EUR-Lex -  62013TN0303 - FI

27.7.2013   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 215/18

Kanne 4.6.2013 — Miettinen v. neuvosto

(Asia T-303/13)

2013/C 215/26

Oikeudenkäyntikieli: englanti

Asianosaiset

Kantaja: Samuli Miettinen (Espoo, Suomi) (edustajat: lakimies O. Brouwer, lakimies E. Raedts ja solicitor A. Villette)

Vastaaja: Euroopan unionin neuvosto

Vaatimukset

Kantaja vaatii unionin yleistä tuomioistuinta

—

kumoamaan 21.3.2013 tehdyn neuvoston päätöksen, jolla Euroopan parlamentin, neuvoston ja komission asiakirjojen saamisesta yleisön tutustuttavaksi 30.5.2001 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 1049/2001 (EYVL L 145, s. 43) nojalla evätään oikeus tutustua asiakirjaan 15309/12 kokonaisuudessaan, sellaisena kuin kyseinen päätös on ilmoitettu kantajalle 25.3.2013 päivätyssä kirjeessä, jonka viitenumero on 04/c/01/13 (riidanalainen päätös) ja

—

velvoittamaan neuvoston korvaamaan kantajan oikeudenkäyntikulut unionin yleisen tuomioistuimen työjärjestyksen 87 artiklan nojalla ja myös mahdollisten väliintulijoiden kulut.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Kanteensa tueksi kantaja vetoaa kahteen kanneperusteeseen.

1)

Ensimmäinen kanneperuste, joka perustuu asetuksen (EY) N:o 1049/2001 4 artiklan 2 kohdan toisen alakohdan ja 4 artiklan 3 kohdan ensimmäisen alakohdan rikkomiseen sillä perusteella, että riidanalainen päätös perustuu sellaisten säännösten virheelliseen tulkintaan ja soveltamiseen, jotka koskevat tuomioistuinkäsittelyn ja oikeudellisen neuvonannon suojaa sekä vireillä olevan päätöksentekomenettelyn suojaa, seuraavista syistä:

—

Neuvosto ei ole osoittanut, että asiakirjan 15309/12 sisältämien tietojen ilmaiseminen vaarantaisi sen oikeuspalvelun kyvyn puolustaa sitä tulevissa oikeudenkäynneissä eikä sitä, että se vahingoittaisi lainsäädäntömenettelyä.

—

Neuvosto ei ole osoittanut, että asiakirja 15309/12 olisi erityisen arkaluontoinen ja/tai laaja-alainen, millä perusteella voitaisiin kumota olettama siitä, että lainsäädäntömenettelyyn liittyvien oikeudellisten lausuntojen sisältö voitaisiin ilmaista.

—

Neuvoston teoria vahingon aiheutumisesta on täysin hypoteettinen. Sitä ei voida perustella tosiseikoilla eikä oikeudellisilla seikoilla, kun otetaan huomioon se, että asiakirjaan 15309/12 sisältyvien neuvojen sisältö eli jäsenvaltioiden yhteisymmärrys, joka vastaa oikeuspalvelun analyysiä, oli julkinen, kun riidanalainen päätös tehtiin.

—

Neuvosto sovelsi virheellisesti ylivoimaista yleistä etua koskevaa perustetta, kun se vetosi 4 artiklan 3 kohdan ensimmäiseen alakohtaan ja arvioi ainoastaan asiakirjan sisältämien tietojen ilmaisemisesta päätöksentekomenettelylleen aiheutuvia mahdollisia riskejä eikä mainitun ilmaisemisen myönteisiä vaikutuksia muun muassa päätöksentekomenettelyn oikeutuksen kannalta eikä arvioinut kyseistä perustetta lainkaan vedotessaan 4 artiklan 2 kohdan toiseen alakohtaan.

2)

Toinen kanneperuste, joka perustuu SEUT 296 artiklassa määrätyn velvollisuuden esittää riittävät perustelut rikkomiseen, koska neuvosto ei ole noudattanut velvollisuuttaan perustella riidanalainen päätös riittävällä ja asianmukaisella tavalla.

Full & Egal Universal Law Academy