JULKISASIAMIEHEN RATKAISUEHDOTUS
PEDRO CRUZ VILLALÓN
19 päivänä joulukuuta 2013 ( 1 )
Asia C‑17/13
Alpina River Cruises GmbH ja
Nicko Tours GmbH
vastaan
Ministero delle infrastrutture e dei trasporti - Capitaneria di Porto di Chioggia
(Ennakkoratkaisupyyntö – Consiglio di Stato (Italia))
”Meriliikenne — Asetus (ETY) N:o 3577/92 — Meriliikenteen kabotaasin käsite — Risteilypalvelu — Laguuni-, aluemeri- ja jokiristeily — Matkustajien ottaminen alukseen ja laskeminen sieltä maihin samassa satamassa aluksen käytyä muissa satamissa”
1.
Consiglio di Stato tiedustelee nyt käsiteltävällä ennakkoratkaisukysymyksellä unionin tuomioistuimelta asetuksessa N:o 3577/92 ( 2 ) tarkoitetun meriliikenteen kabotaasin käsitteen merkitystä ja ulottuvuutta sen selvittämiseksi, onko se sovellettavissa nyt käsiteltävän asian olosuhteisiin. Koska komissio kuitenkin herätti ensin epäilyksen unionin tuomioistuimen toimivallasta lausua esitetystä kysymyksestä, tämä seikka on tutkittava, vaikka komissio itse ehdottaakin loppujen lopuksi, että tällainen epäilys katsotaan perusteettomaksi. Asiasisällön osalta ei mielestäni ole epäilystä siitä, että meriliikenteen kabotaasin käsitettä on sovellettava nyt käsiteltävän asian olosuhteisiin.
I Asiaa koskevat oikeussäännöt
A Unionin oikeus
1. Asetus N:o 3577/92
2.
Asetuksen N:o 3577/92 1 artiklan 1 kohdassa säädetään seuraavaa:
”Tammikuun 1 päivästä 1993 lähtien meriliikenteen palvelujen tarjoamisen vapautta jäsenvaltiossa (meriliikenteen kabotaasi) sovelletaan yhteisön laivanvarustajiin, jotka harjoittavat liikennettä jäsenvaltiossa rekisteröidyillä ja jäsenvaltion lipun alla purjehtivilla aluksilla, jos nämä täyttävät kaikki kyseisessä jäsenvaltiossa kabotaasiliikenteelle asetetut edellytykset, mukaan lukien Euros-rekisteriin rekisteröidyt alukset heti, kun neuvosto on hyväksynyt kyseisen rekisterin.”
3.
Asetuksen N:o 3577/92 2 artiklan mukaan tässä asetuksessa ”tarkoitetaan:
1.
’meriliikenteen palveluilla jäsenvaltiossa (meriliikenteen kabotaasi)’ palveluja, joita tavallisesti tarjotaan korvausta vastaan ja jotka käsittävät:
a)
mannerkabotaasin: matkustaja- tai tavaraliikenne meritse sellaisten satamien välillä, jotka sijaitsevat yhden ja saman jäsenvaltion mantereella tai sen pääasiallisella alueella, saarilla poikkeamatta,
b)
offshore-toimintaa palvelevan kuljetuksen: matkustaja- tai tavaraliikenne meritse jäsenvaltion satamien ja kyseisen jäsenvaltion aluevesillä sijaitsevien laitteistojen ja rakennelmien välillä,
c)
saarikabotaasin: matkustaja- tai tavaraliikenne meritse:
—
yhden ja saman jäsenvaltion mantereella ja yhdellä tai useammalla saarella sijaitsevien satamien välillä,
—
yhden ja saman jäsenvaltion saarilla sijaitsevien satamien välillä,
– –”
4.
Asetuksen N:o 3577/92 6 artiklan 1 kohdassa säädetään seuraavaa:
”Kuitenkaan seuraaviin meriliikenteen palveluihin, joita harjoitetaan Välimerellä ja Espanjan, Portugalin ja Ranskan rannikolla, ei väliaikaisesti sovelleta tätä asetusta:
—
risteilypalvelut 1 päivään tammikuuta 1995 asti,
– –”
2. Sopimus Euroopan unionin ja Sveitsin valaliiton välillä ( 3 )
5.
Euroopan unionin ja Sveitsin valaliiton välisen sopimuksen 5 artiklan 1 kohdan mukaan ”palvelujen tarjoajalla, mukaan lukien yritykset liitteen I määräysten mukaisesti, on oikeus tarjota palveluja toisen sopimuspuolen alueella, kun palvelujen tarjoamiseen liittyy enintään 90 päivää tosiasiallista työskentelyä kalenterivuoden aikana, sanotun kuitenkaan rajoittamatta muiden sopimuspuolten tekemien palvelujen tarjoamista koskevien erityissopimusten määräysten (mukaan lukien julkisten hankintojen alasta tehdyn sopimuksen palvelujen tarjoamista koskevat määräykset) soveltamista”.
6.
Euroopan unionin ja Sveitsin valaliiton välisen sopimuksen liitteessä I olevassa 17 artiklassa määrätään seuraavaa:
”Tämän sopimuksen 5 artiklan nojalla kielletään palvelujen tarjoamisen osalta:
a)
kaikki sellaisia sopimuspuolen alueella tarjottavia rajanylittäviä palveluja koskevat rajoitukset, joiden tarjoaminen kestää enintään 90 tosiasiallista työpäivää kalenterivuoden aikana;
b)
kaikki tämän sopimuksen 5 artiklan 2 kohdassa tarkoitettuun maahantuloon ja oleskeluun liittyvät rajoitukset, jotka koskevat:
i)
Euroopan yhteisön jäsenvaltioiden tai Sveitsin kansalaisia, jotka tarjoavat palveluja ja ovat sijoittautuneet jonkun muun sopimuspuolen kuin sen sopimuspuolen alueelle, jossa palvelujen vastaanottaja sijaitsee,
ii)
sopimuspuolen tavanmukaisille työmarkkinoille yhdentyneitä palvelujen tarjoajan palkkatyöntekijöitä, kansalaisuudesta riippumatta, jotka on lähetetty toisen sopimuspuolen alueelle palveluja tarjoamaan, sanotun kuitenkaan rajoittamatta 1 artiklan määräyksiä.”
7.
Sopimuksen liitteessä I olevassa 18 artiklassa määrätään seuraavaa:
”Tämän liitteen 17 artiklan määräyksiä sovelletaan yrityksiin, jotka on perustettu jonkun Euroopan yhteisön jäsenvaltion tai Sveitsin lainsäädännön mukaisesti ja joiden sääntömääräinen kotipaikka, keskushallinto tai päätoimipaikka sijaitsee sopimuspuolen alueella.”
8.
Saman liitteen 19 artiklassa määrätään seuraavaa:
”Palvelujen tarjoaja, jolla on oikeus tai jolle on annettu lupa tarjota palveluja, voi palvelujensa tarjoamiseksi harjoittaa toimintaansa väliaikaisesti valtiossa, jossa palvelut tarjotaan, samoin edellytyksin kuin kyseisen valtion omat kansalaiset tämän liitteen ja liitteiden II ja III määräysten mukaisesti.”
B Kansallinen oikeus
9.
Merenkulkulain (Codice della navigazione) ( 4 ) 224 §:ssä säädetään seuraavaa:
”1. Kabotaasipalvelu [Italian] tasavallan satamien välillä varataan 7.12.1992 annetun neuvoston asetuksen (ETY) N:o 3577/92 mukaisesti yhteisön laivanvarustajille, jotka harjoittavat liikennettä Euroopan unionin jäsenvaltiossa rekisteröidyillä ja tämän jäsenvaltion lipun alla purjehtivilla aluksilla, jos tällaiset alukset täyttävät kaikki kyseisessä jäsenvaltiossa kabotaasiliikenteelle asetetut edellytykset.
2. Edellä olevia 1 kohdan säännöksiä sovelletaan aluksiin, jotka tarjoavat meriliikennepalveluja satamien, retien ja rantojen välillä.”
II Tosiseikat
10.
Ennakkoratkaisukysymyksen taustalla on oikeusriita, jossa ovat vastakkain yhtäältä Alpina River Cruises GmbH ja Nicko Tours GmbH – joista ensin mainittu on sveitsiläinen laivanvarustamo ja jälkimmäinen saksalainen Sveitsin lipun alla purjehtivan Bellissima-nimisen aluksen käyttäjäyhtiö – ja toisaalta Italian viranomaiset ja joka koskee sitä, että viimeksi mainitut ovat evänneet kyseisten yhtiöiden liikennöimältä jokiristeilyalukselta luvan kulkea Italian aluemeren kautta.
11.
Alpina River Cruises ja Nicko Tours olivat järjestäneet seitsemän päivän risteilyn, joka alkoi Venetsiasta, ylitti Venetsian laguunin Chioggiaan asti, purjehti tämän jälkeen Po-joella ja palasi samaa reittiä pitkin Venetsiaan. Reittiin kuului Chioggian ja Porto Levanten satamien välisen merialueen ylitys Po-joen suulla, koska Bellissima-alus ei voi ylittää Brondolon kanavaa, joka yhdistää Chioggian Po-jokeen.
12.
Italian viranomaiset epäsivät alukselta luvan toimia Chioggian ja Porto Levanten välisellä reitillä sillä perusteella, että merenkulkulain 224 §:ssä – jossa viitataan asetukseen N:o 3577/92 – meriliikenteen kabotaasi varataan jäsenvaltion lipun alla purjehtiville aluksille.
13.
Alpina River Cruises ja Nicko Tours nostivat kyseisestä päätöksestä kanteen, jonka Tribunale amministrativo regionale per il Veneto hylkäsi. Tähän ratkaisuun on haettu muutosta Consiglio di Statolta, joka on esittänyt nyt käsiteltävän ennakkoratkaisukysymyksen.
III Ennakkoratkaisukysymys
14.
Ennakkoratkaisukysymyksen sanamuoto on seuraava:
”Onko 7.12.1992 annettua neuvoston asetusta (ETY) N:o 3577/92 tulkittava siten, että sitä sovelletaan sellaiseen risteilytoimintaan, jota harjoitetaan jäsenvaltion satamien välillä ilman, että näissä satamissa alukseen otetaan ja sieltä lasketaan maihin eri matkustajia, kun mainittu toiminta alkaa ja päättyy siten, että samat matkustajat otetaan alukseen ja lasketaan maihin jäsenvaltion samassa satamassa?”
15.
Consiglio di Stato katsoo, että asetuksen N:o 3577/92 soveltaminen – ja asetuksen seurauksena se, onko Alpina River Cruisesin ja Nicko Toursin tavoitteleman kaltainen merialueen ylitys varattu yhteisön laivanvarustajille – riippuu siitä, kattaako mainitun asetuksen 2 artiklan käsite ”meriliikenteen kabotaasi” tai ”meriliikenteen palvelut” risteilyt, jotka alkavat ja päättyvät siten, että samat matkustajat otetaan alukseen ja lasketaan sieltä maihin jäsenvaltion samassa satamassa, vaikka risteilyillä kuljetaankin kyseisen jäsenvaltion muiden satamien kautta.
IV Oikeudenkäyntimenettely unionin tuomioistuimessa
16.
Ennakkoratkaisupyyntö merkittiin unionin tuomioistuimen rekisteriin 14.1.2013.
17.
Kirjallisia huomautuksia ovat esittäneet pääasian asianosaiset, Italian tasavallan hallitus sekä komissio.
18.
Osapuolia pyydettiin lausumaan kirjallisesti siitä, voiko henkilöiden vapaasta liikkuvuudesta tehdyn Euroopan unionin ja Sveitsin valaliiton välisen sopimuksen 5 artiklasta, luettuna yhdessä kyseisen sopimuksen liitteessä I olevien 18 ja 19 artiklan kanssa, seurata, että asetuksessa N:o 3577/92 säädettyjä edellytyksiä jäsenvaltioiden sisäisille meriliikennepalveluille, joita tarjotaan jäsenvaltion lipun alla purjehtivilla aluksilla, sovelletaan myös niihin jäsenvaltioiden sisäisiin meriliikennepalveluihin, jotka eivät ylitä 90 päivää kalenterivuoden aikana ja joita tarjotaan Sveitsin lipun alla purjehtivilla aluksilla.
19.
Erityisesti Italian hallitusta pyydettiin esittämään kirjallisesti, onko sen mielestä aluksilla, jotka purjehtivat Sveitsin lipun alla, Italian tasavallan oikeuden tai hallintokäytäntöjen mukaan lupa tarjota risteilypalveluja Italian tasavallan sisävesillä ja pitääkö se Euroopan unionin ja Sveitsin välistä sopimusta käsiteltävän asian kannalta merkityksellisenä. Myöntävän vastauksen varalta Italian viranomaisia pyydettiin selittämään, miksi Capitaneria di Porto di Chioggia on voinut jättää nyt kyseessä olevassa asiassa soveltamatta 1.6.1957 tehtyä Ministerio della marina mercantilen päätöstä, joka ennakkoratkaisukysymyksen esittämistä koskevassa päätöksessä mainitaan.
20.
Alpina River Cruises ja komissio osallistuivat 24.10.2013 pidettyyn istuntoon. Italian hallitus ei siihen osallistunut eikä se myöskään vastannut edellä 18 ja 19 kohdassa mainittuihin unionin tuomioistuimen esittämiin kysymyksiin.
V Lausumat
21.
Alpina River Cruises ja Nicko Tours katsovat, että ennakkoratkaisukysymys olisi muotoiltava uudelleen, jotta voitaisiin tutkia myös, kuuluuko asetuksen N:o 3577/92 soveltamisalaan risteilypalvelu, joka toteutetaan sisävesillä lukuun ottamatta tunnin pituista kulkemista läheisen merialueen kautta. Ne väittävät, että jos asetusta N:o 3577/92 sovelletaan vain ”meriliikenteen” kabotaasiin eli liikenteeseen, jota harjoitetaan ”meritse”, palvelu, joka toteutetaan käytännössä kokonaisuudessaan sisävesillä, ei selvästikään kuulu asetuksen soveltamisalaan eikä sitä siis pidä kieltää merenkulkulain 224 §:n nojalla. Niinpä mainitulle palvelulle oli kyseisten yhtiöiden mielestä annettava lupa 1.6.1957 tehdyn Ministerio della marina mercantilen päätöksen nojalla, koska tämän päätöksen säännön mukaan kauttakulku merireitillä Chioggian ja Porto Levanten satamien välillä sallitaan aluksille, joilla toteutetaan palvelu, joka tarjotaan pääasiallisesti sisävesillä.
22.
Molemmat yhtiöt korostavat toisaalta, että nyt käsiteltävä asia poikkeaa asiasta, joka ratkaistiin asiassa komissio vastaan Espanja 9.3.2006 annetulla tuomiolla, ( 5 ) koska Venetsian laguunin geologiset ominaisuudet eivät ole rinnastettavissa niihin, joita on Vigon lahden kaltaisella lahdella. Yhtiöt väittävät lopuksi, ettei riidanalaisessa palvelussa ole kyse ”kabotaasista”, joka niiden mielestä edellyttää tavara- tai matkustajaliikennettä kahden eri paikan välillä, kun taas tässä tapauksessa on kyse palvelusta, jonka lähtö- ja paluupaikka on samassa satamassa.
23.
Italian hallitus on väittänyt, että tutkittavana olevan kaltaisessa risteilypalvelussa on kyse ”meriliikenteen palveluista jäsenvaltiossa” eli asetuksessa N:o 3577/92 tarkoitetusta ”meriliikenteen kabotaasista”, ja se toteaa, että kun asetuksen vapauttamistavoite otetaan huomioon, sen käsitteiden rajoittavaa tulkintaa on vältettävä.
24.
Komissio totesi ensin, ettei asetusta N:o 3577/92 ole sovellettava nyt käsiteltävään tapaukseen, koska asetuksessa ei viitata aluksiin, jotka purjehtivat Sveitsin valaliiton kaltaisten kolmansien valtioiden lipun alla.
25.
Consiglio di Statolle on kuitenkin annettava vastaus, koska merenkulkulain 224 §:n säännös näyttää olevan sovellettavissa vain palveluihin, jotka kuuluvat meriliikenteen kabotaasin käsitteeseen, johon asetuksessa N:o 3577/92 viitataan. Niinpä se, että mainitussa säännöksessä viitataan kyseiseen asetukseen, tarkoittaa sitä, että unionin tuomioistuin on toimivaltainen käsittelemään ennakkoratkaisupyynnön.
26.
Asiasisällön osalta komissio mainitsee asetuksen N:o 3577/92 6 artiklan 1 kohdan, josta sen mukaan ilmenee selvästi, että risteilypalvelut kuuluvat meriliikenteen kabotaasin käsitteeseen. Koska risteilyt on sisällytetty asetuksen soveltamisalaan, komission mielestä on vältettävä tulkintaa, jonka seurauksena merkittävä määrä risteilyjä jäisi pois asetuksen soveltamisalasta. Siksi ei ole noudatettava Alpina River Cruisesin ja Nicko Toursin ehdottamaa tulkintaa, joka ei saa tukea myöskään asetuksen N:o 3577/92 sanamuodosta eikä sen tavoitteista.
27.
Kysymykseen, jonka unionin tuomioistuin esitti Euroopan unionin ja Sveitsin valaliiton välisen sopimuksen 5 artiklasta, niin Alpina River Cruises ja Nicko Tours kuin komissiokin ovat vastanneet, ettei mainitussa sopimuksessa ole mitään nimenomaista viittausta meriliikenteen kabotaasipalveluihin eikä siinä myöskään täsmennetä, miten on sovellettava asetuksen N:o 3577/92 kyseisiä palveluja koskevia edellytyksiä. On kuitenkin niin, että koska sopimusta sovelletaan palvelujen tarjoamiseen yleensä eikä sen soveltamisalasta suljeta nimenomaan pois meriliikenteen kabotaasipalveluja, näiden palvelujen on katsottava kuuluvan sopimuksen piiriin.
28.
Alpina Rivers Cruisesin ja Nicko Toursin mielestä sopimuksen 5 artiklasta, luettuna yhdessä sen liitteessä I olevien 18 ja 19 artiklan kanssa, ilmenee, että sveitsiläisillä laivanvarustamoilla (eli niillä, jotka on perustettu Sveitsin lainsäädännön mukaan ja jotka ovat sijoittautuneet Sveitsin alueelle) on lupa tarjota väliaikaisesti – enintään 90 päivää kalenterivuoden aikana – meriliikenteen kabotaasipalveluja jäsenvaltiossa, jos ne täyttävät samat edellytykset kuin ne, jotka kyseinen jäsenvaltio asettaa omille laivanvarustamoilleen. Komissio puolestaan katsoo, että näihin edellytyksiin kuuluu se, jonka mukaan palvelu on tarjottava Italiassa rekisteröidyillä ja Italian lipun alla purjehtivilla aluksilla.
VI Arviointi
A Ennakkoratkaisukysymyksen uudelleenmuotoilun merkitys ja aiheellisuus
29.
Ensi näkemältä voisi vaikuttaa siltä, ettei Consiglio di Staton esittämä kysymys ole asian kannalta merkityksellinen, kun sitä tarkastellaan sen sanamuodon perusteella. On nimittäin varmaa, että siitä riippumatta, kuuluuko riidanalainen liikennepalvelu asetuksen N:o 3577/92 2 artiklan 1 kohdassa tarkoitettuun meriliikenteen kabotaasin käsitteeseen vai ei, mainittu asetus ei olisi sovellettavissa kummassakaan tapauksessa. Asia olisi näin ensimmäisessä tapauksessa, koska asetusta sovelletaan vain yhteisön laivanvarustajiin, jotka harjoittavat liikennettä jäsenvaltiossa rekisteröidyillä ja tämän jäsenvaltion lipun alla purjehtivilla aluksilla. Asetusta N:o 3577/92 ei voitaisi soveltaa myöskään jälkimmäisessä tapauksessa, koska sitä ei sovelleta jokiliikenteeseen.
30.
Kysymys ei kuitenkaan ole merkityksetön, ja se selittyy itse asiassa sillä, ettei Italian oikeudessa suljeta pois jokiliikenteestä laivanvarustajia, jotka eivät ole yhteisön laivanvarustajia. Jos kyseessä olevaa risteilyä ei voitaisi pitää meriliikenteen kabotaasina – asetuksessa N:o 3577/92 tarkoitetulla tavalla, vaikkei tästä nyt olekaan kyse –, sitä olisi pidettävä jokiliikenteenä niine seurauksineen, jotka tästä kansallisen oikeuden mukaan johtuvat pääasiassa kyseessä olevan oikeusriidan ratkaisun kannalta.
31.
Toisaalta Alpina River Cruises ja Nicko Tours ovat pyytäneet kansallisen tuomioistuimen esittämän kysymyksen uudelleenmuotoilua, jotta voitaisiin tutkia myös, kuuluuko asetuksen N:o 3577/92 soveltamisalaan risteilypalvelu, joka toteutetaan sisävesillä lukuun ottamatta tunnin pituista kulkemista läheisen merialueen kautta.
32.
Mielestäni kysymys on asianmukaista muotoilla uudelleen ja siinä olisi lisäksi keskityttävä Alpina River Cruisesin ja Nicko Toursin mainitsemaan kysymykseen.
33.
Consiglio di Stato nimittäin on esittänyt kysymyksensä siten, että ratkaisevaa täsmennettäessä asetuksen N:o 3577/92 2 artiklan käsitettä ”meriliikenteen kabotaasi” tai ”meriliikenteen palvelut” on se, kuuluvatko käsitteeseen risteilyt, jotka alkavat ja päättyvät siten, että samat matkustajat otetaan alukseen ja lasketaan sieltä maihin jäsenvaltion samassa satamassa, vaikka risteilyreitti kulkeekin kyseisen jäsenvaltion muiden satamien kautta.
34.
Pidän kuitenkin ratkaisevana ennen kaikkea sitä, onko kyse meriliikenteestä vai ei. Osapuolten lausumissa onkin keskitytty juuri tähän konkreettiseen kysymykseen, josta tosiaankin asiakysymyksen ratkaisu viime kädessä riippuu.
35.
Asia on näin, koska se, otetaanko samat matkustajat alukseen ja lasketaan sieltä maihin jäsenvaltion samassa satamassa vai ei, on merkityksetöntä, koska asetuksen N:o 3577/92 6 artiklan 1 kohdasta ilmenee selvästi, että ”risteilypalvelut” kuuluvat mainitun asetuksen soveltamisalaan ja niissä siis on joka tapauksessa kyse asetuksen 1 ja 2 artiklassa tarkoitetusta liikennepalvelusta.
B Ennakkoratkaisukysymyksen ottaminen tutkittavaksi
36.
Komissio herätti epäilyn unionin tuomioistuimen toimivallasta käsitellä nyt kyseessä oleva ennakkoratkaisukysymys. Niinpä se väitti ensin, ettei asetus N:o 3577/92 ole missään tapauksessa suoraan sovellettavissa pääasian tilanteeseen, koska kyseistä asetusta ei voida soveltaa Sveitsin lipun alla purjehtiviin aluksiin.
37.
Komissio itse kuitenkin häivyttää tutkittavaksi ottamista koskevan epäilyksen todetessaan, että tähän tapaukseen sovellettavassa säännöksessä – merenkulkulain 224 §:ssä – varataan kabotaasipalvelu ”asetuksen (ETY) N:o 3577/92 mukaisesti” laivanvarustajille, jotka harjoittavat liikennettä jäsenvaltiossa rekisteröidyillä ja tämän jäsenvaltion lipun alla purjehtivilla aluksilla, jos tällaiset alukset täyttävät kaikki kyseisessä jäsenvaltiossa kabotaasiliikenteelle asetetut edellytykset.
38.
Konkreettisesti on niin, että komissio tulkitsee kansallista säännöstä siten, että jollei käsiteltävän tapauksen olosuhteissa kyseessä olevassa palvelussa olisi kyse asetuksen mukaisesta ”meriliikenteen kabotaasista”, mainittuun säännökseen sisältyvää varaumaa ei sovellettaisi, minkä seurauksena kolmansien maiden laivanvarustajat voisivat tarjota kyseisiä palveluja.
39.
Tässä mielessä komissio katsoo, että kansallisessa säännöksessä tehty viittaus asetukseen N:o 3577/92 tarkoittaa sitä, että unionin tuomioistuimella on toimivalta käsitellä kysymys. Komissio vetoaa loppujen lopuksi vakiintuneeseen oikeuskäytäntöön ( 6 ) ja katsoo, että asiassa on kyse kansallisesta oikeudesta, jossa viitataan unionin oikeuden säännöksiin ”niiden sääntöjen määrittämiseksi, joita on sovellettava tilanteeseen, joka sinällään ei kuulu unionin oikeuden soveltamisalaan”. ( 7 )
40.
On nimittäin niin – kuten unionin tuomioistuin on äskettäin muistuttanut 7.11.2013 antamassaan tuomiossa ( 8 ) – että ”unionilla on selvä intressi sen osalta, että unionin oikeudesta omaksuttuja säännöksiä ja käsitteitä tulkitaan yhdenmukaisesti, jotta vältettäisiin myöhemmät tulkintaerot, kun kansallisessa lainsäädännössä noudatetaan muiden kuin asianomaisen unionin toimen soveltamisalaan kuuluvien tilanteiden ratkaisemiseksi mainitussa toimessa tehtyjä ratkaisuja sen takaamiseksi, että valtion sisäisiä tilanteita sekä tilanteita, joihin sovelletaan unionin oikeutta, kohdellaan samalla tavoin, eikä tämä riipu siitä, missä olosuhteissa unionin oikeuden säännöksiä ja käsitteitä sovelletaan – –”.
41.
Kyse on siis siitä, onko komissio oikeassa ehdottaessaan, että ennakkoratkaisukysymys voidaan ottaa tutkittavaksi, vaikka se itse ensin väittikin toisin, unionin tuomioistuimen vakiintuneen oikeuskäytännön mukaisesti. Kysymykseen ei ole ilmiselvää vastausta, mutta – jos olen ymmärtänyt oikein kansallisen säännöksen merkityksen – unionin tuomioistuimen ei mielestäni pidä todeta, ettei se ole toimivaltainen. Asia on näin seuraavista syistä.
42.
Kyseinen kansallinen säännös eli Italian merenkulkulain 224 §:n 1 momentti on kyllä erikoinen nyt käsiteltävän asian kannalta tarkasteltuna. Aluksi kannattaa siis palauttaa mieleen sen sanamuoto: ”Kabotaasipalvelu [Italian] tasavallan satamien välillä varataan 7.12.1992 annetun neuvoston asetuksen (ETY) N:o 3577/92 mukaisesti yhteisön laivanvarustajille, jotka harjoittavat liikennettä Euroopan unionin jäsenvaltiossa rekisteröidyillä ja tämän jäsenvaltion lipun alla purjehtivilla aluksilla, jos tällaiset alukset täyttävät kaikki kyseisessä jäsenvaltiossa kabotaasiliikenteelle asetetut edellytykset.”
43.
Tämän sanamuodon mukaan kyseisessä Italian laissa ”varataan” kabotaasipalvelu yksinomaan yhteisön laivanvarustajille ja viitataan asetuksen N:o 3577/92 säännöksiin. Juuri verbin ”varata” ulottuvuudesta löytyy selitys kyseiselle säännökselle.
44.
Mainitulla sanamuodolla nimittäin Italian lainsäätäjä samanaikaisesti sekä ”sisällyttää” että ”sulkee pois”.
45.
Ensinnäkin merenkulkulain 224 §:n 1 momentissa toistetaan täysin ”toteavasti” se, mistä asetuksessa N:o 3577/92 jo säädetään välittömin oikeusvaikutuksin, eli se, että kabotaasipalvelua voivat Italiassa tarjota yhteisön laivanvarustajat. Tämä on kansallisesta säännöksestä ilmenevä ”sisällyttävä” vaikutus.
46.
Toiseksi, ja erityisesti tällä on merkitystä, kyseisellä säännöksellä on ”konstitutiivinen” vaikutus – siinä mielessä, että kyse on vaikutuksesta, joka ei johdu asetuksesta N:o 3577/92 – siten, että kabotaasipalvelujen tarjoamisesta Italiassa ”suljetaan pois” ne, jotka eivät ole – juuri asetuksessa N:o 3577/92 tarkoitettuja – yhteisön laivanvarustajia.
47.
Tällä tavalla eli kyseisillä kahdella ja samanaikaisella toimella Italian lainsäätäjä käyttää asetuksen N:o 3577/92 käsitettä ”meriliikenteen kabotaasi” paitsi toistaakseen sen, mitä mainitussa asetuksessa säädetään, myös ja varsinkin ja siis pois sulkevasti evätäkseen kabotaasipalvelujen tarjoamismahdollisuuden niiltä, jotka eivät ole samoin asetuksessa itsessään tarkoitettuja yhteisön laivanvarustajia.
48.
Kaiken kaikkiaan Italian lainsäätäjän päätös rajata palvelujen tarjoamisen vapaus koskemaan vain sitä, mikä suoraan ilmenee asetuksesta N:o 3577/92, tehdään viittauksella, jonka ymmärrän olevan suora ja ehdoton. ( 9 ) Se on suora viittaus siltä osin kuin se on nimenomainen ja yksiselitteinen, ja se on ehdoton siltä osin kuin sen edellytykseksi ei ole asetettu minkäänlaisten olosuhteiden samanaikaista täyttymistä. Meriliikenteen palvelut, joiden tarjoamismahdollisuus evätään muilta kuin yhteisön laivanvarustajilta, ovat samoja, joiden tarjoamismahdollisuus taataan yhteisön laivanvarustajille, sellaisina kuin nämä määritellään asetuksessa N:o 3577/92.
49.
Tässä mielessä kyseinen Italian laki vastannee täysin tilannetta, jota unionin tuomioistuin on toistuvasti käsitellyt oikeuskäytännössään, jonka mukaan se on toimivaltainen määrittämään säännöt, joita on sovellettava tilanteeseen, joka sinällään ei kuulu unionin oikeuden soveltamisalaan. ( 10 ) Kyse nimittäin lienee tilanteesta, jossa ”kansallisessa lainsäädännössä noudatetaan – – [unionin] toimessa tehtyjä ratkaisuja sen takaamiseksi, että valtion sisäisiä tilanteita sekä tilanteita, joihin sovelletaan unionin oikeutta, kohdellaan samalla tavoin – –”. ( 11 ) Nyt käsiteltävässä asiassa väitetään olevan kyse meriliikenteen kabotaasin käsitteestä, jota on kohdeltava samalla tavoin sekä valtion sisäisissä tilanteissa että tilanteissa, joihin sovelletaan asetusta N:o 3577/92.
50.
Päättelen tästä komission tavoin, että unionin tuomioistuin on toimivaltainen käsittelemään esitetyn ennakkoratkaisukysymyksen.
C Asiakysymys
51.
Kuten olen jo voinut todeta, ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen kysymyksessään käyttämästä sanamuodosta riippumatta on tarpeen vastata siihen kysymykseen, voidaanko meritse hyvin lyhyellä reitin osalla toteutettavaa liikennepalvelua pitää asetuksessa N:o 3577/92 tarkoitettuna meriliikenteen kabotaasina.
52.
Mielestäni tähän kysymykseen on vastattava sellaisilla samanlaisilla selvillä ja suorilla perusteluilla, joilla yhteisöjen tuomioistuin vastasi esitettyyn kysymykseen edellä mainitussa asiassa komissio vastaan Espanja.
53.
Kuten julkisasiamies Tizzano totesi edellä mainitussa asiassa komissio vastaan Espanja antamansa ratkaisuehdotuksen 21 kohdassa, ”ei ole – – epäilystäkään siitä, että Vigon lahden vedet ovat merta, ja tämä riittää [ ( 12 ) ] [asetuksen N:o 3577/92] edellä mainittujen säännösten sanamuodon mukaan siihen, että niillä tapahtuvaa liikennettä voidaan pitää nimenomaan liikenteenä ’meritse’”. Yhteisöjen tuomioistuin seurasi näitä perusteluja edellä mainitussa asiassa komissio vastaan Espanja antamansa tuomion 25 ja 26 kohdassa.
54.
Nyt käsiteltävässä asiassa on myös riidatonta, että osa Bellissima-aluksen reitistä kulkee meren kautta. Kyse tosin on hyvin lyhyestä osasta verrattuna aluksen koko reittiin, mutta mielestäni se riittää siihen, että liikennepalvelua voidaan pitää meriliikenteen kabotaasina, koska asetuksen N:o 3577/92 2 artiklassa ei määritellä kyseistä liikenneluokkaa suhteessa koko reittiin tai osaan siitä; asetuksen tavoitteen perusteella on siis valittava tulkinta, joka mahdollistaa sen, että meriliikenteen kabotaasina voidaan pitää mitä tahansa liikennettä, kunhan vain sen reitti kulkee edes vähän meren kautta.
55.
Yhteisöjen tuomioistuin totesi edellä mainitussa asiassa komissio vastaan Espanja antamassaan tuomiossa, että ”yhteisön oikeuden säännöksen tai määräyksen tulkitsemisessa on otettava huomioon paitsi sen sanamuoto myös asiayhteys ja sillä lainsäädännöllä tavoitellut päämäärät, jonka osa säännös tai määräys on”. ( 13 ) Asetuksen N:o 3577/92 päämääränä on ”toteuttaa palvelujen tarjoamisen vapaus merikabotaasin alalla asetuksessa säädetyt edellytykset ja poikkeukset huomioon ottaen”. ( 14 ) Niinpä sellaisella tulkinnalla, jossa meriliikenteen kabotaasin käsitteestä jätettäisiin pois liikennepalvelut, joista vain hyvin pieni osa toteutetaan meritse, ”voitaisiin sulkea mahdollisesti merkittävät meriliikennepalvelut asetuksella tavoitellun vapauttamisen piiristä”. ( 15 )
56.
Edellä esitetty tarkoittaa paradoksaalista kyllä sitä, että Alpina River Cruisesin ja Nicko Toursin tarjoama liikennepalvelu jää asetuksen N:o 3577/92 soveltamisalan ja siis asetuksen päämääränä olevan vapauttamisen ulkopuolelle. Olisi kuitenkin vieläkin paradoksaalisempaa, jos Alpina River Cruisesin ja Nicko Toursin näkemyksen hyväksymisen seurauksena alukset, jotka on rekisteröity jäsenvaltioissa ja jotka purjehtivat niiden lipun alla, jäisivät vapauttamisen ulkopuolelle reiteillä, joista vain hyvin pieni osa kulkee meren kautta.
57.
Nyt käsiteltävässä asiassa vain se on tärkeää, että unionin tuomioistuin antaa meriliikenteen kabotaasista sellaisen määritelmän, jonka avulla voidaan parhaiten saavuttaa asetuksen N:o 3577/92 päämäärä sen luonnollisten adressaattien eli jäsenvaltioiden ja siten niiden kansalaisten osalta. Samalla on pidettävä mielessä, mihin palvelujen vapauttamisella on pyrittävä kolmansien valtioiden osalta tekemällä erityissopimuksia; juuri tällainen on Euroopan unionin ja Sveitsin valaliiton välinen sopimus, jota ei kuitenkaan ole sovellettava nyt käsiteltävässä asiassa.
58.
Itse asiassa on todettava, ettei mikään edellä esitetyssä vaarantuisi Euroopan unionin ja Sveitsin valaliiton välisen sopimuksen mahdollisesta vaikutuksesta asetuksen N:o 3577/92 sovellettavuuteen riidanalaisessa asiassa. Juuri tästä vaikutuksesta unionin tuomioistuin on pyytänyt osapuolia lausumaan.
59.
Mielestäni kysymys sopimuksen sovellettavuudesta riidanalaiseen tilanteeseen ratkeaa suuremmitta vaikeuksitta, koska – kuten istunnossa on voitu todeta Alpina River Cruisesin edustajan vastauksesta unionin tuomioistuimen esittämään kysymykseen – riidanalaista liikennepalvelua tarjotaan yhtäjaksoisesti maalis-marraskuussa. Tämä tarkoittaa, että ilmiselvästi kyse on palvelusta, johon liittyy yli 90 päivää tosiasiallista työskentelyä kalenterivuoden aikana, mikä sinällään riittää siihen, ettei kyseistä sopimusta ole sovellettava, koska siinä kielletään rajoitukset vain niiltä palvelujen tarjoamisilta, jotka eivät ylitä mainittua ajallista rajaa.
VII Ratkaisuehdotus
60.
Ehdotan edellä esitetyn perusteella, että unionin tuomioistuin vastaisi esitettyyn kysymykseen seuraavasti:
Pääasiassa kyseessä olevan kaltainen liikennepalvelu on asetuksen N:o 3577/92 2 artiklan 1 kohdassa tarkoitettu meriliikenteen palvelu jäsenvaltiossa.
( 1 ) Alkuperäinen kieli: espanja.
( 2 ) Palvelujen tarjoamisen vapauden periaatteen soveltamisesta meriliikenteeseen jäsenvaltioissa (meriliikenteen kabotaasi) 7.12.1992 annettu neuvoston asetus (ETY) N:o 3577/92 (EYVL L 364, s. 7).
( 3 ) Euroopan yhteisön ja sen jäsenvaltioiden sekä Sveitsin valaliiton sopimus henkilöiden vapaasta liikkuvuudesta (EYVL 2002, L 114, s. 6).
( 4 ) 30.3.1942 annettu kuninkaan asetus (regio decreto) nro 327, sellaisena kuin kyseinen pykälä on korvattuna 30.12.1997 annetun asetuksen (decreto-legge) nro 457 7 §:n 2 momentilla, vahvistettu muutoksin 27.2.1998 annetulla lailla nro 30.
( 5 ) Asia C-323/03, komissio v. Espanja, tuomio 9.3.2006 (Kok., s. I-2161).
( 6 ) Esim. yhdistetyt asiat C-297/88 ja C-197/89, Dzodzi, tuomio 18.10.1990 (Kok., s. I-3763, Kok. Ep. X, s. 555); asia C-28/95, Leur-Bloem, tuomio 17.7.1997 (Kok., s. I-4161) ja asia C-217/05, Confederación Española de Empresarios de Estaciones de Servicio, tuomio 14.12.2006 (Kok., s. I-11987).
( 7 ) Komission kirjallisten huomautusten 18 kohta.
( 8 ) Asia C-313/12, Romeo, tuomio 7.11.2013, 22 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen.
( 9 ) Ks. asia C-482/10, Cicala, tuomio 21.12.2011 (Kok., s. I-14139, 19 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).
( 10 ) Ks. esim. em. asia Dzodzi.
( 11 ) Em. asia Romeo, tuomion 22 kohta.
( 12 ) Kursivointi tässä.
( 13 ) Em. asia komissio v. Espanja, tuomion 23 kohta, jossa lainataan asiassa C-17/03, VEMW ym., 7.6.2005 annetun tuomion (Kok., s. I-4983) 41 kohtaa.
( 14 ) Em. asia komissio v. Espanja, tuomion 24 kohta, jossa viitataan asiassa C-205/99, Analir ym., 20.2.2001 annetun tuomion (Kok., s. I-1271) 19 kohtaan.
( 15 ) Em. asia komissio v. Espanja, tuomion 25 kohta.
Full & Egal Universal Law Academy