JULKISASIAMIEHEN RATKAISUEHDOTUS
JULIANE KOKOTT
11 päivänä joulukuuta 2014 ( 1 )
Asia C‑43/14
ŠKO–ENERGO s.r.o.
vastaan
Odvolací finanční ředitelství
(Ennakkoratkaisupyyntö – Nejvyšší správní soud (Tšekki))
”Ilmastonsuojelu — Kasvihuonekaasujen päästöoikeuksien kaupan järjestelmä unionissa — Päästöoikeuksien jakomenetelmä — Päästöoikeuksien maksuton jakaminen — Lahjaveron soveltaminen maksuttomaan jakamiseen — Sähköenergian tuottaminen”
I Johdanto
1.
Nejvyšší správní soud eli Tšekin tasavallan ylin hallintotuomioistuin on saattanut unionin tuomioistuimen käsiteltäväksi kysymyksen, joka koskee päästöoikeuksien maksutonta jakamista direktiivin 2003/87 ( 2 ) mukaisesti. Samoin kuin Espanjaa koskevassa asiassa Iberdola, ( 3 ) kyse on sähkön tuottamisesta; nyt ei kuitenkaan ole kyse maksusta, jolla on nimenomaisesti tarkoitus poistaa maksuttomasta jakamisesta saadut satunnaiset voitot, vaan lahjaveron perimisestä tällaisesta maksuttomasta jakamisesta.
2.
Sen vuoksi on selvitettävä, onko tällainen lahjavero yhteensopiva maksuttoman jakamisen periaatteen kanssa. Siinä tapauksessa, ettei lahjavero ole yhteensopiva tämän periaatteen kanssa, on myös otettava kantaa siihen, onko silti sallittua ainakin se, että maksulla kerätään määrä, joka on vähemmän kuin 10 prosenttia jäsenvaltion jakamien kaikkien päästöoikeuksien arvosta, kun otetaan huomioon, ettei jäsenvaltioiden tarvitse jakaa ilmaiseksi enempää kuin 90 prosenttia päästöoikeuksista. Komission osallistumisella kansallisen jakosuunnitelman vahvistamiseen on tässä yhteydessä keskeinen merkitys.
II Asiaa koskevat oikeussäännöt
A Unionin oikeus
3.
Ylin hallintotuomioistuin viittaa tosin direktiiviin 2009/29, ( 4 ) jolla direktiiviä 2003/87 on muutettu, mutta ensiksi mainitun direktiivin 3 artiklan mukaan viimeksi mainittu direktiivi oli voimassa aikaisemman sanamuotonsa mukaisena vielä 31.12.2012 asti. Pääasian oikeusriidan kohteena olevaa vuosiksi 2011 ja 2012 jaettujen päästöoikeuksien verottamista on sen vuoksi vielä arvioitava aikaisemman sanamuodon mukaisesti.
4.
Direktiivin 2003/87 tavoitteista ja kohteesta säädetään 1 artiklassa seuraavasti:
”Tällä direktiivillä perustetaan kasvihuonekaasujen päästöoikeuksien kaupan järjestelmä yhteisössä (jäljempänä 'yhteisön järjestelmä') kasvihuonekaasupäästöjen vähentämiseksi sekä kustannustehokkaasti että taloudellisesti.”
5.
Päästöoikeudet määritellään direktiivin 2003/87 3 artiklan a alakohdassa seuraavasti:
”Tässä direktiivissä tarkoitetaan:
a)
'päästöoikeudella' – – oikeutta päästää ympäristöön yhtä hiilidioksiditonnia vastaava määrä tiettynä ajanjaksona – –”
6.
Direktiivin 2003/87 9 artiklan 1 kohdan mukaan jäsenvaltiot laativat päästöoikeuksien jakosuunnitelmat:
”Kunkin jäsenvaltion on jokaista 11 artiklan 1 ja 2 kohdassa tarkoitettua kautta varten laadittava kansallinen suunnitelma, jossa esitetään päästöoikeuksien kokonaismäärä, jonka jäsenvaltio aikoo kyseiseksi kaudeksi myöntää, sekä se, miten sen on tarkoitus nämä oikeudet jakaa. Suunnitelman laatimisessa on käytettävä objektiivisia ja avoimia perusteita, mukaan lukien liitteessä III luetellut perusteet, ja siinä on otettava asianmukaisesti huomioon yleisön huomautukset.”
7.
Direktiivin 2003/87 9 artiklan 3 kohdassa säädetään jäsenvaltioiden jakosuunnitelmiin liittyvästä komission toimivallasta seuraavasti:
”Jäsenvaltion tehtyä 1 kohdan mukaisen ilmoituksen kansallisesta jakosuunnitelmasta komissio voi kolmen kuukauden kuluessa hylätä suunnitelman tai sen osan sillä perusteella, että se ei ole liitteessä III lueteltujen perusteiden tai 10 artiklan mukainen. Jäsenvaltio voi tehdä 11 artiklan 1 tai 2 kohdan mukaisen päätöksen vain, jos komissio hyväksyy ehdotetut muutokset. – –”
8.
Päästöoikeuksista perittävistä maksuista säädetään direktiivin 2003/87 10 artiklassa seuraavasti:
”Jäsenvaltioiden on jaettava vähintään 95 prosenttia päästöoikeuksista maksutta 1 päivänä tammikuuta 2005 alkavaksi kolmivuotiskaudeksi. Jäsenvaltioiden on jaettava vähintään 90 prosenttia päästöoikeuksista maksutta 1 päivänä tammikuuta 2008 alkavaksi viisivuotiskaudeksi.”
9.
Päästöoikeuksien varsinaiseen jakamiseen sovellettiin asiassa merkityksellisenä ajanjaksona direktiivin 2003/87 11 artiklan 2 kohtaa, joka kuului seuraavasti:
”Kunkin jäsenvaltion on päätettävä 1 päivänä tammikuuta 2008 alkavaa viisivuotiskautta – – varten myönnettävien päästöoikeuksien kokonaismäärästä ja aloitettava menettely päästöoikeuksien jakamiseksi kunkin laitoksen toiminnanharjoittajalle. Päätös on tehtävä vähintään 12 kuukautta ennen kunkin kauden alkamista ja sen on perustuttava 9 artiklan nojalla laadittuun kyseisen jäsenvaltion kansalliseen jakosuunnitelmaan ja oltava 10 artiklan mukainen, ottaen asianmukaisesti huomioon yleisön huomautukset.”
10.
Direktiivin 2003/87 21 artiklan 1 kohdassa säädetään jäsenvaltioiden velvollisuudesta kertomuksen toimittamiseen seuraavasti:
”Jäsenvaltiot toimittavat komissiolle vuosittain kertomuksen tämän direktiivin soveltamisesta. Kertomuksessa on kiinnitettävä erityistä huomiota päästöoikeuksien jakojärjestelyihin – – ja tämän direktiivin noudattamiseen liittyviin kysymyksiin ja tarvittaessa päästöoikeuksien verotuskohteluun. – –”
B Tšekin oikeus
11.
Direktiivi 2003/87 saatettiin osaksi Tšekin oikeusjärjestystä kasvihuonekaasujen päästöoikeuksien kaupan ehdoista ja eräiden lakien muuttamisesta annetulla lailla nro 695/2004. Kyseisessä laissa säädettiin muun muassa kasvihuonekaasujen päästöjä koskevista luvista ja päästöoikeuksien jakojärjestelmästä.
12.
Lahjaverolakia muutettiin lailla nro 402/2010, joka tuli voimaan 1.1.2011. Lahjaverolain 6 §:n 8 momentin mukaan päästöoikeuksien vastikkeeton saanto on lahjaveron alainen:
”Lahjaveroa kannetaan kasvihuonekaasujen päästöoikeuksien vastikkeettomasta saannosta vuosina 2011 ja 2012 sähköntuontantoa varten laitoksessa, joka on 1.1.2005 tai sen jälkeen tuottanut sähköä myytäväksi kolmansille osapuolille ja jossa sähköntuottaja ei harjoita mitään muuta kasvihuonekaasujen päästöoikeuksien kauppaan liittyvää toimintaa kuin polttoaineiden polttamista (jäljempänä vastikkeettomasti saatu päästöoikeus).”
13.
Lahjaverolain 7a §:ssä säädetään vastikkeettomasti saatujen päästöoikeuksien veron perusteesta seuraavasti:
”(1) Vastikkeettomasti saaduista päästöoikeuksista kannettavan lahjaveron perusteena on kasvihuonekaasujen päästöoikeuden keskimääräinen markkina-arvo asianomaisen kalenterivuoden helmikuun 28 päivänä kerrottuna asianomaisen kalenterivuoden aikana sähköntuotantoa varten vastikkeettomasti saatujen päästöoikeuksien lukumäärällä.
(2) Ympäristöministeriö vahvistaa kasvihuonekaasujen päästöoikeuden keskimääräisen markkina-arvon asianomaisen kalenterivuoden helmikuun 28 päivänä menetelmällä, jolla siitä voidaan saada tieto etäyhteyden avulla.”
14.
Vastikkeetta saaduista päästöoikeuksista kannettavan lahjaveron verokannasta säädetään lahjaverolain 14a §:ssä seuraavasti:
”Vastikkeetta saaduista päästöoikeuksista kannettavan lahjaveron verokanta on 32 prosenttia.”
15.
Lahjaverolain 20 §:ssä vapautetaan lahjaverosta muun muassa päästöoikeuksien vastikkeeton saanto sähkön ja lämmön yhteistuotantoa varten.
16.
Ylin hallintotuomioistuin ilmoittaa, että mainittu lahjaverolain muutos hyväksyttiin lain perustelujen mukaan uusiutuvista lähteistä saatavan sähköntuotannon tukemisesta aiheutuvien menojen kattamiseksi. Tuen käyttöönotto johti siihen, että tuettujen lähteiden määrä kasvoi huomattavasti ja samaan aikaan niiden rakentamisen investointikustannukset pienenivät merkittävästi, mikä näkyi erityisesti aurinkovoimaloiden osalta. Tästä syystä oli välttämätöntä käyttää runsaasti varoja aurinkovoimaloiden tukemiseen. Päästöoikeuksien maksuttomasta jakamisesta kannetun lahjaveron tuotto oli yksi tämän tuen kattamiseen käytetyistä lähteistä.
III Pääasian oikeudenkäynti ja ennakkoratkaisupyyntö
17.
Tšekin tasavalta jakoi ŠKO-ENERGO, s.r.o:lle (jäljempänä SKO) sähkön tuotantoa varten vuosina 2011 ja 2012 maksuttomia päästöoikeuksia mutta kantoi niistä lahjaveroa 20473152 Tšekin korunaa (CZK) (nykyisin noin 740000 euroa).
18.
SKO on riitauttanut tämän verotuksen. Käsiteltävässä asiassa ylin hallintotuomioistuin on esittänyt unionin tuomioistuimelle seuraavan ennakkoratkaisukysymyksen:
”Onko direktiivin 2003/87 10 artiklaa tulkittava siten, että se estää soveltamasta kansallisen oikeuden säännöksiä, joiden nojalla päästöoikeuksien maksuttomasta jakamisesta on kannettava lahjavero asianomaiselta ajanjaksolta?”
19.
SKO, oikaisuvaatimuksia käsittelevä veroviranomainen, Tšekin tasavalta ja Euroopan komissio ovat toimittaneet kirjalliset huomautuksensa. Näistä muut kuin veroviranomainen ovat myös osallistuneet istuntoon 19.11.2014.
IV Oikeudellinen arviointi
20.
Ylin hallintotuomioistuin toivoo saavansa tietää, onko lahjaveron kantaminen vuosina 2011 ja 2012 maksuttomasti jaetuista päästöoikeuksista yhteensopivaa direktiivin 2003/87 10 artiklan kanssa. Tähän on lisättävä, että Tšekin tasavalta verottaa vain osaa jaetuista päästöoikeuksista, nimittäin päästöoikeuksia, jotka on jaettu sähköenergian tuottamiseen polttamalla polttoaineita muutoin kuin sähkön ja lämmön yhteistuotannossa.
21.
Direktiivin 2003/87 10 artiklassa, sellaisena kuin sitä on sovellettava tässä tapauksessa, säädettiin, että kyseessä olevana ajanjaksona päästöoikeuksista vähintään 90 prosenttia oli jaettava maksuttomasti.
22.
Seuraavaksi on arvioitava, onko lahjaveron kantaminen yhteensopivaa maksuttoman jakamisen periaatteen kanssa (ks. jäljempänä A jakso). Siinä yhteydessä on otettava kantaa Tšekin tasavallan väitteeseen, jonka mukaan verotus oli laajuudeltaan pienempi kuin 10 prosenttia jaettujen päästöoikeuksien arvosta ja ettei se siten ole vastoin velvoitetta jakaa päästöoikeuksista 90 prosenttia maksuttomasti (ks. jäljempänä B jakso).
A Maksuttomuus
23.
Unionin tuomioistuin on jo vahvistanut, että direktiivin 2003/87 10 artiklassa säädetty maksuttomuuden käsite on esteenä paitsi sille, että päästöoikeuksien jakamiselle vahvistetaan suoraan hinta, myös sille, että jälkikäteen kannetaan maksu kyseisten oikeuksien jakamisen perusteella. ( 5 )
24.
Tšekin tasavalta tosin edustaa näkemystä, jonka mukaan tämän veron tarkoituksena on – samoin kuin tuomiossa Iberdola ja Gas Natural – poistaa maksuttomasta jakamisesta sähköntuotantoa varten saatavat satunnaiset voitot. Tšekin tasavallan mukaan unionin tuomioistuin on kyseisessä tuomiossa hyväksynyt tällaisen voittojen poistamisen.
25.
Tätä vastaan on kuitenkin huomautettava, että kyseisessä tuomiossa Espanjan säännöstöllä pyrittiin todistettavasti poistamaan maksuttomasti jaettujen päästöoikeuksien käyttämisestä saadut satunnaiset voitot. ( 6 ) Sen vuoksi se sitä paitsi rasittaa myös sellaisia yrityksiä kuin vesivoimalat ja ydinvoimalat, jotka eivät tosin tarvitse päästöoikeuksia mutta saavat kuitenkin satunnaisia voittoja, koska muut yritykset sisällyttävät päästöoikeuksien arvon omiin hintoihinsa. ( 7 )
26.
Lahjavero maksuttomasti jaetuista päästöoikeuksista ei sen sijaan kohdistu nimenomaan päästöoikeuksien käyttöön vaan pelkästään siihen, että ne jaetaan maksuttomasti. Näin ollen kyseessä on jälkikäteen perittävä maksu päästöoikeuden jakamisesta. Se on sen vuoksi vastoin maksuttoman jakamisen periaatetta.
27.
Toisin kuin oikaisuvaatimuksia käsittelevä veroviranomainen väittää, tätä johtopäätöstä ei muuta se seikka, ettei lahjaverotusta ole yhdenmukaistettu unionin oikeuden nykyisessä vaiheessa vaan se kuuluu sen vuoksi jäsenvaltioiden toimivaltaan. Jäsenvaltioiden on nimittäin toimivaltaansa käyttäessään noudatettava unionin oikeutta, ( 8 ) sillä niiden on SEU 4 artiklan 3 kohdan mukaan pidätyttävä kaikista toimenpiteistä, jotka ovat omiaan vaarantamaan unionin tavoitteiden saavuttamista.
28.
Lahjaveroa ei voida oikeuttaa myöskään SEUT 193 artiklan nojalla. Kyseisen artiklan mukaan ympäristöä koskevat unionin oikeuden säännökset eivät estä jäsenvaltioita pitämästä voimassa tai toteuttamasta tiukempia suojatoimenpiteitä. Tällaisella toimenpiteellä on oltava samanlainen ympäristönsuojeluun liittyvä päämäärä kuin asianomaisella direktiivillä, ( 9 ) tai sen on oltava asianomaisen direktiivin mukainen. ( 10 ) Lahjavero on kuitenkin vastoin direktiivin 2003/87 10 artiklassa säädettyä maksutonta jakamista.
29.
Käsiteltävässä asiassa voidaan sivuuttaa myös kysymys siitä, miltä osin päästöoikeuksiin voidaan kohdistaa yleisiä veroja, sillä Tšekin lahjavero päästöoikeuksien jakamisesta ei ole luonteeltaan yleinen vaan sen tarkoituksena on erityisesti verottaa päästöoikeuksien jakamisesta sähköntuotantoon, jossa poltetaan polttoaineita muutoin kuin sähkön ja lämmön yhteistuotannossa. Tämä vero ei nimittäin koskenut muita toimintoja kuten esimerkiksi teräksen valmistamista varten jaettuja päästöoikeuksia.
30.
Näin ollen on edelleen katsottava, että lahjaveron kantaminen päästöoikeuksien jakamisesta on vastoin direktiivin 2003/87 10 artiklassa säädettyä päästöoikeuksien maksutonta jakamista.
B Sallittu maksullinen jakaminen
31.
Tšekin tasavalta huomauttaa kuitenkin siitä, että direktiivin 2003/87 10 artiklan mukaan sillä on oikeus jakaa 10 prosenttia päästöoikeuksista maksullisesti. Vero on näin ollen sallittu, koska kannetun veron määrä on vain 6,23 prosenttia sen kaikkiaan jakamien päästöoikeuksien arvosta.
32.
Vaikka tätä väitettä ei käsitellä ennakkoratkaisupyynnössä, unionin tuomioistuimen tulisi ottaa siihen kantaa voidakseen antaa ylimmälle hallintotuomioistuimelle hyödyllisen vastauksen. ( 11 )
33.
Ensi näkemältä tämä tuo esiin vaikeita kysymyksiä.
34.
Tšekin tasavaltahan ei ole tyytynyt rajaamaan verotusta niin, että se kohdistuisi 10 prosenttiin jaettujen päästöoikeuksien lukumäärästä. Sen antamien tietojen mukaan verotus kohdistui lähes 20 prosenttiin jaetuista päästöoikeuksista. Ei ole itsestään selvää, että verotuksen tällainen laajentaminen olisi yhteensopivaa direktiivin 2003/87 10 artiklan kanssa pelkästään sillä perusteella, että veron tuotto jää alle 10 prosenttiin kokonaisarvosta. SKO ja komissio ovat päinvastoin aiheellisesti huomauttaneet, että direktiivin kannalta merkityksellinen asia ei ole päästöoikeuksien arvo vaan niiden lukumäärä. Tämä lukumäärä nimittäin vastaa kasvihuonekaasupäästöjen määrää.
35.
Olisi myös tarpeen selvittää, onko tämä verorasitus laillisesti voitu kohdistaa vain yhteen tiettyyn toimialaan eli sähköntuotantoon, jossa poltetaan polttoaineita muutoin kuin sähkön ja lämmön yhteistuotannossa. ( 12 )
36.
Nämä kysymykset voidaan kuitenkin jättää avoimiksi. Tšekin tasavalta oli nimittäin komission hyväksymässä kansallisessa jakosuunnitelmassaan vahvistanut, että lähtökohtaisesti kaikki päästöoikeudet jaetaan maksuttomasti. Huutokauppa oli määrä järjestää ainoastaan jakamatta jätettyyn reserviin sisältyvien päästöoikeuksien myymiseksi alalle tuleville uusille toimijoille. ( 13 )
37.
Jakosuunnitelmien jälkikäteiset muutokset ovat tosin mahdollisia, mutta direktiivin 2003/87 9 artiklan 3 kohdan toisen virkkeen mukaan niiden soveltaminen edellyttää komission suostumusta. ( 14 ) Tšekin hallitus myönsi kuitenkin istunnossa, ettei lahjaveron kantamista maksuttomasti jaetuista päästöoikeuksista sisällytetty jakosuunnitelmaan edes jälkikäteen.
38.
Tšekin hallitus katsoo tosin, etteivät verotuskysymykset kaipaa niiden sääntelyä jakosuunnitelmassa. Tässä yhteydessä se perustelee kantaansa direktiivin 2003/87 21 artiklan 1 kohdassa säädetyillä velvollisuuksilla toimittaa kertomuksia, joissa on käsiteltävä erityisesti päästöoikeuksien verotuskohteluun liittyviä kysymyksiä.
39.
Tätä vastaan on kuitenkin huomautettava, että yleisten vero-oikeudellisten toimenpiteiden ja erityisesti päästöoikeuksien käyttöön kohdistuvan verotuksen vaikutusten käsitteleminen kertomuksessa saattaa riittää. Jos verot sen sijaan kohdistuvat erityisesti tiettyjen päästöoikeuksien jakamiseen maksuttomasti, ne liittyvät jakomenetelmään, joka on direktiivin 2003/87 9 artiklan 1 kohdan mukaan vahvistettava jakosuunnitelmassa.
40.
Sen lisäksi komissio tutkii direktiivin 2003/87 9 artiklan 3 kohdan mukaisesti, onko jäsenvaltion jakosuunnitelma 10 artiklan mukainen. ( 15 ) Jotta tämän tutkiminen olisi mahdollista, kaikki maksuttomasti jakamisen periaatteen kanssa ristiriidassa olevat toimenpiteet on joko otettava jakosuunnitelman osaksi alusta alkaen tai sisällytettävä siihen myöhemmin tehdyillä muutoksilla.
41.
Jos asiasta olisi keskusteltu komissiossa ja jos yleisöllä olisi ollut direktiivin 2003/87 9 artiklan 1 kohdassa ja 11 artiklan 2 kohdassa säädetty osallistumismahdollisuus, päästöoikeuksien jakamisen verotukseen liittyviä kysymyksiä olisi voitu käsitellä muiltakin osin.
42.
Olisi voinut olla jopa mahdollista onnistua löytämään sellainen sääntelyjärjestelmä, joka olisi ollut tuomiossa Iberdola ( 16 ) käsitellyn Espanjan järjestelmän tavoin yhteensopiva unionin oikeuden kanssa. Tämän täydennykseksi on viitattava siihen, ettei kysymys Espanjan toimenpiteiden sisällyttämisestä jakosuunnitelmaan tullut esiin, koska nyt käsiteltävästä Tšekin säännöstöstä poiketen niissä ei nimenomaan puututtu päästöoikeuksien jakamiseen vaan toimenpiteet koskivat vain päästöoikeuksien käyttöä. ( 17 )
43.
Sen vuoksi on todettava, että lahjaveron kantaminen päästöoikeuksien jakamista on direktiivin 2003/87 9 artiklan vastaista, jollei tätä verotusta edellytetä kansallisessa jakosuunnitelmassa.
V Ratkaisuehdotus
44.
Edellä esitetyn perusteella ehdotan, että unionin tuomioistuin vastaa ennakkoratkaisupyyntöön seuraavasti:
1.
Lahjaveron kantaminen päästöoikeuksien jakamisesta on vastoin kasvihuonekaasujen päästöoikeuksien kaupan järjestelmän toteuttamisesta yhteisössä annetun direktiivin 2003/87/EY, sellaisena kuin se on muutettuna asetuksella (EY) N:o 219/2009, 10 artiklan mukaista päästöoikeuksien maksuttoman jakamisen periaatetta.
2.
Lahjaveron kantaminen päästöoikeuksien jakamisesta on direktiivin 2003/87 9 artiklan vastaista, jollei tätä verotusta edellytetä kansallisessa jakosuunnitelmassa.
( 1 ) Alkuperäinen kieli: saksa.
( 2 ) Kasvihuonekaasujen päästöoikeuksien kaupan järjestelmän toteuttamisesta yhteisössä ja neuvoston direktiivin 96/61/EY muuttamisesta 13.10.2003 annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2003/87/EY (EUVL L 275, s. 32), sellaisena kuin se on muutettuna asetuksella (EY) N:o 219/2009 (EUVL 2009, L 87, s. 109).
( 3 ) Tuomio Iberdrola ja Gas Natural (C‑566/11, C‑567/11, C‑580/11, C‑591/11, C‑620/11 ja C‑640/11, EU:C:2013:660).
( 4 ) Direktiivin 2003/87/EY muuttamisesta kasvihuonekaasujen päästöoikeuksien kauppaa koskevan yhteisön järjestelmän parantamiseksi ja laajentamiseksi 23.4.2009 annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2009/29/EY (EUVL L 140, 5.6.2009, s. 63).
( 5 ) Tuomio Iberdrola ja Gas Natural (C‑566/11, C‑567/11, C‑580/11, C‑591/11, C‑620/11 ja C‑640/11, EU:C:2013:660, 31 kohta).
( 6 ) Ks. tuomio Iberdrola ja Gas Natural (C‑566/11, C‑567/11, C‑580/11, C‑591/11, C‑620/11 ja C‑640/11, EU:C:2013:660, 28, 29 ja 32–38 kohta).
( 7 ) Tuomio Iberdrola ja Gas Natural (C‑566/11, C‑567/11, C‑580/11, C‑591/11, C‑620/11 ja C‑640/11, EU:C:2013:660, 36 kohta).
( 8 ) Ks. unionin oikeudessa säädetyn etuuden verottamista koskeva tuomio Porto Antico di Genova (C‑427/05, EU:C:2007:630, 10 kohta) sekä periaatteellisella tasolla tuomio Wielockx (C‑80/94, EU:C:1995:271, 16 kohta), X Holding (C‑337/08, EU:C:2010:89, 16 kohta) ja Blanco (C‑344/13 ja C‑367/13, EU:C:2014:2311, 24 kohta).
( 9 ) Tuomio Deponiezweckverband Eiterköpfe (C‑6/03, EU:C:2005:222, 41 kohta).
( 10 ) Tuomio Deponiezweckverband Eiterköpfe (C‑6/03, EU:C:2005:222, 52 kohta).
( 11 ) Tuomio Teckal (C-107/98, EU:C:1999:562, 39 kohta), tuomio Abraham ym. (C-2/07, EU:C:2008:133, 24 kohta) ja tuomio Bonnier Audio ym. (C-461/10, EU:C:2012:219, 47 kohta).
( 12 ) Ks. ratkaisuehdotukseni yhdistetyissä asioissa Iberdrola ja Gas Natural (C‑566/11, C‑567/11, C‑580/11, C‑591/11, C‑620/11 ja C‑640/11, EU:C:2013:191, erityisesti 96 ja 97 kohta).
( 13 ) Národní alokační pl án České republiky 2008 až 2012, s. 6 (3 jakso), 13 ja 29 kohta .
( 14 ) Tuomio komissio v. Latvia (C-267/11 P, EU:C:2013:624, 56 kohta).
( 15 ) Tuomio komissio v. Puola (C‑504/09 P, EU:C:2012:178, 47 ja 81 kohta) ja tuomio komissio v. Viro (C‑505/09 P, EU:C:2012:179, 49 kohta).
( 16 ) Asiat C‑566/11, C‑567/11, C‑580/11, C‑591/11, C‑620/11 ja C‑640/11, EU:C:2013:660.
( 17 ) Tuomio Iberdrola ja Gas Natural (C‑566/11, C‑567/11, C‑580/11, C‑591/11, C‑620/11 ja C‑640/11, EU:C:2013:660, 28, 29 ja 38 kohta).
Full & Egal Universal Law Academy