8.2.2014
FI
Euroopan unionin virallinen lehti
C 39/8
Valitus, jonka Orange, aiemmin France Télécom, on tehnyt 28.11.2013 unionin yleisen tuomioistuimen (kahdeksas jaosto) asiassa T-258/10, Orange v. komissio, 16.9.2013 antamasta tuomiosta
(Asia C-621/13 P)
2014/C 39/15
Oikeudenkäyntikieli: ranska
Asianosaiset
Valittaja: Orange, aiemmin France Télécom (edustajat: avocat H. Viaene ja avocat D. Gillet)
Muut osapuolet: Euroopan komissio, Ranskan tasavalta, Département des Hauts-de-Seine ja Sequalum SAS
Vaatimukset
—
Unionin yleisen tuomioistuimen asiassa T-258/10, Orange vastaan Euroopan komissio, 16.9.2013 antama tuomio on kumottava ja, jos unionin tuomioistuin katsoo, että sillä on hallussaan kaikki tarpeelliset tiedot, jotta se voi itse ratkaista asian lopullisesti, komission 30.9.2009 tekemä päätös C(2009) 7426 lopullinen, joka koskee erittäin nopean sähköisen viestinnän laajakaistaverkon toteuttamisesta ja käyttämisestä Hauts-de-Seinen departementin alueella julkisen palvelun tarjoajalle (DSP) aiheutuneiden kustannusten korvaamista (valtiontuki N 331/2008 — Ranska)
—
toissijaisesti valituksenalainen tuomio on kumottava ja asia on palautettava unionin yleiseen tuomioistuimeen asian käsittelemiseksi uudelleen
—
komissio, Département ja Sequalum on velvoitettava korvaamaan kaikki oikeudenkäyntikulut, lukuun ottamatta Ranskan tasavallan oikeudenkäyntikuluja
—
Ranskan tasavalta on velvoitettava vastaamaan omista oikeudenkäyntikuluistaan.
Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut
Valittaja esittää neljä valitusperustetta valituksensa tueksi.
Valittaja katsoo ensimmäiseksi, että unionin yleinen tuomioistuin laiminlöi unionin tuomioistuimen perussäännön 36 artiklaan ja 53 artiklan ensimmäiseen kohtaan perustuvaa perusteluvelvollisuuttaan, sillä sen toteamukset kanneperusteesta, joka koski markkinoiden toimivuutta, olivat riittämättömät ja ristiriitaiset. Valittaja moittii unionin yleistä tuomioistuinta erityisesti siitä, että se hylkäsi valittajan väitteen, jonka mukaan THD 92 -hanketta ei voitu luokitella yleisiin taloudellisiin tarkoituksiin liittyväksi palveluksi, koska markkinat olivat toimivat siitä syystä, että markkinoilla oli samanlaisia palveluja tarjoavia kilpailevia toimijoita.
Toiseksi valittaja väittää, että unionin yleinen tuomioistuin teki oikeudellisen virheen arvioinnissaan, joka koski ajankohtaa, jolloin markkinoiden toimimattomuuden olemassaoloa oli arvioitava. Valittajan mukaan markkinoiden toimimattomuuden olemassaoloa oli siten arvioitava hetkellä, jona markkinoiden toimimattomuuden korjaamiseen tähtäävä toimenpide toteutettiin.
Kolmanneksi valittaja moittii unionin yleistä tuomioistuinta siitä, että se teki oikeudellisen virheen suuntaviivojen (1) 78 kohdan arvioinnissa, kun se katsoi, että ”yksityiskohtainen analyysi”, joka on tehtävä kaikista perinteisellä mustalla alueella suunnitelluista valtiontuista, ei merkitse SEUT 108 artiklan 2 kohdassa määrättyä muodollisen tutkintamenettelyn aloittamista.
Valittaja katsoo lopuksi, että unionin yleisen tuomioistuimen tekemä toteamus, jonka mukaan alueille, joiden sisäinen tuottoaste on 9 ja 10,63 prosentin välillä, ei myönnetä korvauksia, on ilmeisen virheellinen. Tähän unionin yleisen tuomioistuimen toteamukseen perustuvat oikeudelliset seuraukset, eli liiallisen korvauksen puuttuminen ja siten kyseessä olevan hankkeen yhteensopivuus asiassa Altmark annettuun tuomioon pohjautuvassa oikeuskäytännössä asetetun kolmannen edellytyksen kanssa, ovat täten virheelliset.
(1) Komission tiedonanto — Yhteisön suuntaviivat valtiontukisääntöjen soveltamisesta laajakaistaverkkojen nopean käyttöönoton yhteydessä (EUVL 2009, C 235, s. 7).
Full & Egal Universal Law Academy