JULKISASIAMIEHEN RATKAISUEHDOTUS
NIILO JÄÄSKINEN
17 päivänä heinäkuuta 2014 ( 1 )
Asia C‑422/13
Landesamt für Landwirtschaft, Umwelt und ländliche Räume des Landes Schleswig‑Holstein
vastaan
Uta Wree
(Ennakkoratkaisupyyntö – Schleswig‑Holsteinisches Oberverwaltungsgericht (Saksa))
”Ennakkoratkaisupyyntö — Yhteinen maatalouspolitiikka — Tilatukijärjestelmä — Asetus (EY) N:o 73/2009 — 34 artikla — Käsite ”pysyvä laidun” — Käytöstä poistamisen jälkeisessä jälkihoitovaiheessa olevan kaatopaikan nurmetettu peitekerros — Käsite ”valtaosin maatalouskäyttö” siinä tapauksessa, että maatalousmaata käytetään useisiin tarkoituksiin”
I Johdanto
1.
Tilatukijärjestelmän soveltaminen edellyttää muun muassa ”tukikelpoisia hehtaareja”, sellaisina kuin ne on määritelty asetuksen (EY) N:o 73/2009 ( 2 ) 34 artiklan 2 kohdan a alakohdassa.
2.
Käsiteltävässä asiassa nousee esiin kaksi kysymystä, jotka koskevat sen selvittämistä, ovatko pääasiassa kyseessä olevat alat ”tukikelpoisia hehtaareja”, eli
—
Voiko käsitteen ”pysyvä laidun” ( 3 ) piiriin kuulua käsitteen ”maatalousmaa” ( 4 ) määritelmän osana käytöstä poistamisen jälkeisessä jälkihoitovaiheessa olevan kaatopaikan peitekerros (jäljempänä riidanalaiset alat)?
—
Kun ”maatalousmaata” käytetään myös muuhun kuin maataloustoimintaan, miten on ymmärrettävä vaatimus, joka koskee käyttöä ”valtaosin maataloustoimintaan”, ( 5 ) mikä on kyseisten alojen tukikelpoisuuden edellytys?
3.
Nämä kysymykset ilmenevät ennakkoratkaisupyynnöstä, jonka Schleswig‑Holsteinisches Oberverwaltungsgericht (Schleswig-Holsteinin ylempi hallintotuomioistuin, Saksa) on esittänyt asiassa, jossa asianosaisina ovat Uta Wree ja Landesamt für Landwirtschaft, Umwelt und ländliche Räume des Landes Schleswig‑Holstein (Schleswig-Holsteinin osavaltion alueellinen maatalous-, ympäristö- ja maaseutuvirasto, jäljempänä Landesamt) ja joka koskee alan, joka muodostaa käytöstä poistamisen jälkeisessä jälkihoitovaiheessa olevan kaatopaikan nurmetetun peitekerroksen, ottamista huomioon tukikelpoisina aloina.
4.
Käsiteltävässä asiassa unionin tuomioistuinta pyydetään näin ollen lausumaan maatalouslainsäädännön keskeisistä käsitteistä, kuten maataloustoiminnan käsitteestä, maatalousalaksi luonnehtimisesta ja tukikelpoisten hehtaarien tunnistamisesta sekä maatilan alan käyttämisestä ”valtaosin” maataloustoimintaan. Huomautan heti alkuun, että ennakkoratkaisupyyntö koskee ainoastaan tilatukijärjestelmän ehtoja eikä mitään muita seikkoja, kuten kansanterveyttä, elintarviketurvallisuutta tai muuta koskevia seikkoja.
II Asiaa koskevat oikeussäännöt
A Asetus N:o 73/2009
5.
Asetuksen N:o 73/2009 johdanto-osan seitsemännen perustelukappaleen sanamuoto on seuraava:
”Pysyvien laitumien myönteiset ympäristövaikutukset on tunnustettu [yhteisen maatalouspolitiikan suoria tukijärjestelmiä koskevista yhteisistä säännöistä ja tietyistä viljelijöiden tukijärjestelmistä sekä asetusten (ETY) N:o 2019/93, (EY) N:o 1452/2001, (EY) N:o 1453/2001, (EY) N:o 1454/2001, (EY) N:o 1868/94, (EY) N:o 1251/1999, (EY) N:o 1254/1999, (EY) N:o 1673/2000, (ETY) N:o 2358/71 ja (EY) N:o 2529/2001 muuttamisesta 29.9.2003 annetussa neuvoston] asetuksessa (EY) N:o 1782/2003 [(EUVL L 270, s. 1)]. Tässä asetuksessa tarkoitetut toimenpiteet, joiden tarkoituksena on ollut kannustaa nykyisten pysyvien laidunten säilyttämiseen entisellään sen varmistamiseksi, että suuria alueita ei muuteta peltomaaksi, olisi säilytettävä.”
6.
Asetuksen N:o 73/2009 2 artiklan c ja h alakohdan mukaan
”c)
’maataloustoiminnalla’ [tarkoitetaan] maataloustuotteiden tuotantoa, kasvatusta tai viljelyä, myös sadonkorjuuta, lypsämistä ja tuotantoeläinten kasvatusta ja pitoa, tai maan säilyttämistä viljelyn ja ympäristön kannalta hyvässä kunnossa, kuten 6 artiklassa säädetään;
– –
h)
’maatalousmaalla’ [tarkoitetaan] pellon, pysyvien laidunten tai pysyvien viljelmien pinta-alaa.”
7.
Asetuksen N:o 73/2009 34 artiklassa, joka on III osastossa, jonka otsikko on ”Tilatukijärjestelmä”, säädetään seuraavaa:
”1. Viljelijälle maksetaan tilatukijärjestelmässä tukea, kun tukikelpoisiin hehtaareihin liittyvät tukioikeudet on aktivoitu. Aktivoidut tukioikeudet antavat oikeuden niissä vahvistettujen määrien saamiseen.
2. Tässä osastossa ’tukikelpoisella hehtaarilla’ tarkoitetaan
a)
tilan maatalousmaata, mukaan luettuina alat, joille on istutettu lyhytkiertoista energiapuuta (CN-koodi ex 0602 90 41), jota käytetään maataloustoimintaan tai silloin, kun maata käytetään myös muuhun kuin maataloustoimintaan, sitä käytetään valtaosin maataloustoimintaan – –
– –”
B Asetus N:o 1120/2009
8.
Asetuksessa N:o 1120/2009 ( 6 ) vahvistetaan asetuksen N:o 73/2009 III osastossa säädetyn tilatukijärjestelmän täytäntöönpanoa koskevat yksityiskohtaiset säännöt.
9.
Asetuksen N:o 1120/2009 2 artiklan c alakohdan sanamuoto on seuraava:
”Asetuksen (EY) N:o 73/2009 III osastossa ja tässä asetuksessa tarkoitetaan
– –
c)
’pysyvällä laitumella’ maata, jota käytetään heinäkasvien tai muiden nurmirehukasvien kasvattamiseen joko luonnollisesti (itseuudistuva) tai viljelemällä (kylvämällä) ja joka ei ole vähintään viiteen vuoteen kuulunut tilan viljelykiertojärjestelmään, lukuun ottamatta – – kesannoituja aloja; lisäksi tässä tarkoituksessa 'heinäkasvit tai muut nurmirehukasvit' tarkoittaa kaikkia nurmikasveja, joita jäsenvaltiossa esiintyy luonnonlaitumilla tai jotka tavallisesti sisältyvät keto- tai niittysiemenseoksiin (riippumatta siitä, käytetäänkö näitä alueita laiduntamiseen) – –”.
10.
Asetuksen N:o 1120/2009 9 artiklassa säädetään seuraavaa:
”Asetuksen (EY) N:o 73/2009 34 artiklan 2 kohdan a alakohdan soveltamiseksi silloin, kun tilan maatalousmaata käytetään myös muuhun kuin maataloustoimintaan, katsotaan, että kyseistä maatalousmaata käytetään valtaosin maataloustoimintaan, jos maataloustoimintaa voidaan harjoittaa ilman että muun kuin maataloustoiminnan teho, luonne, kesto ja ajankohta haittaa sitä merkittävästi.
Jäsenvaltioiden on vahvistettava perusteet ensimmäisen kohdan täytäntöönpanemiseksi alueellaan.”
III Pääasia, ennakkoratkaisukysymys ja asian käsittely unionin tuomioistuimessa
11.
Uta Wree on eläinlääkäri ja pitää lammastilaa. Tässä yhteydessä hän kasvattaa lampaita ja tuottaa teuraskaritsoja. Hänen eläinlaumansa laiduntaa Nordfrieslandin ja Schleswig-Flensburgin piirikunnissa sijaitsevilla eri nurmialueilla.
12.
Kyseiseen laidunmaahan kuuluvat muun muassa Nordfrieslandin piirikunnassa sijaitsevan Ahrenshöftin kaatopaikan sekä Schleswig-Flensburgin piirikunnassa sijaitsevan Schleswig-Haferteichin kaatopaikan (jäljempänä yhdessä kaatopaikat) nurmetettu peitekerros. Kummallekaan näistä maanpäällisistä kaatopaikoista ei enää kerätä jätteitä. Ahrenshöftin kaatopaikka on vielä käytöstäpoistovaiheessa, ja se on tarkoitus siirtää pian käytöstä poistamisen jälkeiseen jälkihoitovaiheeseen, kun taas Schleswig-Haferteichin kaatopaikka on jo käytöstä poistamisen jälkeisessä jälkihoitovaiheessa. Huomautan, että ennakkoratkaisupyyntö koskee ainoastaan tätä jälkimmäistä tapausta, vaikka ennakkoratkaisupyynnössä on kuvailtu myös Ahrenshöftin kaatopaikan tilanne.
13.
Sopimusten, jotka Wree on tehnyt molempien kaatopaikkojen pitäjien kanssa, mukaan Wree saa vastikkeetta antaa eläinlaumansa laiduntaa laitumilla, jotka muodostuvat molempien kaatopaikkojen nurmetetusta peitekerroksesta.
14.
Wree haki 11.5.2010 jätetyllä yhtenäishakemuksella Landesamtilta tilatukea satovuodelle 2010. Landesamt hylkäsi kyseisen hakemuksen. Wree oli ilmoittanut hänen käytettävissään olevaksi tukikelpoiseksi alaksi 25,5098 hehtaaria, johon kuuluivat kaatopaikoilla sijaitsevat nurmialueet. Kyseinen tukikelpoinen ala oli Landesamtin mukaan ainoastaan 5,7243 hehtaaria; Landesamt totesi, ettei jäljellä olevia aloja ollut merkitty maatalouskäytössä olevan maan rekisteriin. Landesamtin mukaan viimeksi mainitut eivät ole maataloustoimintaan käytettäviä aloja.
15.
Wree teki oikaisuvaatimuksen kyseisestä päätöksestä. Hän totesi, että hän käyttää kaatopaikoilla sijaitsevia aloja laitumina lampaankasvatusta varten ja että hän tasoittaa osaa kyseisistä aloista ja niittää heinää osalla kyseisistä aloista. Hän totesi lisäksi oikaisuvaatimuksensa tueksi, että koko kaatopaikkojen pintaa voidaan käyttää rajoituksetta lampaiden laiduntamiseen.
16.
Landesamt hylkäsi Wreen oikaisuvaatimuksen perusteettomana 31.3.2011 tehdyllä päätöksellä. Se perusteli päätöstään sillä, etteivät alat, joille kantaja haki tukea, olleet asetuksessa N:o 73/2009 tarkoitettua maatalousmaata vaan kaatopaikka-asetuksen (Deponieverordnung) ( 7 ) mukaisia käytöstä poistettuja kaatopaikkoja.
17.
Wree nosti 15.4.2011 kyseisestä päätöksestä kanteen Schleswig-Holsteinisches Verwaltungsgerichtissä (Schleswig-Holsteinin hallintotuomioistuin). Hän vetosi kanteensa tueksi muun muassa siihen, ettei voida katsoa, että riidanalaisia aloja käytetään valtaosin käytöstä poistettuna kaatopaikkana, koska siltä osin on kyse tilasta eikä käytöstä. Landesamt väittää sitä vastoin, että kyseisiä aloja käytetään valtaosin käytöstä poistamisen jälkeisessä jälkihoitovaiheessa olevina kaatopaikkoina ja että kyseisillä aloilla voidaan kaatopaikkojen vakauteen liittyvistä syistä valvotusti laiduntaa lampaita. Landesamtin mukaan kaatopaikkojen pitäjät ovat antaneet riidanalaiset alat vastikkeetta Wreen käyttöön pääasiallisesti sellaisten epämiellyttävien biologisten prosessien välttämiseksi, jotka vaikuttavat kaatopaikkojen vakauteen.
18.
Schleswig-Holsteinisches Verwaltungsgericht hyväksyi Wreen kanteen 19.1.2012 antamallaan tuomiolla. Se katsoi, että Wreellä oli oikeus tilatukeen vuoden 2010 osalta ja että kaatopaikkojen alat oli otettava huomioon tukea laskettaessa. Landesamt valitti kyseisestä tuomiosta ennakkoratkaisua pyytäneeseen tuomioistuimeen.
19.
Koska Schleswig-Holsteinisches Oberverwaltungsgericht katsoi, että pääasian ratkaisu riippuu unionin oikeuden tulkinnasta, se päätti 15.7.2013 tekemällään päätöksellä lykätä asian käsittelyä ja esittää unionin tuomioistuimelle seuraavan ennakkoratkaisukysymyksen:
”Onko [asetuksen N:o 73/2009] 34 artiklan 2 kohdan a alakohdassa tarkoitettu maatalousmaa kyseessä myös silloin, kun sitä käytetään tosin myös maataloustarkoituksiin (laitumena lampaankasvatusta varten), mutta kyseinen ala muodostaa kuitenkin jälkihoidossa olevan kaatopaikan peitekerroksen?”
20.
Kirjallisia huomautuksia ovat esittäneet Wree, Landesamt, Tanskan hallitus ja Euroopan komissio. Asiassa ei ole järjestetty suullista käsittelyä.
IV Arviointi
A Alustavat huomautukset
21.
Ennakkoratkaisukysymykseen vastaamiseksi on tarkasteltava peräkkäin maataloustoiminnan käsitettä, maatalousalaksi luonnehtimista ja tukikelpoisten hehtaarien tunnistamista sekä maatilan alan käyttämistä ”valtaosin” maataloustoimintaan.
B Maataloustoiminnan käsite käsiteltävässä asiassa
22.
Landesamt väittää, että alan käyttö käytöstä poistamisen jälkeisessä jälkihoitovaiheessa olevan kaatopaikan peitekerroksena ei ole maatalouskäyttöä vaan kuuluu jätehuollon piiriin. Kyseisen alan käyttö laitumena on keino, joka palvelee kyseisen käytön tavoitteita.
23.
Landesamt ja komissio näyttävät kuitenkin myöntävän, että aloja käytetään myös maatalouteen, sillä Wree laiduntaa eläinlaumaansa riidanalaisilla aloilla voittoa tavoitellen.
24.
Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin ei tiedustele unionin tuomioistuimelta nimenomaisesti sitä, merkitseekö se, että Wree laiduntaa eläinlaumaansa laitumilla, jotka muodostuvat kaatopaikkojen nurmetetusta peitekerroksesta, sitä, että Wreen toimintaa on pidettävä asetuksen N:o 73/2009 2 artiklan c alakohdassa tarkoitettuna ”maataloustoimintana”.
25.
Mielestäni on kuitenkin niin, että eläinlauman laiduntaminen aloilla, jotka muodostuvat kaatopaikkojen nurmetetusta peitekerroksesta, voi olla sellaisenaan maataloustoimintaa, koska kyseinen toiminta muodostuu asetuksen N:o 73/2009 2 artiklan c alakohdassa tarkoitetusta ”tuotantoeläinten kasvatu[kse]sta ja pi[dosta]”, toisin kuin esimerkiksi voittoa tavoittelematon toiminta.
26.
En sitä vastoin katso, että toimintaa, joka muodostuu eläinlauman laiduntamisesta laitumilla, jotka muodostuvat kaatopaikkojen nurmetetusta peitekerroksesta, voidaan pitää ”maan säilyttämis[enä] viljelyn ja ympäristön kannalta hyvässä kunnossa”, sellaisena kuin siitä säädetään asetuksen N:o 73/2009 2 artiklan c alakohdassa. Yhdyn siis tältä osin Landesamtin näkemykseen, jonka mukaan siinä tapauksessa, että käytöstä poistamisen jälkeinen jälkihoitovaihe liittyy myös ympäristönsuojeluun, kyseessä ei kuitenkaan ole ”maan säilyttämi[nen] viljelyn ja ympäristön kannalta hyvässä kunnossa”, joka on asetuksen N:o 73/2009 2 artiklan c alakohdan mukaisesti myös maataloustoimintaa.
27.
Mielestäni asian on oltava näin, sillä on vaikea hyväksyä sitä, että entisen kaatopaikan – vaikka se onkin käytöstä poistamisen jälkeisessä jälkihoitovaiheessa – sijoituspaikka täyttää asetuksen N:o 73/2009 2 artiklan c alakohdassa vahvistetun ehdon ”viljelyn – – kannalta hyvässä kunnossa”. ( 8 ) Paikkoja, jotka voidaan yksinkertaisesti pitää viljelyn kannalta hyvässä kunnossa, ei tarvitse valvoa terveyden suojelun kannalta yhtä paljon kuin pääasiassa kyseessä olevia kaatopaikkoja.
28.
Lisäksi – kuten komissio perustellusti esittää – maatalousmaan käsitteen tulkinta merkitsee sen määrittämistä, voidaanko kyseisiä aloja pitää ”maana”, koska asetuksen N:o 1120/2009 2 artiklan c alakohdassa olevassa pysyvän laitumen määritelmässä viitataan kyseiseen ilmaisuun, vai onko päinvastoin katsottava, että kaatopaikkojen nurmetettu peitekerros kuuluu käsitteen ”rakentaminen” piiriin. Katson nimittäin komission tavoin, että laitumen on oltava sellaisenaan maata ja että rakennelma tai rakennus ei voi täyttää laitumen määritelmää. ( 9 )
29.
Kirjallisissa huomautuksissaan Wree väittää, että varsinainen tiivistyskerros sijaitsee kaasunkeräyskerroksen ja tasoituskerroksen yläpuolella. Se muodostuu Wreen mukaan kahdesta osatekijästä eli mineraalikerroksesta ja geomembraanista. Kaatopaikan alavyöhykkeellä mineraalikerros on Trisoplastia, joka on hiekka-, bentoniitti- ja polymeeriseosta. Kaatopaikan ylävyöhykkeellä mineraalikerros muodostuu 50 senttimetristä savea.
30.
Kaatopaikat on siis peitetty erilaisilla kerroksilla. Vaikka kaatopaikkojen nurmetettu peitekerros on tuotu, se sisältää kuitenkin osatekijöitä, joita on luonnontilassa olevassa maaperässä, eli hiekkaa ja savea. Tästä seuraa mielestäni, ettei ole syytä katsoa, että kaikenlaista pengerrettyä maata on välttämättä pidettävä osana rakennelmaa. Päinvastoin mikään ei ole esteenä sille, että kaatopaikkojen nurmetettua peitekerrosta pidetään maana, koska sen nimenomaisena tarkoituksena on olla niin lähellä luonnontilaista alaa, jonka peittävät heinäkasvit ja muut nurmirehukasvit, kuin mahdollista. Samoin silloin, kun kyse on moottoriteiden pientareita vastaavista aloista, ne ovat seurausta pengerrystöistä mutteivät eroa luonnontilaisista aloista sen jälkeen, kun niihin on tuotu nurmetettu peitekerros. On selvää, että tällaiset alat kuuluvat maan käsitteen piiriin. Näin ollen katson, että kaatopaikkojen nurmetettua peitekerrosta voidaan pitää juridisesti maana.
C Maatalousalaksi luonnehtiminen ja ”tukikelpoisten hehtaarien ” tunnistaminen
31.
Asetuksen N:o 73/2009 34 artiklan 2 kohdan a alakohdasta seuraa, että ”tukikelpoinen hehtaari” on kiistatta osa maatalousmaata. Kuten julkisasiamies Mazák on jo todennut, ilmaisulla ”tukikelpoiset hehtaarit” tarkoitetaan kaikkia maatalouskäytössä olevia peltoja ja pysyviä laitumia, lukuun ottamatta pysyvien viljelmien aloja ja metsäaloja. ( 10 )
32.
Lisäksi unionin tuomioistuimen antaman tulkinnan mukaisesti pientareiden, teiden ja ojien kaltaisia maiseman piirteitä ei voida ottaa huomioon määritettäessä tukikelpoisia pinta-aloja. ( 11 )
33.
Pysyvä laidun muodostaa sitä vastoin maatalousmaan. Tässä yhteydessä viittaan asetuksen N:o 1120/2009 2 artiklaan, jonka mukaan pysyvällä laitumella tarkoitetaan ”maata, jota käytetään heinäkasvien tai muiden nurmirehukasvien kasvattamiseen joko luonnollisesti (itseuudistuva) tai viljelemällä (kylvämällä) ja joka ei ole vähintään viiteen vuoteen kuulunut tilan viljelykiertojärjestelmään, lukuun ottamatta – – kesannoituja aloja; lisäksi tässä tarkoituksessa 'heinäkasvit tai muut nurmirehukasvit' tarkoittaa kaikkia nurmikasveja, joita jäsenvaltiossa esiintyy luonnonlaitumilla tai jotka tavallisesti sisältyvät keto- tai niittysiemenseoksiin (riippumatta siitä käytetäänkö näitä alueita laiduntamiseen)”.
34.
Tuomiossa Landkreis Bad Dürkheim ( 12 ) unionin tuomioistuin tulkitsi asetuksen N:o 1782/2003 44 artiklan 2 kohtaa, jonka ulottuvuus oli sama kuin asetuksen N:o 73/2009 34 artiklan ulottuvuus. Unionin tuomioistuin totesi, että alan luonnehtiminen”pelloksi” tai ”pysyviksi laitumiksi” ja näin ollen ”maatalousalaksi”riippuu kyseisten alojen todellisesta käytöstä (kursivointi tässä). ( 13 )
35.
Mielestäni riidanalaisten alojen luonnehtimista laitumen käsitteen kannalta ja niiden todellista käyttöä tässä tarkoituksessa ei voida kyseenalaistaa vakavasti käsiteltävässä asiassa.
D Maatilan alan käyttäminen valtaosin maataloustoimintaan
36.
Asetuksen N:o 1120/2009 9 artiklassa täsmennetään, millä edellytyksillä tilan maatalousmaata, jota käytetään myös muuhun kuin maataloustoimintaan, voidaan kuitenkin katsoa käytettävän ”valtaosin” maataloustoimintaan asetuksen N:o 73/2009 34 artiklan 2 kohdan a alakohdassa tarkoitetulla tavalla. Asetuksen N:o 1120/2009 9 artiklan ensimmäisen kohdan mukaan asia on näin, ”jos maataloustoimintaa voidaan harjoittaa ilman että muun kuin maataloustoiminnan teho, luonne, kesto ja ajankohta haittaa sitä merkittävästi”. Kyseisen 9 artiklan toisen kohdan mukaan jäsenvaltioiden on vahvistettava perusteet kyseisen säännöksen täytäntöön panemiseksi alueellaan.
37.
Käsiteltävässä asiassa on näin ollen selvitettävä, haittaavatko varsinaiset kaatopaikan käytöstä poistamisen jälkeisen jälkihoitovaiheen toimenpiteet merkittävästi maataloustoimintaa niiden tehon, niiden luonteen, niiden keston ja niiden ajankohdan takia.
38.
Mielestäni alan ja toiminnan objektiiviset ominaisuudet ovat ratkaisevia arvioitaessa, voidaanko katsoa, että alaa käytetään maataloustoimintaan, ja haittaako muu kuin maataloustoiminta ”merkittävästi” maataloustoimintaa. Viljelijän subjektiivinen näkemys ei voi olla ratkaiseva, kuten Tanskan hallitus perustellusti toteaa. Lisäksi tietyissä tapauksissa alan tai toiminnan objektiiviset ominaisuudet voivat tosiasiallisesti muodostaa merkittävän haitan maataloustoiminnalle. ( 14 )
39.
Kansallisen tuomioistuimen on tarkastettava, haittaako muun kuin maataloustoiminnan, joka muodostuu kaatopaikkojen käytöstäpoistovaiheeseen ja käytöstä poistamisen jälkeiseen jälkihoitovaiheeseen liittyvistä konkreettisista toimenpiteistä, luonne merkittävästi Wreen harjoittamaa maataloustoimintaa. Riidanalaisten alojen käyttö entisten kaatopaikkojen peitteenä ei ole sellaisenaan ratkaisevaa. Sitä vastoin kyse on sellaisen toiminnan arvioinnista, jonka kaatopaikkojen pitäjät toteuttavat täyttääkseen kaatopaikkoja koskeviin unionin oikeuden säännöksiin ja kansallisiin säännöksiin perustuvat velvoitteet. ( 15 )
40.
Lopuksi huomautan lisäksi, että tuomiossa Landkreis Bad Dürkheim ( 16 ) unionin tuomioistuin tarkasteli myös johtamisen käsitettä ja totesi, että se ei tarkoittanut sitä, että ”viljelijällä on rajoittamaton valta hallita kyseistä alaa, kun sitä käytetään maataloustarkoituksiin”. Se katsoi, että sitä vastoin ”viljelijän on voitava toimia tällä alalla riittävän itsenäisesti maataloustoimintaansa harjoittaakseen, mitä ennakkoratkaisupyynnön esittäneen tuomioistuimen on arvioitava kaikki asiaan vaikuttavat olosuhteet huomioon ottaen”. ( 17 ) Katson, että kyseistä riittävää itsenäisyyttä koskevaa kriteeriä voidaan käyttää soveltuvin osin arvioitaessa, haittaako muu toiminta merkittävästi maataloustoimintaa.
41.
Ehdotan näin ollen, että unionin tuomioistuin vastaa ennakkoratkaisukysymykseen, että asetuksen N:o 73/2009 34 artiklan 2 kohdan a alakohtaa on tulkittava siten, että pääasiassa kyseessä olevan kaltaista alaa pidetään kyseisessä säännöksessä tarkoitettuna maatalousmaana, jos sillä voidaan harjoittaa lampaiden laiduntamista ilman, että entisen kaatopaikan hallinnoinnin edellyttämät toimenpiteet haittaavat tätä merkittävästi. Kansallisen tuomioistuimen on tarkastettava, onko asia todella näin.
V Ratkaisuehdotus
42.
Edellä esitetyn perusteella ehdotan, että unionin tuomioistuin vastaa Schleswig‑Holsteinisches Oberverwaltungsgerichtille seuraavasti:
Alaa, joka on heinäkasvien ja muiden nurmirehukasvien peittämä, joka muodostaa käytöstä poistamisen jälkeisessä jälkihoitovaiheessa olevan kaatopaikan peitekerroksen ja jota käytetään myös lampaiden laiduntamiseen, on pidettävä yhteisen maatalouspolitiikan suoria tukijärjestelmiä koskevista yhteisistä säännöistä ja tietyistä viljelijöiden tukijärjestelmistä sekä asetusten (EY) N:o 1290/2005, (EY) N:o 247/2006, (EY) N:o 378/2007 muuttamisesta ja asetuksen (EY) N:o 1782/2003 kumoamisesta19.1.2009 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 73/2009 34 artiklan 2 kohdan a alakohdassa tarkoitettuna maatalousmaana, jos sillä voidaan harjoittaa kyseistä toimintaa ilman, että entisen kaatopaikan hallinnoinnin edellyttämät toimenpiteet haittaavat tätä merkittävästi. Kansallisen tuomioistuimen on tarkastettava, onko asia todella näin.
( 1 ) Alkuperäinen kieli: ranska.
( 2 ) Yhteisen maatalouspolitiikan suoria tukijärjestelmiä koskevista yhteisistä säännöistä ja tietyistä viljelijöiden tukijärjestelmistä sekä asetusten (EY) N:o 1290/2005, (EY) N:o 247/2006, (EY) N:o 378/2007 muuttamisesta ja asetuksen (EY) N:o 1782/2003 kumoamisesta 19.1.2009 annettu neuvoston asetus (EUVL L 30, s. 16 ja oikaisu EUVL 2010, L 43, s. 7).
( 3 ) Ks. asetuksen N:o 73/2009 III osastossa säädetyn tilatukijärjestelmän täytäntöönpanoa koskevista yksityiskohtaisista säännöistä 29.10.2009 annetun komission asetuksen (EY) N:o 1120/2009 (EUVL L 316, s. 1) 2 artiklan c alakohta.
( 4 ) Ks. asetuksen N:o 73/2009 34 artiklan 2 kohdan a alakohta.
( 5 ) Ks. asetuksen N:o 1120/2009 9 artikla.
( 6 ) Ks. alaviite 3.
( 7 ) 27.4.2009 annettu asetus (BGBl. 2009 I, s. 900).
( 8 ) Muistutan, että riidanalaiset alat ovat Wreen käytössä vastikkeetta.
( 9 ) Komissio mainitsee esimerkkinä tilanteista, joissa ei ole kyse ”maasta”, tapauksen, jossa laitumet sijaitsevat talojen katolla.
( 10 ) Julkisasiamiehen asiassa Landkreis Bad Dürkheim antama ratkaisuehdotus (C-61/09, EU:C:2010:265, 23 kohta).
( 11 ) Tuomio Vonk Noordegraaf (C-105/13, EU:C:2014:1126, 47 kohta).
( 12 ) C-61/09, EU:C:2010:606, 36 ja 37 kohta.
( 13 ) Kyseisessä tuomiossa unionin tuomioistuin myönsi myös, ettei se seikka, että viljelylohkot, joita käytetään todella peltoina tai pysyvinä laitumina, palvelevat pääasiallisesti ympäristönsuojelun ja maisemanhoidon tavoitteita, estä tällaisten viljelylohkojen katsomista maatalousmaaksi (38 kohta).
( 14 ) On esimerkiksi mahdollista, että moottoriteiden pientareilla tai kasvillisuuden peittämillä lentokentillä olevaan laitumeen kohdistuu sellaisia turvallisuusvaatimuksia, että viljelijä menettää itsenäisyytensä ajankohdan tai kyseisille laitumille pääsyn suhteen, jolloin muu kuin maataloustoiminta haittaa merkittävästi maataloustoimintaa.
( 15 ) Kierrätystalouden edistämisestä ja jätteiden ekologisen käsittelyn takaamisesta 27.9.1994 annetun lain (Gesetz zur Förderung der Kreislaufwirtschaft und Sicherung der umweltverträglichen Beseitigung von Abfällen (Kreislaufwirtschafts‑ und Abfallgesetz), BGBl. 1994 I, s. 2705)) 3 §:n 10 momentin mukaan kaatopaikat ovat jätteiden loppukäsittelyrakennelmia tai -laitoksia. Näin on joka tapauksessa niin kauan kuin niitä koskee käytöstä poistamisen jälkeinen jälkihoitovelvoite tai kuin niiden osalta on noudatettava vaaran ehkäisemistä koskevia määräyksiä.
( 16 ) EU:C:2010:606, 61 kohta.
( 17 ) Ibidem (62 kohta).
Full & Egal Universal Law Academy