20.7.2013
FI
Euroopan unionin virallinen lehti
C 207/44
Kanne 21.5.2013 — Italia v. komissio
(Asia T-268/13)
2013/C 207/75
Oikeudenkäyntikieli: italia
Asianosaiset
Kantaja: Italian tasavalta (asiamiehet): avvocato dello Stato S. Fiorentinio ja G. Palmieri)
Vastaaja: Euroopan komissio
Vaatimukset
Kantaja vaatii unionin yleistä tuomioistuinta
—
kumoamaan 7.3.2013 annetun ja 11.3.2013 tiedoksi annetun komission päätöksen K(2013) 1264 lopullinen jäljempänä olevissa kolmessa kanneperusteessa esitetyistä syistä
—
velvoittamaan komission korvaamaan oikeudenkäyntikulut
Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut
Italian hallitus riitauttaa esillä olevalla kanteella 7.3.2013 annetun ja 11.3.2013 tiedoksi annetun komission päätöksen K(2013) 1264 lopullinen, jolla komissio velvoitti unionin tuomioistuimen asiassa C-496/09 17.11.2011 antaman tuomion täytäntöönpanon puitteissa Italian tasavallan maksamaan 16 533 000 euron suuruisen uhkasakon.
Edellä mainitulla tuomiolla unionin tuomioistuin velvoitti Italian tasavallan muun muassa maksamaan komissiolle Euroopan unioni omien varojen tilille uhkasakon, jonka määrä lasketaan kertomalla 30 miljoonan euron suuruinen perusmäärä sääntöjenvastaisten tukien, joiden takaisinperintää ei vielä tuon tuomion julistamispäivänä ollut toteutettu, prosenttiosuudella kaikista määristä, jotka ovat vielä perimättä. Uhkasakkoa oli maksettava kultakin puolivuotisjaksolta, jolla asiassa C-99/02, komissio vastaan Italia, 1.4.2004 annetun tuomion noudattamisen kannalta tarpeellisten toimenpiteiden toteuttaminen viivästyi.
Kantaja vetoaa kanteensa tueksi kolmeen kanneperusteeseen.
1)
Ensimmäinen kanneperuste perustuu SEUT 260 artiklan 1 kohdan ja 3 kohdan toisen alakohdan rikkomiseen ja täytäntöönpanosta annetun tuomion (asiassa C-496/09, komissio v. Italia, 17.11.2011 annettu tuomio) noudattamatta jättämiseen, koska tuomion kohtaa, jossa uhkasakkojen laskemiseksi viitataan ”määriin, jotka ovat vielä perimättä takaisin tämän tuomion julistamispäivänä”, on tulkittu virheellisesti.
—
Italian hallitus katsoo, että mainittua kohtaa on tulkittava siten, että huomioon otettava päivä ei ole kyseisen tuomion julistamispäivä vaan päivä, jolloin todisteiden keräämisvaihe menettelyssä päätettiin, eli hetki, jolloin se aineellinen tilanne, jonka perusteella unionin tuomioistuin ratkaisi oikeudenkäynnin, konkretisoitui. Italian hallituksen mukaan uhkasakon alentamiseksi huomioon on otettava takaisinperintätoimet, jotka se on toteuttanut menettelyn kuluessa mutta tutkintavaiheen päätyttyä.
2)
Toinen kanneperuste perustuu SEUT 260 artiklan 1 kohdan ja 3 kohdan toisen alakohdan rikkomiseen ja täytäntöönpanosta annetun tuomion noudattamatta jättämiseen, koska tuomion kohtaa, jonka mukaan puolivuosittain maksettavan uhkasakon laskennassa ei ole otettava huomioon määriä, jotka liittyvät tukiin, ”joiden takaisinperintää ei vielä ole toteutettu tai näytetty toteen kyseessä olevan ajanjakson päättyessä”, on tulkittu virheellisesti.
—
Italian hallitus katsoo, että mainittua kohtaa on tulkittava siten, että edellä mainitussa arvioinnissa ratkaisevaa on todisteiden esittäminen puolivuotiskauden kuluessa eikä se, onko ne saatettu komission tietoon ennen kyseisen ajanjakson päättymistä. Italian hallituksen mukaan komission päinvastainen tulkinta, jonka mukaan Italian tasavallan on puolivuotiskausittain maksettavien uhkasakkojen laskemiseksi esitettävä näyttö viimeistään kyseisen puolivuotiskauden viimeisenä päivänä ja jossa näin ollen jätetään laskelman ulkopuolelle määrät, jotka on peritty takaisin ajanjakson kuluessa mutta joista on ilmoitettu komissiolle vasta myöhemmin, loukkaa vilpittömän yhteistyön periaatetta, eikä ole oikeutettu unionin tuomioistuimen esittämistä pakottavista syistä ja johtaa lisäksi siihen, että Italian viranomaisille asetettua määräaikaa noudattaa vaatimuksia ja alentaa puolivuosittain maksettavaa uhkasakkoa lyhennetään perusteetta.
3)
Kolmas kanneperuste perustuu SEUT 260 artiklan 1 kohdan ja 3 kohdan toisen alakohdan rikkomiseen ja täytäntöönpanosta annetun tuomion noudattamatta jättämiseen siltä osin kuin tuomio koskee saatavia yrityksiltä, jotka on asetettu ehkäisevän valvonnan tai valvotun hallinnon alaisiksi.
—
Päätöksessä ei vähennetä viiteajanjakson päättyessä jäljellä olevasta tuesta näiltä yrityksiltä olevia saatavia, jotka ovat syntyneet konkurssimenettelyjen puitteissa. Italian hallitus katsoo kuitenkin, että kyse on saatavista, joiden suhteen jäsenvaltio on osoittanut toimineensa riittävän huolellisesti ja jotka on näin ollen jätettä huomiotta laskettaessa täytäntöönpanosta annetun tuomion nojalla jäljellä olevien tukien määrää.
Full & Egal Universal Law Academy