8.2.2014
FI
Euroopan unionin virallinen lehti
C 39/10
Valitus, jonka Villeroy & Boch AG on tehnyt 29.11.2013 unionin yleisen tuomioistuimen (neljäs jaosto) yhdistetyissä asioissa T-373/10, T-374/10, T-382/10 ja T-402/10, Villeroy & Boch AG ym. v. Euroopan komissio, 16.9.2013 antamasta tuomiosta
(Asia C-625/13 P)
2014/C 39/17
Oikeudenkäyntikieli: saksa
Asianosaiset
Valittaja: Villeroy & Boch AG (edustajat: Rechtsanwalt M. Klusmann ja S. Thomas)
Muu osapuoli: Euroopan komissio
Vaatimukset
Valittaja pitäytyy ensimmäisessä oikeusasteessa esittämissään vaatimuksissa ja vaatii unionin tuomioistuinta
—
kumoamaan yhdistetyissä asioissa T-373/10, T-374/10, T-382/10 ja T-402/10, Villeroy & Boch AG ym. v. Euroopan komissio, 16.9.2013 annetun unionin yleisen tuomioistuimen (neljäs jaosto) tuomion valittajaa koskevilta osin
—
toissijaisesti kumoamaan osittain vastapuolen 23.7.2010 tekemän päätöksen K(2010) 4185 lopullinen sellaisena, kuin se on valituksenalaisen tuomion mukaisesti, 1 artiklan valittajaa koskevilta osin
—
toissijaisesti alentamaan asianmukaisesti valittajalle kyseisen 23.7.2010 tehdyn päätöksen 2 artiklassa määrätyn sakon määrää
—
edelleen toissijaisesti palauttamaan asian unionin yleiseen tuomioistuimeen, jotta tämä ratkaisee asian uudelleen,
—
velvoittamaan vastapuolen korvaamaan oikeudenkäyntikulut.
Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut
Ensimmäisessä–kuudennessa valitusperusteessaan valittaja arvostelee unionin yleistä tuomioistuinta siitä, että tämä teki useita oikeudellisia virheitä todistusaineistoa arvioidessaan. Unionin yleinen tuomioistuin katsoi siten, että se voi tuomita valittajan Ranskassa väitetysti tapahtunutta rikkomista koskevien todisteiden perusteella vaikka kyseinen tuomioistuin arvioi näitä seikkoja täysin eri tavalla kuin rinnakkaisissa asioissa. (1) Valittaja katsoo, että tällaisella lähestymistavalla loukataan periaatetta, jonka mukaan asia ratkaistaan epäselvissä tapauksissa syytetyn eduksi, ja rikkoo loogisen ajattelun sääntöjä, sillä sama arviointi ei voi johtaa erilaiseen lopputulokseen valittajan vahingoksi.
Toisessa valitusperusteessaan valittaja väittää, että unionin yleinen tuomioistuin luki valittajan — keraamisten saniteettikalusteidenvalmistajana — syyksi rikkomiset, joihin olivat Italiassa syyllistyneet sellaiset yritykset (hanojenvalmistajat), jotka eivät kilpaile valittajan kanssa, vaikkei valittaja ollut edes osallistunut oletetun kartellin kokouksiin. Valittaja väittää tältä osin lisäksi, että unionin yleinen tuomioistuin totesi valittajan kilpailijoita koskevissa rinnakkaisissa asioissa (2), että yrityksiä, jotka eivät kilpaile keskenään, ei voida arvostella kilpailusääntöjen rikkomista merkitsevästä toiminnasta, mikä koski myös niitä yrityksiä, jotka olivat läsnä silloin, kun hanatuotteiden valmistajayritykset syyllistyivät väitettyihin rikkomisiin. Valittaja katsoo, että valituksenalaisessa tuomiossa paitsi kohdeltiin valittaja selvästi syrjivästi, myös loukattiin periaatetta, jonka mukaan asia ratkaistaan epäselvissä tapauksissa syytetyn eduksi, ja rikottiin loogisen ajattelun sääntöjä. Valittaja katsoo, että silloin, kun unionin yleinen tuomioistuimen mukaan samaa tosiseikastoa voidaan arvioida kahdella eri tavalla, on valittava se vaihtoehto, joka rajoittaa yrityksiä, joille seuraamuksia määrätään, vähiten eikä siis epäedullisinta vaihtoehtoa, kuten nyt käsiteltävässä asiassa.
Kolmannessa valitusperusteessaan valittaja riitauttaa riidanalaisen päätöksen laillisuuden siltä osin kuin päätöksessä todettiin edellä mainittujen tosiseikkojen perusteella, että Alankomaissa oli tapahtunut monitahoinen kilpailusääntöjen rikkominen, ja väittää, että unionin yleisen tuomioistuimen tuomion perusteluosassa esittämät toteamukset eivät vastaa tuomiolauselmassa todettua. Valittajan mukaan tuomiolauselma on nimittäin muotoiltu laajemmaksi kuin tuomion perusteluissa esitetyt toteamukset, mikä merkitsee perusteluvelvollisuuden törkeää laiminlyöntiä. Valittajan mukaan tällä rikotaan SEUT 101 artiklaa ja unionin yleisen tuomioistuimen työjärjestyksen 81 artiklaa.
Neljännessä valitusperusteessa valittaja väittää lähinnä, että unionin yleinen tuomioistuin jätti Belgiaa koskevilta osin ottamatta huomioon useita merkityksellisiä seikkoja, vaikka kyseinen tuomioistuin oli itse todennut ne suullisessa käsittelyssä.
Viidennessä valitusperusteessa esitetyt väitteet liittyvät Saksassa tapahtuneita rikkomisia koskeviin toteamuksiin. Valittaja arvostelee unionin yleistä tuomioistuinta siitä, että se jätti ottamatta huomioon valittajan tältä osin esittämät seikat tai otti ne huomioon vääristyneellä tavalla. Valittaja väittää lisäksi, että erinäiset SEUT 101 artiklan 1 kohdassa tarkoitettua väitetysti lainvastaista tietojenvaihtoa koskevat toteamukset eivät ole oikeudellisesti puolustettavissa.
Kuudennessa valitusperusteessaan valittaja arvostelee unionin yleistä tuomioistuinta siitä, että tämä teki oikeudellisia virheitä analysoidessaan Itävallassa tapahtunutta rikkomista.
Seitsemännessä valitusperusteessa valittaja väittää, että sillä, että valittajan todettiin johtamalla olevan vastuussa siihen nähden oikeudellisesti itsenäisten yritysten tekemistä rikkomisista, loukattiin nulla poena sine culpa -periaatetta.
Kahdeksannessa valitusperusteessa valittaja arvostelee unionin yleistä tuomioistuinta siitä, että luonnehti oikeudellisesti erinäiset toimet yhtenä kokonaisuutena pidettäväksi, monitahoiseksi ja jatketuksi kilpailusääntöjen rikkomiseksi (single continuous and complex infringement) vaikka kyseiset toimet olivat sekä oikeudellisesti että tosiseikoiltaan itsenäisiä suhteessa toisiinsa eikä kyseinen luonnehdinta ollut perusteltua sen vuoksi, että kyseiset toimet eivät yhdessä tarkasteltuina täydentäneet toisiaan. Valittajan mukaan unionin yleisen tuomioistuimen nyt käsiteltävässä asiassa omaksuman lähestymistavan mukaisella tulkinnalla yhtenä kokonaisuutena pidettävästä, monitahoisesta ja jatketusta rikkomisesta loukataan oikeudenmukaista oikeudenkäyntiä koskevaa periaatetta.
Yhdeksännessä valitusperusteessa valittaja katsoo, että koska se ei osallistunut suoraan kyseiseen rikkomiseen, sille ei voitu määrätä yhteisvastuullisesti sakkoa, ja siten loukattiin laillisuusperiaatetta ja yksilöllisen vastuun periaatetta.
Kymmenennessä valitusperusteessaan valittaja väittää, että unionin yleinen tuomioistuin teki oikeudellisen virheen, kun se suoritti ns. kevyen tutkinnan (light review), ja se arvostelee kyseistä tuomioistuinta siitä, ettei tämä hoitanut valvontatehtäväänsä asianmukaisella tavalla eikä näin ollen taannut unionin oikeudessa vahvistetun oikeussuojaa koskevan periaatteen noudattamista.
Yhdennessätoista valitusperusteessaan valittaja väittää, että unionin yleisen tuomioistuimen vahvistama sakko oli joka tapauksessa kohtuuton. Valittaja katsoo, että kun otetaan huomioon se, että valituksenalaisessa tuomiossa kumottiin jo tietyt tosiseikkoja koskevat toteamukset ja että tiettyjä muita tosiseikkoja koskevat toteamukset on lisäksi kumottava oikeudellisesti virheellisten perusteluiden vuoksi, unionin yleisen tuomioistuimen määräämän korkeimman mahdollisen seuraamuksen (10 prosenttia konsernin liikevaihdosta) pysyttämistä ei voida pitää oikeasuhteisena eikä näin ollen laillisena. Koska valtaosa rikkomisen perustelemiseksi esitetyistä tosiseikoista ei pidä paikkaansa, ei voida katsoa — kun otetaan huomioon todisteiden ja syy-yhteyden ilmeinen puuttuminen sekä se, ettei kyseisiä toimia voida lukea valittajan syyksi —, että kolmen tuoteryhmän osalta kuudessa eri maassa olisi tapahtunut kymmenen vuotta kestänyt yhtenä kokonaisuutena pidettävä, monitahoinen ja jatkettu rikkominen, vaan joka tapauksessa korkeintaan yksittäisiä paikallisia rikkomisia, joiden perusteella asiassa määrätyn seuraamuksen ankaruus ei missään tapauksessa ole perusteltu. Nyt käsiteltävässä asiassa kyse ei missään tapauksessa ole vakavasta eikä erittäin vakavasta kilpailusääntöjen rikkomisesta, mitä unionin yleinen tuomioistuin ei ottanut huomioon, mikä merkitsi sitä, että se sovelsi virheellisesti tulkittavanaan olevia arviointiperusteita.
(1) Yhdistetyt asiat T-379/10 ja T-381/10, Keramag Keramische Werke ym. v. komissio, tuomio 16.9.2013 (ei vielä julkaistu oikeustapauskokoelmassa).
(2) Yhdistetyt asiat T-379/10 ja T-381/10, Keramag Keramische Werke ym. v. komissio (ei vielä julkaistu oikeustapauskokoelmassa) ja asia T-380/10, Wabco Europe ym. v. komissio (ei vielä julkaistu oikeustapauskokoelmassa).
Full & Egal Universal Law Academy