17.3.2012
FI
Euroopan unionin virallinen lehti
C 80/22
Kanne 20.1.2012 — PT Musim Mas v. neuvosto
(Asia T-26/12)
2012/C 80/38
Oikeudenkäyntikieli: englanti
Asianosaiset
Kantaja: PT Perindustrian dan Perdagangan Musim Semi Mas (PT Musim Mas) (Medan, Indonesia) (edustaja: asianajaja D. Luff)
Vastaaja: Euroopan unionin neuvosto
Vaatimukset
Kantaja vaatii unionin yleistä tuomioistuinta
—
Kumoamaan lopullisen polkumyyntitullin käyttöön ottamisesta tiettyjen Intiasta, Indonesiasta ja Malesiasta peräisin olevien rasva-alkoholien ja niiden seosten tuonnissa ja kyseisessä tuonnissa käyttöön otetun väliaikaisen tullin lopullisesta kantamisesta 8.11.2011 annetun neuvoston asetuksen (EU) N:o 1138/2011 (EUVL L 293, 11.11.2011, s. 1; jäljempänä riidanalainen asetus) 1 ja 2 artiklan kantajaa koskevilta osiltaan
—
Velvoittamaan vastaajan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.
Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut
Kanteensa tueksi kantaja vetoaa viiteen kanneperusteeseen.
1)
Ensimmäinen kanneperuste, jonka mukaan
—
unionin yleisellä tuomioistuimella on toimivalta tutkia riidanalaisen asetuksen 1 ja 2 artiklan lainmukaisuus ja niiden yhteensoveltuvuus polkumyynnillä muista kuin Euroopan yhteisön jäsenvaltioista tapahtuvalta tuonnilta suojautumisesta 30.11.2009 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 1225/2009 (1) (jäljempänä perusasetus) ja eurooppaoikeuden yleisten periaatteiden kanssa.
2)
Toinen kanneperuste, jonka mukaan
—
Neuvosto rikkoi perusasetuksen 2 artiklan 10 kohdan i alakohtaa, koska
a)
se arvioi tosiseikkoja ilmeisen virheellisesti ja käytti väärin harkintavaltaansa kiistämällä, että kantaja ja sen Singaporen myyntisivuliike olisivat muodostaneet ”yhden taloudellisen kokonaisuuden”. Komissio jätti tutkinnan aikana tarkoituksellisesti ottamatta huomioon kantajaan liittyviä yhtiöitä koskevat kantajan esittämät tosiseikat;
b)
neuvosto ei esittänyt riittäviä todisteita siitä, että perusasetuksen 2 artiklan 10 kohdan i alakohdassa säädetyt edellytykset täyttyivät. Se syyllistyi myös harkintavallan väärinkäyttöön ja ilmeiseen arviointivirheeseen perusasetuksen 2 artiklan 10 kohdan i alakohtaa soveltaessaan, koska se tukeutui epäasianmukaisiin tai väärin tulkittuihin tosiseikkoihin sen osoittamiseksi, että perusasetuksen 2 artiklan 10 kohdan i alakohdan soveltamisedellytykset täyttyivät. Neuvosto ei ottanut huomioon kantajan komissiolle esittämiä tosiseikkoja, jotka tämä oli tarkistanut ja joita se ei tutkintamenettelyn aikana ollut missään vaiheessa kiistänyt.
3)
Kolmas kanneperuste, jonka mukaan
—
Neuvosto rikkoi perusasetuksen 2 artiklan 10 kohdan i alakohtaa, koska
a)
se ei suorittanut tasapuolista vertailua vientihinnan ja normaaliarvon välillä. Se ei riittävästi osoittanut hintoihin vaikuttavien tekijöiden välisiä eroja ja hintojen vertailukelpoisuutta. Vastoin vakiintunutta oikeuskäytäntöä se ei osoittanut, että normaaliarvo ja vientihinta olivat epäsymmetrisiä korvausten oikaisun puuttuessa. Neuvosto ei ottanut huomioon tietoja ja todisteita, jotka kantaja esitti vastauskirjelmässään ja sen tarkastuskäyntien yhteydessä ja jotka osoittivat, että ICOF S hoitaa myös kotimaan myyntiä. Se ei riittävästi ilmaissut syitä, joiden vuoksi se ei ottanut näitä tietoja ja todisteita huomioon. Näin menetellessään neuvosto arvioi tosiseikkoja ilmeisen virheellisesti ja käytti väärin harkintavaltaansa. Se ei riittävästi perustellut oikaisutarvetta, ja tällä menettelyllä syrjitään kantajaa.
b)
se ei välttänyt kaksinkertaistamista voittoja vientihinnasta vähentäessään. Neuvosto vähensi ensimmäisen hypoteettisen marginaalin (5 %) ICOF E:n voitoista perusasetuksen 2 artiklan 9 kohdan nojalla, ja toisen hypoteettisen marginaalin (5 %) ICOF S:n voitoista, ja vähensi näin kaiken kaikkiaan 10 %:n suuruisen kohtuuttoman hypoteettisen marginaalin konsernin sisäisen myynnin osalta. Tämä on selvästi ristiriidassa tosiseikkojen ja tämän tyyppisiä liiketoimia koskevan käytännön kanssa. Komission olisi tutkivana viranomaisena pitänyt tietää tämä. Näin ollen neuvosto arvioi ilmeisen tosiseikkoja, jotka liittyvät konsernin sisäisiin voittoihin, ja se sovelsi väärin syrjivästi ja kohtuuttomasti perusasetuksen 2 artiklan 10 kohdan i alakohtaa.
4)
Neljäs kanneperuste, jonka mukaan
—
Neuvosto loukkasi hyvän hallinnon periaatetta kantajan tilannetta arvioidessaan. Se ei ottanut huomioon tietoja, todisteita ja perusteluja, jotka komissiolle oli tutkinnan aikana toimitettu. Neuvosto tukeutui sen sijaan muodollisiin laskuihin, maksettuihin korvauksiin ja tehtyihin sopimuksiin, jotka se erotti niiden asiayhteydestä, voidakseen keinotekoisesti korottaa kantajan polkumyyntimarginaalia. Komission ja neuvoston olisi pitänyt toimia huolellisemmin ja tehdä tarkempia analyysejä päätelmiä tehdessään.
5)
Viides kanneperuste, jonka mukaan
—
Riidanalaista asetusta annettaessa loukattiin yhdenvertaisuus- ja syrjintäkiellon periaatteita. Oikaisemalla kantajan vientihintaa neuvosto sai aikaan vientihinnan ja normaaliarvon välisen epäsymmetrian, koska se otti huomioon ainoastaan kantajan yrityksen rakenteen ja sen verotuksellisen rakenteen. Lisäksi kantaja kärsi tämän rakenteen aiheuttamasta hypoteettisen voittomarginaalin kaksinkertaisesta vähennyksestä. Molemmissa tapauksissa kantajaa syrjitään suhteessa muihin tutkittuihin yhtiöihin, joilla on samankaltaisia kustannuksia, joita ei ole oikaistu.
(1) EUVL L 343, 22.12.2009, s. 51.
Full & Egal Universal Law Academy