EUR-Lex -  62013TN0086 - FI

6.4.2013   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 101/30

Valitus, jonka Diana Grazyte on tehnyt 14.2.2013 virkamiestuomioistuimen asiassa F-76/11, Grazyte v. komissio, 5.12.2012 antamasta tuomiosta

(Asia T-86/13 P)

2013/C 101/59

Oikeudenkäyntikieli: italia

Asianosaiset

Valittaja: Diana Grazyte (Utena, Liettua) (edustaja: avvocato R. Guarino)

Muu osapuoli: Euroopan komissio

Vaatimukset

Valittaja vaatii, että unionin yleinen tuomioistuin

—

kumoaa asiassa F-76/11, Grazyte v. Euroopan komissio, 5.12.2012 annetun virkamiestuomioistuimen tuomion

—

kumoaa henkilöstöasioista vastaavan komission pääosaston johtajan päätöksen, jonka tämä oli tehnyt 29.4.2011 henkilöstön palvelukseen ottamisesta vastaavana viranomaisena, ja toteaa, että valittajalla on oikeus Euroopan unionin henkilöstösääntöjen liitteessä VII olevassa 4 artiklassa tarkoitettuun ulkomaankorvaukseen

—

palauttaa asian virkamiestuomioistuimen ratkaistavaksi (toissijainen vaatimus)

—

velvoittaa vastapuolen korvaamaan oikeudenkäyntikulut asian käsittelystä sekä virkamiestuomioistuimessa että unionin yleisessä tuomioistuimessa.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Valituksensa tueksi valittaja vetoaa kolmeen valitusperusteeseen.

1)

Ensimmäinen valitusperuste, jonka mukaan asiassa on väärien tulkintametodien ja henkilöstösääntöjen liitteessä VII olevan 4 artiklan ration väärän tulkinnan vuoksi sovellettu ja tulkittu väärin unionin oikeutta. Ratkaisua ei ole perusteltu.

—

Valittaja katsoo, että niin määräyksen sanamuoto (johon hän viittaa suoraan: ”muusta syystä kuin hoitaakseen tehtäviään jonkin valtion tai kansainvälisen organisaation palveluksessa”) kuin sen ratio johtavat siihen, että korvausta ei suoriteta henkilölle, joka on lähtenyt kotimaastaan ilman, että hänelle olisi syntynyt kestävä side maahan, johon hän on siirtynyt, juuri siitä syystä, että hän on ollut kansainvälisen järjestön palveluksessa.

Säännöksen sanamuoto, sen rakenne ja ratio eivät voi johtaa toteamukseen, jonka virkamiestuomioistuin on valituksenalaisessa tuomiossaan tehnyt ja jonka mukaan kansainvälisen järjestön palveluksessa oloa seuranneet jaksot on sivuutettava silloin, kun kotimaasta lähteminen on perustunut tunnesyihin, kuten tässä tapauksessa.

2)

Toinen valitusperuste, joka perustuu henkilöstösääntöjen liitteessä VII olevan 4 artiklan määräyksiä sovellettaessa tapahtuneeseen unionin oikeuden rikkomiseen ja väärään tulkintaan virastojen ja elinten luonnehdinnassa kansainvälisiksi järjestöiksi

—

Valittajan mukaan henkilöstösääntöjen liitteessä VII olevassa 4 artiklassa käytetty kansainvälisen järjestön käsite on määritelty erittäin yksityiskohtaisesti unionin oikeuskäytännössä. Asiassa [T-379/04], J v. komissio, 30.11.2006 annetussa tuomiossa (42-43 kohta) on katsottu, että jotta järjestöä voitaisiin pitää henkilöstösääntöjen liitteessä VII olevan 4 artiklan 1 kohdan a luetelmakohdassa tarkoitetulla tavalla kansainvälisenä, on muiden valtioiden tai kansainvälisten järjestöjen pitänyt muodollisesti tunnustaa sille tämä asema ja katsoa se sellaiseksi. Sen selvittämistä, onko järjestöä pidettävä kansainvälisenä, on kuitenkin otettava huomioon yksinomaan se, keitä on sen jäseninä, eikä sitä, kuuluuko se järjestöihin, jonka jäsenet ovat kansainvälisiä. Näiden edellytysten valossa Euroopan elintarviketurvallisuusvirastoa ei voida, kuten ei Euroopan koulutussäätiötäkään, pitää mainitussa 4 artiklassa tarkoitettuina kansainvälisinä järjestöinä.

3)

Kolmas valitusperuste, joka perustu yhdenvertaisuuden periaatteen loukkaamiseen

—

Valittaja väittää, että virkamiestuomioistuin on tulkinnut määräystä epäloogisesti, mikä merkitsee tietyn virkamiesryhmän syrjivää kohtelua suhteessa toiseen ilman, että tätä voitaisiin objektiivisesti perustella, jolloin se, että henkilö, joka on lähtenyt kotimaastaan ainoastaan työskennelläkseen tietyn valtion tai kansainvälisen järjestön palveluksessa (katkaisematta näin siteitään synnyinmaahansa), rinnastetaan tilanteeseen, jossa henkilö on lähtenyt kotimaastaan sellaisten henkilökohtaisten valintojensa vuoksi, jotka ovat merkinneet tällaisten siteiden katkaisemista, ja ollut vasta tämän jälkeen jonkin valtion tai kansainvälisen järjestön palveluksessa. Valituksenalaisessa tuomiossa on näin katsottu, että kahta sellaista virkamiestä on kohdeltava eri tavoin, jotka ovat lähteneet kotimaastaan yli kymmenen vuotta sitten perustaakseen perheen ulkomailla, ainoastaan siksi, että toinen tällaisista virkamiehistä oli otettu kansainvälisen järjestön palvelukseen vuosien kuluttua siitä, kun hän oli muuttanut uuteen maahan.

Full & Egal Universal Law Academy