8.2.2014
FI
Euroopan unionin virallinen lehti
C 39/9
Valitus, jonka Iliad SA, Free infrastructure SAS ja Free SAS ovat tehneet 2.12.2013 unionin yleisen tuomioistuimen (kahdeksas jaosto) asiassa T-325/10, Iliad ym. v. komissio, 16.9.2013 antamasta tuomiosta
(Asia C-624/13 P)
2014/C 39/16
Oikeudenkäyntikieli: ranska
Asianosaiset
Valittajat: Iliad, Free infrastructure ja Free (edustaja: avocat T. Cabot)
Muut osapuolet: Euroopan komissio, Ranskan tasavalta, Puolan tasavalta ja Département des Hauts-de-Seine
Vaatimukset
Valittajat vaativat, että
—
unionin yleisen tuomioistuimen asiassa T-325/10, Iliad ym. vastaan komissio, 16.9.2013 antama tuomio kumotaan kokonaisuudessaan
—
jos unionin tuomioistuin katsoo, että asia on ratkaisukelpoinen, yhtiöiden Iliad, Free infrastructure ja Free ensimmäisessä oikeusasteessa esittämät vaatimukset hyväksytään ja komission 30.9.2009 tekemä päätös K(2009) 7426 lopullinen, joka liittyy erittäin nopean sähköisen viestinnän laajakaistaverkon toteuttamisesta ja käyttämisestä Hauts-de-Seinen departementissa aiheutuneiden julkisen palvelun kustannusten korvaamiseen (valtiontuki N 331/2008 — Ranska), kumotaan,
—
jos unionin tuomioistuin katsoo, ettei asia ole ratkaisukelpoinen, asia palautetaan unionin yleiseen tuomioistuimeen
—
jos unionin tuomioistuin ratkaisee asian, Euroopan komissio velvoitetaan korvaamaan oikeudenkäyntikulut,
—
jos unionin tuomioistuin palauttaa asian unionin yleiseen tuomioistuimeen, määrätään, että oikeudenkäyntikuluista päätetään myöhemmin.
Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut
Valittajat vetoavat valituksensa tueksi kuuteen valitusperusteeseen.
Ensimmäiseksi unionin yleinen tuomioistuin ei ole noudattanut perusteluvelvollisuuttaan, koska se ei käsitellyt kanneperusteen osaa, jonka mukaan komissio rikkoi velvollisuuttaan aloittaa SEUT 108 artiklan 2 kohdassa tarkoitettu muodollinen tutkintamenettely Ranskan viranomaisten sitoumuksiin liittyvistä seikoista, jotka osoittavat, että komissiolla oli vakavia vaikeuksia, joiden perusteella sen olisi pitänyt aloittaa tällainen muodollinen tutkintamenettely.
Toiseksi unionin yleinen tuomioistuin teki oikeudellisen virheen laskiessaan komission suorittaman alustavan tarkastelun keston. Yhtäältä Ranskan tekemää ilmoitusta ei voida katsoa tehdyksi täydellisenä asetetussa määräajassa ja tämän vuoksi sitä ei olisi pitänyt ottaa huomioon. Toisaalta unionin yleinen tuomioistuin teki oikeudellisen virheen, kun se katsoi komission Ranskan viranomaisille tekemän ”mahdollisia” huomautuksia koskevan pyynnön asetuksessa (EY) N:o 659/1999 (1) tarkoitetuksi lisätietoja koskevaksi pyynnöksi.
Kolmanneksi valittajat vetoavat oikeusjärjestyksen perusteita koskevaan valitusperusteeseen, jonka mukaan unionin yleinen tuomioistuin teki oikeudellisen virheen, kun se ei katsonut viran puolesta, ettei komissio voinut todeta riidanalaista tukea perustamissopimuksen mukaiseksi, koska ilmoitus tästä tuesta olisi pitänyt katsoa peruutetuksi asetuksen (EY) N:o 659/1999 5 artiklan nojalla. Koska Ranskan viranomaiset eivät nimittäin vastanneet määräaikojen kuluessa täydentäviin lisätietopyyntöihin, riidanalainen ilmoitus olisi pitänyt peruuttaa mainitun asetuksen 5 artiklan 3 kohdan mukaisesti. Näin ollen komissiolla ei olisi ollut toimivaltaa lausua ilmoitetusta toimenpiteestä, mikä unionin yleisen tuomioistuimen olisi pitänyt viran puolesta todeta valituksenalaisessa tuomiossa.
Neljänneksi unionin yleinen tuomioistuin teki oikeudellisen virheen markkinoiden toiminnan puutteellisuuden arvioinnissa. Unionin yleinen tuomioistuin tarkasteli nimittäin yleiskatteisuutta eikä oikeuskäytännössä asiassa Olsen tarkoitettua markkinoiden toiminnan puutteellisuutta, jossa on kyse siitä, tarjoavatko kilpailijat samankaltaista eikä yleiskattavaa palvelua.
Viidenneksi unionin yleinen tuomioistuin teki oikeudellisen virheen markkinoiden toiminnan puutteellisuutta koskevien Euroopan unionin oikeussääntöjen ajallisessa soveltamisessa. Yhtäältä se tarkasteli markkinoiden toiminnan puutteellisuutta vain vuosien 2004 ja 2005 tietojen perusteella ja toisaalta se ei analysoinut markkinoiden tulevaisuutta tarkastaakseen, oliko markkinoiden toiminta puutteellista yleisiin taloudellisiin tarkoituksiin liittyvän palvelun koko soveltamisen ajan.
Viimeiseksi valittajat moittivat unionin yleistä tuomioistuinta useista ristiriitaisista perusteluista.
(1) Euroopan yhteisön perustamissopimuksen 93 artiklan soveltamista koskevista yksityiskohtaisista säännöistä 22.3.1999 annettu neuvoston asetus (EY) N:o 659/1999 (EYVL L 83, s. 1).
Full & Egal Universal Law Academy