24.8.2015
FI
Euroopan unionin virallinen lehti
C 279/10
Unionin tuomioistuimen tuomio (toinen jaosto) 25.6.2015 (ennakkoratkaisupyyntö, jonka on esittänyt Lietuvos Aukščiausiasis Teismas – Liettua) – Indėlių ir investicijų draudimas“ VĮ:n ja Virgilijus Vidutis Nemaniūnasin vireille panemissa asiassa
(Asia C-671/13) (1)
((Ennakkoratkaisupyyntö - Direktiivit 94/19/EY ja 97/9/EY - Talletusten vakuusjärjestelmät ja sijoittajien korvausjärjestelmät - Säästö- ja sijoitusvälineet - Direktiivissä 2004/39/EY tarkoitettu rahoitusväline - Vakuuden poissulkeminen - Välitön oikeusvaikutus - Edellytykset direktiivin 97/9/EY soveltamisalaan kuulumiselle))
(2015/C 279/11)
Oikeudenkäyntikieli: liettua
Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin
Lietuvos Aukščiausiasis Teismas
Pääasian asianosaiset
Indėlių ir investicijų draudimas“ VĮ ja Virgilijus Vidutis Nemaniūnas
Muu osapuoli: Vitoldas Guliavičius ja bankas ”Snoras” AB, selvitystilassa
Tuomiolauselma
1)
Talletusten vakuusjärjestelmistä 30.5.1994 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 94/19/EY, sellaisena kuin se on muutettuna 11.3.2009 annetulla Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivillä 2009/14/EY, 7 artiklan 2 kohtaa ja sen liitteessä I olevaa 12 kohtaa on tulkittava siten, että jäsenvaltiot voivat jättää kyseisessä direktiivissä säädetyn vakuuden antaman suojan ulkopuolelle luottolaitoksen liikkeelle laskemat sijoitustodistukset, jos ne ovat siirtokelpoisia arvopapereita, mikä ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen on selvitettävä, tarvitsematta varmistua siitä, että kyseisillä todistuksilla on kaikki rahoitusvälineiden markkinoista sekä neuvoston direktiivien 85/611/ETY ja 93/6/ETY ja Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2000/12/EY muuttamisesta ja neuvoston direktiivin 93/22/ETY kumoamisesta 21.4.2004 annetussa Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivissä 2004/39/EY tarkoitetun rahoitusvälineen ominaisuudet.
2)
Direktiiviä 94/19, sellaisena kuin se on muutettuna direktiivillä 2009/14, ja sijoittajien korvausjärjestelmistä 3.3.1997 annettua Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviä 97/9/EY on tulkittava siten, että kun luottolaitokselta olevat saatavat voivat kuulua samanaikaisesti kyseisessä direktiivissä 94/19 tarkoitetun ”talletuksen” käsitteen ja direktiivissä 97/9 tarkoitetun ”rahoitusmarkkinavälineen” käsitteen piiriin mutta kun kansallinen lainsäätäjä on käyttänyt mainitun direktiivin 94/19 liitteessä I olevassa 12 kohdassa säädettyä mahdollisuutta jättää kyseiset saatavat viimeksi mainitussa direktiivissä säädetyn suojajärjestelmän ulkopuolelle, tällainen poikkeus ei voi johtaa siihen, että mainitut saatavat jätetään myös direktiivissä 97/9 säädetyn suojajärjestelmän ulkopuolelle viimeksi mainitun direktiivin 4 artiklan 2 kohdassa tarkoitetuista edellytyksistä riippumatta.
3)
Direktiivin 97/9 2 artiklan 2 kohtaa ja 4 artiklan 2 kohtaa on tulkittava siten, että ne ovat esteenä pääasiassa kyseessä olevan kaltaiselle kansalliselle lainsäädännölle, jonka mukaan mahdollisuus kuulua kyseisessä direktiivissä säädetyn korvausjärjestelmän piiriin riippuu siitä, onko kyseessä oleva luottolaitos siirtänyt tai käyttänyt kyseisiä varoja tai arvopapereita ilman sijoittajan suostumusta.
4)
Direktiiviä 97/9 on tulkittava siten, että jos ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuimen katsoo, että kyseiseen direktiiviin on pääasian oikeudenkäynneissä vedottu sellaista laitosta vastaan, joka täyttää edellytykset sille, että sitä vastaan voidaan vedota mainitun direktiivin säännöksiin, sen on jätettävä soveltamatta pääasiassa kyseessä olevan kaltaista kansallista säännöstä, jonka mukaan mahdollisuus kuulua samassa direktiivissä säädetyn korvausjärjestelmän piiriin riippuu siitä, onko kyseessä oleva luottolaitos siirtänyt tai käyttänyt kyseisiä varoja tai arvopapereita ilman sijoittajan suostumusta.
(1) EUVL C 71, 8.3.2014.
Full & Egal Universal Law Academy