18.5.2013
FI
Euroopan unionin virallinen lehti
C 141/11
Ennakkoratkaisupyyntö, jonka Tribunale di Napoli (Italia) on esittänyt 7.2.2013 — Alba Forni v. Ministero dell’Istruzione, dell’Università e della Ricerca
(Asia C-61/13)
2013/C 141/20
Oikeudenkäyntikieli: italia
Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin
Tribunale di Napoli
Pääasian asianosaiset
Kantaja: Alba Forni
Vastaaja: Ministero dell’Istruzione, dell’Università e della Ricerca
Ennakkoratkaisukysymykset
1)
Onko [koululaitosta koskeva sääntelykehys, jonka mukaan saman opettajan kanssa voidaan tehdä määrittämätön määrä peräkkäisiä määräaikaisia sopimuksia työsuhteen katkeamatta, mikä koskee myös pysyvien henkilöstötarpeiden tyydyttämistä] direktiivin 1999/70/EY (1) liitteessä olevassa 5 lausekkeessa tarkoitettu vastaava toimenpide?
2)
Milloin on katsottava, että työsuhteessa on kyse palvelussuhteesta ”valtioon” direktiivin 1999/70/EY liitteessä olevassa 5 lausekkeessa ja etenkin sen maininnassa ”erityiset alat ja/tai työntekijäryhmät” tarkoitetulla tavalla niin, että tällä voidaan perustella yksityisistä työsuhteista poikkeavat seuraukset?
3)
Kun otetaan huomioon direktiivin 2000/78/EY (2) 3 artiklan 1 kohdan c alakohdassa sekä direktiivin 2006/54/EY (3) 14 artiklan 1 kohdan c alakohdassa esitetyt selitykset, sisältyvätkö direktiivin 1999/70/EY liitteessä olevassa 4 lausekkeessa tarkoitettujen työehtojen käsitteeseen myös työsuhteen laittoman päättämisen seuraukset? Siinä tapauksessa, että edelliseen kysymykseen vastataan myöntävästi, onko 4 lausekkeen mukaan perusteltua, että kansallisessa lainsäädännössä normaalisti säädetyt seuraamukset poikkeavat toisistaan toistaiseksi voimassa olevan ja määräaikaisen työsuhteen laittoman päättämisen osalta?
4)
Kun otetaan huomioon vilpittömän yhteistyön periaate, onko jäsenvaltion kiellettyä esittää Euroopan unionin tuomioistuimelle tulkintaa koskevassa ennakkoratkaisumenettelyssä tahallisesti todellisuutta vastaamaton kansallinen lainsäädäntökehys, ja onko tuomioistuin tällöin velvollinen sellaisen toisenlaisen kansallista lainsäädäntöä koskevan tulkinnan, joka myös vastaisi Euroopan unionin jäsenyydestä johtuvia velvollisuuksia, puutteessa mahdollisuuksien mukaan tulkitsemaan kansallista lainsäädäntöä kyseisen valtion tarjoaman tulkinnan mukaisesti?
5)
Sisältyykö direktiivin 91/533/ETY (4), etenkin sen 2 artiklan 1 kohdan ja 2 kohdan e alakohdan, mukaisiin työsopimukseen tai työsuhteeseen sovellettaviin ehtoihin maininta tilanteista, joissa määräaikainen työsopimus voi muuttua toistaiseksi voimassa olevaksi työsopimukseksi?
6)
Jos edelliseen kysymykseen vastataan myöntävästi, onko sellainen taannehtivasti vaikuttava lainsäädäntökehyksen muutos, joka ei takaa palkatulle työntekijälle mahdollisuutta vaatia direktiivistä johtuvia oikeuksiaan, toisin sanoen työhönottoasiakirjassa mainittujen työehtojen noudattamista, direktiivin 91/533/ETY 8 artiklan 1 kohdan sekä direktiivissä 91/533/ETY ja etenkin sen johdanto-osan toisessa perustelukappaleessa mainittujen tavoitteiden vastainen?
7)
Onko unionin oikeudessa voimassa olevia yleisiä periaatteita, oikeusvarmuuden periaatetta, luottamuksensuojan periaatetta, asianosaisten prosessuaalisen yhdenvertaisuuden periaatetta, tehokkaan oikeussuojan periaatetta, oikeutta saada asiansa käsitellyksi puolueettomassa tuomioistuimessa, ja yleisemminkin oikeutta oikeudenmukaiseen oikeudenkäyntiin, jotka taataan Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 6 artiklan 2 kohdassa (sellaisena kuin se on muutettuna Lissabonin sopimuksen 1.8 artiklalla ja johon Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 46 artiklassa viitataan) — yhdessä Roomassa 4.11.1950 allekirjoitetun, ihmisoikeuksien ja perusvapauksien suojaamiseksi tehdyn yleissopimuksen 6 artiklan määräysten ja Nizzassa 7.12.2000 julistetun Euroopan unionin perusoikeuskirjan 46 ja 47 artiklan sekä 52 artiklan 3 kohdan kanssa, sellaisina kuin ne on otettu Lissabonin sopimukseen —, tulkittava siten, että ne ovat direktiiviä 1999/70/EY sovellettaessa esteenä sille, että Italian valtio säätää kohtuullisen pitkän ajan kuluttua (kolme vuotta ja kuusi kuukautta) 13.5.2011 annetun asetuksen nro 70, joka on muunnettu laiksi 12.7.2011 annetulla lailla nro 106, 9 §:n, jolla asetuksen nro 368/01 10 §:ään on lisätty 4-bis momentti, kaltaisen säännöksen, joka on omiaan muuttamaan vireillä olevien menettelyjen seurauksia vahingoittaen näin välittömästi työntekijää työnantajan hyväksi ja jolla poistetaan kansalliseen oikeusjärjestykseen sisältyvä mahdollisuus määrätä seuraamuksia lainvastaisesta määräaikaisten sopimusten ketjuttamisesta?
(1) Euroopan ammatillisen yhteisjärjestön (EAY), Euroopan teollisuuden ja työnantajain keskusjärjestön (UNICE) ja julkisten yritysten Euroopan keskuksen (CEEP) tekemästä määräaikaista työtä koskevasta puitesopimuksesta 28.6.1999 annettu neuvoston direktiivi 1999/70/EY (EYVL L 175, s. 43).
(2) Yhdenvertaista kohtelua työssä ja ammatissa koskevista yleisistä puitteista 27.11.2000 annettu neuvoston direktiivi 2000/78/EY (EYVL 303, s. 16).
(3) Miesten ja naisten yhtäläisten mahdollisuuksien ja yhdenvertaisen kohtelun periaatteen täytäntöönpanosta työhön ja ammattiin liittyvissä asioissa 5.7.2006 annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi (uudelleenlaadittu toisinto) 2006/54/EY (EUVL L 204, s. 23).
(4) Työnantajan velvollisuudesta ilmoittaa työntekijöille työsopimuksessa tai työsuhteessa sovellettavista ehdoista 14.10.1991 annettu neuvoston direktiivi 91/533/ETY (EYVL L 288, s. 32).
Full & Egal Universal Law Academy