EUR-Lex -  62013CN0283 - FI

27.7.2013   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 215/9

Valitus, jonka Henkel AG & Co. KGaA ja Henkel France ovat tehneet 24.5.2013 unionin yleisen tuomioistuimen (kolmas jaosto) asiassa T-607/11, Henkel AG & Co. KGaA ja Henkel France v. Euroopan komissio, 7.3.2013 antamasta tuomiosta

(Asia C-283/13 P)

2013/C 215/12

Oikeudenkäyntikieli: englanti

Asianosaiset

Valittajat: Henkel AG & Co. KGaA, Henkel France (edustajat: asianajajat F. Brunet, E. Paroche ja E. Bitton)

Muut osapuolet: Euroopan komissio ja Tanskan kuningaskunta

Vaatimukset

Valittajat vaativat unionin tuomioistuinta

—

kumoamaan määräyksen siltä osin kuin siinä todetaan, ettei ollut tarpeen lausua Henkelin väitteestä, johon sen unionin yleisessä tuomioistuimessa nostama riidanalaisen päätöksen kumoamista koskeva kanne perustuu;

—

toteamaan, että kanne, jonka Henkel nosti unionin yleisessä tuomioistuimessa, ei ole jäänyt merkityksettömäksi, ja että se on otettava tutkittavaksi, sekä palauttamaan asian unionin yleiseen tuomioistuimeen asianmukaisten tosiseikkojen arvioimiseksi

—

kumoamaan määräyksen siltä osin kuin siinä velvoitettiin Henkel vastaamaan omista oikeudenkäyntikuluistaan ja korvaaman komission oikeudenkäyntikulut, mukaan lukien välitoimihakemuksesta asiassa T-607/11 R aiheutuneet kulut (määräyksen määräysosan 4 kohta), sekä velvoittamaan komission maksamaan tästä oikeudenkäynnistä aiheutuvat kulut sekä unionin yleisessä tuomioistuimessa käydystä oikeudenkäynnistä aiheutuneet kulut.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Valitus perustuu neljään valitusperusteeseen, joilla valittajat riitauttavat unionin yleisen tuomioistuimen toteamuksen, jonka mukaan valittajilla ei ollut intressiä saattaa riidanalaista päätöstä koskevaa kannetta unionin yleisen tuomioistuimen käsiteltäväksi. Unionin yleinen tuomioistuin nimittäin virheellisesti totesi, että riidanalainen päätös jäi merkityksettömäksi Ranskan kilpailuviranomaisen (ADLC) sen päätöksen seurauksena, jossa todettiin, ettei valittajien puolustautumisoikeuksien kunnioittamisen takaamiseksi ollut tarpeen luovuttaa asiakirjoja eivätkä asiakirjat olleet merkityksellisiä asian analysoimiseksi kyseisessä kilpailuviranomaisessa.

Valittajat katsovat päinvastoin, että niillä oli oikeudellinen intressi oikeudenkäynnin aloittamiseen unionin yleisessä tuomioistuimessa, sillä niiden on tukeuduttava Ranskassa käytävässä menettelyssä kyseisiin asiakirjoihin osoittaakseen, että (i) tosiseikat, joiden perusteella asiassa COMP/39.579 määrättiin seuraamuksia, ovat samoja kuin ne tosiseikat, joista valittajia syytetään Ranskassa käytävässä menettelyssä, tai että ne vähintäänkin liittyvät läheisesti näihin tosiseikkoihin, millä seikalla on merkitystä valittajien sakonlievennysperusteisiin Ranskassa; ja että (ii) sitä, että Henkel vaatii edelleen, että sen sallittaisiin käyttää kyseisiä asiakirjoja Ranskassa käytävässä menettelyssä, ei voida pitää sakonlievennystä hakevan yrityksen yhteistyöstä kieltäytymisenä, joka oikeuttaisi sakon alentamiseen 25 prosentilla 30 prosentin sijaan, kuten Ranskan kilpailuviranomainen katsoi, vaan laillisena oikeutena ja etuna eli puolustautumisoikeuksien käyttämisenä.

Valitus koostuu seuraavista neljästä valitusperusteesta:

—

ensimmäisen valitusperusteen mukaan unionin yleinen tuomioistuin otti tosiseikat huomioon vääristyneellä tavalla todetessaan, että Ranskan kilpailuviranomaisen päätöksen jälkeen ollut enää mitään sellaista menettelyn vaihetta, jossa asiakirjoja voitaisiin tarkastella uudelleen, jos riidanalainen päätös kumottaisiin ja asiakirjat luovutettaisiin kyseiselle kilpailuviranomaiselle;

—

toisen valitusperusteen mukaan unionin yleinen tuomioistuin otti tosiseikat huomioon vääristyneellä tavalla ja tulkitsi virheellisesti asiakirjojen luovuttamista koskevan pyynnön tosiasiallista tarkoitusta todetessaan, että pyynnön tarkoituksena oli ainoastaan antaa Ranskan kilpailuviranomaiselle mahdollisuus tutkia kyseisiä asiakirjoja, vaikka pääasiallisena tarkoituksena oli antaa Henkelille mahdollisuus käyttää puolustautumisoikeuksiaan käyttämällä näitä asiakirjoja Ranskassa käytävissä menettelyissä;

—

kolmannen valitusperusteen mukaan määräyksen perustelut ovat puutteelliset, koska unionin yleinen tuomioistuin katsoi, ettei Henkelillä ollut intressiä oikeudenkäynnin aloittamiseen ilman, että Henkelin esittämiä perusteluja tarkastellaan uudelleen; ja

—

neljännen valitusperusteen mukaan unionin yleinen tuomioistuin teki oikeudellisen virheen, koska se ei oikeudenvastaisen toimen toistamista estääkseen tutkinut, oliko Henkelillä intressiä oikeudenkäynnin aloittamiseen unionin yleisessä tuomioistuimessa.

Valittajat kunnioittavasti pyytävät unionin tuomioistuinta kumoamaan määräyksen kaikista näistä syistä.

Full & Egal Universal Law Academy