3.3.2012
FI
Euroopan unionin virallinen lehti
C 65/10
Valitus, jonka Gino Trevisanato on tehnyt 17.1.2012 unionin yleisen tuomioistuimen (seitsemäs jaosto) asiassa T-510/11, Gino Trevisanato v. Euroopan komissio, 13.12.2011 antamasta määräyksestä
(Asia C-25/12 P)
2012/C 65/20
Oikeudenkäyntikieli: italia
Asianosaiset
Valittaja: Gino Trevisanato (edustaja: asianajaja L. Sulfaro)
Muu osapuoli: Euroopan komissio
Vaatimukset
—
unionin yleisen tuomioistuimen seitsemännen jaoston asiassa T-510/11 13.12.2011 antama määräys on kumottava kokonaisuudessaan ja on todettava, että kantajan SEUT 265 artiklan kolmannen kohdan mukaisesti 29.9.2011 Euroopan komissiota vastaan nostama laiminlyöntikanne voidaan tutkia ja että unionin yleinen tuomioistuin on toimivaltainen käsittelemään asian
—
edellä mainittujen vaatimusten tultua hyväksytyiksi on ensisijaisesti ratkaistava pääasia sääntöjen mukaisesti ja velvoitettava vastapuoli korvaamaan oikeudenkäyntikulut, tai toissijaisesti asia on palautettava unionin yleiselle tuomioistuimelle asian ratkaisemiseksi.
Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut
Valittaja vetoaa valituksensa tueksi kolmeen valitusperusteeseen.
Valittaja väittää ensinnäkin, että määräykseen liittyy tosiseikkoja koskeva ratkaiseva virhe, koska kantajan vaatimukset on otettu huomioon vääristyneellä tavalla. Valittaja ei näet ole vaatinut unionin yleistä tuomioistuinta toteamaan, että komissio olisi sääntöjen vastaisesti jättänyt ottamasta kantaa SEUT 258 artiklassa tarkoitetulla perustellulla lausunnolla työntekijöiden joukkovähentämistä koskevan direktiivin 98/59/EY (1) puutteelliseen täytäntöönpanoon, niin kuin määräyksessä oletetaan. Sitä vastoin valittaja on vaatinut unionin yleistä tuomioistuinta toteamaan, että komissio on sääntöjen vastaisesti jättänyt toimimatta, vaikka sillä on toimivalta määritellä ja ilmoittaa kantajalle laillisesti sitova kanta asiasta, josta tehtiin kantelu 4 vuotta sitten ja jossa on 11.7.2011 tiedusteltu uudelleen, onko johtavassa asemassa olevalla henkilöstöllä Italiassa oikeus saada työntekijöiden joukkovähentämistä koskevassa direktiivissä 98/59/EY taattua suojaa; italialainen tuomioistuin ei ole myöntänyt tätä oikeutta kantajalle, jonka IBM oli irtisanonut kyseisellä tavalla Italiassa.
Lisäksi unionin yleinen tuomioistuin on tehnyt virheen todetessaan yhdistetyissä asioissa C-199/94 P ja C-200/94 P, Pevasa ja Inpesca, 26.10.1995 annettuun määräykseen perustuvan oikeuskäytännön nojalla, että siltä puuttui toimivalta. Tuo oikeuskäytäntö ei ole merkityksellistä käsiteltävässä asiassa, koska siihen liittyvät tosiseikat poikkeavat olennaisesti valituksen kohteena olevan määräyksen taustalla olevista tosiseikoista.
Lopuksi valittaja väittää, että unionin yleinen tuomioistuin on toiminut työjärjestyksensä ja perusoikeuskirjan vastaisesti, koska se on jättänyt antamatta kanteen tiedoksi vastapuolelle ja on julkaissut virallisessa lehdessä tiivistelmän kanteesta sekä katsoessaan, ettei asiassa ollut tarpeen kuulla julkisasiamiestä.
(1) EYVL L 225, s. 16.
Full & Egal Universal Law Academy