2.2.2013
FI
Euroopan unionin virallinen lehti
C 32/13
Valitus, jonka Ranskan tasavalta on tehnyt 5.12.2012 unionin yleisen tuomioistuimen (kuudes jaosto) asiassa T-154/10, Ranska v. komissio, 20.9.2012 antamasta tuomiosta
(Asia C-559/12 P)
2013/C 32/18
Oikeudenkäyntikieli: ranska
Asianosaiset
Valittaja: Ranskan tasavalta (asiamiehet: G. de Bergues, J. Gstalter ja D. Colas)
Muu osapuoli: Euroopan komissio
Vaatimukset
—
Euroopan unionin yleisen tuomioistuimen asiassa T-154/10, Ranska vastaan komissio, 20.9.2012 antama tuomio on kumottava kokonaisuudessaan
—
asia on ratkaistava lopullisesti kumoamalla Ranskan La Postelle myöntämästä valtiontuesta C 56/07 (ex E 15/05) 26.1.2010 annettu komission päätös 2010/605/EU (1) tai asia on palautettava unionin yleiseen tuomioistuimeen
—
vastapuoli on velvoitettava korvaamaan oikeudenkäyntikulut.
Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut
Valituksensa tueksi Ranskan hallitus vetoaa neljään valitusperusteeseen.
Ranskan hallitus väittää ensimmäisessä valitusperusteessaan yhtäältä, että unionin yleinen tuomioistuin jätti valituksenalaisessa tuomiossa Ranskan hallituksen esittämien kanneperusteiden merkityksen ilmeisellä tavalla huomioimatta, kun se katsoi, että kaikki esitetyt kanneperusteet liittyivät lähinnä edun eivätkä valtion varojen siirron olemassaolon määrittämiseen. Unionin yleinen tuomioistuin rikkoi täten toisaalta työjärjestyksensä 44 artiklan 1 kohdan c alakohtaa ja 48 artiklan 2 kohtaa, kun se jätti tutkimatta Ranskan hallituksen väitteen, joka perustui valtion varojen siirtoa koskevan edellytyksen rikkomiseen.
Ranskan hallitus väittää toisessa valitusperusteessaan, että unionin yleinen tuomioistuin teki oikeudellisen virheen, kun se katsoi, että komissio oli osoittanut oikeudellisesti riittävällä tavalla sen, että La Postelle oli myönnetty valtiontakaus. Kyseinen hallitus väittää toissijaisesti, että unionin yleinen tuomioistuin otti sille esitetyt todisteet huomioon vääristyneellä tavalla siltä osin kuin se katsoi, että komission esittämien todisteiden perusteella voitiin todeta valtiontakauksen olemassaolo.
Ranskan hallitus väittää kolmannessa valitusperusteessaan, että unionin yleinen tuomioistuin otti Ranskan oikeuden huomioon vääristyneellä tavalla, loukkasi perusteluvelvollisuuttaan ja toissijaisesti teki virheen tosiseikkojen oikeudellisessa arvioinnissa, kun se hylkäsi kyseisen hallituksen esittämän toisen kanneperusteen, joka perustui La Postelle myönnetyn rajoittamattoman valtiontakauksen olemassaoloon liittyviin tosiseikkoja koskeviin virheisiin ja oikeudellisiin virheisiin. Tämä valitusperuste jakautuu neljään osaan.
Ranskan hallitus väittää ensimmäiseksi, että unionin yleinen tuomioistuin otti Ranskan oikeuden huomioon vääristyneellä tavalla, kun se katsoi, että komissio oli todennut perustellusti, ettei Ranskan oikeudessa suljeta pois valtion mahdollisuutta myöntää implisiittinen takaus teollista ja kaupallista toimintaa harjoittavalle julkiselle laitokselle (établissement public à caractère industriel et commercial; jäljempänä EPIC).
Ranskan hallitus väittää toiseksi, että unionin yleinen tuomioistuin otti Ranskan oikeuden huomioon vääristyneellä tavalla, kun se hyväksyi komission päätelmät siltä osin kuin ne koskevat hallinnollisista uhkasakoista ja uhkasakkoihin tuomitsemisesta ja julkisoikeudellisten oikeushenkilöiden tuomioiden täytäntöönpanosta 16.7.1980 annetun lain nro 80-539 soveltamisen vaikutuksia.
Ranskan hallitus väittää kolmanneksi, että unionin yleinen tuomioistuin otti Ranskan oikeuden huomioon vääristyneellä tavalla ja loukkasi perusteluvelvollisuuttaan, kun se hylkäsi kyseisen hallituksen esittämän kanneperusteen osan, joka perustui komission tekemään virheeseen siltä osin kuin komissio rinnasti valtion vastuun syntymisen edellytykset takausjärjestelmään.
Ranskan hallitus väittää neljänneksi, että unionin yleinen tuomioistuin otti Ranskan oikeuden huomioon vääristyneellä tavalla, kun se hylkäsi kyseisen hallituksen esittämän kanneperusteen osan, joka perustui puretun EPICin velvollisuuksien mahdollisen siirtämisen seurauksiin liittyvään komission virheeseen.
Ranskan hallitus väittää neljännessä ja viimeisessä valitusperusteessaan, että unionin yleinen tuomioistuin teki oikeudellisen virheen, kun se katsoi, että komissio oli osoittanut oikeudellisesti riittävällä tavalla sen, että La Postelle myönnetystä väitetystä valtiontakauksesta oli syntynyt etua. Toissijaisesti Ranskan hallitus väittää, että unionin yleinen tuomioistuin otti sille esitetyt todisteet huomioon vääristyneellä tavalla, kun se katsoi, että kyseisen hallituksen esittämät seikat eivät tehneet komission päätelmää edun olemassaolosta pätemättömäksi.
(1) EUVL L 274, s. 1.
Full & Egal Universal Law Academy