23.11.2013
FI
Euroopan unionin virallinen lehti
C 344/51
Kanne 23.9.2013 — Viron tasavalta v. Euroopan parlamentti ja Euroopan unionin neuvosto
(Asia C-508/13)
2013/C 344/89
Oikeudenkäyntikieli: viro
Asianosaiset
Kantaja: Viron tasavalta (asiamies: K. Kraavi-Käerdi)
Vastaajat: Euroopan parlamentti ja Euroopan unionin neuvosto
Vaatimukset
—
Viron tasavallan katsoo, että tietyntyyppisten yritysten vuositilinpäätöksistä, konsernitilinpäätöksistä ja niihin liittyvistä kertomuksista, Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2006/43/EY muuttamisesta ja neuvoston direktiivien 78/660/ETY ja 83/349/ETY kumoamisesta 26.6.2013 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2013/34/EU (1) seuraavat säännökset
1)
4 artiklan 6 ja 8 kohta
2)
16 artiklan 3 kohta ja
3)
6 artiklan 3 kohta
eivät ole suhteellisuus- ja toissijaisuusperiaatteiden mukaisia, ja vaatii unionin tuomioistuinta kumoamaan ne perussopimusten tai niiden täytäntöönpanosäännösten rikkomisen vuoksi. Viron tasavalta katsoo, että kyseiset säännökset antamalla rikottiin myös SEUT 296 artiklan mukaista perusteluvelvollisuutta, joka on SEUT 263 artiklassa tarkoitettu olennainen menettelymääräys. Niinpä Viron tasavalta vaatii unionin tuomioistuinta kumoamaan 4 artiklan 6 kohdan tekstin ”ja että tilinpäätöksessä esitettäviä tietoja koskeva vaatimus sisältyy kansalliseen verolainsäädäntöön ja tiedot kerätään yksinomaan veronkantotarkoituksiin”, 4 artiklan 8 kohdan tekstit ”edellä 6 kohdassa tarkoitettuja” ja ”kansallisen lainsäädännön mukaisia” sekä 16 artiklan 3 kohdan ja 6 artiklan 3 kohdan kokonaisuudessaan. Siltä varalta, että unionin tuomioistuin katsoisi, ettei kyseisiä säännöksiä voida pitää erillisinä eikä siten sellaisina, että ne voitaisiin poistaa direktiivin jäljelle jäävästä tekstistä muuttamatta sitä, ja että kyseisten säännösten kumoaminen voi vaikuttaa direktiivin yleiseen järjestelmään, Viron tasavalta vaatii unionin tuomioistuinta kumoamaan direktiivin kokonaisuudessaan samoilla perusteilla ja samoista syistä
—
Euroopan parlamentti ja Euroopan unionin neuvosto on velvoitettava korvaamaan oikeudenkäyntikulut.
Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut
1)
Viron tasavalta vaatii tietyntyyppisten yritysten vuositilinpäätöksistä, konsernitilinpäätöksistä ja niihin liittyvistä kertomuksista, Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2006/43/EY muuttamisesta ja neuvoston direktiivien 78/660/ETY ja 83/349/ETY kumoamisesta 26.6.2013 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2013/34/EU (jäljempänä direktiivi) tiettyjen säännösten tai vaihtoehtoisesti koko direktiivin kumoamista.
2)
Kanne on nostettu SEUT 263 artiklan ensimmäisen kohdan perusteella ja sillä vaaditaan 4 artiklan 6 kohdan tekstin ”ja että tilinpäätöksessä esitettäviä tietoja koskeva vaatimus sisältyy kansalliseen verolainsäädäntöön ja tiedot kerätään yksinomaan veronkantotarkoituksiin”, 4 artiklan 8 kohdan tekstien ”edellä 6 kohdassa tarkoitettuja” ja ”kansallisen lainsäädännön mukaisia” sekä 16 artiklan 3 kohdan ja 6 artiklan 3 kohdan kumoamista tai vaihtoehtoisesti koko direktiivin kumoamista olennaisen muotomääräyksen rikkomisen ja perussopimusten tai niiden täytäntöönpanosäännösten rikkomisen perusteella.
3)
Olennaisten muotomääräysten rikkominen perustuu Viron tasavallan mukaan laiminlyöntiin noudattaa SEUT 296 artiklan mukaista perusteluvelvollisuutta direktiivin antamisen yhteydessä. Perussopimusten tai niiden täytäntöönpanosäännösten rikkominen perustuu Viron tasavallan mukaan suhteellisuus- ja toissijaisuusperiaatteiden loukkaamiseen.
4)
Viron tasavalta esittää, ettei 4 artiklan 6 kohdan, saman artiklan 8 kohdan ja 16 artiklan 3 kohdan mukaisilla pitkälle menevillä harmonisointitoimilla voida saattaa direktiivin kahta tavoitetta, yhtäältä tilinpäätösten selkeyden ja vertailtavuuden parantamista ja toisaalta pienten ja keskisuurten yritysten hallinnollisten rasitteiden vähentämistä, oikeaan tasapainoon. Niinpä toimet eivät Viron tasavallan mukaan ole asianmukaisia tavoitellun oikeutetun päämäärän saavuttamiseksi.
5)
Direktiivin keskeistä tavoitetta, tilinpäätösten selkeyden ja vertailtavuuden parantamista, ei voida Viron tasavallan mukaan saavuttaa kyseessä olevilla toimilla, koska direktiivin valmisteluvaiheessa ei kiinnitetty asianmukaista huomiota eri jäsenvaltioiden yritysten rakenteisiin. Seurauksena direktiivin saattamisesta osaksi jäsenvaltion oikeusjärjestelmää 97,9 prosenttia yrityksistä, liikevaihdoltaan yli puolet koko talouden liikevaihdosta, vapautetaan Viron tasavallan mukaan huomattavasta osasta taloudellista raportointia koskevia vaatimuksia, mikä ei Viron tasavallan mukaan kuitenkaan edistä koko Euroopan laajuisen tavoitteen eli tilinpäätösten selkeyden ja vertailtavuuden parantamisen saavuttamista.
6)
Direktiivin keskeistä tavoitetta, hallinnollisten rasitteiden vähentämistä, ei voida Viron tasavallan mukaan saavuttaa kyseessä olevilla toimilla, koska direktiivin valmisteluvaiheessa ei otettu sen mielestä huomioon jäsenvaltioissa muilla keinoilla kuin taloudellista raportointia supistamalla jo saavutettua hallinnollisten rasitteiden vähentämistä ja koska yrityksiltä tähän asti taloudellisen raportoinnin avulla saatu tieto, jonka vaatimisesta olisi 4 artiklan 6 kohdan säännöksen vuoksi luovuttava, on edelleen sekä yksityisille yrityksille itselleen että julkiselle sektorille tarpeellista tietoa. Niinpä lisätietoja olisi Viron tasavallan mukaan näin ollen kerättävä ja julkistettava tulevaisuudessa muin keinoin, jolloin hallinnolliset rasitteet siirtyvät ja saattavat myös lisääntyä.
7)
Direktiivin 6 artiklan 1 kohdan h alakohdassa säädetty tosiasiallisen luonteen etusija on Viron tasavallan mukaan direktiivin tärkeä periaate. Jos jäsenvaltiot voivat hylätä direktiivin 6 artiklan 3 kohdan mukaisen tosiasiallisen luonteen etusijaa koskevan periaatteen ja jos tätä mahdollisuutta käytetään siinä yhteydessä, kun direktiivin säännökset saatetaan osaksi jäsenvaltion kansallista lainsäädäntöä, silloin ei Viron tasavallan mukaan ole lähtökohtaisesti mahdollista saavuttaa koko Euroopan unionin laajuisesti tilinpäätösten vertailtavuutta, selkeyttä ja niiden yleisen luotettavuuden parantamista koskevaa tavoitetta. Niinpä toimi ei Viron tasavallan mukaan ole suhteellisuusperiaatteen mukainen.
8)
Kun otetaan huomioon se, ettei direktiivin 4 artiklan 6 kohdassa, saman artiklan 8 kohdassa ja 16 artiklan 3 kohdassa säädetystä seuraa välttämättä unioninlaajuista tilinpäätösten selkeyden ja vertailtavuuden parantumista, ja se, että toimet saattavat myös johtaa hallinnollisten rasitteiden siirtymiseen eikä niiden vähenemiseen jäsenvaltioissa, kyseisillä toimilla ei Viron tasavallan mukaan voida edesauttaa direktiivin tavoitteiden saavuttamista Euroopan unionin tasolla. Niinpä säännökset ovat Viron tasavallan mukaan toissijaisuusperiaatteen vastaisia.
(1) EUVL L 182, s. 19
Full & Egal Universal Law Academy