25.8.2014
FI
Euroopan unionin virallinen lehti
C 282/12
Unionin tuomioistuimen (kolmas jaosto) tuomio 19.6.2014 (Bundespatentgerichtin (Saksa) esittämä ennakkoratkaisupyyntö) – Oberbank AG (C-217/13), Banco Santander SA (C-218/13), Santander Consumer Bank AG (C-218/13) v. Deutscher Sparkassen- und Giroverband eV
(Yhdistetyt asiat C-217/13 ja C-218/13) (1)
((Ennakkoratkaisupyyntö - Tavaramerkit - Direktiivi 2008/95/EY - 3 artiklan 1 ja 3 kohta - Tavaramerkki, joka koostuu punaisesta väristä ilman ääriviivoja ja joka on rekisteröity pankkipalveluja varten - Mitättömyyshakemus - Käytön perusteella syntynyt erottamiskyky - Näyttö - Mielipidetutkimus - Hetki, jolloin tavaramerkin käyttöön perustuvan erottamiskyvyn on pitänyt syntyä - Todistustaakka))
2014/C 282/17
Oikeudenkäyntikieli: saksa
Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin
Bundespatentgericht
Pääasian asianosaiset
Kantajat: Oberbank AG (C-217/13), Banco Santander SA (C-218/13) ja Santander Consumer Bank AG (C-218/13)
Vastaaja: Deutscher Sparkassen- und Giroverband eV
Tuomiolauselma
1)
Jäsenvaltioiden tavaramerkkilainsäädännön lähentämisestä 22.10.2008 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2008/95/EY 3 artiklan 1 ja 3 kohtaa on tulkittava siten, että ne ovat esteenä kansallisen lainsäädännön tulkinnalle, jonka mukaan menettelyissä, joissa tulee esiin kysymys ääriviivattoman värimerkin käytön perusteella syntyneestä erottamiskyvystä, on joka tapauksessa välttämätöntä, että mielipidetutkimuksessa selvinneen tämän tavaramerkin tunnistamisasteen on oltava vähintään 70 prosenttia.
2)
Kun jäsenvaltio ei ole käyttänyt direktiivin 2008/95 3 artiklan 3 kohdan toisessa virkkeessä säädettyä mahdollisuutta, tämän direktiivin 3 artiklan 3 kohdan ensimmäistä virkettä on tulkittava siten, että tavaramerkkiä, jolta puuttuu ominaispiirteisiin perustuva erottamiskyky, koskevassa mitättömyysmenettelyssä on tämän tavaramerkin käytön perusteella syntyneen erottamiskyvyn arvioimiseksi tutkittava, onko tällainen erottamiskyky syntynyt ennen tavaramerkin rekisteröintihakemuksen tekopäivää. Tältä osin on merkityksetöntä, että kyseisen tavaramerkin haltija väittää tavaramerkin erottamiskyvyn syntyneen käytön perusteella joka tapauksessa rekisteröintihakemuksen tekemisen jälkeen mutta ennen rekisteröintiä.
3)
Kun jäsenvaltio ei ole käyttänyt direktiivin 2008/95 3 artiklan 3 kohdan toisessa virkkeessä säädettyä mahdollisuutta, mainitun direktiivin 3 artiklan 3 kohdan ensimmäistä virkettä on tulkittava siten, ettei se ole esteenä mitättömyysmenettelyssä riitautetun tavaramerkin mitättömäksi julistamiselle, kun tavaramerkiltä puuttuu sen ominaispiirteisiin perustuva erottamiskyky ja kun sen haltija ei onnistu osoittamaan, että tavaramerkin erottamiskyky on syntynyt käytön perusteella ennen rekisteröintihakemuksen tekopäivää.
(1) EUVL C 189, 29.6.2013.
Full & Egal Universal Law Academy