2.3.2013
FI
Euroopan unionin virallinen lehti
C 63/12
Valitus, jonka Greinwald GmbH on tehnyt 27.12.2012 unionin yleisen tuomioistuimen (seitsemäs jaosto) asiassa T-333/11, Nicolas Wessang v. sisämarkkinoiden harmonisointivirasto (tavaramerkit ja mallit) (SMHV) 10.10.2012 antamasta tuomiosta
(Asia C-608/12)
2013/C 63/20
Oikeudenkäyntikieli: saksa
Asianosaiset
Valittaja: Greinwald GmbH (edustaja: asianajaja C. Onken)
Muut osapuolet: sisämarkkinoiden harmonisointivirasto (tavaramerkit ja mallit) (SMHV) ja Nicolas Wessang
Vaatimukset
—
Unionin yleisen tuomioistuimen asiassa T-333/11 10.10.2012 antama tuomio on kumottava siltä osin kuin kanne hyväksyttiin siinä
—
Unionin yleisen tuomioistuimen asiassa T-333/11 10.10.2012 antamaa tuomiota on muutettava siten, että kanne hylätään kokonaisuudessaan
—
Valituksen vastapuoli on velvoitettava korvaamaan ensimmäisessä oikeusasteessa aiheutuneet oikeudenkäyntikulut.
Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut
Riidanalainen tuomio on ristiriidassa yhteisön tavaramerkistä annetun asetuksen (1) 7 artiklan 1 kohdan b ja c alakohdan mukaisen oikeuskäsityksen kanssa, kun siinä on otettu lähtökohdaksi sekaannusvaaran lisääntyminen sanojen ”foods” ja ”snacks” käsitteellisen samankaltaisuuden perusteella. Yhteisön tavaramerkistä annetun asetuksen 7 artiklan 1 kohdan b ja c alakohdan mukaan merkit, joilta puuttuu erottamiskyky ja jotka ovat kuvailevia, ei suojata tavaramerkillä. Samankaltaisuudet merkin osissa, joilta puuttuu erottamiskyky tai jotka ovat kuvailevia, eivät siksi voi aiheuttaa sekaannusvaaraa tai lisätä sitä.
Tästä seuraa, että sekaannusvaaran edellytyksenä on mahdollinen vaikuttaminen siihen, että tavaramerkki osoittaa alkuperän. Se, että tavaramerkki osoittaa alkuperän, voi kuitenkin liittyä vain erottamiskykyisiin merkkeihin ja merkkien osiin. Jos merkin osa ei osoita alkuperää, siihen ei myöskään voida vaikuttaa käyttämällä samanlaista merkin osaa uudemmassa merkissä.
Periaate, jonka mukaan merkeillä, joilta puuttuu erottamiskyky, ei ole sekaannusvaaraa, ilmaistaan myös oikeuskäytännössä, jonka mukaan yleisö ei katso yleensä monitahoisen tavaramerkin kuvailevan osan olevan erottamiskykyinen tai yhdistetyn tavaramerkin kokonaisuuden hallitseva ominaisuus.
(1) EUVL 2009, L 78, s. 1.
Full & Egal Universal Law Academy