12.5.2012
FI
Euroopan unionin virallinen lehti
C 138/8
Valitus, jonka Stichting Woonlinie ym. on tehnyt 9.3.2012 unionin yleisen tuomioistuimen (seitsemäs jaosto) asiassa T-202/10, Stichting Woonlinie ym. v. Euroopan komissio, 16.12.2011 antamasta määräyksestä
(Asia C-133/12 P)
2012/C 138/13
Oikeudenkäyntikieli: hollanti
Asianosaiset
Valittajat: Stichting Woonlinie Stichting Woonlinie, Stichting Allee Wonen, Woningstichting Volksbelang, Stichting WoonInvest, Stichting Woonstede (edustajat: asianajajat P. Glazener ja F. Henny ja yliopiston opettaja L. Hancher)
Muu osapuoli: Euroopan komissio
Vaatimukset
—
[yleisen tuomioistuimen seitsemännen jaoston asiassa T-202/10 16.12.2011 antama] määräys on kumottava tässä valituksessa esitettyjen valitusperusteiden perusteella kokonaisuudessaan tai osaksi
—
asia on palautettava yleiseen tuomioistuimeen unionin tuomioistuimen oikeudellisen kannan mukaisen uuden ratkaisun antamista varten
—
komissio on velvoitettava korvaamaan tästä oikeudenkäynnistä aiheutuvat sekä yleisessä tuomioistuimessa käydystä oikeudenkäynnistä aiheutuneet oikeudenkäyntikulut
Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut
1)
Ensimmäisen valitusperusteen mukaan yleinen tuomioistuin on rikkonut unionin oikeutta, arvioinut relevantit tosiseikat virheellisesti ja perustellut määräyksen riittämättömästi, koska se piti kantajia ainoastaan potentiaalisina edunsaajina komission hyväksymän tuen osalta. Yleinen tuomioistuin ei ottanut huomioon, että valittajat olivat saaneet ennen päätöstä (1) etua olemassa olevista tuista, joita olisi pitänyt muuttaa päätöksen seurauksena. Kantajat eivät ole tämän takia ainoastaan muutettujen tukien potentiaalisia edunsaajia vaan samalla olemassa olevien tukien tosiasiallisia edunsaajia. Riidanalainen päätös koskee valittajia tuossa ominaisuudessa hyvinkin erikseen.
2)
Toisen valitusperusteen mukaan yleinen tuomioistuin on rikkonut unionin oikeutta, arvioinut relevantit tosiseikat virheellisesti ja perustellut määräyksen riittämättömästi, koska se katsoi, etteivät kantajat kuuluneet olemassa olevien sosiaalisen asuntotuotantoalan yhtiöiden suljettuun piiriin. Pelkkä teoreettinen mahdollisuus, että tuen edunsaajien määrätty ryhmä laajentuisi vielä tulevaisuudessa, ei riitä siihen, ettei tätä ryhmää katsottaisi suljetuksi ryhmäksi. Lisäksi olemassa levat sosiaalisen asuntotuotantoalan yhtiöt muodostavat suljetun ryhmän, koska päätöksen aiheuttamat vaikutukset ovat raskaampia niiden kuin sellaisen hypoteettisen laitoksen kohdalla, joka päätöksen mukaan katsotaan vielä sosiaalisen asuntotuotantoalan yhtiöksi.
(1) Valtiontuista nro E 2/2005 ja N 642/2009 (Alankomaat) — sosiaalisen asuntotuotantoalan yhtiöille myönnetty olemassa oleva tuki ja erityinen hanketuki, 15.12.2009 tehty komission päätös K(2009) 9963 lopullinen.
Full & Egal Universal Law Academy