JULKISASIAMIEHEN RATKAISUEHDOTUS
JULIANE KOKOTT
27 päivänä helmikuuta 2014 ( 1 )
Asia C‑531/12 PCommune de Millau ja
Société d’économie mixte d’équipement de l’Aveyron (SEMEA)
vastaan
Euroopan komissio
”Välityslauseke — Paikallista kehittämishanketta koskeva tukisopimus — Perusteettoman edun palautus — Vanhentuminen — Välityslausekkeeseen vetoaminen — Kolmannen hyväksi tehty sopimusehto”
I Johdanto
1.
Unionin tuomioistuimen on otettava käsiteltävässä asiassa kantaa sekä täsmällisiin että perustavanlaatuisiin kysymyksiin.
2.
Käsiteltävän valituksen yhteydessä on ensiksi selvitettävä, voiko aluksi ilman valtuutusta tehdyllä muutoksenhaulla olla oikeudellisia vaikutuksia uuden 1.11.2012 voimaan tulleen unionin tuomioistuimen työjärjestyksen perusteella, kun valtakirja esitetään myöhemmin menettelyn aikana, ja jos voi, missä olosuhteissa näin on.
3.
Käsiteltävässä asiassa herää toiseksi kysymys siitä, voidaanko sopimuksen ulkopuolisiin kolmansiin soveltaa välityslauseketta SEUT 272 artiklan mukaisesti siten, että unionin tuomioistuimet ovat toimivaltaisia myös näitä kolmansia vastaan käytävissä menettelyissä, ja jos voidaan, missä olosuhteissa.
4.
Kolmanneksi on tutkittava, voiko unionin tuomioistuin tutkia muutoksenhakumenettelyssä, miten unionin yleinen tuomioistuin on soveltanut ensimmäisessä oikeusasteessa osapuolten lainvalintasopimukseen perustuvaa kansallista oikeutta. ( 2 )
5.
Neljänneksi on selvitettävä, voidaanko unionin oikeudesta ja erityisesti hyvää hallintoa koskevasta perusoikeudesta johtaa periaate, jonka mukaan maksujen takaisinperintä saattaa olla mahdotonta tilanteessa, jossa kyseiset saatavat eivät mahdollisesti ole vielä vanhentuneet, mutta edunsaajana oleva unionin toimielin ei ole perinyt maksamatta olevia saatavia kohtuullisessa ajassa takaisin.
II Asiaa koskevat oikeussäännöt
A Primäärioikeus
6.
Euroopan unionin perusoikeuskirjan 41 artiklan 1 kohdassa, jonka otsikko on ”Oikeus hyvään hallintoon”, määrätään seuraavaa:
”Jokaisella on oikeus siihen, että unionin toimielimet, elimet ja laitokset käsittelevät hänen asiansa puolueettomasti, oikeudenmukaisesti ja kohtuullisessa ajassa.”
7.
SEUT 256 artiklan 1 kohdan toisessa alakohdassa määrätään seuraavaa:
”Unionin yleisen tuomioistuimen – – tekemiin päätöksiin voidaan vain oikeuskysymysten osalta ja perussäännössä määrätyin edellytyksin ja rajoituksin hakea muutosta unionin tuomioistuimelta.”
8.
SEUT 272 artiklassa määrätään seuraavaa:
”Euroopan unionin tuomioistuimella on toimivalta ratkaista asia unionin[ ( 3 )] tekemässä tai sen puolesta tehdyssä julkis- tai yksityisoikeudellisessa sopimuksessa olevan välityslausekkeen nojalla.”
9.
Euroopan unionin tuomioistuimen perussäännön 58 artiklan ensimmäisessä kohdassa määrätään seuraavaa:
”Unionin tuomioistuimelta voidaan hakea muutosta vain oikeuskysymysten osalta. Muutoksenhaun perusteena voi olla toimivallan puuttuminen unionin yleiseltä tuomioistuimelta, asian käsittelyssä unionin yleisessä tuomioistuimessa tapahtunut oikeudenkäyntivirhe, joka on hakijan edun vastainen, tai unionin yleisessä tuomioistuimessa tapahtunut unionin oikeuden rikkominen.”
B Unionin tuomioistuimen työjärjestys
10.
Unionin tuomioistuimen työjärjestyksen 119 artiklassa määrätään seuraavaa:
”– –
2. Asiamiesten ja asianajajien on jätettävä kirjaamoon heidän edustamansa asianosaisen antama virallinen asiakirja tai valtakirja.
– –
4. Jollei asiakirjoja ole jätetty, kirjaaja asettaa kyseessä olevalle asianosaiselle kohtuullisen määräajan, jossa ne on toimitettava. Jollei asiakirjoja ole toimitettu asetetussa määräajassa, unionin tuomioistuin ratkaisee esittelevää tuomaria ja julkisasiamiestä kuultuaan, jätetäänkö kanne tai kirjelmä tutkimatta tämän menettelyvaatimuksen noudattamatta jättämisen vuoksi.”
11.
Unionin tuomioistuimen työjärjestyksen 168 artiklassa määrätään seuraavaa:
”– –
2. Muutoksenhakumenettelyssä sovelletaan tämän työjärjestyksen 119 ja 121 artiklaa sekä 122 artiklan 1 kohtaa.
– –
4. Jos valituskirjelmä ei täytä tämän artiklan 1–3 kohdassa määrättyjä vaatimuksia, kirjaaja asettaa kyseessä olevalle asianosaiselle kohtuullisen määräajan valituskirjelmässä olevien puutteiden korjaamista varten. Jollei puutteita ole korjattu asetetussa määräajassa, unionin tuomioistuin ratkaisee esittelevää tuomaria ja julkisasiamiestä kuultuaan, jätetäänkö valitus tutkimatta näiden menettelyvaatimuksien noudattamatta jättämisen vuoksi.”
C Unionin yleisen tuomioistuimen työjärjestys
12.
Unionin yleisen tuomioistuimen työjärjestyksen 44 artiklan 5 a kohdassa määrätään seuraavaa:
”Unionin tekemässä tai sen puolesta tehdyssä julkis- tai yksityisoikeudellisessa sopimuksessa olevan välityslausekkeen nojalla SEUT 272 artiklan mukaisesti nostettuun kanteeseen on liitettävä jäljennös siitä sopimuksesta, johon tämä lauseke sisältyy.”
III Riita-asian tausta
13.
Euroopan talousyhteisö, jota edusti Euroopan yhteisöjen komissio, teki heinäkuussa 1990 paikallisen kehittämisprojektin toteuttamista koskevan tukisopimuksen Société d’économie mixte d’équipement de l’Aveyron -nimisen yhtiön (jäljempänä SEMEA) kanssa, jonka osakekannasta 50 prosenttia omisti Commune de Millau (jäljempänä Millaun kunta) (Ranska). Sopimuspuolten tahdon mukaisesti tukisopimukseen sovelletaan Ranskan oikeutta ja ”jollei asiassa päästä sovintoon, [unionin] tuomioistuimella on yksin toimivalta ratkaista kaikki sopimuspuolten väliset sopimusta koskevat riidat”.
14.
Kehittämishankkeen toteuttamisesta ei vastannut SEMEA, mistä oli sovittu komission kanssa, vaan hankkeen toteuttamista varten perustettu yhdistys. Yhdistys ei kuitenkaan ollut mukana tukisopimuksessa, joten yhteisön sopimuskumppanina oli edelleen SEMEA.
15.
Kun ilmeni, että yhteisö oli maksanut tukia liikaa, komissio vaati vuonna 1993 SEMEAa maksamaan sille 41012 ecun suuruisen summan (jäljempänä riidanalainen saatava). Vaikka SEMEA ei noudattanut tätä maksuvaatimusta, komissio ei ensin esittänyt uutta maksukehotusta.
16.
Komissio esitti uuden maksuvaatimuksen SEMEAlle vasta vuonna 2005 eli noin 12 vuoden kuluttua. SEMEA ilmoitti komissiolle yhtiön joutuneen tällä välin selvitystilaan. SEMEA väitti lisäksi tuetun hankkeen toteuttamisesta vastanneen yhdistyksen vakuuttaneen sille, että komissio oli luopunut riidanalaisesta saatavastaan, joka oli myös tällä välin vanhentunut. Komissio kiisti koskaan luopuneensa riidanalaisesta saatavasta. SEMEA ei suorittanut yhtään maksuerää monivuotisesta kirjeenvaihdosta ja uusista kehotuksista huolimatta. Helmikuussa 2008 komissio vaati SEMEAa viimeisen kerran maksamaan tuen takaisin.
17.
SEMEAn ylimääräinen yhtiökokous merkitsi 21.11.2008 pöytäkirjaansa, että sen pääasiallinen osakkeenomistaja Millaun kunta oli päättänyt ottaa vastaan sen varat ja velat, ja päätti maksaa Millaun kunnalle 82719,76 euroa, mikä vastasi SEMEAn käytettävissä olevia varoja. Riidanalainen saatava mainittiin selvitysmiehen esittämässä selvitystilaa koskevassa kertomuksessa.
18.
SEMEAn selvitysmies päätti yhtiön selvitystilan 9.12.2008 ja ilmoitti SEMEAn poistettavaksi kaupparekisteristä. Millaun kunnanvaltuusto vahvisti 18.12.2008 SEMEAn varallisuuden siirron. Sen vastattavissa mainittiin muun muassa Euroopan komission riidanalainen saatava, minkä yhteydessä todettiin, että SEMEA vetoaa saatavan vanhentumiseen ja ettei velkoja ollut enää esittänyt maksuvaatimustaan. Tähän menettelyyn ei ollut pyydetty komission hyväksyntää.
IV Riidanalainen tuomio
19.
Voidakseen vaatia riidanalaisen saatavan maksua oikeusteitse siitä huolimatta, että SEMEA oli poistettu kaupparekisteristä, komissio pyysi Tribunal de commerce Rodezia (Ranska) nimeämään yhtiölle tilapäisen asiamiehen.
20.
Asiamiehen nimeämisen jälkeen komissio nosti unionin yleisessä tuomioistuimessa omissa nimissään huhtikuussa 2010 kanteen SEMEAA vastaan (T-168/10) ja joulukuussa 2010 kanteen Millaun kuntaa vastaan (asia T-572/10), jotka olivat komission mielestä yhteisvastuussa riidanalaisesta saatavasta, koska Millaun kunta oli ottanut SEMEAn velat vastattavakseen. Asiat yhdistettiin tuomion antamista varten, koska ne liittyvät toisiinsa.
21.
Vastaajat esittivät vanhentumista koskevan vastaväitteen. Vastaajana ollut Millaun kunta kyseenalaisti myös ensinnäkin unionin yleisen tuomioistuimen toimivallan, mitä se perusteli sillä, ettei kuntaa vastaan voida vedota tukisopimukseen sovellettavaan lausekkeeseen, jonka mukaan toimivaltaisia ovat unionin tuomioistuimet. Vastaajat nostivat siltä varalta, että riidanalaista saatavaa koskeva komission maksuvaatimus hyväksyttäisiin, vastakanteen, joka perustui SEUT 340 artiklaan ja Euroopan unionin perusoikeuskirjan 41 artiklaan. Koska komissio on vaatinut riidanalaisen saatavan maksamista vasta pitkän ajan kuluttua, se on vastaajien mukaan jättänyt noudattamatta hyvää hallintoa koskevaa velvollisuuttaan ja oikeusvarmuuden periaatetta, minkä vuoksi vastaajat vaativat komissiolta vahingonkorvauksia, jotka vastaavat komission oikeudessa vaatimaa summaa, minkä seurauksena vastaajien maksuvelvollisuus viime kädessä raukeaa.
22.
Unionin yleinen tuomioistuin hyväksyi 19.9.2012 antamassaan tuomiossa komission kanteet sen olennaisilta osin ja hylkäsi vastaajien vastakanteet. SEMEA ja Millaun kunta velvoitettiin maksamaan yhteisvastuullisesti komissiolle 41012 euroa korkoineen.
23.
Unionin yleinen tuomioistuin teki itsensä toimivaltaiseksi kuntaa koskevan asian osalta sillä perusteella, että ”SEMEAn ja Millaun kunnan välisen, kolmannen hyväksi tehdyn sopimusehdon perusteella Millaun kuntaan [sovelletaan] välityslauseketta unionin hyväksi”. ( 4 ) Sopimusoikeuden yleisistä periaatteista ilmenee, että ”kolmannen hyväksi tehdyn sopimusehdon olemassaolo voidaan päätellä myös sopimuksen tarkoituksesta tai asian olosuhteista”. ( 5 ) Kunta halusi ottaa vastatakseen SEMEAn veloista ja liittyi täten tukisopimuksen välityslausekkeen soveltamisalaan ”asiasta täysin tietoisena” ( 6 ) eikä esittänyt tukisopimuksen välityslauseketta koskevia varaumia.
V Muutoksenhaku
24.
Asianajotoimisto, joka oli edustanut SEMEAa ja Millaun kuntaa unionin yleisessä tuomioistuimessa, jätti marraskuussa 2012 unionin tuomioistuimeen valituskirjelmän, jossa se vaati unionin yleisessä tuomioistuimessa vastaajina olleiden puolesta unionin tuomioistuinta ensisijaisesti kumoamaan riidanalaisen tuomion ja toissijaisesti määräämään, että vastakanteen käsittelyä jatketaan ensimmäisessä oikeusasteessa.
25.
Tämän 19.11.2012 päivätyn valituskirjelmän liitteenä oli runsaasti asiakirjoja. Ne käsittävät muun muassa Millaun kunnan muutoksenhakua koskevan valtakirjan ja kirjeen, jonka SEMEAlle ensimmäisessä oikeusasteessa nimitetty tilapäinen asiamies asianajaja B on kirjoittanut yhdelle mainituista asianajajista. Kirje on päivätty 15.11.2012. Asianajaja B tukee kirjeessä ensimmäisessä oikeusasteessa annettua tuomiota koskevaa muutoksenhakua, mutta toteaa, että hänen tehtävänsä SEMEAn tilapäisenä asiamiehenä päättyi jo elokuussa 2012.
26.
Tästä ajallisesta ristiriidasta johtuen unionin tuomioistuimen kanslia pyysi lokakuussa 2013 mainittua asianajotoimistoa osoittamaan, että sillä on SEMEAn valtakirja muutoksenhakumenettelyssä. Asianajotoimisto esitti sille asetetussa määräajassa marraskuussa 2013 Tribunal de Commerce Rodezin 5.11.2013 tekemän päätöksen, josta ilmenee, että asianajaja B on nimitetty mainittujen asianajajien pyynnöstä 29.10.2013 lukien kuudeksi kuukaudeksi SEMEAn tilapäiseksi asiamieheksi vireillä olevaa muutoksenhakumenettelyä varten.
27.
Valittajat esittävät neljä unionin yleisen tuomioistuimen tuomiota koskevaa valitusperustetta.
28.
Millaun kunta väittää ensinnäkin, etteivät unionin tuomioistuimet ole toimivaltaisia käsittelemään kuntaa koskevaa kannetta. Ranskan julkisoikeuden mukaan oikeushenkilö ei voi sopia välityslausekkeesta kolmannen hyväksi tehdyllä sopimusehdolla. Sellaisesta ei ole Millaun kunnan mukaan myöskään erikseen sovittu.
29.
SEMEA väittää toiseksi, että se on vapautunut veloistaan, koska sen varat on siirretty selvitysmenettelyssä Millaun kunnalle, joka on maksukykyinen julkisoikeudellinen henkilö.
30.
Valittajat väittävät kolmanneksi, että unionin yleinen tuomioistuin on soveltanut virheellisesti vanhentumista koskevaa Ranskan lainsäädäntöä.
31.
Neljänneksi ne väittävät, ettei unionin yleinen tuomioistuin ole ottanut huomioon sitä, että 12 vuotta kestänyt komission toimimattomuus on vastoin Euroopan unionin perusoikeuskirjan 41 artiklaa. Valittajat eivät sen vuoksi ole voineet toimia oikea-aikaisesti noudattaakseen komission vaatimusta. Valittajien vaatimien viivästyskorkojen suuruus perustuu siihen, ettei komissio ole ripeästi vaatinut riidanalaisen saatavan maksamista, mikä synnyttää syy-yhteyden väitetyn vahingon ja komission menettelyn välille.
VI Valituksen tarkastelu
32.
Muutoksenhakumenettelyssä herää sekä menettelyoikeudellisia että aineellisoikeudellisia kysymyksiä. SEMEAn osalta on ensinnäkin kyseenalaista, onko yrityksen nimissä jätetty pätevästi valitus. Ensiksi on tarkasteltava tätä kysymystä (jäljempänä A kohta). Sen jälkeen on tutkittava ensimmäisen valitusperusteen osalta, oliko unionin tuomioistuimilla ylipäätään toimivalta ratkaista kanne, jonka komissio nosti Millaun kuntaa vastaan (jäljempänä B kohta). Tämän yhteydessä on tarkasteltava myös aineellisoikeudellisia valitusperusteita siltä osin kuin ne ovat merkityksellisiä (jäljempänä C ja D kohta). Niiden yhteydessä herää ensinnäkin kysymys siitä, voiko unionin tuomioistuin ylipäätään muutoksenhaussa valvoa kansallisen oikeuden soveltamista unionin yleisessä tuomioistuimessa.
A SEMEAn valituksen vaatimustenmukaisuus
33.
Asiakirjoista voidaan päätellä, ettei SEMEAa edustavilla asianajajilla ollut asianmukaisia valtuuksia jättäessään valituksen marraskuussa 2012. SEMEAn tilapäisen asiamiehen valtuutus oli nimittäin päättynyt jo elokuussa 2012, minkä vuoksi sen marraskuussa 2012 antama lupa valituksen jättämiseen ei ole unionin tuomioistuimen työjärjestyksen 119 artiklassa, luettuna yhdessä 168 artiklan kanssa, tarkoitettu ”valtakirja”. Asianajajat toimivat tämän vuoksi – todennäköisesti tietämättään – asiamiehinä, joilla ei ollut edustamista koskevaa valtuutusta. ( 7 )
34.
Tähän valtakirjan puuttumiseen vedottiin noin vuosi sen jälkeen, kun valituskirjelmä oli jätetty unionin tuomioistuimen kansliaan, minkä jälkeen mainitut asianajat pyysivät toimivaltaista kaupallisia asioita käsittelevää tuomioistuinta nimittämään tilapäisen asiamiehen muutoksenhakumenettelyä varten. Edustajaksi nimitettiin asianajaja B, joka oli jo marraskuussa 2012 puoltanut valituksen jättämistä SEMEAn nimissä, vaikkei hänellä ollut tuolloin siihen vielä valtuutusta.
35.
Tämän perusteella on selvitettävä, onko SEMEAn valitus jätetty pätevästi.
36.
Unionin tuomioistuimen työjärjestyksen 119 artiklassa, jota sovelletaan 168 artiklan nojalla myös muutoksenhakumenettelyyn, ( 8 ) määrätään erityisesti tapauksesta, jossa valtakirjaa ei ole esitetty. Työjärjestyksen 119 artiklan 4 kohdassa nimittäin mainitaan pelkästään jättämättömät ”asiakirjat”, eikä siinä mainita mitään valtuutuksen aineellisoikeudellista puutetta. Kyseinen määräys koskee näin ollen muutoksenhakumenettelyssä ensisijaisesti tilannetta, jossa asianajajalla oli valituskirjelmän jättäessään päämiehensä valtuutus tehdä valitus mutta hän ei ollut liittänyt valituskirjelmään tätä valtuutusta koskevia todisteita. Työjärjestyksen 168 artiklan 4 kohdan nojalla nämä todisteet voidaan toimittaa unionin tuomioistuimen kirjaamon sitä varten asettamassa määräajassa, ja jos niitä ei toimiteta, unionin tuomioistuin ratkaisee, ”jätetäänkö kanne tai kirjelmä tutkimatta tämän menettelyvaatimuksen noudattamatta jättämisen vuoksi”.
37.
Työjärjestyksestä ei käy suoraan ilmi, mitä oikeudellisia seurauksia on sillä, että sen lisäksi, ettei valtuutuksen osoittavia asiakirjoja toimiteta unionin tuomioistuimelle, asianajajilla ei myöskään tosiasiallisesti ole valtuutusta valituskirjelmän jättämisen ajankohtana. Sen sanamuodon perusteella ei voida ratkaista myöskään sitä, voiko kyseessä oleva asianosainen hyväksyä ilman valtuutusta jätetyn valituksen jälkikäteen ja voidaanko valtuutuksen aineellisoikeudellinen puute korjata tällä tavoin taannehtivasti. Juuri tästä on kyse käsiteltävässä asiassa.
38.
Ensi näkemältä vahvat perustelut viittaavat siihen, että ilman valtuutusta jätetyn valituksen tapauksessa on lähdettävä siitä, että kyse on puutteesta, jota ei voida enää myöhemmin korjata. Unionin tuomioistuin on nimittäin useaan otteeseen todennut, että kanteen tutkittavaksi ottamisen edellytysten on pääsääntöisesti täytyttävä sinä hetkenä, kun oikeudenkäynti pannaan vireille unionin tuomioistuimessa. ( 9 )
39.
Unionin tuomioistuin on kuitenkin katsonut, että kun kyseessä on useiden kantajien yhteinen kanne, koko menettely voidaan ottaa tutkittavaksi, jos edes yhdellä kantajalla oli asiavaltuus kanteen nostamisen hetkellä, ( 10 ) mutta se on perustellut tätä lähinnä prosessiekonomiaan liittyvillä seikoilla. ( 11 ) Niitä ei voida soveltaa SEMEAn tapauksessa. Kahden valittajan käsiteltävässä asiassa esittämät valitusperusteet eivät myöskään ole yhtenevät, minkä vuoksi prosessiekonomiset näkökohdat tukevat pikemminkin sitä, ettei SEMEAn valitusta ole tarpeen tutkia, jos siltä todetaan puuttuvan tutkittavaksi ottamisen edellytykset. Toiseksi ilman valtakirjaa vireille pannussa muutoksenhaussa on erilainen, vakavampi puute kuin pelkän asiavaltuuden puuttuminen. Asianosaisen, jolla ei ole asiavaltuutta, on nimittäin pitänyt yhä pätevästi antaa edustajalleen tehtäväksi panna muutoksenhaku vireille sen nimissä, ja sen on vastattava myös oikeudenkäyntikuluista, jos muutoksenhaku ei menesty. Tätä oikeudellista seurausta olisi vaikea siirtää tapaukseen, jossa valtakirja puuttuu, sillä siinä tilanne on pikemminkin päinvastainen: Mikäli edustaja, jolla ei ole edustamista koskevaa valtakirjaa, panee muutoksenhaun vireille omavaltaisesti, oikeudenkäyntikuluja ei voida vaatia oletetulta muutoksenhakijalta vaan korkeintaan falsus procuratorilta. Lisäksi olisi järjetöntä tutkia sellaisen kanteen perusteltavuutta, jota oletetun asianosaisen ei voida valtakirjan puuttumisen vuoksi katsoa nostaneen.
40.
Unionin tuomioistuimen oikeuskäytännössä on kuitenkin viitteitä myös siitä, että työjärjestyksen 119 artiklan 4 kohtaa ja 168 artiklan 4 kohtaa voidaan niiden sanamuodon laajan tulkinnan perusteella soveltaa paitsi puutteellisten todisteiden täydentämiseen myös valtuutuksen aineellisoikeudellisen puutteen korjaamiseen.
41.
Oikeuskäytännössä on nimittäin katsottu tilanteessa, jossa asianosaisia edustaneiden asianajajien valtuutuksen pätevyys herätti epäilyksiä, riittäväksi se, että toimivaltainen taho on kanteen nostamisen jälkeen vahvistanut kyseisen edustamista koskevan valtuutuksen. ( 12 ) Unionin tuomioistuin ei puuttunut siihen, että valtuutuksen vahvistava kirjelmä esitettiin vasta kanteen nostamisen jälkeen. Julkisasiamies Darmon viittasi työjärjestyksen 119 artiklan 4 kohtaa vastaavan tuolloin voimassa olleen määräyksen yhteydessä siihen, että ”olisi kohtuuton muodollisuus, jos tätä määräystä voitaisiin soveltaa ainoastaan silloin, kun kannekirjelmän jättämisen jälkeen toimitetaan asiakirja, joka on päivätty ennen kannekirjelmää”. ( 13 )
42.
Tämän mukaisesti työjärjestyksen 119 artiklan 4 kohtaa, luettuna yhdessä sen 168 artiklan 4 kohdan kanssa, voidaan tulkita siten, että niissä määrätään paitsi tilanteesta, jossa valtakirja puuttuu valituksen tekemisen ajankohtana, myös siitä, miten valtuutuksen puuttuminen voidaan korjata – esimerkiksi ”vahvistamalla” valituksen jättäminen jälkikäteen.
43.
Tällainen laaja aineellisoikeudelliset puutteet käsittävä tulkinta johtaa kohtuullisiin tuloksiin. Sen ansiosta ensinnäkin valtuutuksen puutteeseen, oli se sitten aineellisoikeudellista tai näyttöön liittyvää, voidaan soveltaa yhtenäistä sääntelyä, jolloin estetään rajaamiseen liittyvät ongelmat sekä varmistetaan, että asiaa käsitellään unionin laajuisesti yhtenäisesti irrallaan kansallisista ennakko-oletuksista. Toiseksi sillä, että valta menettelyssä säilyy unionin tuomioistuimella ja että epäilyksiä herättävät tapaukset voidaan selvittää nopeasti asettamalla asianmukainen määräaika, vastataan asianmukaisesti oikeusvarmuuden ja hyvän oikeudenkäytön vaatimuksiin.
44.
SEMEAn puolesta tehdyn valituksen tapauksessa SEMEAn valituskirjelmän jättämisen jälkeen kaupallisia asioita käsittelevä tuomioistuin eli valtakirjan asianmukaisuudesta viime kädessä vastaava taho nimitti tilapäisen asiamiehen unionin tuomioistuimen kehotuksesta. Tämän nimityksen, samoin kuin edellä tämän ratkaisuehdotuksen 41 kohdassa mainituissa yhdistetyissä asioissa tarkoitetun ”vahvistamisen” tavoitteena oli mahdollistaa SEMEAn vireillä oleva muutoksenhakumenettely. SEMEAn katsottiin tällä tavoin jättäneen valituksen asianajajansa välityksellä, erityisesti koska mainittu tilapäinen asiamies oli sama henkilö, joka oli jo noin vuotta aiemmin antanut asianajajille luvan tehdä valitus SEMEAn puolesta. Koska asianajaja B:n nimittämistä SEMEAn tilapäiseksi asiamieheksi voidaan näin ollen pitää jälkikäteen tapahtuneena valituksen tekemisen vahvistamisena, on lähtökohtaisesti katsottava, että työjärjestyksen 119 artiklan luettuna yhdessä 168 artiklan 4 kohdan kanssa perusteella korjattiin se, että valtuutus alun perin puuttui.
45.
Näin ollen sekä Millaun kunnan että SEMEAn valitukset jätettiin pätevästi.
46.
Seuraavaksi on tutkittava, voiko komissio vedota SEMEAa ja Millaun kuntaa vastaan nostamissaan kanteissa SEMEAn sopimuksen välityslausekkeeseen.
B Välityslausekkeen merkitys käsiteltävässä asiassa
47.
Se, voiko komissio vedota tukisopimuksen välityslausekkeeseen on kyseenalaista kahdesta syystä. Muodollisesti tarkasteltuina nimittäin vastaajana oleva Millaun kunta tai kanteen nostanut komissio eivät kumpikaan ole osapuolina tukisopimuksessa, joka sisältää kyseisen välityslausekkeen.
48.
Komissio, joka on nostanut kanteen SEMEAa ja Millaun kuntaa vastaan omissa nimissään, osallistui nimittäin tukisopimuksen tekemiseen Euroopan talousyhteisön edustajana, mikä herättää epäilyjä sen asiavaltuudesta käsiteltävässä asiassa (asiavaltuutta ei ole käsiteltävässä asiassa kiistetty), ja tämän lisäksi on epäselvää, voiko komissio johtaa omia kanneoikeuksia tukisopimuksen välityslausekkeesta. Viimeksi mainittua seikkaa on tutkittava viran puolesta prosessinedellytyksenä (jäljempänä 1 kohta).
49.
Millaun kunta ei sen sijaan ollut millään lailla osallisena tukisopimuksessa, mutta sitä vastaan voidaan silti riidanalaisen tuomion mukaan vedota tukisopimuksen välityslausekkeeseen niiden periaatteiden mukaisesti, jotka koskevat sopimusehtoa kolmansien hyväksi. Tämän riidanalaiseen tuomioon sisältyvän päättelyn pätevyys selvitetään komissiota koskevan tutkittavaksi ottamista koskevan kysymyksen yhteydessä (jäljempänä 2 kohta).
1. Voiko komissio vedota omissa nimissään vireille panemassaan menettelyssä SEMEAn sopimuksen välityslausekkeeseen?
50.
Tämä kysymys liittyy viime kädessä siihen, kenellä on välityslausekkeeseen perustuva kanneoikeus: sopimuspuolena olevalla unionilla vai sopimuksen tekemisen ajankohtana sitä edustaneella toimielimellä?
51.
Tätä kysymystä ei voida selvittää yksiselitteisesti SEUT 272 artiklan sanamuodon perusteella, vaikka sen perusteella vaikuttaakin siltä, että myös unioni voi olla prosessuaalisesti asianosaisena ”unionin ( 14 ) tekemässä tai sen puolesta tehdyssä julkis- tai yksityisoikeudellisessa sopimuksessa olevan välityslausekkeen nojalla” käytävässä menettelyssä. ( 15 ) Vakiintunut käytäntö vaikuttaa kuitenkin olevan päinvastainen, ( 16 ) koska kannekirjelmässä ja myöhemmän tuomion tiivistelmässä asianosaisena on varsinaisen unionin sijaan kulloinkin välityslausekkeen sisältävässä sopimuksessa osapuolena oleva unionin toimielin. ( 17 )
52.
Riidanalaisessa tuomiossa ei oteta tähän kantaa. Kysymys asianosaisten asianmukaisesta yksilöimisestä voidaan kuitenkin jättää viime kädessä avoimeksi. Käsiteltävässä asiassa on nimittäin lopulta kyse siitä, voiko komissio vedota kyseessä olevaan välityslausekkeeseen kanteessa, jonka se on nostanut omissa nimissään. Asianosaisasemaa koskevan unionin tuomioistuinten ( 18 ) oikeuskäytännön kokonaistarkastelun perusteella tähän on vastattava myöntävästi, sillä oikeuskäytäntö viittaa siihen, että unionin puolelta asianosaisena olevan virheellinen yksilöiminen on lähtökohtaisesti harmitonta, kunhan riita-asia on vastaajan näkökulmasta selvästi kuvattu eikä siten vastaajan menettelyllisiä oikeuksia vaaranneta. Kummastakaan näistä ei ole epäilystä käsiteltävässä asiassa.
53.
Komissio voi näin ollen vedota SEMEAn sopimuksen välityslausekkeeseen SEMEAa vastaan omissa nimissään vireille panemassaan menettelyssä.
54.
Vielä on kuitenkin selvitettävä, voidaanko välityslausekkeeseen vedota SEMEAn lisäksi myös Millaun kuntaa vastaan.
2. Voidaanko tukisopimukseen sisältyvään välityslausekkeeseen vedota Millaun kuntaa vastaan?
55.
Tätä kysymystä on tutkittava viran puolesta ehdottomana prosessinedellytyksenä ja valitusperusteiden väitteistä riippumatta. Tarkasteltavina ovat seuraavat neljä seikkaa: ensinnäkin SEMEAn sopimukseen sisältyvän lausekkeen sanamuoto, toiseksi sopimuksen tekemisen jälkeiset tapahtumat, kolmanneksi SEUT 272 artiklan mukaiset edellytykset ja neljänneksi työjärjestyksen mukaiset välityslauseketta koskevat näyttövaatimukset.
a) SEMEAn sopimukseen sisältyvän välityslausekkeen sanamuoto.
56.
SEMEAn sopimuksen mukaan unionin tuomioistuimella ”on yksin toimivalta ratkaista kaikki sopimuspuolten väliset – – riidat”. Tämä lauseke sitoo ensinnäkin ainoastaan sopimuspuolia – SEMEAa ja unionia – eikä siihen voida vedota Millaun kuntaa vastaan.
b) Sopimuksen tekemisen jälkeiset tapahtumat
57.
Seuraavaksi on todettava, ettei komissio ole osallistunut kyseisen sopimuksen tekemisen jälkeisiin sopimuksiin, jotka koskivat välityslauseketta. Saatavilla ei ole myöskään SEMEAn ja Millaun kunnan välistä sopimusasiakirjaa vaan ainoastaan yhtiökokouksen tai kunnanvaltuuston erillisiä päätöksiä. Unionin yleinen tuomioistuin ( 19 ) kiinnittää kuitenkin huomiota sopimusoikeuden yleisiin periaatteisiin ja päättelee, että Millaun kunnan päätösten, jotka koskevat SEMEAn velan vastattavaksi ottamista samalla, kun SEMEA siirtää varansa kunnalle, voidaan tarkoituksensa ja asian kaikkien olosuhteiden perusteella katsoa merkitsevän unionin hyväksi tehtyä sopimusta. Millaun kunta ja SEMEA halusivat, että unionille syntyy saatava Millaun kunnalta, ja Millaun kunta halusi ”tietoisena – – riidanalaista saatavaa koskevasta riidasta”, että siihen sovellettaisiin SEMEAn sopimuksen välityslauseketta. Tässä yhteydessä ei ole merkitystä sillä, että sopimuspuolten tavoittelema velan siirtämisen vaikutus ei velkojien hyväksynnän puuttumisen vuoksi toteutunut.
c) Näiden sopimuksen tekemisen jälkeisten tapahtumien arviointi SEUT 272 artiklan mukaisten edellytysten perusteella
58.
Vastattaessa kysymykseen siitä, sovittiinko tällä tavoin Millaun kuntaa koskevasta välityslausekkeesta, ratkaisevia ovat SEUT 272 artiklaan sisältyvät edellytykset, ( 20 ) joita on sitä paitsi tulkittava suppeasti, koska SEUT 272 artikla on poikkeusmääräys. ( 21 )
59.
Unionin yleinen tuomioistuin ( 22 ) katsoo, että välityslausekkeesta voidaan sopia kolmannen hyväksi sopimusta koskevien periaatteiden nojalla täysin ilman unionin osallisuutta; tällöin kyse ei kuitenkaan ole unionin tekemästä sopimuksesta vaan SEUT 272 artiklassa tarkoitetusta ”sen puolesta tehdystä sopimuksesta”.
60.
Tämä näkemys on kyseenalainen. Unionin puolesta tehty sopimus koskee unionin aineellisia intressejä. Koska SEUT 272 artiklaa on poikkeusluonteensa vuoksi tulkittava suppeasti, tällaisen sopimuksen voivat tehdä ainoastaan unionin toimielimet, elimet tai laitokset, joiden on toimittava unionin puolesta. Ulkopuoliset kolmannet eivät voi näin tehdä. SEUT 272 artiklan vaatimuksia ei näin ollen täytä sopimus, jonka ovat tehneet pelkästään unionin ulkopuoliset kolmannet ja jota ei ole tehty unionin toimielinten, elinten tai laitosten pyynnöstä – kuten käsiteltävässä asiassa sopimuksen tekemisen jälkeen SEMEAn ja Millaun kunnan välillä tehdyt sopimukset.
61.
Ei ole myöskään todennäköistä, että Millaun kunta olisi halunnut, että siihen sovelletaan SEUT 272 artiklassa tarkoitettua välityslauseketta. Tällaista sopimuspuolten tahtoa – joka olisi välttämätön edellytys välityslausekkeesta sopimiselle – ei voida ensinnäkään päätellä sopimuksen tekemisen jälkeen SEMEAn ja Millaun kunnan välillä tehtyjen sopimusten kokonaisolosuhteista eikä sitä voida myöskään pitää itsestään selvänä. Näin on erityisesti koska SEMEAn selvitystilan etenemistä kuvaavien asiakirjojen perusteella SEMEA ei ole maininnut koko välityslausekkeen olemassaoloa eikä Millaun kuntakaan ole pannut sitä nimenomaisesti merkille. Asia on pikemminkin päinvastoin: Välityslauseketta koskevaa tietoa ei sisälly 18.12.2008 tehtyyn kunnanvaltuuston päätökseen eikä 21.11.2008 tehtyyn selvitystilaa koskevaan kertomukseen; niissä pikemminkin viitataan mahdollisesti harhaanjohtavasti siihen, että SEMEAn kyseiseen tukisopimukseen sovellettaisiin Ranskan oikeutta – minkä perusteella ei ainakaan välittömästi tule mieleen, että riidanalaisen saatavan suhteen toimivaltaisia olisivat unionin tuomioistuimet.
62.
Kaiken tämän perusteella ei voida katsoa, että olisi sovittu kolmannen hyväksi tehdyllä sopimusehdolla välityslausekkeesta, johon komissio voisi vedota Millaun kuntaa vastaan.
63.
Vaikka SEMEA ja Millaun kunta olisivat sopineet näin, vielä olisi selvitettävä, onko unionin yleisen tuomioistuimen työjärjestyksen 44 artiklan 5 a kohdassa välityslausekkeelle asetetut näyttövaatimukset täytetty.
d) Unionin yleisen tuomioistuimen työjärjestyksen 44 artiklan 5 a kohdan mukaiset välityslauseketta koskevat näyttövaatimukset
64.
Kyseisen työjärjestyksen 44 artiklan 5 a kohdan nojalla kanteeseen on liitettävä jäljennös siitä sopimuksesta, johon välityslauseke sisältyy. Komission on toisin sanoen esitettävä kirjalliset todisteet myös välityslausekkeen olemassaolosta.
65.
Komissio ei ole esittänyt tällaisia todisteita Millaun kunnan osalta eikä se myöskään ole voinut esittää niitä, koska, kuten unionin yleinen tuomioistuin riidanalaisessa tuomiossaan toteaa, ( 23 ) ainoastaan ”Millaun kunnan ja SEMEAn välisen sopimuksen tarkoituksesta sekä asian olosuhteista” ( 24 ) ilmenee oletettu komission hyväksi tehtyä välityslauseketta koskeva sopimus, ja koska, jos tällainen sopimus olisi olemassa, se ei olisi kirjallisesti vahvistettu sopimus vaan pelkkä hiljainen sopimus. Tämä ei riitä täyttämään unionin yleisen tuomioistuimen työjärjestyksen 44 artiklan 5 a kohdan mukaista näyttövaatimusta, jossa edellytetään, että tuomioistuimelle esitetään jäljennös – eli asiakirja – kyseisen välityslausekkeen sisältävästä sopimuksesta.
66.
Oikeuskäytännössä on tosin tulkittu tätä määräystä laajasti ja katsottu edellytyksen täyttyvän, kun on esitetty allekirjoittamaton sopimusluonnos yhdessä siihen viittaavan kirjeenvaihdon kanssa ( 25 ) tai kun sopimuspuolet ovat viitanneet muuhun kirjalliseen aineistoon kuin sopimukseen. ( 26 ) Kyseisen työjärjestyksen 44 artiklan 5 a kohdasta tulisi sisällyksetön, jos täysin jätettäisiin huomiotta sen ydin eli vaatimus esittää kyseisestä lausekkeesta kirjallinen jäljennös, josta käy välittömästi ilmi, mitkä sopimuspuolet ovat minkin sopimuksen osalta sopineet unionin tuomioistuinten toimivallasta. Tätä vaatimusta ei voida täyttää esittämällä asiakirjoja, joiden perusteella voidaan ainoastaan päätellä mahdollisten suullisesti tai hiljaisesti tehtyjen sopimusten olemassaolo ilman, että näiden kirjallista sisältöä esitetään, koska asiakirjojen ulkopuolisia olosuhteita ei oikein voida pitää sopimuksen ”jäljennöksenä”. ( 27 ) Unionin yleisen tuomioistuimen työjärjestyksen 44 artiklan 5 a kohtaa on tarkasteltava tiiviissä yhteydessä poikkeusasemaan, joka SEUT 272 artiklalla on yleisesti sovellettavista säännöistä poikkeavana toimivaltasääntönä, ja sitä on tulkittava suppeasti sen ydinalalla, jolloin ei voida katsoa, ettei tarpeen olisi esittää kyseisen välityslausekkeen yksiselitteisesti ja nimenomaisesti sisältävää asiakirjaa.
67.
Unionin yleisen tuomioistuimen työjärjestyksen 44 artiklan 5 a kohdalla palvellaan näin ollen myös oikeusvarmuutta, eikä – kuten 44 artiklan 6 kohdasta käy vastakkaispäätelmänä ilmi – sitä soveltamalla voida korjata jälkikäteen asiakirjojen puuttumista, vaikka tilanne on toinen 44 artiklan 3–5 kohdassa tarkoitettujen muodollisuuksien osalta. Mikäli kannetta nostettaessa ei esitetä jäljennöstä välityslausekkeesta, kanne on näin ollen jätettävä tutkimatta.
68.
Koska komissio ei ole käsiteltävässä asiassa esittänyt Millaun kunnan osalta unionin yleisen tuomioistuimen työjärjestyksen 44 artiklan 5 a kohdan edellytykset täyttävää jäljennöstä välityslausekkeesta, unionin yleinen tuomioistuin ei ollut toimivaltainen ratkaisemaan Millaun kuntaa vastaan nostettua kannetta. Unionin yleinen tuomioistuin teki oikeudellisen virheen katsoessaan, että Millaun kuntaa vastaan nostettu kanne voitiin ottaa tutkittavaksi.
69.
Millaun kunnan valitus on näin ollen hyväksyttävä. Riidanalainen tuomio on kumottava siltä osin kuin siinä määrätään Millaun kunta maksamaan saatava yhteisvastuullisesti ja korvaamaan oikeudenkäyntikulut, ja koska asia on ratkaisukelpoinen, sitä vastaan nostettu kanne on hylättävä Euroopan unionin tuomioistuimen perussäännön 61 artiklan ensimmäisen kohdan toisen virkkeen nojalla.
70.
Seuraavaksi on tutkittava ainoastaan SEMEAn esittämät valitusperusteet tämän välipäätelmän valossa. Siltä osin kuin niissä vedotaan – vanhentumista ja selvitystilaa koskevan Ranskan lainsäädännön perusteella – kansallisen lainsäädännön virheelliseen soveltamiseen, herää aluksi kysymys siitä, onko unionin tuomioistuimella toimivalta tutkia muutoksenhakumenettelyssä kansallisen lainsäädännön soveltamista unionin yleisessä tuomioistuimessa, ja jos on, missä laajuudessa. Jos sillä ei ole tällaista toimivaltaa tai sillä on tämän osalta ainoastaan suppea toimivalta, tätä asiaa koskevia valitusperusteita ei ole tarpeen tutkia yksityiskohtaisesti. Näitä kysymyksiä on tarkasteltava seuraavaksi.
C SEMEAn valitusperusteet, joissa se vetoaa kansallisen oikeuden virheelliseen soveltamiseen unionin yleisessä tuomioistuimessa
71.
Aluksi on selvitettävä, ovatko kansallista oikeutta koskevat valitusperusteet merkityksellisiä tässä muutoksenhakuasteessa.
72.
Unionin tuomioistuimen valvontavalta muutoksenhakumenettelyssä määritetään Euroopan unionin tuomioistuimen perussäännön 58 artiklassa, jonka mukaan unionin ”tuomioistuimelta voidaan hakea muutosta vain oikeuskysymysten osalta. Muutoksenhaun perusteena voi olla toimivallan puuttuminen unionin yleiseltä tuomioistuimelta, asian käsittelyssä unionin yleisessä tuomioistuimessa tapahtunut oikeudenkäyntivirhe, joka on hakijan edun vastainen, tai unionin yleisessä tuomioistuimessa tapahtunut unionin oikeuden rikkominen.”
73.
Tämän perusteella vaikuttaa ensi arviolta siltä, ettei muutoksenhaussa voida vedota unionin yleisen tuomioistuimen kansallisen oikeuden soveltamisen yhteydessä mahdollisesti tekemään oikeudelliseen virheeseen. Tällainen oikeudellinen virhe ei nimittäin lähtökohtaisesti ( 28 ) merkitse unionin vaan vain kansallisen oikeuden rikkomista. Unionin tuomioistuimella ei kuitenkaan ole toimivaltaa valvoa muutoksenhakumenettelyssä kansallista oikeutta perussäännön 58 artiklaan sisältyvän tyhjentävän toimivaltaluettelon perusteella. ( 29 )
74.
Nykyinen oikeudellinen tilanne merkitsee SEUT 272 artiklan mukaisen välityslausekkeen osalta ensinnäkin, että unionin yleisen tuomioistuimen on ensimmäisenä oikeusasteena tarvittaessa tutkittava kanteen nostamisen jälkeen asiaa kattavasti lainvalintasopimuksen mukaisen kansallisen oikeuden nojalla. Toiseksi unionin tuomioistuin ei lähtökohtaisesti voi arvioida ensimmäisen oikeusasteen tuomioon liittyvänä muutoksenhakuasteena perussäännön 58 artiklan perusteella valitusperusteita, joissa vedotaan pelkästään kansallisen oikeuden virheelliseen soveltamiseen unionin yleisessä tuomioistuimessa.
75.
Vakiintunut oikeuskäytäntö sisältää kuitenkin unionin tuomioistuimen antamia tuomioita, joissa unionin tuomioistuin on muutoksenhakuasteena tutkinut – nimenomaan välityslausekkeen yhteydessä ( 30 ) – kansallisen oikeuden soveltamista unionin yleisessä tuomioistuimessa perustelematta tätä kuitenkaan seikkaperäisesti Euroopan unionin tuomioistuimen perussäännön 58 artiklan valossa.
76.
Kehotan unionin tuomioistuinta pohtimaan uudelleen tätä oikeuskäytännössä sovellettua lähestymistapaa. Se ei ensinnäkään ole sopusoinnussa Euroopan unionin tuomioistuimen perussäännön 58 artiklan selkeän sanamuodon kanssa. Toiseksi se on jossain määrin ristiriidassa suuren jaoston asiassa Edwin vastaan SMHV antaman tuomion ( 31 ) kanssa, jossa unionin tuomioistuin totesi – kylläkin tavaramerkkioikeuteen painottuneessa riita-asiassa ja ilman nimenomaista viittausta perussäännön 58 artiklaan – toimivallastaan tutkia muutoksenhakuasteena kansallista oikeutta tiivistetysti seuraavaa: ”Tutkiessaan valituksen yhteydessä unionin yleisen tuomioistuimen esittämiä päätelmiä asianomaisista kansallisen oikeuden säännöksistä unionin tuomioistuin on ensinnäkin toimivaltainen tarkistamaan, ettei unionin yleinen tuomioistuin ole sille esitettyjen asiakirjojen ja muiden todisteiden perusteella ottanut vääristyneellä tavalla huomioon kansallisen oikeuden säännösten sanamuotoa taikka niitä koskevaa kansallista oikeuskäytäntöä tai oikeuskirjallisuutta ja ettei unionin yleinen tuomioistuin ole tehnyt näiden todisteiden perusteella päätelmiä, jotka ovat ilmeisessä ristiriidassa niiden sisällön kanssa, sekä lopuksi tarkistamaan, ettei unionin yleinen tuomioistuin ole kaikkia seikkoja tutkiessaan antanut näiden kansallisen oikeuden säännösten sisällön toteamiseksi jollekin tietylle seikalle sellaista merkitystä, jota sille ei muihin seikkoihin nähden kuuluisi antaa, sikäli kuin tämä on ilmeistä asiakirja-aineiston perusteella.” ( 32 ) Unionin tuomioistuimen mukaan sen on muutoksenhakuasteena toimiessaan oikaistava kansallisen oikeuden soveltamista ainoastaan tapauksissa, joissa kansallinen oikeus on otettu vääristyneellä tavalla huomioon tai joissa unionin yleinen tuomioistuin on tehnyt ilmeisen oikeudellisen virheen. ( 33 )
77.
Tämä ei ole ristiriidassa perussäännön 58 artiklan kanssa, jonka sanamuodon perusteella kansallinen oikeus jää kokonaan unionin tuomioistuimen harjoittaman valvonnan ulkopuolelle. Unionin tuomioistuin soveltaa sen sijaan kansallisen oikeuden tutkintaan soveltuvin osin sitä tutkintatapaa, jota se soveltaa myös muutoksenhakuasteena unionin oikeuden perusteella tosiseikkojen väärällä tavalla huomioon ottamista koskevan väitteen arvioinnissa. ( 34 )
78.
Tämän tutkintatavan ansiosta unionin tuomioistuin voi tilanteissa, joissa kansallisen oikeuden virheellinen soveltaminen unionin yleisessä tuomioistuimessa on ilmeistä – mutta kuitenkin ainoastaan tällöin – tutkia asiaa koskevan valituksen ja kumota virheellisen tuomion. ( 35 )
79.
Tämä asiassa Edwin vastaan SMHV annetussa tuomiossa tavaramerkkioikeuden alalla kehitetty ratkaisu voidaan yleistää sanamuotonsa ja sisältönsä perusteella, ja vahvat perusteet puoltavat sitä, että sitä voidaan soveltaa myös välityslausekkeita koskevassa muutoksenhakumenettelyssä. Se, että tällä rajoitetaan oikeussuojaa siksi, ettei toisessa oikeusasteessa voida kumota ensimmäisen oikeusasteen tuomiota jokaisen unionin yleisessä tuomioistuimessa tapahtuneen kansallisen oikeuden rikkomisen perusteella, on hyväksyttävä, kun otetaan huomioon yksiselitteinen sääntely, joka sisältyy SEUT 256 artiklan 1 kohtaan, luettuna yhdessä Euroopan unionin tuomioistuimen perussäännön 58 artiklan kanssa. Tämän tilanteen voi korjata ainoastaan unionin lainsäätäjä. Tilanne ei kuitenkaan vaaranna tehokasta oikeussuojaa. Tehokkaan oikeussuojan periaate ei ensinnäkään välttämättä edellytä useaa oikeusastetta; toiseksi unionin tuomioistuin voi edelleen vastaavan valituksen perusteella myös muutoksenhakutuomioistuimena kumota ensimmäisen oikeusasteen tuomion kansallisen oikeuden ilmeisen virheellisen soveltamisen vuoksi.
80.
Tämä lähestymistapa herättää käsiteltävässä asiassa ensinnäkin kysymyksen siitä, onko kyseessä kansallisen oikeuden ilmeisen väärää soveltamista koskeva tilanne, johon voidaan vedota muutoksenhakumenettelyssä. Jos ensimmäiseen kysymykseen vastataan myöntävästi, herää vielä kysymys siitä, onko valittajana oleva SEMEA vedonnut tähän seikkaan riittävästi perustellussa ja asian kannalta merkityksellisessä valitusperusteessa.
81.
Jo ensimmäiseen kysymykseen on vastattava kieltävästi, minkä vuoksi toista ei ole enää tarpeen tutkia. Unionin yleinen tuomioistuin on nimittäin tutkinut huolellisesti kyseistä vanhentumista ja selvitystilaa koskevaa problematiikkaa koskevan Ranskan oikeuden tilan ja oikeuskäytännön sekä päätynyt järkevään ratkaisuun, jota vastaan ei voida esittää vääristelyä tai ilmeistä virheellisyyttä koskevia väitteitä.
82.
SEMEAn tästä asiasta esittämiä valitusperusteita ei näin ollen voida hyväksyä.
83.
Lopuksi on tarkasteltava valitusperustetta, jonka SEMEA on esittänyt nostamansa vastakanteen hylkäämisestä. Tämä valitusperuste perustuu lähinnä perusoikeuskirjan 41 artiklaan ja liittyy siten unionin oikeuteen, ja se on tutkittava kokonaisuudessaan.
D SEMEAn vastakanne
84.
Vastakanteessaan SEMEA esittää toissijaisesti vahingonkorvausvaatimuksen, joka vastaa suuruudeltaan komission vaatimaa riidanalaista saatavaa korkoineen ja joka perustuu lähinnä unionin sopimuksen ulkopuoliseen vastuuseen ja perusoikeuksissa taattuun hyvää hallintoa koskevaan oikeuteen. SEMEAn mukaan komissio on rikkonut perusoikeuskirjan 41 artiklaa, kun se vaati saatavaansa vasta viipeellä ja antoi erityisesti kulua noin 12 vuotta ensimmäisen ja toisen maksukehotuksen välillä. Tällä tavoin saatavalle muun muassa kertyi huomattavasti korkoa, joka olisi muussa tapauksessa voitu välttää.
85.
Käsiteltävänä oleva tilanne herättää lähinnä kysymyksen siitä, voidaanko komission hitauteen saataviensa perinnässä vedota hyvää hallintoa koskevan oikeuden perusteella ja jos voidaan, missä olosuhteissa, ja voivatko komission maksusaatavat raueta tästä syystä – riippumatta niiden vanhentumisajasta ja jo ennen vanhentumisajan umpeutumista. Se, että SEMEA tuo tämän ongelman esiin vastakanteessaan, johtunee siitä, ettei Ranskan oikeudessa tunneta menetyksen oikeudellista käsitettä sellaisena kuin se voidaan johtaa Saksan oikeudessa vilpittömässä mielessä. ( 36 ) Viime kädessä kyse on kuitenkin perusoikeuksiin pohjautuvien vastaväitteiden esittämisestä kanteessa esitettyjä pää- ja oheisvaatimuksia kohtaan. Tällaisena vastakannetta on käsiteltävässä asiassa myös arvioitava.
86.
Näin ollen on tutkittava, missä määrin hyvää hallintoa koskevalla perusoikeudella voi olla merkitystä sopimusoikeudellisessa yhteydessä, voidaanko siitä johtaa sopimuksiin perustuvien velvoitteiden lakkaaminen tai voiko se mitättömyysväitteenä estää viivästyskorkovaatimusten syntymisen.
87.
Ensinnäkin komissiolla oli mahdollisuus hoitaa omaisuusasioitaan haluamallaan tavalla SEMEAn kanssa sovitun kansallisen oikeuden ja myös sen mukaisten lakisääteisten vanhentumisaikojen puitteissa. Perusoikeuskirjan 41 artiklaa on vaikea tulkita siten, että siinä suoralta kädeltä korvattaisiin selkeät, sopimuksen mukaisiin saataviin sovellettavat vanhentumisajat vähemmän konkreettisella ”kohtuullisella ajalla”. Tämä ei olisi oikeusvarmuuden eikä molempien asianosaisten intressien mukaista. Sopimukseen liittyvissä asioissa on toisin sanoen pidettävä perusoikeuskirjassa tarkoitettuina ”kohtuullisina aikoina” ensisijaisesti sopimuspuolten sopimuksessa vahvistamia määräaikoja.
88.
Jos komissio sen sijaan ryhtyy perimään saataviaan, sen on saatettava tämä, myös sen sopimuspuolta koskeva asia kohtuullisessa ajassa päätökseen, koska komissioon sovelletaan perusoikeuskirjaa. Tätä arviota ei muuta myöskään se, ettei komission sopimuspuolella ole mitään perusoikeuskirjasta johtuvia velvollisuuksia komissiota kohtaan. Tästä huolimatta komissio ei voi jättää huomiotta velvollisuuttaan noudattaa perusoikeuksia ”pakenemalla yksityisoikeuden huomaan”.
89.
Komission menettely on käsiteltävässä asiassa kohtuullisuuden näkökulmasta sikäli ongelmallista, että komissio ensinnäkin käynnisti viivästyskorkojen kertymisen jo varhaisessa vaiheessa – 27.4.1993 esittämällään maksupyynnöllä – ja jätti toiseksi velallisen rauhaan vaikenemalla noin 12 vuodeksi ja vaatimalla vasta 18.11.2005, tuolloin tosin vankkumattomasti, maksamattomia saatavia ja niille kertyneitä huomattavia korkoja, joiden summa on tällä välin ylittänyt pääsaatavan, kuten SEMEA on kiistattomasti esittänyt.
90.
Koska komission oli noudatettava perusoikeuksien mukaista velvollisuutta periä saatavansa ajoissa, minkä se teki vasta 18.11.2005, sen viipeellä tapahtuvaa saatavien perimistä on pidettävä menettelynä, jolla on välitön syy-yhteys tällä välin kertyneeseen viivästyskorkoon.
91.
Se, että unionin yleinen tuomioistuin hylkäsi vastakanteen myös korkojen osalta kokonaisuudessaan syy-yhteyden puuttumisen vuoksi sillä perusteella, että maksamatta jättäminen oli luettava yksin SEMEAn syyksi, ( 37 ) eikä arvioinut riittävästi perusoikeuskirjan 41 artiklan ensimmäisen kohdan rikkomista, ei kestä oikeudellista tarkastelua. Vastakanteen hylkääminen muutoksenhakumenettelyssä voidaan pysyttää ainoastaan siltä osin kuin se koskee pääsaatavaa ja 18.11.2005 jälkeen kertyneitä korkoja. Muilta osin kantajan saatavasta on vähennettävä SEMEAn vastakanteessa esittämää vaatimusta vastaava osuus.
92.
Lopuksi on päätettävä oikeudenkäyntikuluista.
E Oikeudenkäyntikulut
93.
Koska Millaun kunnan valitus oli perusteltu, komissio velvoitetaan korvaamaan tämän oikeudenkäyntikulut. Koska SEMEAn valitus on osittain hylätty ja osittain hyväksytty, se ja komissio vastaavat omista oikeudenkäyntikuluistaan (unionin tuomioistuimen työjärjestyksen 184 artiklan 2 kohta, luettuna yhdessä 138 artiklan 2 ja 3 kohdan kanssa).
VII Ratkaisuehdotus
94.
Edellä esitetyn perusteella ehdotan, että unionin tuomioistuin ratkaisee asian seuraavasti:
1)
Yhdistetyissä asioissa T-168/10 ja T-572/10, Euroopan komissio vastaan SEMEA ja Commune de Millau, 19.9.2012 annettu tuomio kumotaan siltä osin kuin siinä määrätään Millaun kunta maksamaan Euroopan komissiolle yhteisvastuullisesti SEMEAn kanssa 41012 euroa viivästyskorkoineen ja vastaamaan omista oikeudenkäyntikuluista ja korvaamaan komission oikeudenkäyntikulut asiassa T-572/10.
2)
Yhdistetyissä asioissa T-168/10 ja T-572/10, Euroopan komissio vastaan SEMEA ja Commune de Millau, 19.9.2012 annettu tuomio kumotaan siltä osin kuin siinä määrätään SEMEA maksamaan viivästyskorot 27.4.1993 ja 18.11.2005 väliseltä ajalta.
3)
Komission asiassa T-572/10 Millaun kuntaa vastaan nostama kanne hylätään tutkittavaksi ottamisen edellytysten täyttymättä jäämisen vuoksi.
4)
SEMEAn kanne hylätään muilta osin.
5)
Komissio vastaa Millaun kunnan oikeudenkäyntikuluista ja omista oikeudenkäyntikuluistaan. SEMEA vastaa omista oikeudenkäyntikuluistaan.
( 1 ) Alkuperäinen kieli: saksa.
( 2 ) Tämä kysymys jätettiin avoimeksi ratkaisuehdotuksessa, jonka esitin 27.1.2011 asiassa C-263/09 P, Edwin v. SMHV, tuomio 5.7.2011 (Kok., s. I-5853, ratkaisuehdotuksen 84–86 kohta), koska sillä ei ollut merkitystä kyseisen asian ratkaisun kannalta.
( 3 ) SEUT 272 artiklaa edeltäneessä EY 238 artiklassa ja sopimuksen tekemisen kannalta merkityksellisessä ETY:n perustamissopimuksen 181 artiklassa puhutaan ”yhteisöstä”.
( 4 ) Riidanalaisen tuomion 132 kohta.
( 5 ) Riidanalaisen tuomion 138 kohta.
( 6 ) Riidanalaisen tuomion 139 kohta.
( 7 ) Unionin tuomioistuimissa käytävän menettelyn kannalta on merkityksetöntä, että Ranskan lainsäädännön mukaan asianajajalla voi olla riittävä valtuutus myös ilman konkreettista valtakirjaa (mandat ad litem).
( 8 ) Oikeustila oli toisenlainen vuoden 2012 lokakuun loppuun voimassa olleen unionin tuomioistuimen työjärjestyksen mukaan. Ks. tästä kyseisen työjärjestyksen 38 artiklan 5 kohdan b alakohta, jota ei enää sovellettu asiassa C-294/98 P, Metsä-Serla ym. v. komissio, 16.11.2000 annetun tuomion (Kok., s. I-10065) mukaan muutoksenhakumenettelyssä.
( 9 ) Asia C-19/93 P, Rendo ym. v. komissio, tuomio 19.10.1995 (Kok., s. I-3319); yhdistetyt asiat C-71/09 P, C-73/09 P ja C-76/09 P, Comitato ”Venezia vuole vivere” ym. v. komissio, tuomio 9.6.2011 (Kok., s. I-4727, 31 ja 36–40 kohta) ja asia C-77/12 P, Deutsche Post v. komissio, tuomio 24.10.2013, 65 kohta; työjärjestyksen 119 artiklan 4 kohta on tässä suhteessa luonteeltaan poikkeusmääräys.
( 10 ) Asia C-313/90, CIRFS ym. v. komissio, tuomio 24.3.1993 (Kok., s. I-1125, 31 kohta).
( 11 ) Edellä alaviitteessä 9 mainituissa yhdistetyissä asioissa Comitato ”Venezia vuole vivere” ym. v. komissio annetun tuomion 38 kohdassa todetaan seuraavaa: ”Tämä oikeuskäytäntö perustuu siihen näkökohtaan, että tällaisessa tilanteessa on joka tapauksessa tarpeen tutkia kanteen perusteltavuus, joten sillä seikalla, onko kaikilla kantajilla tosiasiallisesti asiavaltuus, ei ole merkitystä.”
( 12 ) Yhdistetyt asiat 193/87 ja 194/87, Maurissen ja Union syndicale v. tilintarkastustuomioistuin, tuomio 11.5.1989 (Kok., s. 1045, 33 kohta).
( 13 ) Julkisasiamies Darmonin edellä alaviitteessä 12 mainituissa yhdistetyissä asioissa Maurissen ja Union syndicale v. tilintarkastustuomioistuin esittämän ratkaisuehdotuksen 42 kohta.
( 14 ) Käsiteltävässä asiassa Euroopan talousyhteisön välittömänä oikeudellisena seuraajana.
( 15 ) Ks. myös SEUT 335 artikla.
( 16 ) Ks. mm. asia C-334/97, komissio v. Montorio, tuomio 10.6.1999 (Kok., s. I-3387); asia C-436/07 P, komissio v. Alexiadou, tuomio 13.11.2008 (Kok., s. I-152*) ja asia C-317/09 P, ArchiMEDES v. komissio, tuomio 18.11.2010 (Kok., s. I-150*).
( 17 ) Ks. tästä Karpenstein, U., ”SEUT 272 artikla”, Grabitzin, Hilfin ja Nettesheimeimin toimittamassa teoksessa Das Recht der Europäischen Union, 9 kohta, jossa tämän katsottiin olevan ”ongelmatonta sikäli ja niin kauan kuin käy ilmi, että kulloinkin kyseessä olevat toimielimet ovat toimineet jonkun toisen sijasta”.
( 18 ) Unionin puolelta asianosaisena olevan yksilöintiin liittyy virkamiehen nostaman kanteen (SEUT 270 artikla) ja vahingonkorvauskanteen (SEUT 340 artikla) – joissa määräysten sanamuoto perustuu niin ikään koko ”unioniin” – yhteydessä sama ongelma kuin SEUT 272 artiklan yhteydessä. Virkamiehen nostamia kanteita koskevissa oikeustapauksissa – kuten välityslausekkeissa – viitataan vastoin määräyksen sanamuotoa yleensä siihen elimeen, jonka alaisuudessa nimittävä viranomainen toimii. Ks. tähän liittyen SEUT 340 artiklaa koskevasta epäyhtenäisestä oikeuskäytännöstä asia T-572/93, Odigitria v. neuvosto ja komissio, tuomio 6.7.1995 (Kok., s. II-2025, 22 kohta – jossa asianosaisena on unionin elin) ja asia T-246/93, Bühring v. neuvosto ja komisio, tuomio 4.2.1998 (Kok., s. II-171, 26 kohta – jossa asianosaisena on yhteisö).
( 19 ) Ks. erityisesti riidanalaisen tuomion 132–143 kohta.
( 20 ) Tästä seikasta perustavanlaatuisesti asia 23/76, Pellegrini v. komissio ja Flexon-Italia, tuomio 7.12.1976 (Kok., s. 1807).
( 21 ) Ks. mm. asia T-271/04, Citymo v. komissio, tuomio 8.5.2007 (Kok., s. I-1375, 53 kohta) ja riidanalaisen tuomion 116 kohta.
( 22 ) Ks. erityisesti riidanalaisen tuomion 133–136 kohta.
( 23 ) Ks. erityisesti riidanalaisen tuomion 138–141 kohta.
( 24 ) Riidanalaisen tuomion 140 ja 141 kohta.
( 25 ) Edellä alaviitteessä 20 mainittu asia Pellegrini v. komissio ja Flexon-Italia, tuomion 10 kohta.
( 26 ) Asia C-318/81, komissio v. CO.DE.MI., tuomio 26.11.1985 (Kok., s. 3693, 9 ja 10 kohta).
( 27 ) Tätä määräystä on sen sijaan tulkittu liian suurpiirteisesti edellä alaviitteessä 21 mainitussa asiassa Citymo v. komissio annetun tuomion 56 kohdassa, jonka mukaan vaatimuksen on katsottava täyttyneen, ”jos asiaa käsittelevät yhteisön tuomioistuimet kykenevät kantajan esittämien asiakirjojen perusteella tutustumaan riittävästi riidan osapuolten välillä tehtyyn sopimukseen, jonka perusteella niiden välisen sopimusriidan ratkaiseminen siirretään kansallisilta tuomioistuimilta yhteisön tuomioistuimille”. Olosuhteita, joita ei ole mainittu asiakirjoissa, ei nimittäin pidä pitää ratkaisevina.
( 28 ) Unionin toimeen ”sisällytetystä” kansallisen oikeuden erityistapauksesta ks. julkisasiamies Mengozzin 27.1.2011 esittämä ratkaisuehdotus asiassa C-401/09 P, Evropaïki Dynamiki v. EKP, tuomio 9.6.2011 (Kok., s. I-4911, ratkaisuehdotuksen 71–74 kohta).
( 29 ) Seikkaperäisesti ks. edellä alaviitteessä 2 mainitussa asiassa Edwin v. SMHV esittämäni ratkaisuehdotus, 70–78 kohta.
( 30 ) Ks. mm. asia C-87/01 P, komissio v. CCRE, tuomio 10.7.2003 (Kok., s. I-7617, 56–64 kohta) ja edellä alaviitteessä 16 mainittu asia ArchiMEDES v. komissio, tuomion 51 kohta ja sitä seuraavat kohdat.
( 31 ) Asia C-263/09 P, Edwin v. SMHV, tuomio 5.7.2011 (Kok., s. I-5853).
( 32 ) Edellä alaviitteessä 31 mainittu asia Edwin v. SMHV, tuomion 53 kohta.
( 33 ) Ks. tästä julkisasiamies Botin 28.11.2013 esittämä ratkaisuehdotus asiassa C-530/12 P, SMHV v. National Lottery Commission, ratkaisuehdotuksen 78–87 kohta.
( 34 ) Ks. tätä koskevasta kritiikistä alaviitteessä 33 mainittu julkisasiamies Botin ratkaisuehdotus.
( 35 ) Unionin tuomioistuimen lähestymistapa muistuttaa näin ollen rajoitettua tutkintatapaa, jollaista myös tietyt kansalliset muutoksenhakutuomioistuimet käyttävät valvoessaan ulkomaisen oikeuden soveltamista. Ks. tästä edellä alaviitteessä 2 mainitun asiassa Edwin v. SMHV esittämäni ratkaisuehdotuksen alaviite 40.
( 36 ) Perustavanlaatuisesti asiasta ja oikeusvertailuja tehden Ranieri, F., ”Verwirkung et renonciation tacite”, Mélanges en l’honneur de Daniel Bastian, Librairies techniques, Pariisi, 1974, s. 427–452.
( 37 ) Ks. riidanalaisen tuomion 108–111 kohta.
Full & Egal Universal Law Academy