24.11.2014
FI
Euroopan unionin virallinen lehti
C 421/13
Unionin tuomioistuimen tuomio (kolmas jaosto) 17.9.2014 (ennakkoratkaisupyyntö, jonka on esittänyt Supremo Tribunal Administrativo – Portugali) – Cruz & Companhia Lda v. Instituto de Financiamento da Agricultura e Pescas IP (IFAP)
(Asia C-341/13) (1)
((Ennakkoratkaisupyyntö - Unionin taloudellisten etujen suojaaminen - Asetus (EY, Euratom) N:o 2988/95 - 3 artikla - Sääntöjenvastaisuuksia koskevat seuraamusmenettelyt - Euroopan maatalouden ohjaus- ja tukirahasto (EMOTR) - Perusteettomasti saatujen vientitukien takaisinperintä - Vanhentumisaika - Kansallisen pitemmän vanhentumisajan soveltaminen - Yleissäännöksen mukainen vanhentumisaika - Hallinnolliset toimenpiteet ja seuraamukset))
2014/C 421/17
Oikeudenkäyntikieli: portugali
Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin
Supremo Tribunal Administrativo
Pääasian asianosaiset
Valittaja: Cruz & Companhia Lda
Vastapuoli: Instituto de Financiamento da Agricultura e Pescas IP (IFAP)
Tuomiolauselma
1)
Euroopan yhteisöjen taloudellisten etujen suojaamisesta 18.12.1995 annetun neuvoston asetuksen (EY, Euratom) N:o 2988/95 3 artiklaa on tulkittava siten, että sitä sovelletaan sellaisissa seuraamusmenettelyissä, jotka kansalliset viranomaiset ovat panneet vireille unionin tukien saajia vastaan sen vuoksi, että Euroopan maatalouden ohjaus- ja tukirahastosta (EMOTR) suoritettavien vientitukien maksajana toimiva kansallinen toimielin on todennut sääntöjenvastaisuuksia.
2)
Asetuksen N:o 2988/95 3 artiklan 1 kohdan ensimmäisessä alakohdassa säädettyä vanhentumisaikaa ei sovelleta ainoastaan sellaisissa sääntöjenvastaisuuksia koskevissa seuraamusmenettelyissä, jotka johtavat kyseisen asetuksen 5 artiklassa tarkoitettujen hallinnollisten seuraamusten määräämiseen, vaan sitä sovelletaan tämän lisäksi myös seuraamusmenettelyissä, jotka johtavat kyseisen asetuksen 4 artiklassa tarkoitettuihin hallinnollisiin toimenpiteisiin. Vaikka kyseisen asetuksen 3 artiklan 3 kohdassa sallitaan se, että jäsenvaltiot soveltavat kyseisen asetuksen antamista edeltäneisiin yleissäännöksiin perustuvia vanhentumisaikoja, jotka ovat pitempiä kuin kyseisen artiklan 1 kohdan ensimmäisessä alakohdassa säädetyt neljän tai kolmen vuoden vanhentumisajat, 20 vuoden vanhentumisajan soveltamisella mennään pidemmälle kuin unionin taloudellisten etujen suojaamista koskevan tavoitteen saavuttamiseksi on tarpeen.
(1) EUVL C 260, 7.9.2013.
Full & Egal Universal Law Academy