4.8.2014
FI
Euroopan unionin virallinen lehti
C 253/13
Unionin tuomioistuimen tuomio (suuri jaosto) 27.5.2014 (Oberlandesgericht Nürnbergin (Saksa) esittämä ennakkoratkaisupyyntö) – Rikosoikeudenkäynti Zoran Spasicia vastaan
(Asia C-129/14 PPU) (1)
((Ennakkoratkaisupyyntö - Kiireellinen ennakkoratkaisumenettely - Poliisiyhteistyö ja oikeudellinen yhteistyö rikosasioissa - Euroopan unionin perusoikeuskirja - 50 ja 52 artikla - Ne bis in idem -periaate - Schengenin sopimuksen soveltamisesta tehty yleissopimus - 54 artikla - Rangaistuksen, jonka henkilö ”on suorittanut” tai jota hän ”parhaillaan suorittaa”, käsitteet))
2014/C 253/17
Oikeudenkäyntikieli: saksa
Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin
Oberlandesgericht Nürnberg
Rikosoikeudenkäynnin asianosainen pääasiassa
Zoran Spasic
Oikeudenkäynnin kohde
Ennakkoratkaisupyyntö – Oberlandesgericht Nürnberg – Schengenin sopimuksen soveltamisesta tehdyn yleissopimuksen 54 artiklan tulkinta yhdessä perusoikeuskirjan 50 artiklan kanssa – Ne bis in idem -periaate – Edellytys siitä, että henkilö on suorittanut rangaistuksensa tai parhaillaan suorittaa sitä taikka että sitä ei voida tuomion antaneen sopimuspuolen lain mukaan enää suorittaa – Henkilö, joka on tuomittu toisessa jäsenvaltiossa sekä vapausrangaistukseen että sakkoon samasta teosta, muttei ole suorittanut vankeusrangaistustaan
Tuomiolauselma
1)
Tarkastusten asteittaisesta lakkauttamisesta yhteisillä rajoilla 14.6.1985 Benelux-talousliiton valtioiden, Saksan liittotasavallan ja Ranskan tasavallan hallitusten välillä tehdyn Schengenin sopimuksen soveltamisesta tehdyn yleissopimuksen, joka allekirjoitettiin Schengenissä 19.6.1990 ja joka tuli voimaan 26.3.1995, 54 artikla – jonka mukaan ne bis in idem -periaatteen soveltaminen edellyttää sitä, että henkilö on tuomion saatuaan ”suorittanut” rangaistuksensa tai ”parhaillaan suorittaa” sitä – sopii yhteen kyseisen periaatteen takaavan Euroopan unionin perusoikeuskirjan 50 artiklan kanssa.
2)
Kyseisen yleissopimuksen 54 artiklaa on tulkittava siten, että pelkän sakon, joka on määrätty henkilölle, joka on samalla toisen jäsenvaltion tuomioistuimen ratkaisulla tuomittu vielä täytäntöön panematta olevaan vapausrangaistukseen, maksamisen perusteella ei voida katsoa, että henkilö on suorittanut rangaistuksensa tai parhaillaan suorittaa sitä mainitussa määräyksessä tarkoitetulla tavalla.
(1) EUVL C 151, 19.5.2014.
Full & Egal Universal Law Academy