8.2.2014
FI
Euroopan unionin virallinen lehti
C 39/12
Valitus, jonka Villeroy & Boch Austria GmbH on tehnyt 29.11.2013 unionin yleisen tuomioistuimen (neljäs jaosto) yhdistetyissä asioissa T-373/10, T-374/10, T-382/10 ja T-402/10, Villeroy & Boch Austria GmbH v. Euroopan komissio, 16.9.2013 antamasta tuomiosta
(Asia C-626/13 P)
2014/C 39/18
Oikeudenkäyntikieli: saksa
Asianosaiset
Valittaja: Villeroy & Boch Austria GmbH (edustajat: Rechtsanwalt A. Reidlinger ja Rechtsanwalt J. Weichbrodt)
Muu osapuoli: Euroopan komissio
Vaatimukset
Valittaja vaatii unionin tuomioistuinta
—
kumoamaan unionin yleisen tuomioistuimen (neljäs jaosto) yhdistetyissä asioissa T-373/10, T-374/10, T-382/10 ja T-402/10 16.9.2013 antaman tuomion siltä osin kuin siinä hylätään valittajaan liittyvä kanne
—
toissijaisesti kumoamaan vastapuolen 23.7.2010 tekemän päätöksen K(2010) 4185 lopullinen, sellaisena kuin se on valituksenalaisen tuomion mukaisesti, 1 artiklan valittajaa koskevilta osin
—
toissijaisesti alentamaan asianmukaisesti valittajalle kyseisen 23.7.2010 tehdyn päätöksen 2 artiklassa määrätyn sakon määrää
—
edelleen toissijaisesti palauttamaan asian unionin yleiseen tuomioistuimeen, jotta tämä ratkaisee asian uudelleen, ja
—
velvoittamaan vastapuolen korvaamaan oikeudenkäyntikulut.
Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut
1)
Ensimmäisessä valitusperusteessaan valittaja väittää, että unionin yleisen tuomioistuimen arviointeja, jotka koskevat Itävallassa väitetysti tapahtuneen rikkomisen olemassaoloa, rasittaa oikeudellinen virhe. Valittajan mukaan unionin yleinen tuomioistuin perustaa tuomionsa toteamuksille ja perusteluille, joita sen paremmin komission riidanalainen päätös kuin kanneperusteetkaan eivät koskeneet. Valittaja katsoo lisäksi, että sen esittämä jätettiin ottamatta huomioon tai otettiin huomioon vääristyneellä tavalla.
2)
Toisessa valitusperusteessaan valittaja arvostelee unionin yleistä tuomioistuinta siitä, että se luonnehti oikeudellisesti erinäiset toimet yhtenä kokonaisuutena pidettäväksi, monitahoiseksi ja jatketuksi kilpailusääntöjen rikkomiseksi (single complex and continuous infragment) vaikka kyseiset toimet olivat sekä oikeudellisesti että tosiasiallisesti toisiinsa nähden itsenäisiä eikä niiden mainitunlainen oikeudellinen luonnehdinta ollut perusteltua sen vuoksi, että kyseiset toimet eivät yhteisesti tarkasteltuna täydentäneet toisiaan. Valittaja katsoo, että unionin yleisen tuomioistuimen soveltaman lähestymistavan mukaisella tulkinnalla loukataan oikeudenmukaista oikeudenkäyntiä koskevaa periaatetta.
3)
Kolmannessa valitusperusteessaan valittaja katsoo, että unionin yleinen tuomioistuin teki oikeudellisen virheen, kun se suoritti ns. kevyen tutkinnan (light review), ja se arvostelee kyseistä tuomioistuinta siitä, ettei tämä hoitanut valvontatehtäväänsä asianmukaisella tavalla eikä näin ollen taannut unionin oikeudessa vahvistetun oikeussuojaa koskevan periaatteen noudattamista.
4)
Neljännessä valitusperusteessaan valittaja väittää, että unionin yleisen tuomioistuimen vahvistama sakko oli joka tapauksessa kohtuuton. Valittaja katsoo, että kun otetaan huomioon se, että valituksenalaisessa tuomiossa kumottiin jo tietyt tosiseikkoja koskevat toteamukset ja että tiettyjä muita tosiseikkoja koskevat toteamukset on lisäksi kumottava oikeudellisesti virheellisten perusteluiden vuoksi, unionin yleisen tuomioistuimen määräämän korkeimman mahdollisen seuraamuksen (10 prosenttia konsernin liikevaihdosta) pysyttämistä ei voida pitää oikeasuhteisena eikä näin ollen laillisena. Koska valtaosa rikkomisen perustelemiseksi esitetyistä tosiseikoista ei pidä paikkaansa, ei voida katsoa — kun otetaan huomioon todisteiden ja syy-yhteyden ilmeinen puuttuminen sekä se, ettei kyseisiä toimia voida lukea valittajan syyksi —, että kolmen tuoteryhmän osalta kuudessa eri maassa olisi tapahtunut kymmenen vuotta kestänyt yhtenä kokonaisuutena pidettävä, monitahoinen ja jatkettu rikkominen, vaan joka tapauksessa korkeintaan yksittäisiä paikallisia rikkomisia, joiden perusteella asiassa määrätyn seuraamuksen ankaruus ei missään tapauksessa ole perusteltu. Nyt käsiteltävässä asiassa kyse ei missään tapauksessa ole vakavasta eikä erittäin vakavasta kilpailusääntöjen rikkomisesta, mitä unionin yleinen tuomioistuin ei ottanut huomioon, mikä merkitsi sitä, että se sovelsi virheellisesti tulkittavanaan olevia arviointiperusteita.
Full & Egal Universal Law Academy