15.2.2014
FI
Euroopan unionin virallinen lehti
C 45/20
Valitus, jonka Mamoli Robinetteria SpA on tehnyt 28.11.2013 unionin yleisen tuomioistuimen (neljäs jaosto) asiassa T-376/10, Mamoli Robinetteria v. komissio, 16.9.2013 antamasta tuomiosta
(Asia C-619/13 P)
2014/C 45/36
Oikeudenkäyntikieli: italia
Asianosaiset
Valittaja: Mamoli Robinetteria SpA (edustajat: avvocato F. Capelli ja avvocato M. Valcada)
Muu osapuoli: Euroopan komissio
Vaatimukset
—
Tämä valitus on hyväksyttävä ja asiassa T-376/10, Mamoli SpA v. Euroopan komissio, 16.9.2013 annettua tuomiota on muutettava seuraavasti:
—
SEUT 101 artiklan ja ETA-sopimuksen 53 artiklan mukaisesta menettelystä 23.6.2010 annetun komission päätöksen K(2010) 4185 lopull. (asia COMP/39.092 — Kylpyhuonekalusteet) 1 artikla on kumottava siltä osin kuin siinä katsotaan Mamoli Robinetteria SpA:n rikkoneen SEUT 101 artiklaa, ja näin ollen saman päätöksen 2 artikla on kumottava siltä osin kuin siinä määrätään Mamoli Robinetteria SpA:n maksettavaksi sakko, jonka määrä on 10 prosenttia vuoden 2009 kokonaisliikevaihdosta ja jota Mamolin erityisen tilanteen takia sittemmin alennettiin 1 041 531 euroon
—
Asiakysymyksen osalta toissijaisesti
—
SEUT 101 artiklan ja ETA-sopimuksen 53 artiklan mukaisesta menettelystä 23.6.2010 annetun komission päätöksen K(2010) 4185 lopull. (asia COMP/39.092 — Kylpyhuonekalusteet) 2 artikla on kumottava muuttamalla sitä siten, että sakko lasketaan uudestaan ja sitä alennetaan määrään, joka on 0,3 % Mamoli Robinetterian vuoden 2003 liikevaihdosta, tai ainakin määrättyyn seuraamukseen nähden alhaisempaan määrään, jonka Euroopan unionin tuomioistuin katsoo asianmukaiseksi.
Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut
Valituksensa tueksi valittaja esittää seitsemän valitusperustetta.
1)
Ensimmäinen peruste. Kanneperusteiden laatimista koskevien menettelyllisten periaatteiden loukkaaminen.
Valittaja väittää, että unionin yleinen tuomioistuin teki merkittävän virheen, koska se sekoitti kanneperusteet argumentteihin, joihin vedottiin varsinaisten kanneperusteiden tueksi. Tämä virhe johti valittajan tiettyjen vaatimusten tutkimatta jättämiseen.
2)
Toinen peruste. Puolustautumisoikeuksien loukkaaminen.
Valittaja väittää, että ennen kyseisen päätöksen antamista menettelyn muut osapuolet saattoivat esittää puolustuksekseen argumentteja seikoista, joista ei ilmoitettu Mamolille. Unionin yleinen tuomioistuin ei arvioinut tätä seikkaa riittävästi.
3)
Kolmas peruste. Laillisuusperiaatteen loukkaaminen Leniency-ohjelmaan liittyvien tiedonantojen antamisessa, koska SEUT 101–105 artiklaa, tarkasteltuna yhdessä neuvoston asetuksen N:o 1/2003 (1) 23 artiklan kanssa, on rikottu.
Koko menettely perustuu komission tiedonantoihin, joilla otettiin käyttöön niin kutsuttu Leniency-ohjelma. Valittaja väittää, että kun yhteisön lainsäätäjä ei ole toiminut, komissiolla ei ole minkäänlaisia valtuuksia myöntää yrityksille osittaista tai täydellistä sakkoimmuniteettia eikä aloittaa tällaisen väitetiedoksiannon perusteella kilpailuoikeudellista menettelyä, joka johtaa tuntuviin seuraamuksiin. Unionin yleinen tuomioistuin ei antanut riittäviä vastauksia valittajan vastalauseisiin, koska se ei tutkinut yksityiskohtaisesti erilaisia esitettyjä oikeudellisia seikkoja.
4)
Neljäs peruste. SEUT 101 artiklan ja asetuksen N:o 1/2003 2 artiklan rikkominen.
Valittaja väittää, että komissio teki tutkimuksen aikana merkittäviä virheitä. Sen mukaan komissio jätti huomiotta Italian markkinoiden erityisyyden (esim. rakenne, ominaispiirteet, tukkukauppiaiden rooli) ja yhdisti tilanteen Italian markkinoilla tilanteeseen Saksan markkinoilla. Tällainen virhe kumosi komission päätelmät, jotka koskivat hintakartellin olemassaoloa Italian markkinoilla. Mainittujen virheiden vuoksi komissio ei myöskään täyttänyt todistustaakkaansa. Ideal Standardin roolin merkitystä Italian markkinoilla ei tarkasteltu lainkaan. Valittajan mukaan unionin yleinen tuomioistuin jätti täysin huomiotta sen vastalauseet ja argumentit.
5)
Viides peruste. Suhteellisuusperiaatteen, yhdenvertaisen kohtelun periaatteen sekä rangaistusten yksilöllisyyden periaatteen loukkaaminen sakon määräämisessä valittajana olevalle Mamolille sekä sakon suuruuden määrittämisessä.
Kun komissio määräsi valittajalle enimmäisrangaistuksen, se loukkasi edellä mainittuja periaatteita. Valittajan mukaan komissio ei arvioinut asianmukaisesti sen todellista käyttäytymistä vaan se päätti sakon suuruuden ottamatta huomioon Mamolin käyttäytymistä ja sen käyttäytymisen todellista vaikutusta kyseessä olevan rikkomisen yhteydessä. Valittajan mukaan komissio teki niin ikään virheen, kun se ei ottanut Mamolin osalta huomioon mitään lieventäviä seikkoja. Vaikka unionin yleinen tuomioistuin hyväksyikin joitakin Mamolin vastalauseista, jotka koskivat komission tekemiä virheitä sakon määrittämisessä, se ei alentanut sakon määrää.
6)
Kuudes peruste. Asetuksen N:o 1/2003 23 artiklan rikkominen yhdessä asetuksen N:o 1/2003 23 artiklan 2 kohdan a alakohdan mukaisesti määrättävien sakkojen laskennasta annettujen suuntaviivojen (2006/C210/02) 35 kohdan kanssa.
Valittaja väittää, että vaikka komissio ymmärsi, että Mamoli todella oli vakavassa taloudellisessa tilanteessa, joka heikensi yhtiön maksukykyä, se teki päätöksen, jolla ei voida saavuttaa sen johdanto-osassa asetettua tavoitetta. Unionin yleinen tuomioistuin ei arvioinut Mamolin esittämiä argumentteja.
7)
Seitsemäs peruste. Menettelysääntöjen rikkominen.
Unionin yleinen tuomioistuin hylkäsi lainvastaisesti asian selvittämistoimia koskevat Mamolin vaatimukset.
(1) Perustamissopimuksen 81 ja 82 artiklassa vahvistettujen kilpailusääntöjen täytäntöönpanosta 16.12.2002 annettu neuvoston asetus (EY) N:o 1/2003 (EUVL 2003, L 1, s. 1)
Full & Egal Universal Law Academy