EUR-Lex -  62014CC0020 - FI

JULKISASIAMIEHEN RATKAISUEHDOTUS

PAOLO MENGOZZI

12 päivänä maaliskuuta 2015 ( 1 )

Asia C‑20/14

BGW Beratungs-Gesellschaft Wirtschaft mbH, aiemmin BGW Marketing- & Management‑Service GmbH

vastaan

Bodo Scholz

(Ennakkoratkaisupyyntö – Bundespatentgericht (Saksa))

”Jäsenvaltioiden lainsäädännön lähentäminen — Tavaramerkit — Direktiivi 2008/95/EY — 4 artiklan 1 kohdan b alakohta — Aikaisempien oikeuksien etuoikeutta koskevat rekisteröinnin esteet ja mitättömyysperusteet — Myöhempi tavaramerkki, joka on muodostettu yhdistämällä kirjainyhdistelmä, jossa toistetaan aikaisemman tavaramerkin sanaosa, sekä sanayhdistelmä, jonka sanojen alkukirjaimissa toistetaan kirjainyhdistelmän kirjaimet — Sekaannusvaara — Arviointiperusteet”

1. 

Nyt käsiteltävässä asiassa kyseessä oleva ennakkoratkaisupyyntö koskee direktiivin 2008/95/EY ( 2 ) 4 artiklan 1 kohdan b alakohdan tulkintaa, ja se on esitetty riita-asiassa, jossa on kyse sen väitteen hylkäämisestä, jonka BGW Beratungs‑Gesellschaft Wirtschaft mbH ‑yhtiö, aiemmin BGW Marketing- & Management-Service GmbH (jäljempänä BGW), on esittänyt sitä vastaan, että Saksan patentti- ja tavaramerkkivirasto (Deutsches Patent- und Markenamt, jäljempänä DPMA) rekisteröi sanamerkin ”BGW Bundesverband der deutschen Gesundheitswirtschaft”.

I Asiaa koskevat oikeussäännöt

2.

Mainitulla 28.11.2008 voimaan tulleella direktiivillä 2008/95 kodifioitiin direktiivi 89/104/ETY. ( 3 )

3.

Direktiivin 2008/95 3 artiklan, jonka otsikko on ”Rekisteröinnin esteet ja mitättömyysperusteet”, 1 kohdan b ja c alakohdassa säädetään seuraavaa:

”1.   Seuraavia merkkejä ei saa rekisteröidä tai, jos ne on rekisteröity, ne on julistettava mitättömiksi:

– –

b)

tavaramerkit, joilta puuttuu erottuvuus [oikeammin: erottamiskyky];

c)

yksinomaan sellaisista merkeistä tai merkinnöistä muodostetut tavaramerkit, jotka voivat elinkeinotoiminnassa osoittaa tavaroiden tai palvelujen lajia, laatua, määrää, käyttötarkoitusta, arvoa tai maantieteellistä alkuperää, tavaroiden valmistusajankohtaa tai palvelujen suoritusajankohtaa taikka muita tavaroiden tai palvelujen ominaisuuksia;

– –”

4.

Direktiivin 2008/95 4 artiklan, jonka otsikko on ”Aikaisempien oikeuksien etuoikeutta koskevat rekisteröinnin esteet ja mitättömyysperusteet”, 1 kohdan a ja b alakohdassa säädetään seuraavaa:

”1.   Tavaramerkkiä ei saa rekisteröidä tai, jos se on rekisteröity, se on julistettava mitättömäksi:

a)

jos se on sama kuin aikaisempi tavaramerkki ja jos tavarat tai palvelut, joita varten tavaramerkkiä haetaan tai tavaramerkki on rekisteröity, ovat samoja kuin tavarat tai palvelut, joita varten aikaisempaa tavaramerkkiä suojataan;

b)

jos sen vuoksi, että se on sama tai samankaltainen kuin aikaisempi, samoja tai samankaltaisia tavaroita tai palveluja varten oleva tavaramerkki, yleisön keskuudessa on sekaannusvaara, joka sisältää vaaran tavaramerkin ja aikaisemman tavaramerkin välisestä mielleyhtymästä.”

II Pääasia, ennakkoratkaisukysymys sekä asian käsittelyn vaiheet unionin tuomioistuimessa

5.

Ennakkoratkaisukysymyksestä ilmenevät tosiseikat voidaan esittää tiivistetysti seuraavasti.

6.

DPMA:n rekisteriin rekisteröitiin 11.12.2006 sanamerkki ”BGW Bundesverband der deutschen Gesundheitswirtschaft” (jäljempänä myöhempi tavaramerkki) tavaroiden ja palvelujen kansainvälistä luokitusta tavaramerkkien rekisteröimistä varten koskevaan 15.6.1957 tehtyyn Nizzan sopimukseen, sellaisena kuin se on tarkistettuna ja muutettuna, pohjautuvan luokituksen luokkiin 16, 35, 41 ja 43 kuuluvia tavaroita varten. ( 4 ) Rekisteröintiä vastaan esitettiin väite seuraavan saksalaisen sana- ja kuviomerkin perusteella:

Tämä tavaramerkki on rekisteröity 21.7.2004 mainittuun Nizzan sopimukseen pohjautuvan luokituksen luokkiin 16, 35 ja 41 kuuluvia tavaroita ja palveluja varten (jäljempänä aikaisempi tavaramerkki). ( 5 )

7.

DPMA:n luokkaan 44 kuuluvia tavaroita käsittelevä tavaramerkkiosasto totesi, että kyseisten tavaramerkkien välillä oli olemassa sekaannusvaara, ja kumosi 2.10.2009 tekemällään päätöksellä myöhemmän tavaramerkin osittain ja hylkäsi esitetyn väitteen muilta osin. Myöhemmän tavaramerkin haltijan muutoksenhaun johdosta tämä päätös kumottiin DPMA:n luokkaan 44 kuuluvia tavaroita käsittelevän tavaramerkkiosaston 9.1.2012 tekemällä päätöksellä, koska ei ollut näytetty toteen, että aikaisempaa tavaramerkkiä olisi käytetty oikeudet säilyttävällä tavalla.

8.

BGW nosti Bundespatentgerichtissä kumoamiskanteen mainitusta 9.1.2012 annetusta päätöksestä.

9.

Kyseinen tuomioistuin katsoo BGW:n siellä esittämien asiakirjojen perusteella, että on näytetty toteen, että aikaisempaa merkkiä on käytetty oikeudet säilyttävällä tavalla ainakin siltä osin kuin on kyse ”painotuotteista” ja ”mainontaa”, ”seminaarien järjestämistä” ja ”kilpailujen järjestämistä” koskevista palveluista; mainittuja palveluja on tarjottu ensisijaisesti terveydenhoitoalan yrityksille, erityisesti optikkoliikkeille ja kuulokojeteknikoille. Kyseinen tuomioistuin päättelee, että kyseisten tavaramerkkien piiriin kuuluu samanlaisia tavaroita, nimittäin painotuotteet, ja osittain samanlaisia ja osittain samankaltaisia palveluja.

10.

Mitä tulee kyseisten tavaramerkkien samankaltaisuuteen, ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin katsoo, että aikaisemman merkin kokonaisvaikutelmaa hallitsee yksin kirjainyhdistelmä ”BGW” ja että tämän tavaramerkin kuvio-osa on visuaalisesti vähämerkityksinen ja lausuntatavan kannalta täysin merkityksetön. Sen mukaan sama kirjainyhdistelmä hallitsee myös myöhemmän tavaramerkin kokonaisvaikutelmaa. Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin esittää tukeutuen tältä osin Bundesgerichtshofin oikeuskäytäntöön, että myöhemmässä merkissä oleva sanayhdistelmä ”Bundesverband der deutschen Gesundheitswirtschaft” (”Saksan terveysalan yritysten valtakunnallinen liitto”) on luonteeltaan kuvaileva ja siltä puuttuu täysin erottamiskyky. Tämä sanayhdistelmä rajoittuu näet ilmaisemaan, että kyseisiä tavaroita ja palveluja tarjoaa valtakunnallisesti toimiva terveysalan yritysten liitto, ilman, että sen perusteella voidaan kuitenkaan yksilöllisesti tunnistaa näiden tavaroiden ja palvelujen kaupallista alkuperää. Bundespatentgericht katsoo joka tapauksessa, että riippumatta siitä, miten mainittua sanayhdistelmää arvioidaan, on tunnustettava, että BGW-kirjainyhdistelmällä on myöhemmässä tavaramerkissä vähintäänkin itsenäinen asema tunnusmerkkinä tuomiossa Medion (C‑120/04, EU:C:2005:594) tarkoitetussa merkityksessä. Tämän tuomioistuimen mukaan on siis niin, että kun kohdeyleisö havaitsee tämän tavaramerkin markkinoilla, se tunnistaa aikaisemman tavaramerkin, koska ainoana erona on se, että lyhennettä ”BGW” – jolla ei itsessään ole merkitystä – selventää myöhemmässä tavaramerkissä selittävä (kuvaileva) merkintä ”Bundesverband der deutschen Gesundheitswirtschaft”.

11.

Tässä tilanteessa ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin päättelee viitaten tuomioon AMS v. SMHV – American Medical Systems (AMS Advanced Medical Services) (T-425/03, EU:T:2007:311), että on täysin kiistatonta, että tämän ratkaisuehdotuksen 9 kohdassa mainittujen tavaroiden ja palvelujen osalta kyseisten tavaramerkkien välillä on olemassa sekaannusvaara kohdeyleisön keskuudessa.

12.

Kyseinen tuomioistuin katsoo kuitenkin, ettei se voi antaa tällaista ratkaisua, koska unionin tuomioistuin on tuomiossa Strigl ja Securvita (C‑90/11 ja C‑91/11, EU:C:2012:147) katsonut, että direktiivin 2008/95 3 artiklan 1 kohdan b ja c alakohtaa on tulkittava siten, että niitä sovelletaan sanamerkkiin, joka on muodostettu yhdistämällä kuvaileva sanayhdistelmä ja kirjainyhdistelmä, joka ei ole erikseen tarkasteltuna kuvaileva, jos yleisö mieltää tämän kirjainyhdistelmän kyseisen sanayhdistelmän lyhenteeksi siksi, että kirjainyhdistelmässä toistetaan kyseisen sanayhdistelmän kunkin sanan alkukirjaimet, ja jos kyseinen tavaramerkki voidaan kokonaisuudessaan tarkasteltuna näin ollen ymmärtää kuvailevien ilmaisujen tai lyhenteiden yhdistelmäksi. Bundespatentgericht muistuttaa lisäksi, että kyseisen tuomion 38 kohdassa täsmennetään, että kirjainyhdistelmällä, jossa toistetaan sanayhdistelmän muodostavien sanojen alkukirjaimet, on sanayhdistelmään nähden ainoastaan toisarvoinen asema. Kyseisen tuomioistuimen mukaan ei kuitenkaan voida myöntää, että moniosaisen tavaramerkin osa – tässä tapauksessa myöhemmässä tavaramerkissä oleva BGW-kirjainyhdistelmä, joka ymmärretään alkukirjainlyhenteeksi – voisi olla hallitseva tai vähintäänkin itsenäisessä asemassa tunnusmerkkinä silloin, kun tällaisella osalla on tässä tavaramerkissä ainoastaan toisarvoinen asema.

13.

Se seikka, että tuomio Strigl ja Securvita (C‑90/11 ja C‑91/11, EU:C:2012:147) koski rekisteröinnin esteitä direktiivin 2008/95 3 artiklassa tarkoitetussa merkityksessä, ei Bundespatentgerichtin mukaan oikeuta arvioimaan toisin pääasiaa, jossa on puolestaan kyse tämän direktiivin 4 artiklan 1 kohdan b alakohdassa tarkoitetusta muusta rekisteröinnin esteestä. Kyseisen tuomioistuimen mukaan asia olisi toisin ainoastaan, jos se seikka, että aikaisempaa tavaramerkkiä tosiasiallisesti käytetään markkinoilla, voitaisiin ottaa huomioon arvioitaessa myöhemmän tavaramerkin kokonaisvaikutelmaa, mutta unionin tuomioistuin on sulkenut tämän mahdollisuuden pois etenkin tuomiossaan Calvin Klein Trademark Trust v. SMHV (C‑254/09 P, EU:C:2010:488, 53 ja 58 kohta) ja tuomiossaan Ferrero v. SMHV (C‑552/09 P, EU:C:2011:177, 58 kohta).

14.

Näissä olosuhteissa Bundespatentgericht on päättänyt lykätä asian käsittelyä ja esittää unionin tuomioistuimelle seuraavan ennakkoratkaisukysymyksen:

”Onko direktiivin [2008/95] 4 artiklan 1 kohdan b alakohtaa tulkittava siten, että yleisön keskuudessa voidaan katsoa olevan sekaannusvaara samojen tai samankaltaisten tavaroiden ja palvelujen osalta silloin, kun aikaisempaa keskinkertaisesti erottamiskykyistä sana- ja kuviomerkkiä hallitseva erottamiskykyinen kirjainyhdistelmä otetaan kolmannen myöhempään sanamerkkiin siten, että kyseiseen kirjainyhdistelmään liitetään tuota kirjainyhdistelmää koskeva ja kuvaava sanayhdistelmä, joka selventää mainittua kirjainyhdistelmää kuvailevien sanojen lyhenteenä?”

15.

Kirjallisia huomautuksia ovat esittäneet vain Euroopan komissio ja Puolan tasavalta. Ne ehdottavat paljolti yhtenevin perusteluin, että ennakkoratkaisukysymykseen vastattaisiin myöntävästi.

III Asian tarkastelu

16.

Koska ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin tiedustelee pääasiassa, mitä johtopäätöksiä tuomiosta Strigl ja Securvita (C‑90/11 ja C‑91/11, EU:C:2012:147) olisi tehtävä arvioitaessa pääasiassa kyseessä olevien tavaramerkkien samankaltaisuutta, on aivan ensiksi kerrattava lyhyesti tämän tuomion sisältö (A jakso) ja sitten määritettävä sen ulottuvuus ja arvioitava sen merkityksellisyys pääasian ratkaisun kannalta (B jakso). Sen jälkeen muistutan kriteereistä, joiden perusteella kyseisten merkkien samankaltaisuus on arvioitava, jotta voitaisiin todeta mahdollinen sekaannusvaara direktiivin 2008/95 4 artiklan 1 kohdan b alakohdassa tarkoitetussa merkityksessä (C jakso).

A Tuomio Strigl ja Securvita

17.

Tuomion Strigl ja Securvita (C‑90/11 ja C‑91/11, EU:C:2012:147) taustalla olevissa yhdistetyissä asioissa, joissa oli esitetty kaksi ennakkoratkaisupyyntöä kahdessa oikeudenkäyntimenettelyssä, joista toinen koski merkin ”Multi Markets Fund MMF” rekisteröintiä sanamerkkinä ja toinen sanamerkin ”NAI – Der Natur-Aktien-Index” kumoamisvaatimusta, Bundespatentgericht kysyi unionin tuomioistuimelta, sovelletaanko direktiivin 2008/95 3 artiklan 1 kohdan b ja/tai c alakohdassa tarkoitettuja rekisteröinnin esteitä sanamerkkiin, joka on muodostettu yhdistämällä kuvaileva sanayhdistelmä ja kirjainyhdistelmä, joka ei ole erikseen tarkasteltuna kuvaileva mutta jossa toistetaan kyseisen sanayhdistelmän muodostavien sanojen alkukirjaimet.

18.

Tässä tuomiossa unionin tuomioistuin totesi ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen esittämien toteamusten perusteella ensinnäkin, että pääasioissa kyseessä olevat merkit muodostuivat yhtäältä sanayhdistelmästä, jolla kuvailtiin elinkeinotoiminnassa ”tietyntyyppisiä palveluja ja näiden palvelujen tiettyjä ominaisuuksia” ja josta oli katsottava, että sillä kuvailtiin tarjottujen palvelujen ominaisuuksia direktiivin 2008/95 3 artiklan 1 kohdan c alakohdassa tarkoitetulla tavalla, ja toisaalta kirjainyhdistelmästä, joka ei ollut erikseen tarkasteltuna kuvaileva kyseisessä säännöksessä tarkoitetulla tavalla, koska sillä ei sellaisenaan voitu ”kuvailla minkäänlaista asianomaisten palvelujen ominaisuutta”. ( 6 )

19.

Sen jälkeen unionin tuomioistuin muistutti mainitun tuomion 30 ja 31 kohdassa direktiivin 2008/95 3 artiklan 1 kohdan b ja c alakohdassa säädettyjen rekisteröinnin esteiden tavoitteista ja arvioi sitten pääasioissa kyseessä olleita merkkejä kokonaisuudessaan. Tässä yhteydessä unionin tuomioistuin toi esiin, että kummassakin merkissä olevat kolme isoa kirjainta eli ”MMF” ja ”NAI” vastasivat niiden sanayhdistelmien sanojen alkukirjaimia, joihin ne oli liitetty, ja että ”sanayhdistelmän ja kirjainyhdistelmän tarkoituksena [oli] molemmissa tapauksissa selventää toisiaan ja korostaa niiden välillä olevaa yhteyttä”, koska kumpikin kirjainyhdistelmä oli ”lisätty, jotta vahvistettaisiin kohdeyleisön mielikuvaa sanayhdistelmästä siten, että sen käyttö yksinkertaistuu ja sen muistaminen helpottuu” ilman, että tältä osin olisi pienintäkään merkitystä sillä, edelsikö vai seurasiko kirjainyhdistelmä sanayhdistelmää. ( 7 )

20.

Lopuksi unionin tuomioistuin täsmensi, että vaikka kohdeyleisö mielsi pääasioissa kyseessä olevat kirjainyhdistelmät sanayhdistelmien, joihin ne on yhdistetty, lyhenteiksi, kyseiset kirjainyhdistelmät ”eivät [voineet] olla enempää kuin kokonaisuutena tarkasteltavan tavaramerkin kaikkien osien summa siitäkään huolimatta, että kirjainyhdistelmiä [voitiin] erikseen tarkasteltuina pitää erottamiskykyisinä”. Viitaten julkisasiamiehen ratkaisuehdotuksen ( 8 ) 56 kohtaan unionin tuomioistuin totesi, että tällaisilla kirjainyhdistelmillä oli päinvastoin ainoastaan ”toisarvoinen asema” niihin sanayhdistelmiin nähden, joihin ne oli yhdistetty. ( 9 )

B Tuomion Strigl ja Securvita ulottuvuus ja merkityksellisyys pääasian ratkaisun kannalta

21.

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin katsoo, että sen velvollisuutena on soveltaa unionin tuomioistuimen tuomiossa Strigl ja Securvita (C‑90/11 ja C‑91/11, EU:C:2012:147) vahvistamia periaatteita, kun se arvioi pääasiassa kyseessä olevien tavaramerkkien samankaltaisuutta. Kyseinen tuomioistuin perustaa tämän päätelmän kahteen lähtökohtaan: yhtäältä siihen, että myöhempi tavaramerkki on kokonaisuudessaan kuvaileva, ja toisaalta siihen, että tavaramerkistä kohdeyleisölle syntyvän kokonaisvaikutelman arviointi ei voi muuttua sen mukaan, onko kyse ehdottoman rekisteröinnin esteen vai suhteellisen (direktiivin 2008/95 sanamuodon mukaan ”aikaisempien oikeuksien etuoikeutta koskevan”) rekisteröinnin esteen toteamisesta.

22.

Näiden lähtökohtien pätevyyttä kyseenalaistamatta esitän kuitenkin seuraavat täsmennykset.

1. Lähtökohta, jonka mukaan myöhempi tavaramerkki on kuvaileva

23.

Kriteerit sen arvioinnille, onko kyseessä direktiivin 2008/95 3 artiklan 1 kohdan c alakohdassa säädetty rekisteröinnin este tai asetuksen N:o 207/2009 ( 10 ) 7 artiklan 1 kohdan c alakohdassa säädetty samanlainen rekisteröinnin este, on jo kauan sitten määritelty unionin tuomioistuimen ja unionin yleisen tuomioistuimen oikeuskäytännössä ottaen huomioon tämän rekisteröinnin esteen taustalla oleva yleinen etu, jossa on kyse sen estämisestä, että ainoastaan yksi yritys saisi käyttää mainituissa säännöksissä tarkoitettuja merkkejä tai merkintöjä sen vuoksi, että ne on rekisteröity tavaramerkiksi. ( 11 ) Tältä osin on todettu, että merkin kuvailevuutta voidaan arvioida ainoastaan yhtäältä suhteessa kyseisiin tavaroihin tai palveluihin ja toisaalta suhteessa siihen käsitykseen, joka näiden tavaroiden tai palveluiden kuluttajista koostuvalla kohdeyleisöllä siitä on. ( 12 ) Niin ikään on täsmennetty, että edellä mainituissa säännöksissä tarkoitetaan sellaisia merkkejä ja merkintöjä, joita voidaan kohdeyleisön näkökulmasta normaalisti käyttää joko suoraan tai mainitsemalla tavaran tai palvelun oleellinen ominaisuus kuvailtaessa rekisteröintihakemuksen kohteena olevaa tavaraa tai palvelua, ( 13 ) ja että merkin kuuluminen näissä säännöksissä tarkoitetun kiellon soveltamisalaan edellyttää, että merkin ja kyseisten tavaroiden ja palvelujen välillä on olemassa riittävän suora ja konkreettinen yhteys, jotta kohdeyleisö voi heti ja asiaa tarkemmin pohtimatta havaita, että merkillä kuvaillaan kyseisten tavaroiden tai palvelujen luokkaa tai niiden tiettyä ominaisuutta. ( 14 ) Vaikka Euroopan unionin tuomioistuimet ovatkin usein soveltaneet mainittuja kriteereitä tiukasti, ( 15 ) on silti niin, että merkin kuvailevuus voi olla sen rekisteröinnin esteenä ainoastaan, jos voidaan kohtuudella olettaa, että kohdeyleisö tosiasiallisesti tunnistaa sen kuvaukseksi yhdestä rekisteröintihakemuksen kohteena olevien tavaroiden tai palvelujen ”ominaisuu[desta]” eli ”ominaispiirtee[stä], jonka kohdeyleisö voi helposti tunnistaa”. ( 16 )

24.

Missä määrin edellä esitellyt kriteerit täyttyvät myöhemmässä tavaramerkissä olevan ”Bundesverband der deutschen Gesundheitswirtschaft” ‑sanayhdistelmän osalta? Kun otetaan huomioon niiden tavaroiden ja palvelujen kuvaus, joita varten tämä tavaramerkki on rekisteröity, ( 17 ) näyttää siltä, että useimmiten – hyvin laajasti ymmärretyssä fitness-merkityksessä – ( 18 ) ne ovat vain osittain terveydenhoitoalan tavaroita ja palveluita tai erityisesti kyseiselle alalle tarkoitettuja, joten voidaan perustellusti kysyä, onko kyseisen sanayhdistelmän ja näiden tavaroiden ja palvelujen välillä olemassa edellisessä kohdassa viitatussa oikeuskäytännössä edellytetty ”riittävän suora ja konkreettinen” yhteys, jotta kohdeyleisö voi ”heti ja asiaa tarkemmin pohtimatta havaita”, että merkillä kuvaillaan mainittujen tavaroiden ja palvelujen luokkaa tai niiden tiettyä ominaisuutta.

25.

Kuten olen tämän ratkaisuehdotuksen 10 kohdassa tuonut esiin, Bundespatentgericht päätteli, että myöhemmän tavaramerkin osa ”Bundesverband der deutschen Gesundheitswirtschaft” on kuvaileva, sen näkökohdan perusteella, että sanayhdistelmät, joissa tyydytään ilmaisemaan, että kyseiset tavarat ja palvelut toimittaa tietyllä alalla toimiva taho (myöhemmän tavaramerkin kohdalla terveydenhoitoalalla toimivien yritysten liitto), ovat jo luonteensa puolesta kuvailevia. Tämä johtopäätös – joka sitä paitsi näyttää perustuvan pikemminkin yleistykseen kuin konkreettiseen tutkimukseen – on kuitenkin ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen päättelyn rakenteen kannalta ymmärrettävä niin, että se ei koske kaikkia niitä tavaroita ja palveluja, joita varten myöhempi tavaramerkki on rekisteröity, sellaisina kuin ne sisältyvät tämän ratkaisuehdotuksen alaviitteessä 4 olevaan kuvaukseen, vaan ainoastaan niitä tavaroita ja palveluja, joiden osalta tässä kyseessä olevia tavaramerkkejä voi konkreettisesti olla markkinoilla, sellaisina kuin ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin on ne rajannut, eli ”painotuotteita” ja ”mainontaa”, ”seminaarien järjestämistä” ja ”kilpailujen järjestämistä” koskevia palveluja, joita ”tarjotaan terveydenhoitoalan yrityksille, erityisesti optikkoliikkeille ja kuulokojeteknikoille”.

26.

Voidaan näin ollen kysyä, kuuluuko myöhempi tavaramerkki tuomion Strigl ja Securvita (C‑90/11 ja C‑91/11, EU:C:2012:147) taustalla olevissa pääasioissa kyseessä olleiden tavaramerkkien tavoin direktiivin 2008/95 3 artiklan 1 kohdan c alakohdassa säädetyn rekisteröinnin esteen tai mitättömyysperusteen soveltamisalaan, sellaisena kuin unionin tuomioistuin on sitä kyseisessä tuomiossa tulkinnut ja soveltanut. Vaikka kieltävä vastaus tähän kysymykseen ei sinänsä sulkisikaan pois unionin tuomioistuimen tuomiossa Strigl ja Securvita (C‑90/11 ja C‑91/11, EU:C:2012:147) esittämien toteamusten merkityksellisyyttä pääasian ratkaisun kannalta, se puhuisi kuitenkin kyseisen tuomion taustalla olevien pääasioiden ja ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen käsiteltävänä olevan pääasian täydellistä rinnastamista vastaan.

2. Lähtökohta, jonka mukaan tavaramerkistä kohdeyleisölle syntyvän kokonaisvaikutelman arviointi ei voi muuttua sen mukaan, onko kyse ehdottoman rekisteröinnin esteen tai suhteellisen rekisteröinnin esteen olemassaolon toteamisesta

27.

Vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan sekä merkin kuvailevuuden ja erottamiskyvyn arvioinnissa että merkkien välisen sekaannusvaaran olemassaolon arvioinnissa on otettava huomioon samat parametrit eli yhtäältä kyseiset tavarat ja/tai palvelut ja toisaalta kohdeyleisölle syntyvä käsitys. ( 19 ) Lisäksi moniosaisten merkkien arviointi on molemmissa tapauksissa toteutettava ottaen huomioon merkeistä syntyvä kokonaisvaikutelma. ( 20 ) Direktiivin 2008/95 3 artiklan 1 kohdan b ja c alakohdassa tarkoitettujen ehdottomien rekisteröinnin esteiden ja saman direktiivin 4 artiklan 1 kohdan b alakohdassa (sekä asetuksen N:o 207/2009 vastaavissa säännöksissä) tarkoitettujen suhteellisten rekisteröinnin esteiden olemassaolon tutkiminen toteutetaan näin ollen yhteisten näkökohtien perusteella.

28.

On kuitenkin korostettava yhtäältä, että näillä säännöksillä on eri tavoitteet ja niillä on tarkoitus suojata eri etuja. Siltä osin kuin on kyse direktiivin 2008/95 3 artiklan 1 kohdan c alakohdasta [ja asetuksen N:o 207/2009 7 artiklan 1 kohdan c alakohdasta], vakiintuneessa oikeuskäytännössä on täsmennetty, että tämän säännöksen taustalla olevan yleisen edun mukaista on taata, että niiden tavaroiden tai palvelujen, joita varten rekisteröintiä tavaramerkiksi haetaan, yhtä tai useampaa ominaisuutta kuvaavia merkkejä voivat vapaasti käyttää kaikki talouden toimijat, jotka tarjoavat tällaisia tavaroita tai palveluja. ( 21 ) Saman direktiivin 3 artiklan 1 kohdan b alakohdan (ja asetuksen N:o 207/2009 7 artiklan 1 kohdan b alakohdan) taustalla oleva yleinen etu on sitä vastoin sama kuin tavaramerkin keskeinen tehtävä, joka on taata kuluttajalle tai loppukäyttäjälle, että tavaramerkillä varustetulla tavaralla tai palvelulla on tietty alkuperä, jolloin kuluttaja tai loppukäyttäjä voi tavaramerkin perusteella erottaa ilman sekaannusvaaraa tavaran tai palvelun muista tavaroista ja palveluista, joilla on toinen alkuperä. ( 22 ) Direktiivin 2008/95 4 artiklan 1 kohdassa (sekä asetuksen N:o 207/2009 8 artiklan 1 kohdassa) säädetyt rekisteröinnin esteet puolestaan koskevat sellaisia tapauksia, joissa merkiltä puuttuu uutuus, koska tästä aiheutuisi sekaannusvaara aikaisempien tavaramerkkien kanssa. Vaikka nämä rekisteröinnin esteet ovatkin selvässä yhteydessä tavaramerkin alkuperätehtävään, ( 23 ) kyseisten esteiden olennaisena tarkoituksena on suojata haetun merkin kanssa ristiriidassa olevien aikaisempien tavaramerkkien haltijoiden omia etuja, mikä käy ilmi etenkin siitä, että nämä esteet tutkitaan ainoastaan väitteen perusteella, kun taas ehdottomat rekisteröinnin esteet tutkitaan viran puolesta. ( 24 )

29.

Toisaalta, vaikka – kuten ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin aivan oikein huomauttaa – kohdeyleisön käsitys merkistä ei voikaan riippua siitä, mikä rekisteröinnin este huomioon otetaan, näkökulma, josta tätä käsitystä tarkastellaan, vaihtelee kuitenkin sen mukaan, onko kyse merkin kuvailevuuden vai kahden merkin välisen sekaannusvaaran arvioinnista. Kun huomio ensimmäisessä tapauksessa keskittyy niihin henkisiin prosesseihin, joissa voidaan luoda yhteyksiä merkin tai sen eri osien ja kyseisten tavaroiden ja/tai palvelujen välille, toisessa tapauksessa tutkittavana taas ovat pikemminkin merkin mieleen painamisen, tunnistamisen ja mieleen palauttamisen prosessit sekä mielleyhtymämekanismit. ( 25 ) Moniosaisten merkkien osalta tämä tutkimus edellyttää, että arvioidaan merkin eri osien kykyä vetää yleisön huomio puoleensa ja luoda merkistä kokonaisvaikutelma vaikuttaen siten mainittuihin henkisiin prosesseihin ja mekanismeihin.

30.

Nämä kaksi edellä esitettyä näkökulmaa eivät tietenkään ole täysin erillisiä toisistaan. Vakiintuneessa oikeuskäytännössä on esimerkiksi todettu, että yleisö ei yleensä miellä moniosaisen tavaramerkin osana olevaa kuvailevaa osaa tavaramerkin luoman kokonaisvaikutelman erottavaksi ja hallitsevaksi osaksi. ( 26 ) Nämä näkökulmat pysyvät kuitenkin itsenäisinä. Näin ollen edellä mainitsemastani säännöstä huolimatta unionin yleinen tuomioistuin on täsmentänyt, että ”tavaramerkin osatekijän heikko erottamiskyky ( 27 ) ei välttämättä merkitse sitä, että se ei voi olla hallitseva osa, jos se muun muassa merkissä sijaintinsa tai kokonsa vuoksi voi hallita kuluttajan mieltämistapaa ja jäädä tämän muistiin”. ( 28 )

3. Tuomion Strigl ja Securvita ulottuvuus

31.

Tuomion Strigl ja Securvita (C‑90/11 ja C‑91/11, EU:C:2012:147) perusteluista ilmenee, että sellaisen merkin, joka on muodostettu yhdistämällä kirjainyhdistelmä ja sanayhdistelmä, direktiivin 2008/95 3 artiklan 1 kohdan b ja c alakohdan mukaista rekisteröintikyvyttömyyttä ei pidä arvioida objektiivisten ja ennalta määriteltyjen kriteerien pohjalta vaan tapauskohtaisesti sen mukaan, mikä käsitys kohdeyleisöllä on merkin eri osien keskinäisestä riippuvuudesta sekä merkistä kokonaisuudessaan. Tältä osin unionin tuomioistuin esittää kyseisen tuomion 32 ja 34 kohdassa joukon perusteita, jotka pohjautuvat kyseisten merkkien empiiriseen tarkasteluun, sen toteamiseksi, onko näiden merkkien eri osien välillä olemassa yhteys, joka voi vaikuttaa kohdeyleisön käsitykseen niistä sekä siihen henkiseen prosessiin, jolla ne painetaan mieleen. Mainitussa tuomiossa ei siis jätetä sijaa minkäänlaiselle automaattisuudelle vaan viitataan päinvastoin havaitsemisen lainalaisuuksien soveltamiseen. ( 29 )

32.

Mielestäni samansuuntaisena on luettava myös kyseisen tuomion 38 kohtaan sisältyvä toteamus, johon ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin viittaa ja jonka mukaan ”kirjainyhdistelmällä, jossa toistetaan sanayhdistelmän muodostavien sanojen alkukirjaimet, on – – sanayhdistelmään nähden ainoastaan toisarvoinen asema”. Tämä toteamus ei näet suinkaan ilmaise yleistä arviointisääntöä, vaan siinä pelkästään täsmennetään direktiivin 2008/95 3 artiklan 1 kohdan b ja c alakohdassa säädettyjen rekisteröinnin esteiden soveltamisen osalta, että vaikka kirjainyhdistelmä olisikin erikseen tarkasteltuna erottamiskykyinen, se voi olla kuvaileva ollessaan osana moniosaista tavaramerkkiä, jossa se yhdistyy pääasialliseen kuvailevaan ilmaukseen, jonka lyhenteeksi se miellettäisiin, mikä on todettava tapauskohtaisen arvioinnin perusteella.

33.

Lisäksi mainittu toteamus on sen asiayhteys huomioon ottaen ymmärrettävä niin, että sen tarkoituksena on sulkea pois se, että kyseisten kirjainyhdistelmien ja niihin liitettyjen sanayhdistelmien ollessa tuomion Strigl ja Securvita (C‑90/11 ja C‑91/11, EU:C:2012:147) 32–35 kohdassa kuvaillussa keskinäisessä riippuvuussuhteessa mainittujen kirjainyhdistelmien erottamiskyky erikseen tarkasteltuina voisi heijastua kyseisiin merkkeihin kokonaisuudessaan ja tehdä ne sanayhdistelmien kuvailevuudesta huolimatta kokonaisuudessaan erottamiskykyisiksi. Viittausta kyseisten yhdistelmien ”toissijaisuuteen” ei siis tule ymmärtää arviointina niiden kyvystä moniosaisen tavaramerkin osina vetää kohdeyleisön huomiota puoleensa ja käynnistää merkin mieleenpainamis- ja mieleenpalauttamisprosessia.

4. Päätelmä tuomion Strigl ja Securvita merkityksellisyydestä pääasian ratkaisun kannalta

34.

Kun otetaan huomioon tuomion Strigl ja Securvita (C‑90/11 ja C‑91/11, EU:C:2012:147) taustalla olevien asioiden toisenlaiset tosiseikat ja oikeudelliset seikat sekä kyseisen tuomion perustelujen olennaisesti empiirinen luonne ja sille annettava ulottuvuus, ei näytä siltä, että siihen sisältyviä toteamuksia voitaisiin automaattisesti soveltaa pääasiaan. Tässä asiassa kyseessä olevien merkkien vertailu sekä sekaannusvaaran arviointi on näin ollen toteutettava tällä alalla yleisesti sovellettujen kriteerien pohjalta, jotka seuraavassa lyhyesti kerrataan.

C Kriteerit, joiden perusteella pääasiassa kyseessä olevien tavaramerkkien sekaannusvaaraa on arvioitava

35.

Sekaannusvaara on erityisedellytys rekisteröidyn tavaramerkin antamalle suojalle erityisesti sitä vastaan, että kolmannet käyttävät merkkejä, jotka eivät ole samoja kuin se. Vakiintuneessa oikeuskäytännössä tämä edellytys on määritelty vaaraksi siitä, että yleisö saattaa luulla, että kyseiset tavarat tai palvelut ovat peräisin samasta yrityksestä tai mahdollisesti taloudellisesti keskenään sidoksissa olevista yrityksistä. ( 30 )

36.

Direktiivin 2008/95 johdanto-osan 11 perustelukappaleen mukaan tällaisen vaaran olemassaolon arviointi ”[riippuu] lukuisista tekijöistä ja erityisesti siitä, kuinka hyvin tavaramerkki tunnetaan markkinoilla, vakiintuneeseen tai rekisteröityyn merkkiin liittyvistä mielleyhtymistä sekä samankaltaisuuden asteesta tavaramerkin ja merkin sekä niihin yhdistettyjen tavaroiden tai palvelujen välillä”. Sekaannusvaaraa on näin ollen arvioitava kokonaisuutena ja huomioon on otettava kaikki tekijät, jotka ovat merkityksellisiä kyseisessä yksittäistapauksessa. ( 31 )

37.

Sen arvioimiseksi, missä määrin kyseiset tavaramerkit ovat samankaltaisia, on määritettävä niiden ulkoasun, lausuntatavan sekä merkityssisällön samankaltaisuuden aste ja tarvittaessa harkittava, mikä painoarvo näille eri tekijöille on annettava, ottaen huomioon kyseisten tavaroiden tai palvelujen tyyppi ja niiden myyntiin liittyvät olosuhteet. ( 32 )

38.

Kyseisten merkkien ulkoasun, lausuntatavan ja merkityssisällön samankaltaisuudesta on tehtävä kokonaisarviointi, jossa ratkaiseva merkitys on sillä, miten kyseisten tavaroiden tai palvelujen keskivertokuluttaja ymmärtää tavaramerkit. ( 33 ) Tältä osin vakiintuneessa oikeuskäytännössä on täsmennetty, että keskivertokuluttaja yleensä käsittää tavaramerkin kokonaisuutena eikä ryhdy tutkimaan merkin erilaisia yksityiskohtia. ( 34 ) Tämän kokonaisarvioinnin on näin ollen perustuttava kyseisistä tavaramerkeistä syntyvään kokonaisvaikutelmaan, ja huomioon on otettava erityisesti niiden erottavat ja hallitsevat osat. ( 35 ) Vakiintuneessa oikeuskäytännössä on erityisesti katsottu, että kahden tavaramerkin välisen samankaltaisuuden arviointia ei voida rajoittaa siihen, että huomioon otettaisiin ainoastaan yksi moniosaisen tavaramerkin osatekijöistä ja että sitä verrattaisiin toiseen tavaramerkkiin, vaan että vertailu on sitä vastoin syytä suorittaa tarkastelemalla kutakin kyseessä olevaa tavaramerkkiä yhtenä kokonaisuutena. ( 36 )

39.

Vaikka kokonaisvaikutelmaa, joka moniosaisesta tavaramerkistä jää asianomaisen yleisön muistiin, voikin joissain olosuhteissa hallita yksi tai useampi tavaramerkin osatekijöistä, samankaltaisuutta voidaan arvioida yksin hallitsevan osatekijän perusteella ainoastaan silloin, kun kaikki muut tavaramerkin osatekijät jäävät merkityksettömiksi. ( 37 ) Tältä osin vakiintuneessa oikeuskäytännössä on myös täsmennetty ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen mainitsemasta tuomiosta Medion (C‑120/04, EU:C:2005:594) alkaen, että vaikka moniosaisen tavaramerkin osaa ei voitaisikaan pitää hallitsevana, se on otettava huomioon tämän tavaramerkin ja aikaisemman tavaramerkin välistä samankaltaisuutta arvioitaessa, mikäli se erikseen tarkasteltuna muodostaa aikaisemman tavaramerkin ja säilyttää moniosaisessa tavaramerkissä itsenäisen aseman tunnusmerkkinä. Siinä tapauksessa, että yhteinen osa säilyttää itsenäisen aseman tunnusmerkkinä moniosaisessa tavaramerkissä, tästä merkistä syntyvä kokonaisvaikutelma voi näet johtaa siihen, että yleisö saattaa luulla, että kyseiset tavarat tai palvelut ovat peräisin vähintäänkin taloudellisesti keskenään sidoksissa olevista yrityksistä, missä tapauksessa on katsottava, että sekaannusvaara on olemassa. ( 38 ) Unionin tuomioistuin on niin ikään täsmentänyt, että moniosaisen merkin osa ei säilytä tällaista itsenäistä asemaa tunnusmerkkinä, jos tämä osa muodostaa merkin muun osan tai muiden osien kanssa kokonaisuutena tarkasteltaessa kokonaisuuden, jolla on erilainen merkitys näihin osiin nähden niitä erikseen tarkasteltaessa. ( 39 )

40.

Lopuksi muistutan, että periaatteessa sellainenkin osa, jonka erottamiskyky on heikko, voi hallita moniosaisen tavaramerkin kokonaisvaikutelmaa tai sillä voi olla tässä tavaramerkissä itsenäinen asema tunnusmerkkinä tuomiossa Medion (C‑120/04, EU:C:2005:594) tarkoitetussa merkityksessä silloin, kun ”se voi hallita kuluttajan mieltämistapaa ja jäädä tämän muistiin” merkissä sijaintinsa tai kokonsa vuoksi. ( 40 )

41.

Ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen on arvioitava kyseisten tavaramerkkien välistä samankaltaisuutta ja mahdollisen sekaannusvaaran olemassaoloa edellä esitettyjen periaatteiden pohjalta.

42.

Kyseisen tuomioistuimen on aivan erityisesti tarkasteltava myöhemmän tavaramerkin eri osia, niiden suhteellista merkittävyyttä tässä tavaramerkissä sekä niiden keskinäistä vuorovaikutusta määrittääkseen yhteenvedon pohjalta sen kokonaisvaikutelman, joka tästä tavaramerkistä voi jäädä kohdeyleisön mieleen. Pääasian olosuhteissa, joissa myöhempi tavaramerkki on muodostettu merkistä, jossa toistetaan aikaisemman tavaramerkin ainoan sanaosan muodostama kirjainyhdistelmä, ja sanayhdistelmästä, kyseisen tuomioistuimen on arvioinnissaan otettava huomioon muiden tekijöiden ohella kirjainyhdistelmän ja sanayhdistelmän asema toisiinsa nähden merkin sisällä ( 41 ) sekä sanayhdistelmän pituus ( 42 ) ja sen mahdollinen kuvailevuus, ( 43 ) kohdeyleisön mieltämä yhteys kirjainyhdistelmän ja sanayhdistelmän välillä – etenkin mahdollisuus, että ensin mainittu mielletään jälkimmäisen lyhenteeksi –, se, mielletäänkö tällainen yhteys välittömästi vai ei, sekä tämän mieltämisen seuraukset merkin mieleen palauttamisen kannalta, ( 44 ) asianomaisten tavaroiden tyyppi, kohdeyleisön ominaisuudet ja tarkkaavaisuusaste ja se, minkätyyppisestä muistista on kyse (lähimuistista, keskipitkän ajan muistista vai kestomuistista). Ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen asiana on niin ikään tarvittaessa arvioida, merkitseekö se seikka, että myöhemmän tavaramerkin osat muodostavat erillisen loogisen kokonaisuuden niiden yhteyksien vuoksi, jotka kohdeyleisö mieltää kirjainyhdistelmän ja sanayhdistelmän välillä, että tämä yleisö ei voi havaita ja painaa mieleensä tätä kyseisten tavaramerkkien yhteisen osan muodostavaa kirjainyhdistelmää itsenäisenä, ja vaikuttaako se siten osaltaan merkittävästi sen kokonaisvaikutelman syntymiseen, joka myöhemmästä tavaramerkistä jää mainitun yleisön mieleen. Tässä arvioinnissa ja kyseisten tavaramerkkien merkityssisällön samankaltaisuuden arvioinnissa on niin ikään syytä ottaa huomioon se todennäköisyys, että kuluttajat voivat aikaisemman tavaramerkin nähdessään antaa tämän tavaramerkin muodostavalle kirjainyhdistelmälle saman merkityksen, joka sillä on myöhemmässä merkissä. ( 45 )

43.

Kuten edellä olen tuonut esiin, ennakkoratkaisua pyytänyttä tuomioistuinta eivät sitä vastoin mainitussa tutkimuksessa sido ne toteamukset, jotka unionin tuomioistuin on esittänyt asiassa Strigl ja Securvita (C‑90/11 ja C‑91/11, EU:C:2012:147), jonka tosiseikat ja oikeudelliset seikat olivat toisenlaiset.

IV Ratkaisuehdotus

44.

Edellä esitetyn perusteella ehdotan, että unionin tuomioistuin vastaa Bundespatentgerichtin esittämään ennakkoratkaisukysymykseen seuraavasti:

Jäsenvaltioiden tavaramerkkilainsäädännön lähentämisestä 22.10.2008 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2008/95/EY 4 artiklan 1 kohdan b alakohtaa on tulkittava siten, että samanlaisten tai samankaltaisten tavaroiden ja palvelujen kyseessä ollessa kahden merkin välillä voi olla sekaannusvaara yleisön keskuudessa silloin, kun aikaisemman merkin ainoan sanaosan muodostama kirjainyhdistelmä toistetaan myöhemmässä sanamerkissä yhdistettynä kuvailevaan sanayhdistelmään, joka koostuu sanoista, joiden alkukirjaimissa toistetaan mainitun kirjainyhdistelmän kirjaimet, siten, että kohdeyleisö mieltää tämän kirjainyhdistelmän sen sanayhdistelmän lyhenteeksi, johon se on liitetty. Sekaannusvaaraa on arvioitava kokonaisuutena ja huomioon on otettava kaikki tekijät, jotka ovat merkityksellisiä kyseisessä yksittäistapauksessa.

( 1 ) Alkuperäinen kieli: ranska.

( 2 ) Jäsenvaltioiden tavaramerkkilainsäädännön lähentämisestä 22.10.2008 annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi (EUVL L 299, s. 25).

( 3 ) Jäsenvaltioiden tavaramerkkilainsäädännön lähentämisestä 21.12.1988 annettu neuvoston direktiivi (EYVL L 40, s. 1).

( 4 ) Kyseiset tavarat ja palvelut vastaavat seuraavaa kuvausta:

– luokkaan 16 kuuluvat ”painotuotteet”;

– luokkaan 35 kuuluvat ”mainonta; liikkeenjohto; yrityshallinto; toimistotehtävät; liikkeenhoidon konsultointi, ammattimainen; liiketoiminnan järjestämiseen liittyvä konsultointi; liikkeenjohdon konsultointi; näyttelyt kaupallisiin tai mainontatarkoituksiin; suhdetoimintapalvelut”;

– luokkaan 41 kuuluvat ”koulutus; koulutuksen järjestäminen; ajanviete; urheilu- ja kulttuuritoiminnat; näyttelyiden järjestäminen kulttuuri- tai koulutustarkoituksiin; tilojen tarjonta virkistystoimintaa varten; terveysklubien pitäminen; keskusteluiden järjestäminen; konferenssien, kongressien ja symposiumien järjestäminen; urheilutilojen tarjoaminen; vuokraus (urheiluvälineiden); urheilu- ja voimistelunopettajan palvelut; seminaarien, workshopien, esitelmien, keskusteluryhmien ja kurssien järjestäminen; vapaa-ajan viettoon liittyvä neuvonta; koulutus- ja jatkokoulutustilaisuuksien järjestäminen ja toteuttaminen; hoitoasiakkaille tarkoitetut tiedotuspalvelut urheilu- ja kulttuuritapahtumista; hoitoon liittyvä neuvonta” ja

– luokkaan 43 kuuluvat ”asiakkaille tarjottavat majoitus- ja ravitsemuspalvelut; majoituksen varaaminen ja välittäminen asiakkaille, erityisesti hoitoasiakkaille; vanhainkotien palvelut; ajanvietepalvelut lomakylien yhteydessä”.

( 5 ) Kyse on tavaroista ja palveluista, jotka vastaavat seuraavaa kuvausta:

– luokkaan 16 kuuluvat ”paperi, pahvi ja niistä tehdyt tavarat, jotka eivät sisälly muihin luokkiin; painotuotteet; kirjansidonta-aineet; valokuvat; paperitavarat; paperi- ja kotitalousliimat; taiteilijantarvikkeet; siveltimet; kirjoituskoneet ja toimistotarvikkeet (paitsi huonekalut); neuvonta- ja opetusvälineet (paitsi laitteet); muoviset pakkaustarvikkeet (jotka eivät sisälly muihin luokkiin); – –”;

– luokkaan 31 kuuluvat ”mainonta; liikkeenjohto; yrityshallinto; toimistotehtävät” ja

– luokkaan 41 kuuluvat ”koulutus; koulutuksen järjestäminen; ajanviete; urheilu- ja kulttuuritoiminnat; sanomalehtien, aikakauslehtien ja kirjojen julkaiseminen ja toimittaminen; ajanviettoon, kulttuuriin ja urheiluun liittyvien näyttelyjen järjestäminen; elokuvien tuotantopalvelut; elokuvien vuokraus; videokameroiden, äänitallenteiden ja televisio- ja radiovastaanottimien vuokraaminen; kirjekurssit; konferenssien, kongressien ja symposiumien järjestäminen; elektronisten kirjojen ja lehtien julkaiseminen online-periaatteella; radioviihde; seminaarien ja workshopien järjestäminen; käännös ja tulkkaus; opetus ja koulutus; keskusteluiden järjestäminen; käsikirjoituspalvelut; videonauhatuotanto; kilpailujen järjestäminen”.

( 6 ) Ks. 25–28 kohta.

( 7 ) Ks. 32 ja 33 kohta.

( 8 ) Julkisasiamies Jääskisen ratkaisuehdotus Strigl ja Securvita (C‑90/11 ja C‑91/11, EU:C:2012:147).

( 9 ) Ks. 37 ja 38 kohta.

( 10 ) Yhteisön tavaramerkistä 26.2.2009 annettu neuvoston asetus (EUVL L 78, s. 1).

( 11 ) Ks. tuomio Eurohypo v. SMHV (C‑304/06 P, EU:C:2008:261, 55 ja 56 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

( 12 ) Ks. tuomio Matratzen Concord (C‑421/04, EU:C:2006:164, 24 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen) ja tuomio Eurocool Logistik v. SMHV (EUROCOOL) (T‑34/00, EU:T:2002:41, 38 kohta).

( 13 ) Ks. mm. tuomio Procter & Gamble v. SMHV (C‑383/99 P, EU:C:2001:461, 39 kohta).

( 14 ) Ks. mm. tuomio Metso Paper Automation v. SMHV (PAPERLAB) (T‑19/04, EU:T:2005:247, 25 kohta).

( 15 ) Tietyissä tapauksissa riittäväksi on katsottu hyvin etäinenkin yhteys, ks. mm. tuomio Ellos v. SMHV (ELLOS) (T‑219/00, EU:T:2002:44).

( 16 ) Ks. tuomio Windsurfing Chiemsee (C‑108/97 ja C‑109/97, EU:C:1999:230, 31 kohta); tuomio Koninklijke KPN Nederland (C‑363/99, EU:C:2004:86, 56 kohta) ja tuomio Agencja Wydawnicza Technopol v. SMHV (C‑51/10 P, EU:C:2011:139, 50 kohta).

( 17 ) Tämä kuvaus toistetaan tämän ratkaisuehdotuksen alaviitteessä 4.

( 18 ) Kyseessä ovat ”hoitoasiakkaille tarkoitetut tiedotuspalvelut urheilu- ja kulttuuritapahtumista”, ”hoitoa koskeva neuvonta” ja ”majoituksen varaaminen ja välittäminen asiakkaille, erityisesti hoitoasiakkaille” ja ”vanhainkotien palvelut” tai tietyt luokkaan 41 kuuluvat urheilu- tai kuntoutuspalvelut (”urheilu- ja kulttuuritoiminnat”, ”terveysklubien pitäminen”, ”liikuntapaikkojen ylläpitäminen”, ”urheiluvälineiden vuokraaminen” ja ”urheilu- ja voimistelunopettajien palvelut”).

( 19 ) Merkin kuvailevuuden ja erottamiskyvyn arvioinnin osalta ks. tämän ratkaisuehdotuksen 23 kohta. Sekaannusvaaran arvioinnin osalta unionin tuomioistuin ja unionin yleinen tuomioistuin ovat toistuvasti korostaneet, että ”sillä, miten kyseessä olevien tavaroiden tai palvelujen keskivertokuluttaja ymmärtää tavaramerkit, on ratkaiseva asema sekaannusvaaran kokonaisarvioinnissa”. Ks. mm. tuomio SABEL (C‑251/95, EU:C:1997:528, 23 kohta).

( 20 ) Ks. mm. tuomio Strigl ja Securvita (C‑90/11 ja C‑91/11, EU:C:2012:147, 34 kohta). Ks. jäljempänä 35 kohta ja sitä seuraavat kohdat.

( 21 ) Ks. tuomio Windsurfing Chiemsee (C‑108/97 ja C‑109/97, EU:C:1999:230, 25 kohta); tuomio SMHV v. Wrigley (C‑191/01 P, EU:C:2003:579, 31 kohta); tuomio Agencja Wydawnicza Technopol v. SMHV (C‑51/10 P, EU:C:2011:139, 37 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen); tuomio Strigl ja Securvita (C‑90/11 ja C‑91/11, EU:C:2012:147, 31 kohta) ja tuomio Streamserve v. SMHV (STREAMSERVE) (T‑106/00, EU:T:2002:43, 36 kohta).

( 22 ) Ks. mm. tuomio Eurohypo v. SMHV (C‑304/06 P, EU:C:2008:261, 56 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

( 23 ) Ks. mm. tuomio Canon (C‑39/97, EU:C:1998:442, 27 kohta).

( 24 ) Tuomio adidas ja adidas Benelux (C‑102/07, EU:C:2008:217) ilmentää hyvin tätä näkökulmaeroa erityisesti direktiivin 2008/95 3 artiklan 1 kohdan c alakohdassa säädetyn ehdottoman rekisteröinnin esteen ja saman direktiivin 4 artiklan 1 kohdan b alakohdassa säädetyn suhteellisen rekisteröinnin esteen välillä. Muistutettuaan, että sekaannusvaaran arviointi riippuu lukuisista tekijöistä, yhteisöjen tuomioistuin täsmentää kyseisen tuomion 30 kohdassa, että ”se seikka, että on olemassa merkin vapaana pitämisen tarve taloudellisten toimijoiden kannalta, ei kuulu näihin merkityksellisiin tekijöihin”. Yhteisöjen tuomioistuin jatkaa, että ”kuten direktiivin 5 artiklan 1 kohdan b alakohdasta ja edellä mainitusta oikeuskäytännöstä ilmenee, vastauksen siihen kysymykseen, onko sekaannusvaara olemassa, on nimittäin perustuttava yleisön käsitykseen yhtäältä haltijan tavaramerkeillä varustetuista tavaroista ja toisaalta kolmansien käyttämällä merkillä varustetuista tavaroista”.

( 25 ) Tämä edellyttää, että otetaan huomioon etenkin yleisön tarkkaavaisuusaste, tavaroiden tyyppi, mahdollisuus tavaramerkkien suoraan keskinäiseen vertailuun ja siis niiden markkinoille saattamisen tavat, ks. mm. tuomio Lloyd Schuhfabrik Meyer (C‑342/97, EU:C:1999:323, 26 ja 27 kohta).

( 26 ) Ks. mm. tuomio Alejandro v. SMHV – Anheuser-Busch (BUDMEN) (T‑129/01, EU:T:2003:184, 53 kohta) ja tuomio New Look v. SMHV – Naulover (NLSPORT, NLJEANS, NLACTIVE ja NLCollection) (T‑117/03–T‑119/03 ja T‑171/03, EU:T:2004:293, 34 kohta).

( 27 ) Tässä tapauksessa oli kyseessä kuvio-osa, joka muodostui lehmännahkaa esittävästä piirroksesta ja joka välillisesti kuvasi asianomaisia tavaroita (maitotuotteita).

( 28 ) Ks. tuomio AVEX v. SMHV – Ahlers (a) (T‑115/02, EU:T:2004:234, 20 kohta) ja tuomio Inex v. SMHV – Wiseman (Lehmännahkan esitys) (T‑153/03, EU:T:2006:157, 32 kohta).

( 29 ) Ks. vastaavasti Sandri, S., ”Serie di lettere e serie di parole”, Giurisprudenza comunitaria del marchio e del design, Commento tematico II, 2012, s. 39–45.

( 30 ) Ks. mm. tuomio Lloyd Schuhfabrik Meyer (C‑342/97, EU:C:1999:323, 17 kohta); tuomio Medion (C‑120/04, EU:C:2005:594, 24 ja 26 kohta) ja tuomio adidas ja adidas Benelux (C-102/07, EU:C:2008:217, 28 kohta).

( 31 ) Ks. tuomio SABEL (C‑251/95, EU:C:1997:528, 22 kohta); tuomio Marca Mode (C‑425/98, EU:C:2000:339, 40 kohta); tuomio Medion (C-120/04, EU:C:2005:594, 27 kohta); tuomio adidas ja adidas Benelux (C‑102/07, EU:C:2008:217, 29 kohta); tuomio SMHV v. Shaker (C‑334/05 P, EU:C:2007:333, 34 kohta) ja tuomio Nestlé v. SMHV (C‑193/06 P, EU:C:2007:539, 33 kohta).

( 32 ) Tuomio SMHV v. Shaker (C‑334/05 P, EU:C:2007:333, 36 kohta) ja tuomio Ferrero v. SMHV (C‑552/09 P, EU:C:2011:177, 85 kohta).

( 33 ) Ks. mm. tuomio SABEL (C‑251/95, EU:C:1997:528, 23 kohta).

( 34 ) Ks. mm. tuomio SABEL (C‑251/95, EU:C:1997:528, 23 kohta); tuomio SMHV v. Shaker (C‑334/05 P, EU:C:2007:333, 35 kohta) ja tuomio Nestlé v. SMHV (C‑193/06 P, EU:C:2007:539, 34 kohta).

( 35 ) Ks. mm. tuomio SABEL (C‑251/95, EU:C:1997:528, 23 kohta); tuomio Lloyd Schuhfabrik Meyer (C‑342/97, EU:C:1999:323, 25 kohta); tuomio SMHV v. Shaker (C‑334/05 P, EU:C:2007:333, 35 kohta) ja tuomio Aceites del Sur-Coosur v. Koipe (C‑498/07 P, EU:C:2009:503, 60 kohta).

( 36 ) Ks. mm. tuomio SMHV v. Shaker (C‑334/05 P, EU:C:2007:333, 41 kohta) ja tuomio Aceites del Sur-Coosur v. Koipe (C‑498/07 P, EU:C:2009:503, 61 kohta).

( 37 ) Tuomio SMHV v. Shaker (C‑334/05 P, EU:C:2007:333, 41 ja 42 kohta) ja tuomio Nestlé v. SMHV (C‑193/06 P, EU:C:2007:539, 42 ja 43 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).

( 38 ) Tämän muotoilun osalta ks. määräys ecoblue v. SMHV ja Banco Bilbao Vizcaya Argentaria (C‑23/09 P, EU:C:2010:35, 45 kohta). Ks. myös tuomio Medion (C‑120/04, EU:C:2005:594, 30 ja 36 kohta); määräys Perfetti Van Melle v. SMHV (C‑353/09 P, EU:C:2011:73, 36 kohta); ratkaisuehdotukseni asiassa Bimbo v. SMHV (C‑591/12 P, EU:C:2014:34, 24 kohta) ja tuomio Bimbo v. SMHV (C‑591/12 P, EU:C:2014:305, 24 kohta)

( 39 ) Ks. vastaavasti määräys ecoblue v. SMHV ja Banco Bilbao Vizcaya Argentaria (C‑23/09 P, EU:C:2010:35, 47 kohta); tuomio Becker v. Harman International Industries (C‑51/09 P, EU:C:2010:368, 37 ja 38 kohta) ja määräys Perfetti Van Melle v. SMHV (C‑353/09 P, EU:C:2011:73, 36 ja 37 kohta).

( 40 ) Ks. vastaavasti tuomio AVEX v. SMHV – Ahlers (a) (T‑115/02, EU:T:2004:234, 20 kohta) ja tuomio Inex v. SMHV – Wiseman (Lehmännahkan esitys) (T‑153/03, EU:T:2006:157, 32 kohta).

( 41 ) Huolimatta siitä, mitä unionin tuomioistuin totesi tuomion Strigl ja Securvita (C-90/11 ja C-91/11, EU:C:2012:147) 33 kohdassa, se seikka, edeltääkö vai seuraako kirjainyhdistelmä sanayhdistelmää, ei vaikuta minusta lähtökohtaisesti merkityksettömältä, vaan se voi päinvastoin vaikuttaa siihen, miten yleisö mieltää merkin ja painaa sen mieleensä. Ks. tältä osin myös tuomio AMS v. SMHV – American Medical Systems (AMS Advanced Medical Services) (T-425/03, EU:T:2007:311, mm. 79 kohta).

( 42 ) Ks. mm. tuomio Klein Trademark Trust v. SMHV – Zafra Marroquineros (CK CREACIONES KENNYA) (T‑185/07, EU:T:2009:147, 42 kohta).

( 43 ) Ks. tuomio AMS v. SMHV – American Medical Systems (AMS Advanced Medical Services) (T‑425/03, EU:T:2007:311, 81 kohta).

( 44 ) Tavaramerkin lausuntatavan osalta ks. tuomio AMS v. SMHV – American Medical Systems (AMS Advanced Medical Services) (T‑425/03, EU:T:2007:311, 84 kohta). Ks. myös tuomio Klein Trademark Trust v. SMHV – Zafra Marroquineros (CK CREACIONES KENNYA) (T‑185/07, EU:T:2009:147, 44 ja 45 kohta).

( 45 ) Ks. tuomio AMS v. SMHV – American Medical Systems (AMS Advanced Medical Services) (T‑425/03, EU:T:2007:311, 86 kohta).

Full & Egal Universal Law Academy