12.5.2012
FI
Euroopan unionin virallinen lehti
C 138/2
Ennakkoratkaisupyyntö, jonka Tribunal Superior de Justicia de Cataluña (Espanja) on esittänyt 16.2.2012 — Transportes Jordi Besora, S.L. v. Tribunal Económico Administrativo Regional de Cataluña (TEARC) ja Generalitat de Catalunya
(Asia C-82/12)
2012/C 138/03
Oikeudenkäyntikieli: espanja
Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin
Tribunal Superior de Justicia de Cataluña
Pääasian asianosaiset
Valittaja: Transportes Jordi Besora, S.L.
Vastapuolet: Tribunal Económico Administrativo Regional de Cataluña (TEARC) ja Generalitat de Catalunya
Ennakkoratkaisukysymykset
1)
Onko valmisteveron alaisia tuotteita koskevasta yleisestä järjestelmästä sekä näiden tuotteiden hallussapidosta, liikkumisesta ja valvonnasta 25.2.1992 annetun neuvoston direktiivin 92/12/ETY (1) 3 artiklan 2 kohtaa ja erityisesti vaatimusta veron erityistarkoituksesta:
a)
tulkittava niin, että niissä asetetaan edellytykseksi se, ettei kyseistä tavoitetta onnistuta saavuttamaan muulla yhdenmukaistetulla verolla?
b)
niin, että kyseessä on yksinomaan julkistaloudellinen tavoite silloin, kun vero on otettu käyttöön yhtä aikaa, kun jokin toimivalta on siirretty itsehallintoalueille, joille puolestaan on luovutettu verotuotto, jotta katettaisiin osittain siirretyn toimivallan aiheuttamat kustannukset, mikä mahdollistaa eri verokantojen vahvistamisen kunkin itsehallintoalueen alueen mukaan?
c)
Jos edelliseen kysymykseen vastataan kieltävästi, onko erityistarkoituksen käsitettä tulkittava niin, että kyseisen tavoitteen on oltava yksinomainen, vai päinvastoin niin, että se antaa mahdollisuuden saavuttaa useita erilaisia tavoitteita, joista yhtenä voi olla yksinomaan julkistaloudellinen tavoite, jolla pyritään saamaan rahoitus tietyn toimivallan käytölle?
d)
Jos edelliseen kysymykseen vastataan niin, että hyväksytään useiden tavoitteiden saavuttaminen, kuinka merkittävä tietyn tavoitteen on unionin tuomioistuimen oikeuskäytännön mukaan oltava veron erityistarkoitusta koskevan vaatimuksen täyttymiseksi direktiivin 92/12 3 artiklan 2 kohtaa sovellettaessa, ja millä perustella pääasiallinen ja liitännäinen tavoite erotetaan toisistaan?
2)
Ovatko valmisteveron alaisia tuotteita koskevasta yleisestä järjestelmästä sekä näiden tuotteiden hallussapidosta, liikkumisesta ja valvonnasta 25.2.1992 annetun direktiivin 92/12/ETY 3 artiklan 2 kohta ja erityisesti edellytys, jonka mukaan näiden verojen kannossa on noudatettava valmistevero- ja arvonlisäverosaatavan syntymistä koskevia verotussääntöjä:
a)
esteenä yhdenmukaistamattomalle välilliselle verolle (kuten IVMDH-vero), jonka osalta verosaatava syntyy silloin, kun polttoaine myydään vähittäiskaupassa loppukuluttajalle, toisin kuin yhdenmukaistetun veron verosaatava (kivennäisöljyveron, jonka verosaatava syntyy, kun tuotteet poistuvat viimeisestä verottomasta varastosta) tai arvonlisäverosaatava (joka siitä huolimatta, että sekin syntyy vähittäiskaupan viimeisessä vaiheessa, kuitenkin tulee maksettavaksi jokaisessa tuotanto- ja jakeluportaassa), koska se ei ole — kuten asiassa EKW ja Wein & Co annetussa tuomiossa (2) todetaan (47 kohta) — kummankaan yhteisön lainsäädännössä säädetyn verotustekniikan systematiikan mukainen?
b)
Jos edelliseen kysymykseen vastataan kieltävästi, onko näitä tulkittava siten, että mainittu verosääntöjen noudattamista koskeva edellytys täyttyy — ilman että verojen tarvitsee sopia yhteen verosaatavan syntymisen osalta — pelkästään sillä perusteella, että yhdenmukaistamaton välillinen vero (tässä tapauksessa IVMDH-vero) ei vaikuta — siinä mielessä, että se ei estä tai vaikeuta — valmistevero- tai arvonlisäverosaatavan tavanomaiseen syntymiseen?
(1) EYVL L 76, s. 1.
(2) Asia C-437/97, EKW ja Wein & Co., tuomio 9.3.2000 (Kok., s. I-1157).
Full & Egal Universal Law Academy