29.3.2014
FI
Euroopan unionin virallinen lehti
C 93/16
Unionin tuomioistuimen (seitsemäs jaosto) tuomio 13.2.2014 (Administrativen sad Sofia-gradin (Bulgaria) esittämä ennakkoratkaisupyyntö) — Maks Pen EOOD v. Direktor na Direktsia ”Obzhalvane i danachno-osiguritelna praktika” Sofia, aiemmin Direktor na Direktsia ”Obzhalvane i upravlenie na izpalnenieto” Sofia
(Asia C-18/13) (1)
(Verotus - Yhteinen arvonlisäverojärjestelmä - Direktiivi 2006/112/EY - Ostoihin sisältyvän veron vähentäminen - Suoritetut palvelut - Tarkastus - Palvelun suorittaja, jolla ei ole käytössään tarvittavia resursseja - Veropetoksen käsite - Velvollisuus todeta veropetokseen syyllistyminen viran puolesta - Palvelun todellisen tarjoamisen vaatimus - Velvollisuus pitää riittävän yksityiskohtaista kirjanpitoa - Oikeudenkäyntiasia - Tuomioistuimelle osoitettu kielto todeta veropetos rikoksena ja huonontaa kantajan asemaa)
2014/C 93/25
Oikeudenkäyntikieli: bulgaria
Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin
Administrativen sad Sofia-grad
Pääasian asianosaiset
Kantaja: Maks Pen EOOD
Vastaaja: Direktor na Direktsia ”Obzhalvane i danachno-osiguritelna praktika” Sofia, aiemmin Direktor na Direktsia ”Obzhalvane i upravlenie na izpalnenieto” Sofia
Oikeudenkäynnin kohde
Ennakkoratkaisupyyntö — Administrativen sad Sofia-grad — Yhteisestä arvonlisäverojärjestelmästä 28.11.2006 annetun neuvoston direktiivin 2006/112/EY (EUVL L 347, s. 1) 63 artiklan, 178 artiklan a alakohdan, 226 artiklan 6 alakohdan sekä 242 ja 273 artiklan tulkinta — Veropetoksen käsite — Maininta sellaisen palvelun suorittajan laskussa, jolla ei ole palvelun suorittamiseen tarvittavaa henkilöstöä, aineellisia välineitä eikä varoja — Kirjanpidollisten todisteiden puuttuminen — Väärien asiakirjojen laatiminen näyttönä palvelun suorittamisesta — Kansallisen tuomioistuimen velvollisuus todeta viran puolesta veropetokseen syyllistyminen — Vähennysoikeuden riippuminen palvelun todellisesta tarjoamisesta — Vaatimus kansainvälisten kirjanpitostandardien noudattamisesta, jotta vastataan tarpeeseen pitää riittävän yksityiskohtaista kirjanpitoa vähennysoikeutta koskevan tarkastuksen mahdollistamiseksi — Mahdollinen tarve mainita laskuissa tietoja palvelun tosiasiallisesta suorittamisesta — Kansallinen lainsäädäntö, jonka mukaan palvelu katsotaan suoritetuksi sinä ajankohtana, jona edellytykset palvelusta saatavien tulojen merkitsemiselle kirjanpitoon ovat täyttyneet sovellettavan lainsäädännön nojalla
Tuomiolauselma
1)
Yhteisestä arvonlisäverojärjestelmästä 28.11.2006 annettua neuvoston direktiiviä 2006/112/EY on tulkittava siten, että se on esteenä sille, että verovelvollinen vähentää arvonlisäveron, joka sisältyy toimittajan laatimiin laskuihin, kun ilmenee — vaikka palvelu on suoritettu —, ettei kyseinen toimittaja tai sen alihankkija ole tosiasiallisesti suorittanut sitä erityisesti, koska niillä ei ole tarvittavaa henkilöstöä, aineellisia välineitä eikä varoja, koska palvelusta aiheutuvia kustannuksia ei ole perusteltu niiden kirjanpidossa tai koska tiettyjä asiakirjoja toimittajan ominaisuudessa allekirjoittaneiden henkilöiden henkilöllisyys on paljastunut epätodeksi, sillä kaksoisedellytyksellä, että nämä teot täyttävät petollisen menettelyn tunnusmerkistön ja että veroviranomaisten toimittamien objektiivisten seikkojen perusteella osoitetaan, että verovelvollinen tiesi tai sen olisi sen pitänyt tietää liiketoimen, johon se on vedonnut vähennysoikeuden perusteluna, olevan osa kyseistä petosta, mikä ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen on tutkittava.
2)
Kun kansallisilla tuomioistuimilla on velvollisuus tai mahdollisuus ottaa viran puolesta esille pakottavaa kansallista oikeussääntöä koskevat perusteet, niiden on tehtävä näin sellaiseen pakottavaan unionin oikeussääntöön nähden, jossa edellytetään kansallisten viranomaisten ja tuomioistuinten epäävän arvonlisäveron vähennysoikeuden, jos asiassa voidaan objektiivisten seikkojen perusteella osoittaa, että vähennysoikeuteen vedotaan vilpillisesti tai sitä käytetään väärin. Kansallisten tuomioistuinten tehtävä on arvioidessaan vilpillistä vetoamista vähennysoikeuteen tai sen väärinkäyttöä tulkita kansallista lainsäädäntöä mahdollisimman pitkälle direktiivin 2006/112 sanamuodon ja päämäärän mukaisesti sillä tarkoitetun tuloksen saavuttamiseksi, mikä edellyttää sitä, että ne tekevät toimivaltansa rajoissa kaiken mahdollisen ottamalla huomioon kansallisen oikeuden kokonaisuudessaan ja soveltamalla siinä hyväksyttyjä tulkintatapoja.
3)
Direktiiviä 2006/112, jonka 242 artiklassa erityisesti edellytetään verovelvollisen pitävän riittävän yksityiskohtaista kirjanpitoa arvonlisäveron soveltamisen ja veroviranomaisen suorittaman tarkastuksen mahdollistamiseksi, on tulkittava siten, ettei se ole esteenä sille, että asianomainen jäsenvaltio edellyttää saman direktiivin 273 artiklassa säädetyissä rajoissa verovelvollisen noudattavan tältä osin kaikkia kansainvälisten kirjanpitostandardien mukaisia kansallisia kirjanpitosääntöjä, kunhan tätä varten toteutetut toimenpiteet eivät mene pitemmälle kuin on tarpeen veron täsmällistä kantamista ja petosten estämistä koskevien tavoitteiden saavuttamiseksi. Tältä osin direktiivi 2006/112 on esteenä kansalliselle säännökselle, jonka mukaan palvelu katsotaan suoritetuksi sinä ajankohtana, jona edellytykset palvelusta saatavien tulojen merkitsemiselle kirjanpitoon ovat täyttyneet.
(1) EUVL C 79, 16.3.2013.
Full & Egal Universal Law Academy