26.1.2013
FI
Euroopan unionin virallinen lehti
C 26/35
Valitus, jonka Diadikasia Symvouloi Epicheiriseon AE on tehnyt 16.11.2012 unionin yleisen tuomioistuimen (neljäs jaosto) asiassa T-369/11, Diadikasia Symvouloi Epicheiriseon AE v. Euroopan komissio, Euroopan unionin Turkin edustusto ja Central Finance & Contracts Unit (CFCU), 13.9.2012 antamasta määräyksestä
(Asia C-520/12 P)
2013/C 26/66
Oikeudenkäyntikieli: englanti
Asianosaiset
Valittaja: Diadikasia Symvouloi Epicheiriseon AE (edustaja: Δικηγόρος A. Krystallidis)
Muut osapuolet: Euroopan komissio, Euroopan unionin Turkin edustusto ja Central Finance & Contracts Unit (CFCU)
Vaatimukset
Valittaja vaatii, että unionin tuomioistuin
—
kumoaa valituksenalaisen määräyksen
—
toteaa, että sen nostama kanne unionin yleisessä tuomioistuimessa voidaan ottaa tutkittavaksi
—
hyväksyy kanteen ja korvaa vahingon, joka valittajalle aiheutui vastapuolen 5.4.2011 päivätystä lainvastaisesta päätöksestä, jonka EU:n Turkin edustusto teki ja jonka valittaja sai 6.4.2011 ja jolla peruutettiin päätös tehdä sopimus ”Enlargement of the European Turkish Business Centers Network to Sivas, Antakya, Batman and Van — Europe Aid/128621/D/SER/TR” konsortion ”DIADIKASIA BUSINESS CONSULTANTS S.A. (GR) — WYG INTERNATIONAL LTD (UK) — DELEEUW INTERNATIONAL LTD (TR) — CYBERPARK (TR)” kanssa komissiolle annettujen väitetysti väärien tietojen vuoksi, koska valittajalla oli horisontaalinen intressi asiassa
—
velvoittaa komission korvaamaan oikeudenkäyntikulut ensimmäisessä oikeusasteessa ja muutoksenhaussa.
Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut
Ensimmäisessä valitusperusteessaan valittaja väittää, että unionin yleinen tuomioistuin teki oikeudellisen virheen Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen (SEUT) 263 artiklan soveltamisessa, koska se ei ymmärtänyt, että kyseisessä artiklassa oleva käsite ”toimielin” ei viittaa yksinomaan Euroopan unionin toimielimiin vaan myös EU:n henkilöstöön, joka on samalla tavoin vastuussa yksityisille unionin toiminnasta aiheutuneiden vahinkojen korvaamisesta.
Toisessa valitusperusteessaan valittaja väittää, että unionin yleinen tuomioistuin laiminlöi perusteluvelvollisuuttaan ja rikkoi Euroopan unionin perusoikeuskirjan 47 artiklaa sekä Euroopan ihmisoikeussopimuksen 6 artiklaa (oikeus oikeudenmukaiseen oikeudenkäyntiin) ja 13 artiklaa (oikeus tehokkaisiin oikeussuojakeinoihin), jotka ovat unionin oikeuden periaatteita, koska se jätti tutkimatta valittajan kanteen viittaamatta tämän vastaajan oikeudenkäyntiväitteestä esittämiin huomautuksiin, jotka koskivat EU:n henkilöstön aiheuttamia vahinkoja koskevaa merkityksellistä oikeuskäytäntöä (asia 9/69, 4/69 ja 60/81) sekä SEUT 263 artiklan tulkintaa edellä mainitun oikeuskäytännön mukaisesti. Määräyksessä ei myöskään otettu kantaa valittajan argumentteihin, jotka koskivat sitä, että vastaaja oli loukannut vakavalla tavalla oikeusvarmuutta, luottamuksensuojaa ja oikeutta tulla kuulluksi koskevia perustavanlaatuisia unionin oikeuden periaatteita sekä Euroopan hyvän hallintotavan säännöstön 4 artiklaa.
Kolmannessa valitusperusteessaan valittaja väittää, että unionin yleinen tuomioistuin esitti virheellisesti valittajan ensimmäisessä oikeusasteessa esittämät todisteet ja vääristi niitä, kun se katsoi, että ”vain CFCU:lla oli hankintaviranomaisen asema — – tehdä päätös kyseessä olevan sopimuksen tekemisestä — – ja komissiolla oli yksinomaan toimivalta vahvistaa, täyttyivätkö edellytykset EU:n rahoitukselle vai eivät”, valittajan kyseisessä tuomioistuimessa esittämien asiakirjojen perusteella, jotka itse asiassa osoittavat, että CFCU toimii Euroopan komission valvonnassa ja sen asettamissa rajoissa. Valituksenalaisen määräyksen toteamukset ovat näin olleen virheellisiä ja niillä vääristetään unionin yleisen tuomioistuimen käytettävissä olevien todisteiden selvää merkitystä.
Full & Egal Universal Law Academy