22.12.2012
FI
Euroopan unionin virallinen lehti
C 399/13
Ennakkoratkaisupyyntö, jonka Østre Landsret (Tanska) on esittänyt 16.10.2012 — Copydan Båndkopi v. Nokia Danmark A/S
(Asia C-463/12)
2012/C 399/23
Oikeudenkäyntikieli: tanska
Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin
Østre Landsret
Pääasian asianosaiset
Valittaja: Copydan Båndkopi
Vastapuoli: Nokia Danmark A/S
Ennakkoratkaisukysymykset
1)
Onko direktiivi 2001/29/EY (1) esteenä kansalliselle lainsäädännölle, jonka nojalla oikeudenhaltijat saavat hyvitystä seuraavien lähteiden perusteella valmistettavista kappaleista:
1)
tiedosto, jonka käytön oikeudenhaltija on hyväksynyt ja josta asiakas maksaa (esimerkiksi verkkokaupasta hankittava lisensoitu sisältö)
2)
tiedosto, jonka käytön oikeudenhaltija on hyväksynyt mutta josta asiakas ei maksa (esimerkiksi markkinointitarkoituksessa levitettävä lisensoitu sisältö)
3)
käyttäjän omistama dvd- tai cd-levy, MP3-soitin, tietokone tai muu sellainen, jossa ei ole käytetty tehokkaita teknisiä toimenpiteitä
4)
käyttäjän omistama dvd- tai cd-levy, MP3-soitin, tietokone tai muu sellainen, jossa on käytetty tehokkaita teknisiä toimenpiteitä
5)
kolmannen osapuolen omistama dvd- tai cd-levy, MP3-soitin, tietokone tai vastaava
6)
Internetistä tai muusta lähteestä peräisin oleva teos, josta on valmistettu kappale laittomasti
7)
esimerkiksi Internetistä (laillisesta mutta lisensoimattomasta lähteestä) peräisin oleva tiedosto, josta on valmistettu kappale laillisesti muulla tavoin?
2)
Miten oikeudenhaltijoille maksettavaa hyvitystä koskevassa jäsenvaltioiden lainsäädännössä (vrt. direktiivin 5 artiklan 2 kohdan b alakohta) on otettava huomioon direktiivin 6 artiklan mukaiset tehokkaat tekniset toimenpiteet?
3)
Mitä ovat direktiivin johdanto-osan 35 perustelukappaleessa mainitut ”tilanteet, joissa oikeudenhaltijalle koituva haitta on vähäinen” yksityiskäyttöön tapahtuvaa kappaleen valmistamista koskevan hyvityksen suuruutta ajatellen (vrt. direktiivin 5 artiklan 2 kohdan b alakohta), jolloin on ristiriidassa direktiivin kanssa, että jäsenvaltioilla on lainsäädäntöä, johon sisältyy hyvityksen maksaminen oikeudenhaltijoille yksityiseen käyttöön tapahtuvasta kappaleen valmistamisesta (ks. 2 kohdassa mainittu tutkimus)?
4)
a)
Jos todetaan, ettei yksityiseen käyttöön tapahtuva kappaleen valmistaminen ole matkapuhelinten muistikorttien ensisijainen tai olennaisin käyttötarkoitus, onko yhteensopivaa direktiivin kanssa, että jäsenvaltiolla on lainsäädäntöä, joka varmistaa oikeudenhaltijoiden saavan hyvitystä kappaleen valmistamisesta matkapuhelinten muistikorteille?
b)
Jos todetaan, että yksityiseen käyttöön tapahtuva kappaleen valmistaminen kuuluu matkapuhelinten muistikorttien ensisijaisiin tai olennaisiin käyttötarkoituksiin, onko yhteensopivaa direktiivin kanssa, että jäsenvaltiolla on lainsäädäntöä, jonka mukaan oikeudenhaltijat saavat hyvitystä kappaleen valmistamisesta matkapuhelinten muistikorteille?
5)
Onko direktiivin johdanto-osan 31 perustelukappaleessa tarkoitetun ”oikeudenmukaisen tasapainon” käsitteen sekä direktiivin 5 artiklan 2 kohdan b alakohdassa tarkoitetun ”vahinkoon” perustuvan ”sopivan hyvityksen” käsitteen yhdenmukaisen tulkinnan mukaista, että jäsenvaltiolla on lainsäädäntöä, jonka mukaan vaaditaan hyvityksen maksamista muistikorteista, vaikka sitä ei vaadita sisäisistä muisteista, jollaisia on esimerkiksi yksityiseen käyttöön valmistettujen kappaleiden tallentamiseen suunnitelluissa ja ensisijaisesti kyseiseen tarkoitukseen käytettävissä MP3-soittimissa ja iPodeissa?
6)
a)
Estääkö direktiivi sen, että jäsenvaltioilla on lainsäädäntöä, jonka mukaan hyvitystä vaaditaan yksityiseen käyttöön tapahtuvasta kappaleen valmistamisesta sellaiselta valmistajalta ja/tai maahantuojalta, joka myy muistikortteja yrityksille, jotka jälleenmyyvät niitä sekä yksityis- että yritysasiakkaille, jolloin valmistaja ja/tai maahantuoja ei tiedä, myydäänkö muistikortit yksityis- vai yritysasiakkaille?
b)
Jos jäsenvaltion lainsäädännössä on säännöksiä, jotka poistavat valmistajilta, maahantuojilta ja/tai jälleenmyyjiltä velvollisuuden maksaa hyvitystä ammatilliseen tarkoitukseen käytettävistä muistikorteista, onko 6 a kysymykseen vastaamisen kannalta merkittävää, että valmistajat, maahantuojat ja/tai jälleenmyyjät voivat, jos hyvitystä kuitenkin on maksettu, saada takaisin muistikorteista maksamansa hyvityksen ammatillisen käytön osalta ja että valmistajat, maahantuojat ja/tai jälleenmyyjät voivat hyvityksettä myydä muistikortteja sellaisille yrityksille, jotka ovat ilmoittautuneet hyvitysjärjestelmää hallinnoivalle järjestölle?
c)
Onko 6 a ja b kysymykseen vastaamisen kannalta merkityksellistä,
1)
että jos jäsenvaltion lainsäädäntöön sisältyy säännöksiä sen varmistamiseksi, ettei valmistajia, maahantuojia ja/tai jälleenmyyjiä velvoiteta maksamaan hyvitysmaksua ammatilliseen käyttöön käytettävistä muistikorteista, niin ”ammatillisen käytön” käsitettä kuitenkin tulkitaan siten, että se on ainoastaan Copydanin hyväksymiä yrityksiä koskeva vähennysmahdollisuus, ja muiden kuin Copydanin hyväksymien yritysten on maksettava hyvitystä ammatillisessa tarkoituksessa käyttämistään muistikorteista?
2)
että jos jäsenvaltion lainsäädäntöön sisältyy säännöksiä sen varmistamiseksi, että valmistajat, maahantuojat ja/tai jälleenmyyjät voivat saada takaisin muistikorteista jo maksamaansa hyvitystä, jos sitä (teoriassa) on kuitenkin maksettu, siltä osin kuin niitä käytetään ammatilliseen tarkoitukseen, niin kuitenkin a) käytännössä ainoastaan muistikortin ostaja voi saada palautettavan hyvityksen ja b) muistikortin ostajan on toimitettava Copydanille hyvityksen palautushakemus?
3)
että jos jäsenvaltion lainsäädäntöön sisältyy säännöksiä sen varmistamiseksi, että valmistajat, maahantuojat ja/tai jälleenmyyjät voivat hyvityksettä myydä muistikortteja yrityksille, jotka ovat ilmoittautuneet hyvitysjärjestelmää hallinnoivalle järjestölle, niin kuitenkin a) hyvitysmaksujärjestelmää hallinnoiva järjestö on Copydan ja b) ilmoittautuneet yritykset eivät tiedä, myydäänkö muistikortit yksityis- vai yritysasiakkaille?
(1) Tekijänoikeuden ja lähioikeuksien tiettyjen piirteiden yhdenmukaistamisesta tietoyhteiskunnassa 22.5.2001 annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2001/29/EY (EYVL L 167, s. 10).
Full & Egal Universal Law Academy