1.6.2013
FI
Euroopan unionin virallinen lehti
C 156/21
Kanne 14.3.2013 — Euroopan parlamentti v. Euroopan unionin neuvosto
(Asia C-124/13)
2013/C 156/32
Oikeudenkäyntikieli: englanti
Asianosaiset
Kantaja: Euroopan parlamentti (asiamiehet: L.G. Knudsen, I. Liukkonen ja R. Kaškina)
Vastaaja: Euroopan unionin neuvosto
Vaatimukset
—
Turskakantoja ja turskakantoja hyödyntävää kalastustoimintaa koskevan pitkän aikavälin suunnitelman vahvistamisesta annetun asetuksen (EY) N:o 1342/2008 muuttamisesta 19.12.2012 annettu neuvoston asetus (EU) N:o 1243/2012 (1) on kumottava ja
—
Euroopan unionin neuvosto on velvoitettava korvaamaan oikeudenkäyntikulut.
Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut
Euroopan parlamentti esittää riidanalaisen asetuksen kumoamiseksi yhden ainoan kanneperusteen, jonka mukaan SEUT 43 artiklan 3 kohta ei ole asianmukainen oikeusperusta riidanalaiselle asetukselle, joten se olisi pitänyt antaa SEUT 43 artiklan 2 kohdan nojalla, koska viimeksi mainitussa määräyksessä Euroopan unionin lainsäätäjälle annetaan tarpeellinen toimivalta antaa säädös, jolla on riidanalaisen asetuksen tarkoitus ja sisältö. Käytetty oikeusperusta esti parlamentin osallistumisen toimen antamiseen, kun taas SEUT 43 artiklan 2 kohdassa määrätään tavallisen lainsäätämisjärjestyksen noudattamisesta. Virheellisen oikeusperustan on johdettava riidanalaisen asetuksen kumoamiseen.
Kanneperusteensa ensimmäisessä osassa parlamentti väittää, että kukin monivuotinen suunnitelma, kuten nyt vireille saatetussa asiassa kyseessä oleva suunnitelma, muodostaa kalakantojen säilyttämis- ja hallintavälineenä kokonaisuuden, joka sisältää vain säännöksiä yhteisen kalastuspolitiikan kestävyys- ja säilyttämistavoitteiden toteuttamiseksi ja joka siis on annettava kokonaisuudessaan SEUT 43 artiklan 2 kohdan nojalla.
Parlamentti väittää kanneperusteensa toisessa osassa, että riidanalaisen asetuksen antaminen erillään muusta komission ehdotuksesta merkitsee joka tapauksessa menettelyn väärinkäyttöä ja tekee tyhjäksi vakiintuneen oikeuskäytännön, joka koskee oikeusperustan valintaa toimen pääasiallisen tarkoituksen mukaan. Ehdotuksen jakaminen antoi neuvostolle mahdollisuuden valita keinotekoisesti erillisen oikeusperustan tietyille ehdotetun toimen osille, vaikka nämä osat olisivat sisältyneet SEUT 43 artiklan 2 kohdasta muodostuvaan yhteen ainoaan oikeusperustaan, jos toimi olisi annettu kokonaisuutena, kuten alun perin oli ehdotettu.
(1) EUVL L 352, s. 10
Full & Egal Universal Law Academy