa vireillä oleva asia havainnollistaakin tältä osin hyödyllisesti sitä, miksi laillisen oleskelun vaatimusta ei voida pitää merkityksellisenä arvioitaessa sitä, ketkä pääasian kaltaisissa olosuhteissa voivat vedota päätöksen N:o 1/80 13 artiklaan.
68.
Nyt vireillä olevassa pääasiassa standstill-lauseke asettaa toimivaltaisille viranomaisille velvoitteen pidättyä soveltamasta Vw 2000:ta, erityisesti vaatimusta väliaikaisesta oleskeluluvasta, niihin Turkin kansalaisiin, jotka voivat asemansa perusteella vedota päätöksen N:o 1/80 13 artiklaan. Uuden lainsäädännön voimaantulosta huolimatta heidän oleskelulupahakemuksensa on siis tutkittava samoin aineellisin perustein kuin ennen 1.4.2001 voimassa olleiden sääntöjen aikana.
69.
Kuten kansallinen tuomioistuin huomauttaa, väliaikaisen oleskeluluvan puuttuminen on kuitenkin synnyttänyt tilanteen, jossa Turkin kansalaisen tulo Alankomaihin ja oleskelu siellä on laitonta sekä 1.12.1980 ja sen jälkeen että 1.4.2001 ja sen jälkeen. Vaikka laiton maahantulo Alankomaihin ei ollut riittävä peruste oleskelulupahakemuksen epäämiselle silloin, kun hakija muutoin täytti oleskeluluvan myöntämisen edellytykset, tämä seikka ei tuonut muutosta Turkin kansalaisen laittomaan asemaan suhteessa sääntöihin, jotka koskevat ensimmäistä maahanpääsyä vastaanottavan jäsenvaltion alueelle.
70.
Asian selventämiseksi kuvitelkaamme, että Turkin kansalainen Y tulee Alankomaiden alueelle vuonna 2013 tarkoituksenaan ottaa vastaan työtä. Olen jo perustellut, miksi katson, että päätöksen N:o 1/80 13 artiklaa olisi sovellettava Turkin kansalaisiin, jotka tulevat vastaanottavan jäsenvaltion alueelle kyseisen määräyksen aineelliseen soveltamisalaan kuuluvan kansallisen lainsäädännön voimaantulon jälkeen. Y:n pitäisikin siksi voida vedota 13 artiklaan pääasiassa kyseessä olevien sääntöjen kohdalla. On selvää, että hänen oleskelulupahakemuksensa olisi – väliaikaisen oleskeluluvan puuttumisesta huolimatta – tutkittava 1.12.1980 voimassa olleiden sääntöjen perusteella tai, mikäli kyseisiä sääntöjä olisi sittemmin lievennetty, kyseisen ajankohdan jälkeen voimassa olleiden edullisimpien sääntöjen mukaisesti. ( 36 ) Jos laillisen oleskelun vaatimukselle kuitenkin annettaisiin tässä yhteydessä jokin merkitys ja jos Y:llä ei Alankomaihin saapuessaan olisi väliaikaista oleskelulupaa, hän ei voisi vedota 13 artiklan mukaiseen standstill-lausekkeeseen Vw 2000:ta vastaan. Tämä johtuu siitä, että Demirin tavoin hän olisi muodollisesti sääntöjenvastaisessa tilanteessa niin vanhojen kuin uusienkin sääntöjen mukaan.
71.
Jos laillisen oleskelun vaatimukselle annetaan kuvatunlaisissa olosuhteissa jonkinlainen merkitys, 13 artiklan mukainen standstill-lauseke selvästikin menettää merkityksensä. Siltä osin kuin Vw 2000:n kaltaisessa kansallisessa lainsäädännössä säädetään ensimmäisestä maahantulosta vastaanottavaan jäsenvaltioon ja oleskeluluvan myöntämisestä sinne ja siten vaikutetaan mahdollisuuteen saada oleskeluoikeus kyseiseen jäsenvaltioon, laillinen oleskelu ei nähdäkseni voi olla hyödyllinen peruste arvioitaessa päätöksen N:o 1/80 13 artiklan soveltamisalaa. ( 37 )
72.
Lopuksi on syytä tarkastella lyhyesti yhteisöjen tuomioistuimen ratkaisua yhdistetyissä asioissa Abatay ym. antaman tuomionsa 85 kohdassa, jossa nimenomaisesti pidetään hyväksyttävänä vahvistaa toimenpiteitä, joita voidaan kohdistaa sääntöjenvastaisessa asemassa oleviin Turkin kansalaisiin.
73.
Totean, ettei päätöksen N:o 1/80 13 artiklassa anneta Turkin kansalaisille positiivisia oikeuksia (esimerkiksi maahantulo- tai oleskeluoikeutta), vaan siinä määritellään ajallisesti sovellettavissa oleva lainsäädäntö, jonka perusteella asianomaisen asema on tutkittava. Kuten jo selvitin edellä 38 kohdassa, 13 artiklalla ei rajoiteta jäsenvaltioiden toimivaltaa olla päästämättä alueelleen kolmansien maiden kansalaisia, kuten Turkin kansalaisia. 13 artiklassa asetetun standstill-velvoitteen mukaan on maahantulon epäämisen Turkin kansalaisilta kuitenkin perustuttava edullisimpiin kyseisen määräyksen voimaantuloajankohtana voimassa olleisiin sääntöihin.
74.
Jos Turkin kansalainen siis haluaa jäädä vastaanottavan jäsenvaltion alueelle sen jälkeen, kun oleskeluluvan epäämisestä on tehty päätös kyseisten sääntöjen perusteella ja kyseisellä alalla sovellettavan unionin oikeuden mukaisesti, hänen asemansa kyseisessä jäsenvaltiossa on selvästikin sääntöjenvastainen. Näissä tilanteissa jäsenvaltioilla säilyy oikeus päättää niiden alueella tapahtuvan laittoman oleskelun seurauksista, kunhan – ja painotan tätä – asianomaisiin henkilöihin sovellettavat säännöt eivät kuulu 13 artiklan soveltamisalaan.
75.
Edellä esitetyn perusteella on toisen ennakkoratkaisukysymyksen a kohtaan mielestäni vastattava, että pääasiassa kyseessä olevissa olosuhteissa ei päätöksen N:o 1/80 13 artiklassa asetetulla laillista oleskelua koskevalla vaatimuksella ole merkitystä arvioitaessa, voiko Turkin kansalainen vedota kyseiseen määräykseen vai ei.
76.
Katson lopuksi, että jos unionin tuomioistuin vastaa ensimmäiseen ennakkoratkaisukysymykseen ja toisen ennakkoratkaisukysymyksen a kohtaan ehdottamallani tavalla, toisen ennakkoratkaisukysymyksen b kohtaan ei ole tarpeen vastata. Sen varalta, että tuomioistuin silti haluaisi vastata myös tähän kysymykseen, esitän lisäksi vielä seuraavat huomautukset.
77.
Olen edellä jo päätellyt, että laillista oleskelua koskevalle vaatimukselle ei pidä antaa merkitystä arvioitaessa, voiko Turkin kansalainen vedota päätöksen N:o 1/80 13 artiklan mukaiseen standstill-lausekkeeseen. Tätä päätelmää ei mielestäni kyseenalaista se, että kansallisen lainsäädännön nojalla oleskelu muuttuu hakemuksen jättämisen myötä lailliseksi hakuprosessin ajaksi. Vaikka jonkinasteisen merkityksen antaminen kyseiselle säännölle epäilemättä puhaltaisi laillisen oleskelun vaatimukseen uutta henkeä, tuloksena olisi keinotekoinen järjestely.
78.
Sen perusteella, mitä unionin tuomioistuin on esittänyt päätöksen N:o 1/80 6 artiklasta, Turkin kansalaisten ei voida katsoa täyttävän laillisen oleskelun vaatimusta silloin, kun heille on myönnetty oleskeluoikeus ainoastaan sellaisen kansallisen lainsäädännön nojalla, jossa sallitaan oleskelu vastaanottavassa jäsenvaltiossa oleskeluluvan myöntämismenettelyn ajan. ( 38 ) Kuten Alankomaiden hallitus huomauttaa, tilapäisen oleskeluluvan myöntämisellä hakijalle pyritään ainoastaan varmistamaan, ettei asianomaisen tilanne heikkene kohtuuttomasti menettelyn ollessa vireillä ja erityisesti ettei ulkomaalaisia karkoteta jäsenvaltion alueelta ennen kuin lopullinen päätös on tehty. Vireillä olevan hakemuksen lykkäävää vaikutusta lukuun ottamatta tällaisten kansallisten säännösten ja määräysten soveltamisesta ei seuraa edellä mainitussa oikeuskäytännössä tarkoitettua kiistatonta ja pysyvää oleskeluoikeutta.
IV Ratkaisuehdotus
79.
Edellä esitetyn perusteella ehdotan, että unionin tuomioistuin vastaa Raad van Staten (Alankomaat) esittämiin kysymyksiin seuraavasti:
1)
Assosiaation kehittämisestä 19.9.1980 tehdyn assosiaationeuvoston päätöksen N:o 1/80 13 artiklaa sovelletaan pääasiassa kyseessä olevan kaltaiseen, ensimmäistä maahantulon sallimista koskevaan aineelliseen ja/tai muodolliseen edellytykseen, joka koskee väliaikaista oleskelulupaa.
2)
Pääasiassa kyseessä olevissa olosuhteissa ei päätöksen N:o 1/80 13 artiklassa asetetulla laillista oleskelua koskevalla vaatimuksella ole merkitystä arvioitaessa, voiko Turkin kansalainen vedota kyseiseen määräykseen vai ei.
( 1 ) Alkuperäinen kieli: englanti.
( 2 ) Euroopan talousyhteisön ja Turkin tasavallan välinen assosiaatiosopimus allekirjoitettiin 12.9.1963. Se tehtiin, hyväksyttiin ja vahvistettiin yhteisön puolesta 23.12.1963 tehdyllä yhteisön neuvoston päätöksellä 64/732/ETY (EYVL 1964, 217, s. 3685; jäljempänä assosiaatiosopimus).
( 3 ) Assosiaationeuvosto teki 19.9.1980 päätöksen N:o 1/80 assosiaation kehittämisestä (jäljempänä päätös N:o 1/80).
( 4 ) Lisäpöytäkirja allekirjoitettiin Brysselissä 23.11.1970, ja se tehtiin, hyväksyttiin ja vahvistettiin yhteisön puolesta 19.12.1972 annetulla neuvoston asetuksella (ETY) N:o 2760/72 (EYVL 1977, L 361, s. 60).
( 5 ) Staatsblad 1965, nro 40.
( 6 ) Staatsblad 1966, nro 387.
( 7 ) Staatsblad 2000, nro 495.
( 8 ) Staatsblad 2000, nro 497.
( 9 ) Yhdistetyt asiat C-317/01 ja C-369/01, tuomio 21.10.2003 (Kok., s. I-12301).
( 10 ) Yhdistetyt asiat C-300/09 ja C-301/09, Toprak ja Oguz, tuomio 9.12.2010 (Kok., s. I-12845, 53 ja 54 kohta).
( 11 ) Asia C-16/05, Tum ja Dari, tuomio 14.6.2007 (Kok., s. I-7415, 55 kohta).
( 12 ) Em. yhdistetyt asiat Toprak ja Oguz, tuomion 52–54 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen.
( 13 ) Ks. päätöksen 13 artiklan osalta asia C-242/06, Sahin, tuomio 17.9.2009 (Kok., s. I-8465, 63–65 kohta) ja asia C-92/07, komissio v. Alankomaat, tuomio 29.4.2010 (Kok., s. I-3683, 47–49 kohta). Ks. lisäpöytäkirjan 41 artiklan 1 kohdan osalta em. asia Tum ja Dari, tuomion 69 kohta ja asia C-228/06, Soysal ja Savatli, tuomio 19.2.2009 (Kok., s. I-1031, 47 ja 49 kohta).
( 14 ) Em. yhdistetyt asiat Abatay ym., tuomion 84 ja 85 kohta.
( 15 ) Em. asia Tum ja Dari, tuomion 59 kohta ja asia C-186/10, Oguz, tuomio 21.7.2011 (Kok., s. I-6957, 33 kohta).
( 16 ) Ks. edellä 32 kohta.
( 17 ) Ks. erityisesti em. asia Sahin, tuomion 64–66 kohta ja em. asia komissio v. Alankomaat, tuomion 48 ja 49 kohta.
( 18 ) Ks. mm. em. yhdistetyt asiat Abatay ym., tuomion 80 kohta ja asia C-187/10, Unal, tuomio 29.9.2011 (Kok., s. I-9045, 41 kohta).
( 19 ) Huomautan lisäksi, että 13 artiklassa myös kielletään tiukentamasta sellaisia standstill-lausekkeen voimaantulon jälkeen annettujen säännöksiä, jotka lieventävät sinä ajankohtana sovellettavissa olleita sääntöjä. Ks. em. yhdistetyt asiat Toprak ja Oguz, tuomion 62 kohta.
( 20 ) Em. asia Sahin, tuomion 63 kohta. Ks. myös asia C-256/11, Dereci ym., tuomio 15.11.2011 (Kok., s. I-11315, 94 kohta) ja em. yhdistetyt asiat Toprak ja Oguz, tuomion 54 kohta.
( 21 ) Em. asia Sahin, tuomion 64 ja 65 kohta; em. asia komissio v. Alankomaat, tuomion 50 kohta ja em. yhdistetyt asiat Toprak ja Oguz, tuomion 44 kohta.
( 22 ) Unionin tuomioistuin on katsonut, että päätöksen N:o 1/80 13 artiklaa voidaan soveltaa lakien ja asetusten säännösten lisäksi myös sellaisen hallinnollisen soveltamisohjeen sääntöihin, jossa täsmennetään, kuinka asianomainen hallitus aikoo soveltaa kyseistä lainsäädäntöä. Ks. tältä osin em. yhdistetyt asiat Toprak ja Oguz, tuomion 31 kohta. En näekään syytä, miksi kyseistä määräystä ei sovellettaisi pääasiassa kyseessä olevaan lainsäädäntöön, sillä 1.12.1980 voimassa olleiden sääntöjen mukaan toimivaltaiset kansalliset viranomaiset eivät soveltaneet mitään väliaikaista oleskelulupaa koskevaa erityistä vaatimusta.
( 23 ) Toisin kuin kansallinen tuomioistuin näyttäisi esittävän, tätä päätelmää ei kyseenalaista se, että Vw 2000:n tavoitteena on laittoman oleskelun estäminen.
( 24 ) On syytä todeta, että 13 artiklalla on välitön oikeusvaikutus. Ks. asia C-192/89, Sevince, tuomio 20.9.1990 (Kok., s. I-3461, Kok. Ep. X, s. 529, 26 kohta).
( 25 ) Em. asia Sahin, tuomion 50 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen.
( 26 ) Ibid., tuomion 51 kohta.
( 27 ) Ibid., tuomion 51 kohta. Ks. myös em. yhdistetyt asiat Toprak ja Oguz, tuomion 45 kohta.
( 28 ) Ks. edellä 19 kohta.
( 29 ) Ks. em yhdistetyt asiat Abatay ym., tuomion 84 kohta.
( 30 ) Ks. em. yhdistetyt asiat Abatay ym., tuomion 105 kohta ja em. asia Tum ja Dari, tuomion 59 kohta.
( 31 ) Totean tässä yhteydessä, että kansainvälisenä sopimuksena ETY:n ja Turkin assosiaatiosopimusta ja siihen perustuvia oikeudellisia välineitä, kuten lisäpöytäkirjaa ja päätöstä N:o 1/80, on tulkittava valtiosopimusoikeutta koskevan Wienin yleissopimuksen 31 artiklan mukaisesti eli vilpittömässä mielessä ja antamalla valtiosopimuksessa käytetyille sanonnoille niille kuuluvassa yhteydessä niiden tavallinen merkitys sekä valtiosopimuksen tarkoituksen ja päämäärän valossa. Ks. asia C-416/96, Eddline El-Yassini, tuomio 2.3.1999 (Kok., s. I-1209, 47 kohta). Ks. myös julkisasiamies Cruz Villalónin asiassa C‑221/11, Demirkan, joka on vireillä unionin tuomioistuimessa, 11.4.2013 esittämän ratkaisuehdotuksen 53 kohta.
( 32 ) Em. asia Sahin, tuomion 52 kohta. Ks. vastaavasti myös em. yhdistetyt asiat Toprak ja Oguz.
( 33 ) Asia Sahin, tuomion 54 ja 55 kohta. Ks. samoin myös em. yhdistetyt asiat Toprak ja Oguz, tuomion 15 ja 21 kohta ja asia Dereci ym., tuomion 99 ja 100 kohta. Em. yhdistetyissä asioissa Abatay ym. oli sitä vastoin kyse turkkilaisista kuorma-autonkuljettajista, jotka asuivat ja työskentelivät Turkissa ja oleskelivat Saksassa vain lyhyitä ajanjaksoja kerrallaan.
( 34 ) Em. asia Dereci, tuomion 87 kohta.
( 35 ) Ks. edellä 32 kohta.
( 36 ) Näin on siksi, että standstill-lausekkeessa myös kielletään jäsenvaltioita kumoamasta edullisempia sääntöjä, vaikka ne olisikin otettu käyttöön standstill-lausekkeen voimaantulon jälkeen. Tämä pätee myös silloin, kun tiukennuksella ei tiukenneta kyseisiä sääntöjä standstill-lausekkeen voimaantuloajankohtana voimassa olleen säännöksen mukaisiin sääntöihin nähden. Ks. em. yhdistetyt asiat Toprak ja Oguz, tuomion 62 kohta.
( 37 ) Vaikka asiakirja-aineistosta ei löydy viitteitä siitä, että nyt käsiteltävässä asiassa olisi esiintynyt vilpillisiä menettelyjä tai väärinkäyttöä, on kuitenkin muistettava, että unionin oikeuteen ei lähtökohtaisesti saa vedota vilpillisesti eikä sitä saa käyttää väärin ja että kansalliset tuomioistuimet saavat tapauskohtaisesti ottaa huomioon sen, että asianomainen henkilö on käyttänyt oikeuttaan väärin tai menetellyt vilpillisesti, voidakseen tarvittaessa jättää soveltamatta häneen niitä unionin oikeuden säännöksiä ja määräyksiä, joihin asiassa on vedottu. Ks. vastaavasti em. asia Tum ja Dari, tuomion 64 kohta.
( 38 ) Asia C-98/96, Ertanir, tuomio 30.9.1997 (Kok., s. I-5179, 47–50 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).
Full & Egal Universal Law Academy