4.8.2014
FI
Euroopan unionin virallinen lehti
C 253/14
Unionin tuomioistuimen tuomio (kolmas jaosto) 5.6.2014 (Administrativen sad Sofia-gradin (Bulgaria) esittämä ennakkoratkaisupyyntö) asiassa, joka koskee Bashir Mohamed Ali Mahdia
(Asia C-146/14 PPU) (1)
((Viisumi-, turvapaikka- ja maahanmuuttopolitiikka sekä muu henkilöiden vapaaseen liikkuvuuteen liittyvä politiikka - Direktiivi 2008/115/EY - Laittomasti oleskelevien kolmansien maiden kansalaisten palauttaminen - 15 artikla - Säilöönotto - Säilöönoton jatkaminen - Hallinto- tai oikeusviranomaisen velvollisuudet - Tuomioistuinvalvonta - Kolmannen maan kansalaiselta puuttuvat henkilöasiakirjat - Maastapoistamispäätöksen täytäntöönpanon esteet - Asianomaisen kolmannen maan suurlähetystön kieltäytyminen myöntämästä henkilöasiakirjaa, jonka perusteella kyseisen maan kansalainen voidaan palauttaa - Pakenemisen vaara - Kohtuullinen mahdollisuus maastapoistamisen toteuttamiseen - Yhteistyön tekemättä jättäminen - Asianomaisen jäsenvaltion mahdollinen velvollisuus myöntää henkilön asemaa koskeva väliaikainen asiakirja))
2014/C 253/18
Oikeudenkäyntikieli: bulgaria
Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin
Administrativen sad Sofia-grad
Pääasian asianosainen
Bashir Mohamed Ali Mahdi
Oikeudenkäynnin kohde
Ennakkoratkaisupyyntö – Administrativen sad Sofia-grad – Jäsenvaltioissa sovellettavista yhteisistä vaatimuksista ja menettelyistä laittomasti oleskelevien kolmansien maiden kansalaisten palauttamiseksi 16.12.2008 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2008/115/EY (EUVL L 348, s. 98) 15 artiklan 1 kohdan a ja b alakohdan, 3, 4 ja 6 kohdan sekä EU:n perusoikeuskirjan 6 ja 47 artiklan tulkinta – Laittomasti oleskelevan kolmannen maan kansalaisen maastapoistaminen – Hallinnollinen säilöönotto – Tällaisen säilöönoton jatkaminen – Sen mahdollinen hyväksyttävyys, että säilöönoton enimmäiskesto ylitetään henkilöasiakirjojen puuttumisen vuoksi – Maastapoistamispäätöksen täytäntöönpanon esteet – Kohtuullinen mahdollisuus maastapoistamisen toteuttamiseen – Asianomaisen henkilön alkuperämaan suurlähetystön kieltäytyminen myöntämästä paluumatkaa varten tarvittavaa asiakirjaa – Asianomaisen jäsenvaltion mahdollinen velvollisuus myöntää henkilön asemaa koskeva väliaikainen asiakirja
Tuomiolauselma
1)
Jäsenvaltioissa sovellettavista yhteisistä vaatimuksista ja menettelyistä laittomasti oleskelevien kolmansien maiden kansalaisten palauttamiseksi 16.12.2008 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2008/115/EY 15 artiklan 3 ja 6 kohtaa, luettuna Euroopan unionin perusoikeuskirjan 6 ja 47 artiklan valossa, on tulkittava siten, että päätöksen, jonka toimivaltainen viranomainen tekee kolmannen maan kansalaisen alkuperäisen säilöönoton enimmäisajan päättyessä siitä, mihin jatkotoimenpiteisiin kyseisen säilöönoton johdosta on ryhdyttävä, on oltava sellaisen kirjallisen toimen muodossa, joka sisältää kyseisen päätöksen oikeuttavat tosiseikkoihin liittyvät ja oikeudelliset perusteet.
2)
Direktiivin 2008/115 15 artiklan 3 ja 6 kohtaa on tulkittava siten, että sen valvonnan yhteydessä, jota kolmannen maan kansalaisen säilöönoton jatkamista koskevaa pyyntöä käsittelevän oikeusviranomaisen on harjoitettava, kyseisen viranomaisen on voitava ottaa kantaa asiakysymykseen, tapauskohtaisesti asianomaisen kansalaisen säilöönoton jatkamiseen, mahdollisuuteen korvata säilöönotto lievemmällä pakkokeinolla tai kyseisen kansalaisen vapauttamiseen, jolloin oikeusviranomainen on siis toimivaltainen nojautumaan asian sen käsiteltäväksi saattaman hallintoviranomaisen esittämiin tosiseikkoihin ja todisteisiin sekä sille kyseisessä menettelyssä mahdollisesti toimitettuihin tosiseikkoihin, todisteisiin ja huomautuksiin.
3)
Direktiivin 2008/115 15 artiklan 1 ja 6 kohtaa on tulkittava siten, että se on esteenä sellaiselle pääasiassa kyseessä olevan kaltaiselle kansalliselle säännöstölle, jonka mukaan kuuden kuukauden pituista alkuperäistä säilöönottoaikaa voidaan jatkaa yksin sillä perusteella, että asianomaisella kolmannen maan kansalaisella ei ole henkilöasiakirjoja. Ainoastaan ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen tehtävänä on arvioida tapauskohtaisesti kyseessä olevan asian tosiasiallisia olosuhteita selvittääkseen, voidaanko kyseiseen kansalaiseen soveltaa tehokkaasti lievempää keinoa vai onko hänen osaltaan olemassa pakenemisen vaara.
4)
Direktiivin 2008/115 15 artiklan 6 kohdan a alakohtaa on tulkittava siten, että sellaisen kolmannen maan kansalaisen osalta, joka ei ole pääasiassa kyseessä olevan kaltaisissa olosuhteissa saanut henkilöasiakirjaa, jonka perusteella hänet olisi voitu poistaa kyseessä olevasta jäsenvaltiosta, voidaan katsoa, että hän ”ei tee yhteistyötä” kyseisessä säännöksessä tarkoitetulla tavalla, yksinomaan, jos mainitun kansalaisen säilöönottoajan kuluessa omaksuman käyttäytymisen tutkinnasta ilmenee, että hän ei ole tehnyt yhteistyötä maastapoistamisen täytäntöönpanossa ja on todennäköistä, että maastapoistaminen kestää tuon käyttäytymisen vuoksi suunniteltua kauemmin, mikä ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen on tarkastettava.
5)
Direktiiviä 2008/115 on tulkittava siten, että jäsenvaltiota ei voida velvoittaa myöntämään erillistä oleskelulupaa tai muuta lupaa, joka oikeuttaa oleskeluun, sellaiselle kolmannen maan kansalaiselle, jolla ei ole henkilöasiakirjoja ja joka ei ole saanut tällaisia asiakirjoja alkuperämaaltaan, sen jälkeen, kun kansallinen tuomioistuin on vapauttanut tuon kansalaisen sillä perusteella, ettei kyseisen direktiivin 15 artiklan 4 kohdassa tarkoitettua kohtuullista mahdollisuutta maastapoistamisen toteuttamiseen ole enää olemassa. Kyseisen jäsenvaltion on kuitenkin tällaisessa tapauksessa annettava mainitulle kansalaiselle hänen asemaansa koskeva kirjallinen vahvistus.
(1) EUVL C 159, 26.5.2014.
Full & Egal Universal Law Academy