26.1.2013
FI
Euroopan unionin virallinen lehti
C 26/35
Kanne 19.11.2012 — Euroopan komissio v. Saksan liittotasavalta
(Asia C-525/12)
2013/C 26/67
Oikeudenkäyntikieli: saksa
Asianosaiset
Kantaja: Euroopan komissio (asiamiehet: E. Manhaeve ja G. Wilms)
Vastaaja: Saksan liittotasavalta
Vaatimukset
Kantaja vaatii, että
—
todetaan, että Saksan liittotasavalta ei ole noudattanut yhteisön vesipolitiikan puitteista 23.10.2000 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2000/60/EY ja erityisesti sen 2 artiklan 38 kohdan ja 9 artiklan mukaisia velvoitteitaan, koska se on antanut tulkinnan, jonka johdosta tietyt palvelut jäävät käsitteen ”vesipalvelut” soveltamisen ulkopuolelle
—
Saksan tasavalta on velvoitettava korvaamaan oikeudenkäyntikulut.
Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut
Komission näkemyksen mukaan vesipalvelut kattavat pinta- tai pohjaveden oton, patoamisen, varastoinnin, käsittelyn ja jakelun myös vesivoiman avulla tapahtuvaa sähkön tuottamista, vesiliikennettä ja tulvasuojelua varten. Lisäksi myös oma käyttö kuuluu komission mukaan vesipalveluihin.
Vastaaja soveltaa käsitettä ”vesipalvelut” direktiivin 2000/60 9 artiklan vastaisesti. Vastaaja jättää patoamisen, vesivoiman avulla tapahtuvan sähkön tuottamisen, vesiliikenteen ja tulvasuojelun kaltaiset vesipalvelut tässä direktiivissä tarkoitettujen vesipalvelujen soveltamisalan ulkopuolelle. Komission mukaan näin ahdas tulkinta ei ole yhteensopiva direktiivin 2000/60 kanssa, sillä hävitetään kyseisen direktiivin 9 artiklan tehokas vaikutus ja vaarannetaan direktiivin tavoitteiden saavuttaminen.
On totta, että jäsenvaltioilla on tietty harkintavalta, jonka mukaisesti ne voivat direktiivin 2000/60 9 artiklan perusteella jättää vesipalvelut kustannusten kattamisen ulkopuolelle. Ne voivat ensinnäkin ottaa huomioon kustannusten kattamisen sosiaaliset, ympäristöön kohdistuvat ja taloudelliset vaikutukset samoin kuin kyseisen alueen tai alueiden maantieteelliset olot ja ilmasto-olot. Lisäksi jäsenvaltio voi direktiivin 2000/60 9 artiklan 4 kohdan nojalla päättää olla soveltamatta kyseisen direktiivin 9 artiklan 1 kohdan toisen alakohdan säännöksiä vesihinnoittelupolitiikan ja vesipalveluista aiheutuvien kustannusten kattamisen osalta. Edellytyksenä sille on, että kyseessä on olemassa oleva käytäntö jäsenvaltiossa, eikä päätös ei vaaranna tämän direktiivin tarkoitusta eikä sen tavoitteiden saavuttamista.
Tämä harkintavalta ylitetään kuitenkin huomattavasti silloin, kun vesipalvelut suljetaan pois sellaisessa merkittävässä laajuudessa kuin vastaaja on tehnyt.
Full & Egal Universal Law Academy