28.9.2015
FI
Euroopan unionin virallinen lehti
C 320/7
Unionin tuomioistuimen määräys (kymmenes jaosto) 15.7.2015 (ennakkoratkaisupyyntö, jonka on esittänyt Administrativen sad – Varna – Bulgaria) – Koela-N EOOD v. Direktor na Direktsia ”Obzhalvane i danachno-osiguritelna praktika” Varna pri Tsentralno upravlenie na Natsionalnata agentsia za prihodite
(Asia C-159/14) (1)
((Ennakkoratkaisupyyntö - Unionin tuomioistuimen työjärjestyksen 99 artikla - Verotus - Arvonlisävero - Direktiivi 2006/112/EY - Verotuksen neutraalisuuden periaate - Ostoihin sisältyvän arvonlisäveron vähentäminen - Tavaroiden luovutuksen käsite - Tavaroiden luovutuksen olemassaoloa koskeva edellytys - Kuljettaja toimittaa tavarat suoraan tavarantoimittajalta kolmannelle henkilölle - Suoran toimittajan tavaroiden tosiasiallista hallintaa koskevien todisteiden puuttuminen - Tavarantoimittajat eivät tee yhteistyötä veroviranomaisten kanssa - Tavaroita ei lastata uudelleen - Seikat, joiden perusteella veropetosta koskeva epäily voidaan oikeuttaa))
(2015/C 320/09)
Oikeudenkäyntikieli: bulgaria
Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin
Administrativen sad – Varna
Asianosaiset
Kantaja: Koela-N EOOD
Vastaaja: Direktor na Direktsia ”Obzhalvane i danachno-osiguritelna praktika” Varna pri Tsentralno upravlenie na Natsionalnata agentsia za prihodite
Määräysosa
1)
Yhteisestä arvonlisäverojärjestelmästä 28.11.2006 annetun neuvoston direktiivin 2006/112/EY 14 artiklan 1 kohtaa on tulkittava siten, että se on esteenä sille, että jäsenvaltion verohallinto katsoo, että tavaroiden luovutusta ei ole tapahtunut, minkä seurauksena ostaja ei voi vähentää ostohetkellä maksettua arvonlisäveroa, sillä perusteella, että tämä ei ole vastaanottanut ostamaansa tavaraa vaan lähettänyt sen suoraan kolmannelle henkilölle, jolle tämä on sen myynyt, tai sillä perusteella, että kyseisen ostajan suora tavarantoimittaja ei ole vastaanottanut ostamaansa tavaraa vaan lähettänyt sen suoraan ostajalle.
2)
Se, että verovelvollisen aikaisemmat tavarantoimittajat kuljetusketjussa eivät ole tehneet yhteistyötä veroviranomaisten kanssa ja ettei asianomaisia tavaroita ole lastattu uudelleen, eivät sinänsä ole riittäviä objektiivisia merkkejä siitä, että kyseinen verovelvollinen tiesi tai hänen olisi pitänyt tietää, että liiketoimi, johon hänen arvonlisäveron vähennysoikeutensa perustuu, oli osa veropetosta. Nämä kaksi seikkaa ovat kuitenkin objektiivisia tekijöitä, jotka voidaan ottaa huomioon arvioitaessa kokonaisvaltaisesti kaikkia osatekijöitä ja olosuhteita sen määrittämiseksi, tiesikö kyseinen verovelvollinen tai olisiko tämän pitänyt tietää, että liiketoimi, johon hänen arvonlisäveron vähennysoikeutensa perustuu, oli osa veropetosta.
(1) EUVL C 175, 10.6.2014.
Full & Egal Universal Law Academy