12.1.2015
FI
Euroopan unionin virallinen lehti
C 7/6
Unionin tuomioistuimen tuomio (viides jaosto) 5.11.2014 (ennakkoratkaisupyyntö, jonka on esittänyt Bayerisches Verwaltungsgericht München – Saksa) – Herbaria Kräuterparadies GmbH v. Freistaat Bayern
(Asia C-137/13) (1)
((Ennakkoratkaisupyyntö - Maatalous - Yhteinen maatalouspolitiikka - Luonnonmukainen tuotanto ja luonnonmukaisesti tuotettujen tuotteiden merkinnät - Asetus (EY) N:o 889/2008 - 27 artiklan 1 kohdan f alakohta - Tiettyjen tuotteiden ja aineiden käyttö elintarvikkeiden jalostuksessa - Kielto käyttää mineraaleja, vitamiineja, aminohappoja ja mikroravintoaineita, jos niiden käyttö ei ole lakisääteistä - Ferroglukonaatin ja vitamiinien lisääminen luonnonmukaisesti tuotettuun juomaan - Mineraalien, vitamiinien, aminohappojen ja mikroravintoaineiden käyttö - Vaadittavat määrät, jotta tuotetta voidaan myydä ravintolisänä, johon on liitetty ravitsemus- tai terveysväite, tai erityisravinnoksi tarkoitettuna elintarvikkeena))
(2015/C 007/07)
Oikeudenkäyntikieli: saksa
Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin
Bayerisches Verwaltungsgericht München
Pääasian asianosaiset
Kantaja: Herbaria Kräuterparadies GmbH
Vastaaja: Freistaat Bayern
Tuomiolauselma
Luonnonmukaisesta tuotannosta ja luonnonmukaisesti tuotettujen tuotteiden merkinnöistä annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 834/2007 soveltamista koskevista yksityiskohtaisista säännöistä luonnonmukaisen tuotannon, merkintöjen ja valvonnan osalta 5.9.2008 annetun komission asetuksen (EY) N:o 889/2008 27 artiklan 1 kohdan f alakohtaa on tulkittava siten, että tässä säännöksessä tarkoitetun aineen käyttö on lakisääteistä ainoastaan, jos unionin oikeuden säännössä tai sen mukaisessa kansallisen oikeuden säännössä edellytetään suoraan, että elintarvikkeeseen on lisättävä mainittua ainetta, jotta kyseistä elintarviketta voidaan ylipäätään pitää kaupan. Tällaisen aineen käyttö ei ole kyseisessä säännöksessä tarkoitetulla tavalla lakisääteistä, kun elintarviketta pidetään kaupan ravintolisänä, johon on liitetty ravitsemus- tai terveysväitteitä, tai erityisravinnoksi tarkoitettuna elintarvikkeena, vaikka tämä tarkoittaa, että aineiden lisäämistä elintarvikkeisiin koskevien säännösten, joista säädetään
—
ravintolisiä koskevan jäsenvaltioiden lainsäädännön lähentämisestä 10.6.2002 annetussa Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivissä 2002/46/EY, sellaisena kuin se on muutettuna 22.10.2008 annetulla Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksella (EY) N:o 1137/2008,
—
elintarvikkeita koskevista ravitsemus- ja terveysväitteistä 20.12.2006 annetussa Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksessa (EY) N:o 1924/2006 ja muiden kuin sairauden riskin vähentämiseen ja lasten kehitykseen ja terveyteen viittaavien elintarvikkeita koskevien sallittujen terveysväitteiden luettelosta 16.5.2012 annetussa komission asetuksessa (EU) N:o 432/2012, sekä
—
erityisravinnoksi tarkoitetuista elintarvikkeista 6.5.2009 annetussa Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivissä 2009/39/EY ja erityisruokavaliovalmisteisiin ravitsemuksellisessa tarkoituksessa lisättävistä aineista 13.10.2009 annetussa komission asetuksessa (EY) N:o 953/2009,
noudattamiseksi kyseisen elintarvikkeen on sisällettävä tietty määrä mainittua ainetta.
(1) EUVL C 171, 15.6.2013.
Full & Egal Universal Law Academy