2.2.2013
FI
Euroopan unionin virallinen lehti
C 32/12
Valitus, jonka sisämarkkinoiden harmonisointivirasto (tavaramerkit ja mallit) on tehnyt 4.12.2012 unionin yleisen tuomioistuimen (ensimmäinen jaosto) asiassa T-278/10, Wesergold Getränkeindustrie GmbH & Co. KG v. sisämarkkinoiden harmonisointivirasto (tavaramerkit ja mallit), 21.9.2012 antamasta tuomiosta
(Asia C-558/12 P)
2013/C 32/17
Oikeudenkäyntikieli: saksa
Asianosaiset
Valittaja: sisämarkkinoiden harmonisointivirasto (tavaramerkit ja mallit) (SMHV) (edustaja: A. Pohlmann)
Muut osapuolet: Wesergold Getränkeindustrie GmbH & Co. KG, Lidl Stiftung & Co. KG
Vaatimukset
—
Valituksenalainen tuomio on kumottava
—
kantaja ensimmäisessä oikeusasteessa on velvoitettava korvaamaan sekä unionin yleisessä tuomioistuimessa että valitusmenettelyssä aiheutuneet oikeudenkäyntikulut.
Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut
Käsiteltävänä on valitus unionin yleisen tuomioistuimen asiassa T-278/10 21.9.2012 antamasta tuomiosta, jolla se kumosi SMHV:n ensimmäisen valituslautakunnan 24.3.2010 tekemän päätöksen (asia R 770/2009-1).
Valittaja esittää valituksensa tueksi kolme valitusperustetta:
Ensimmäiseksi se vetoaa yhteisön tavaramerkkiasetuksen (1) 8 artiklan 1 kohdan b alakohdan rikkomiseen, koska unionin yleinen tuomioistuin kumosi valituslautakunnan päätöksen sillä perusteella, ettei se tutkinut käytössä syntynyttä erottamiskykyä, vaikka kyseiset merkit ovat unionin yleisen tuomioistuimen oman toteamuksen mukaan jo kokonaisuutena erilaisia, joten sekaannusvaaraa ei voi olla jo tällä perusteella.
Toiseksi valittaja väittää, että yhteisön tavaramerkistä annetun asetuksen 76 artiklan 1 kohtaa, luettuna yhdessä 64 artiklan 1 kohdan kanssa, on rikottu, koska nämä säännökset edellyttävät, että Wesergold Getränkeindustrien olisi pitänyt vedota väitteen perustana olevien tavaramerkkien käytössä syntyneeseen erottamiskykyyn, mitä se ei kuitenkaan ole tehnyt. Wesergold Getränkeindustrie hylkäsi tämän väitteen käytössä syntyneestä erottamiskyvystä jo väitemenettelyssä tai kuitenkin viimeistään valitusmenettelyssä. Unionin yleisen tuomioistuimen vastakkainen toteamus siitä, että Wesergold Getränkeindustrie olisi vedonnut käytössä syntyneeseen erottamiskykyyn vielä valitusmenettelyssä, on ilmeistä tosiseikkojen vääristelyä, jonka vuoksi todisteita ei tarvitse ottaa uudelleen vastaan.
Kolmanneksi tuomiossa rikotaan vakiintunutta oikeuskäytäntöä, jonka mukaan virhe ei saisi johtaa päätöksen kumoamiseen, kun tämä virhe ei selvästi vaikuta päätökseen. Kysymys käytössä syntyneestä erottamiskyvystä on merkityksetön paitsi unionin yleisen tuomioistuimen nimenomaisesti toteaman merkkien erilaisuuden vuoksi, myös siksi, ettei Wesergold Getränkeindustrie jo ensi arviolta esittänyt väitemenettelyssä toimitetuissa asiakirjoissa näyttöä käytössä syntyneestä erottamiskyvystä. Unionin yleisen tuomioistuimen olisi pitänyt lyhyesti tarkastaa näiden 10.3.2008 esitettyjen, selvästi riittämättömien todisteiden oikeellisuus menettelyn tarpeettoman viivästymisen ja kustannusten nousemisen estämiseksi.
(1) Yhteisön tavaramerkistä 26.2.2009 annettu neuvoston asetus (EY) N:o 207/2009 (EUVL L 78, s. 1).
Full & Egal Universal Law Academy