28.7.2012
FI
Euroopan unionin virallinen lehti
C 227/10
Ennakkoratkaisupyyntö, jonka Rechtbank van eerste aanleg te Brussel (Belgia) on esittänyt 30.4.2012 — Essent Belgium NV v. Vlaamse Reguleringsinstantie voor de Elektriciteits- en Gasmarkt (VREG)
(Asia C-207/12)
2012/C 227/15
Oikeudenkäyntikieli: hollanti
Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin
Rechtbank van eerste aanleg te Brussel
Pääasian asianosaiset
Valittaja: Essent Belgium NV
Vastapuoli: Vlaamse Reguleringsinstantie voor de Elektriciteits- en Gasmarkt (VREG)
Muu osapuoli: Vlaamse Gewest
Ennakkoratkaisukysymykset
1)
Onko kansallista järjestelmää, joka on esitetty sähkömarkkinoiden järjestämistä koskevassa 17.7.2000 annetussa Flanderin asetuksessa, sellaisena kuin se on pantu täytäntöön 5.3.2004 tehdyllä Flanderin hallituksen päätöksellä, jota on muutettu uusiutuvista energialähteistä tuotetun sähkön tuotannon edistämisestä 25.2.2005 tehdyllä Flanderin hallituksen päätöksellä ja uusiutuvista energialähteistä tuotetun sähkön tuotannon edistämisestä 5.3.2004 tehdyn Flanderin hallituksen päätöksen ja järkevän energiankäytön edistämiseen tähtäävistä julkisten virastojen velvoitteista 29.3.2002 tehdyn Flanderin hallituksen päätöksen muuttamisesta 8.7.2005 tehdyllä Flanderin hallituksen päätöksellä, jossa
—
jakelu- tai välitysverkkoon liitetyille loppuasiakkaille sähköä toimittavien toimittajien on esitettävä valvontaviranomaiselle vuosittain tietty määrä vihreitä todistuksia (em. asetuksen 23 §);
—
Vlaamse Reguleringsinstantie voor de Elektriciteits- en Gasmarkt (VREG) määrää jakelu- tai välitysverkkoon liitetyille loppuasiakkaille sähköä toimittaville toimittajille hallinnollisen sakon, jos toimittaja ei ole toimittanut riittävää määrää vihreitä todistuksia sille määrätyn, vihreitä todistuksia koskevan kiintiövelvoitteen täyttämiseksi (em. asetuksen 37 §:n 2 momentti);
—
säädetään erityisesti, että muiden maiden alkuperätakuut voidaan hyväksyä kiintiövelvoitteen täyttämiseksi (5.3.2004 tehdyn Flanderin hallituksen päätöksen, sellaisena kuin sitä sovelletaan tässä käsiteltävässä kiistassa, 15 c §:n 2 momentti)
—
sääntelyviranomainen ei voi tai halua ottaa huomioon norjalaisia alkuperätakuita, koska Flanderin hallitus, joka on tunnustanut tällaisten todistusten toimittamiseen liittyvän samanarvoisuuden tai vastaavuuden (em. asetuksen 25 § ja 5.3.2004 tehdyn päätöksen 15 c §:n 2 momentti), ei ole antanut asiaa koskevia määräyksiä, ilman että sääntelyviranomainen konkreettisesti arvioi samanarvoisuutta tai vastaavuutta;
—
tosiasiallisesti koko 17.7.2000 annetun asetuksen voimassaoloaikana kiintiövelvoitteen täyttämisen arvioinnissa otettiin huomioon vain Flanderin hallintoalueella tuotetun vihreän sähkön todistukset, eikä jakelu- tai siirtoverkkoon liitetyille loppuasiakkaille sähköä toimittavilla toimittajilla ollut mahdollisuutta osoittaa, että toimitetut alkuperätakuut täyttivät tällaisten todistusten hyväksymistä koskevan edellytyksen samanlaisten tai vastaavien takuiden olemassaolosta,
pidettävä ETA-sopimuksen 11 ja 13 artiklan mukaisena?
2)
Onko 1 kohdassa tarkoitetun kaltaista kansallista järjestelmää pidettävä uusiutuvista energialähteistä tuotetusta sähköstä ja sähkön sisämarkkinoista 27.9.2001 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2001/77/EY (1) 5 artiklan mukaisena (siltä osin kuin sillä on merkitystä ETA-alueen kannalta)?
3)
Onko 1 kohdassa tarkoitettua kansallista järjestelmää pidettävä yhdenvertaisuusperiaatteen ja syrjintäkiellon periaatteen vastaisena sellaisena kuin ne on esitetty muun muassa ETA-sopimuksen 4 artiklassa ja asian tosiseikkojen tapahtuman aikana voimassa olleen, sähkön sisämarkkinoita koskevista yhteisistä säännöistä ja direktiivin 96/92/EY kumoamisesta 26.6.2003 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2003/54/EY (2) 3 artiklassa?
(1) EYVL L 283, s. 33.
(2) EUVL L 176, s. 37.
Full & Egal Universal Law Academy