JULKISASIAMIEHEN RATKAISUEHDOTUS
PEDRO CRUZ VILLALÓN
24 päivänä syyskuuta 2015 ( 1 )
Asia C‑292/14
Elliniko Dimosio
vastaan
Stefanos Stroumpoulis,
Nikolaos Koumpanos,
Panagiotis Renieris,
Charalampos Renieris,
Ioannis Zacharias,
Dimitrios Lazarou ja
Apostolos Chatzisotiriou
(Ennakkoratkaisupyyntö – Symvoulio tis Epikrateias (Kreikka))
”Työntekijöiden suoja työnantajan maksukyvyttömyystilanteessa — Yhdistyneiden kansakuntien merioikeusyleissopimus — Rooman yleissopimus sopimusvelvoitteisiin sovellettavasta laista — Direktiivi 80/987/ETY — Yhtiö, jonka sääntömääräinen kotipaikka on kolmannessa maassa mutta jonka tosiasiallinen kotipaikka on jäsenvaltiossa ja joka on asetettu konkurssiin tässä jäsenvaltiossa — Maksamatta olevia saatavia koskevan työntekijöiden suojan taso — Vastaava suoja”
1.
Käsiteltävässä asiassa unionin tuomioistuimelta tiedustellaan, onko jäsenvaltion noudatettava direktiivistä 80/987/ETY ( 2 ) johtuvia velvoitteitaan sellaisia merimiehiä kohtaan, jotka on ottanut palvelukseen yhtiö, jolla on sääntömääräinen kotipaikka kolmannessa maassa mutta tosiasiallinen kotipaikka kyseisessä jäsenvaltiossa ja jonka tämän jäsenvaltion tuomioistuin on todennut jäsenvaltion lainsäädännön nojalla maksukyvyttömäksi.
2.
Kysymykseen vastaaminen edellyttää ensisijaisesti sen selvittämistä, onko käsiteltävissä olosuhteissa unionin oikeuden sijasta sovellettava kahta merkityksellistä kansainvälisen oikeuden sopimusta, jotka ovat Yhdistyneiden kansakuntien merioikeusyleissopimus ( 3 ) ja yleissopimus sopimusvelvoitteisiin sovellettavasta laista. ( 4 ) Ehdotan, että käsiteltävässä asiassa on ensisijaisesti sovellettava direktiiviä 80/987 sen erityisluonteen vuoksi ja näiden kansainvälisten sopimusten oikean tulkinnan mukaisesti.
3.
Symvoulio tis Epikrateiasin esittämään ennakkoratkaisupyyntöön vastaamiseksi päättelen, että käsiteltävän asian olosuhteissa täyttyvät ne direktiivin 80/987 edellytykset, joiden mukaan jäsenvaltion on taattava työntekijöille direktiivissä mainittu suoja, mutta vastaavana suojana ei voida pitää sellaista kansallista sääntelyä, jossa suoja taataan ainoastaan kyseisen jäsenvaltion kansalaisia oleville merimiehille, jotka työskentelevät Kreikan lipun alla purjehtivissa aluksissa tai ulkomaisissa, Naftiko Apomachiko Tameioon (NAT, merenkulkijoiden eläkekassa) kuuluvissa aluksissa ja jotka on hylätty ulkomailla.
I Asiaa koskevat oikeussäännöt
A Yhdistyneiden kansakuntien merioikeusyleissopimus
4.
Merioikeusyleissopimuksen 91 artiklan 1 kappaleessa määrätään seuraavaa: ”Jokaisen valtion tulee määrätä ne ehdot, joilla alukset saavat sen kansallisuuden, joilla ne rekisteröidään sen alueella ja joilla niillä on oikeus käyttää sen lippua. Aluksilla on sen valtion kansallisuus, jonka lippua niillä on oikeus käyttää. Valtion ja aluksen välillä tulee olla todellinen yhteys.”
5.
Merioikeusyleissopimuksen 92 artiklan 1 kappaleessa määrätään seuraavaa: ”Alukset saavat käyttää vain yhden valtion lippua ja lukuun ottamatta kansainvälisissä sopimuksissa tai tässä yleissopimuksessa mainittuja poikkeustapauksia kuuluvat aavalla merellä sen yksinomaiseen lainkäyttövaltaan. Alus ei saa vaihtaa lippua matkansa aikana tai käyntisatamassa, paitsi milloin sen omistussuhteissa tai rekisteröinnissä tapahtuu todellinen muutos.”
6.
Merioikeusyleissopimuksen 94 artiklassa määrätään seuraavaa:
”1. Jokaisen valtion tulee tehokkaasti käyttää lainkäyttö- ja valvontavaltaansa hallinnollisissa, teknisissä ja sosiaalisissa kysymyksissä sellaisiin aluksiin nähden, jotka käyttävät sen lippua.
2. Jokaisen valtion tulee erityisesti:
– –
b)
harjoittaa sisäisen lainsäädäntönsä mukaista lainkäyttövaltaa jokaiseen sen lippua käyttävään alukseen, sen päällikköön, muuhun päällystöön ja miehistöön nähden alusta koskevissa hallinnollisissa, teknisissä ja sosiaalisissa asioissa.
– –”
7.
Merioikeusyleissopimuksen 218 artiklan 1 kappaleessa määrätään, että ”kun alus on vapaaehtoisesti jonkin valtion satamassa tai sen rannikon edustalla sijaitsevassa ulkosatamassa, valtio voi ryhtyä tutkimuksiin ja, jos todisteet antavat aihetta, oikeudellisiin toimiin, kaikkien sellaisten päästöjen johdosta, jotka ovat tapahtuneet kyseisestä aluksesta valtion sisäisten aluevesien, aluemeren tai talousvyöhykkeen ulkopuolella ja jotka rikkovat sovellettavia toimivaltaisessa kansainvälisessä järjestössä tai yleisessä diplomaattikonferenssissa hyväksyttyjä kansainvälisiä sääntöjä ja säännöksiä.”
8.
Merioikeusyleissopimuksen 220 artiklan 1 kappaleessa puolestaan määrätään, että ”kun alus on vapaaehtoisesti valtion satamassa tai sen rannikon edustalla sijaitsevassa ulkosatamassa, valtio voi, edellyttäen, että 7 osastosta ei muuta johdu, ryhtyä oikeudellisiin toimenpiteisiin sellaisten kyseisen valtion aluemerellä tai talousvyöhykkeellä tapahtuneiden rikkomusten johdosta, jotka koskevat sen tämän yleissopimuksen mukaisesti hyväksymiä lakeja ja määräyksiä tai sovellettavia kansainvälisiä sääntöjä ja säännöksiä, joiden tarkoituksena on alusten aiheuttaman pilaantumisen ehkäiseminen, vähentäminen ja valvominen.”
B Yleissopimus sopimusvelvoitteisiin sovellettavasta laista
9.
Rooman yleissopimuksen 3 artiklan 1 kohdan mukaan ”sopimukseen sovelletaan sen valtion lakia, josta osapuolet ovat sopineet.”
10.
Rooman yleissopimuksen 6 artiklassa määrätään seuraavaa:
”1. Sen estämättä, mitä 3 artiklassa määrätään, työsopimukseen otettu lakiviittaus ei saa johtaa siihen, että työntekijä menettäisi sen lain pakottavin säännöksin hänelle annetun suojan, jota lakiviittauksen puuttuessa sovellettaisiin tämän artiklan 2 kohdan nojalla.
2. Sen estämättä, mitä 4 artiklassa määrätään, ja sikäli kuin 3 artiklan mukaista lakiviittausta ei ole, työsopimuksiin sovelletaan:
a)
sen valtion lakia, jossa työntekijä tavallisesti työskentelee sopimusvelvoitteiden täyttämiseksi, vaikka hänet on väliaikaisesti lähetetty työhön toiseen valtioon, tai
b)
sen toimipaikan sijaintivaltion lakia, joka on ottanut työntekijän työhön, jos hän ei tavallisesti työskentele ainoastaan yhdessä valtiossa,
jollei kaikista olosuhteista ilmene, että työsopimus liittyy läheisemmin johonkin toiseen valtioon, jolloin sovelletaan kyseisen toisen valtion lakia.”
11.
Rooman yleissopimuksen 10 artiklassa määrätään seuraavaa:
”1. Tämän yleissopimuksen 3–6 ja 12 artiklan nojalla sopimukseen sovellettavan lain mukaan säännellään erityisesti:
a)
sopimuksen tulkintaa,
b)
sopimukseen perustuvien velvoitteiden täyttämistä,
c)
tuomioistuimelle sen lainkäytössä annetun toimivallan rajoissa näiden velvoitteiden täydellisen tai osittaisen laiminlyönnin seurauksia, mukaan lukien vahingon arviointi siltä osin kuin siitä on säännöksiä,
d)
erilaisia velvoitteiden raukeamisen muotoja, kuten vanhentumista ja määräajan päättymiseen perustuvia oikeudenmenetyksiä,
e)
sopimuksen pätemättömyyden seurauksia.”
C Unionin oikeus
12.
Asian olosuhteiden vuoksi huomioon on otettava direktiivi 80/987, sellaisena kuin se oli ennen sen muuttamista direktiivillä 2002/74/EY ( 5 ) ja korvaamista direktiivillä 2008/94/EY. ( 6 )
13.
Direktiivin 80/987 johdanto-osan neljässä ensimmäisessä perustelukappaleessa todetaan seuraavaa:
”ottaen huomioon tasapainoisen taloudellisen ja sosiaalisen kehityksen tarpeen yhteisössä, on tarpeen antaa säännöksiä työntekijöiden suojasta heidän työnantajansa maksukyvyttömyystilanteessa erityisesti heidän maksamatta olevien saataviensa suorituksen turvaamiseksi,
tässä suhteessa työntekijöiden suojan laajuudessa on jäsenvaltioiden välillä yhä eroavuuksia; olisi ponnisteltava näiden erojen vähentämiseksi, sillä niillä voi olla välitön vaikutus yhteismarkkinoiden toimintaan,
tämän alan lainsäädäntöä on sen vuoksi tarpeen lähentää samalla oloja kohentaen perustamissopimuksen 117 artiklassa tarkoitetulla tavalla,
Grönlannin työmarkkinat ovat alueen maantieteellisen sijainnin ja nykyisen työpaikkarakenteen vuoksi olennaisesti erilaiset kuin yhteisön muiden alueiden työmarkkinat”.
14.
Direktiivin 1 artiklassa säädetään seuraavaa:
”1. Tätä direktiiviä sovelletaan työntekijöiden työsopimuksista tai työsuhteista johtuviin saataviin työnantajalta, joka on 2 artiklan 1 kohdassa tarkoitetulla tavalla maksukyvytön.
2. Jäsenvaltiot voivat poikkeuksellisesti jättää tiettyihin ryhmiin kuuluvien työntekijöiden saatavat tämän direktiivin soveltamisalan ulkopuolelle työntekijöiden työsopimuksen tai työsuhteen erityislaadun vuoksi tai sen vuoksi, että työntekijöille muulla tavoin turvataan tässä direktiivissä säädettyä vastaava suoja.
Edellä ensimmäisessä alakohdassa tarkoitetut työntekijäryhmät luetellaan liitteessä.
3. Tätä direktiiviä ei sovelleta Grönlantiin. Tätä poikkeusta tarkastellaan uudelleen, jos alueen työpaikkarakenne kehittyy.”
15.
Direktiivin 80/987 2 artiklassa säädetään seuraavaa:
”1. Tätä direktiiviä sovellettaessa työnantajaa pidetään maksukyvyttömänä:
a)
jos velkojien yhteiseksi tyydyttämiseksi on pyydetty kyseisen jäsenvaltion lakien, asetusten ja hallinnollisten määräysten mukaisen työnantajan omaisuutta koskevan sellaisen menettelyn aloittamista, jossa 1 artiklan 1 kohdassa tarkoitetut saatavat voidaan ottaa huomioon; ja
b)
jos näiden lakien, asetusten ja hallinnollisten määräysten mukaan toimivaltainen viranomainen on:
—
päättänyt menettelyn aloittamisesta tai
—
todennut, että työnantajan yritys tai liiketoiminta on kokonaan lopetettu ja omaisuutta on niin vähän, että menettelyn aloittaminen ei ole perusteltua.
2. Tällä direktiivillä ei vaikuteta siihen, miten kansallisessa lainsäädännössä määritellään käsitteet ’työntekijä’, ’työnantaja’, ’palkka’, ’välitön oikeus’ ja ’tulevaisuuteen kohdistuva oikeus’.”
16.
Direktiivin 80/987 3 artiklassa säädetään, että ”jäsenvaltioiden on – – toteutettava tarvittavat toimenpiteet sen varmistamiseksi, että palkkaturvajärjestelmät turvaavat maksun työntekijöiden työsopimuksista tai työsuhteista johtuvista maksamatta olevista palkkasaatavista tiettyä päivää edeltävältä ajalta”.
17.
Direktiivin 5 artiklassa säädetään seuraavaa:
”Jäsenvaltioiden on annettava yksityiskohtaiset säännökset palkkaturvajärjestelmien organisaatiosta, rahoituksesta ja toiminnasta erityisesti seuraavien periaatteiden mukaisesti:
a)
järjestelmän käytössä olevat varat ovat työnantajan liikeomaisuudesta erillään, eikä maksukyvyttömyysmenettely koske niitä;
b)
työnantajat osallistuvat rahoitukseen, jos viranomaiset eivät vastaa siitä kokonaan;
c)
järjestelmän vastuuseen ei vaikuta se, onko velvollisuus osallistua rahoitukseen täytetty vai ei.”
18.
Direktiivin 80/987 6 artiklan mukaan ”jäsenvaltiot voivat säätää, että 3, 4 ja 5 artiklaa ei sovelleta kansalliseen lakisääteiseen sosiaaliturvajärjestelmään taikka sen ulkopuolella olevaan, yhtiön tai yhtä useamman yhtiön yhteiseen lisäeläkejärjestelmään perustuviin työntekijöiden maksuosuuksiin”.
19.
Saman direktiivin 7 artiklan mukaan ”jäsenvaltioiden on toteutettava tarvittavat toimenpiteet sen varmistamiseksi, että kansallisiin lakisääteisiin sosiaaliturvajärjestelmiin perustuvien vakuutuslaitoksille suoritettavien työnantajien pakollisten maksujen laiminlyönti ennen maksukyvyttömyyden alkamista ei vähennä työntekijöiden oikeutta vakuutuslaitosten myöntämiin etuuksiin siltä osin kuin työntekijöiden maksuosuudet on pidätetty palkasta”.
D Kansallinen oikeus
20.
Direktiivi 80/987 saatettiin osaksi Kreikan oikeutta aluksi lailla 1172/1981 ja sen jälkeen lailla 1836/1989 sekä sen säännösten sisältämän valtuutuksen nojalla annetulla presidentin asetuksella 1/1990.
21.
Lain 1220/1981, jolla täydennettiin ja muutettiin Pireuksen sataman hallintoelimestä annettua lainsäädäntöä, 29 §:ssä säädetään, että jos Kreikan lipun alla purjehtivissa aluksissa tai ulkomaisissa, merimiesten eläkekassaan (NAT) kuuluvissa aluksissa työskentelevät kreikkalaiset merimiehet hylätään ulkomailla, NAT maksaa heille enintään kolmen kuukauden palkan ja heidät tuodaan takaisin kotimaahan.
II Tosiseikat
22.
Yhtiö, jonka sääntömääräinen kotipaikka oli kolmannessa maassa eli Maltalla, otti Kreikassa 14.7.1994 palvelukseen pääasiassa vastapuolina olevat kreikkalaiset merimiehet, joiden oli tarkoitus työskennellä yhtiön omistamalla risteilyaluksella, joka purjehti Maltan lipun alla.
23.
Työsopimusten kohteena oli aluksen aikarahtaus kesäkaudeksi 1994. Mainittuihin sopimuksiin sisältyi ehto, jonka mukaan sopimuksiin sovellettiin Maltan eli aluksen lippuvaltion oikeutta. Aikarahtaus kuitenkin peruutettiin, eikä vastapuolille maksettu heidän palkkojaan, minkä vuoksi vastapuolet irtisanoivat työsopimuksensa 15.12.1994.
24.
Aluksesta annettiin useita määräyksiä sen pidättämiseksi satamassa, ja se pysäytettiin Pireuksen satamaan, jossa se pysyi pidätettynä 7.6.1995 asti, jolloin se myytiin pakkohuutokaupalla.
25.
Tämän jälkeen vastapuolet ilmoittivat lainmukaisesti työsopimuksista johtuvat saatavansa (palkat ja edut ajalta 14.7.1994–15.12.1994 sekä irtisanomiskorvaukset) ja vaativat niiden merkitsemistä asianosaisluetteloon etuoikeudella. Toimivaltainen viranomainen ei kuitenkaan merkinnyt heidän saataviaan etuoikeudella asianomaiseen luetteloon, koska se katsoi, ettei niillä Maltan oikeuden mukaan ollut etusijaa.
26.
Vastapuolet nostivat samanaikaisesti Monomeles Protodikeio Peiraioksessa (Pireuksen alioikeuden yksijäseninen kokoonpano) kanteen, joka koski saman vaatimuksen täyttämistä. Mainittu tuomioistuin hyväksyi heidän kanteensa ja katsoi, että he ovat oikeutettuja saamaan vastaavat rahamäärät lain mukaisine korkoineen, joiden kertyminen on alkanut 16.12.1994. Se katsoi samalla, että alus purjehti mukavuuslipun alla.
27.
Aluksen omistanut yhtiö asetettiin kuitenkin tällä välin konkurssiin, mutta tuomioistuimen päätöksellä konkurssimenettelyä ei jatkettu omaisuuden vähyyden vuoksi.
28.
Tämä jälkeen vastapuolet nostivat kanteen Dioikitiko Protodikeio Athinonissa (Ateenan ensimmäisen oikeusasteen hallintotuomioistuin) ja vaativat, että Kreikan valtio velvoitetaan maksamaan heille vahingonkorvauksena rahamäärät, jotka siviilituomioistuin oli määrännyt maksettaviksi. He tukivat vaatimustaan väittämällä, että Kreikan valtio oli laiminlyönyt direktiivin 80/987 vastaisesti säännösten antamisen merialusten miehistöjen työnantajan maksukyvyttömyyden vuoksi maksamatta olevien työsopimukseen perustuvien saatavien turvaamiseksi.
29.
Dioikitiko Protodikeio katsoi, etteivät direktiivin 80/987 säännökset koske kreikkalaisten merimiesten, jotka ovat merialuksen miehistön jäseniä ja jotka on otettu palvelukseen ulkomaisen lipun alla purjehtivaan alukseen, palvelussopimuksesta johtuvia heidän työnantajansa maksukyvyttömyyden vuoksi maksamatta olevia saatavia eikä kyseisen lipun ollut osoitettu olevan mukavuuslippu, ja hylkäsi kanteen.
30.
Tuomiosta valitettiin Dioikitiko Efeteio Athinoniin (Ateenan toisen oikeusasteen hallintotuomioistuin), joka hyväksyi valituksen sillä perusteella, että oli osoitettu, että aluksen omistanut yhtiö harjoitti liiketoimintaa Kreikassa, jossa oli sen tosiasiallinen kotipaikka (tarkemmin sanottuna Pireuksessa) ja johon sillä oli todellinen yhteys, ja näin ollen alus purjehti Maltan mukavuuslipun alla.
31.
Kyseinen tuomioistuin katsoi lisäksi, että työntekijät kuuluivat direktiivin 80/987 soveltamisalaan ja että Kreikan lainsäätäjän oli saatettava kyseinen direktiivi osaksi sisäistä oikeutta säätämällä sen mukaisia oikeussääntöjä, sillä kansallisessa lainsäädännössä ei tarjottu direktiivissä säädettyä vastaavaa suojaa.
32.
Dioikitiko Efeteio Athinon totesi näin ollen, että Kreikan valtion oli korvattava vastapuolille maksamatta olevat palkkasaatavat.
33.
Kreikan valtio teki tästä tuomiosta kassaatiovalituksen Symvoulio tis Epikrateiasiin (ylin hallintotuomioistuin). Kreikan hallitus ei kyseenalaistanut Dioikitiko Efeteio Athinonin arviointia aluksen omistaneen yhtiön tosiasiallisesta kotipaikasta ja mukavuuslipusta, mutta se väitti kassaatiovalituksessaan, että direktiivin 80/987 liitteessä olevan II luvun A kohdassa tarkoitettuihin merialusten miehistöihin voivat kuulua ainoastaan niiden alusten miehistöt, jotka purjehtivat Kreikan lipun alla, eivätkä missään tapauksessa mukavuuslippulaivojen miehistöt, sillä nämä alukset, joilla oli kyllä yhteys Kreikkaan, eivät kuitenkaan olleet NAT:n jäseniä.
34.
Kreikan hallitus riitauttaa myös toisen oikeusasteen tuomioistuimen toteamuksen siitä, ettei merialusten miehistöihin sovellettavassa Kreikan lainsäädännössä taata direktiivissä 80/987 säädettyä vastaavaa suojaa.
35.
Symvoulio tis Epikrateias, joka katsoo, että Kreikan hallituksen kassaatiovalituksessaan esittämät perusteet herättävät unionin oikeuden tulkintaa koskevia kysymyksiä, joihin on saatava vastaus unionin tuomioistuimelta, on esittänyt seuraavat ennakkoratkaisukysymykset.
III Ennakkoratkaisukysymykset
36.
Unionin tuomioistuimeen 13.6.2014 saapuneet ennakkoratkaisukysymykset kuuluvat seuraavasti:
”1)
Sovelletaanko jäsenvaltion merimiesten, jotka tekivät merityötä kolmannen maan lipun alla purjehtivassa aluksessa, maksamattomiin saataviin laivanvarustajayhtiöltä, jolla oli sääntömääräinen kotipaikka kolmannen maan alueella mutta jonka tosiasiallinen kotipaikka oli kyseisessä jäsenvaltiossa ja joka asetettiin konkurssiin kyseisen jäsenvaltion tuomioistuimessa kyseisen valtion oikeuden nojalla juuri tosiasiallisen kotipaikkansa vuoksi, neuvoston direktiivin 80/987/ETY nojalla sen suojasäännöksiä, kun otetaan huomioon direktiivillä tavoiteltu päämäärä ja riippumatta siitä, sovelletaanko työsopimuksiin mainitun kolmannen maan lainsäädäntöä, ja siitä, että jäsenvaltio ei voi vaatia sen oikeusjärjestyksen piiriin kuulumattomalta laivanvarustajalta osallistumista palkkaturvajärjestelmän rahoitukseen?
2)
Katsotaanko neuvoston direktiivin 80/987/ETY mukaan lain 1220/1981 29 §:ssä säädetty merenkulkijoiden eläkekassasta (Naftiko Apomachiko Tameio, NAT) enintään kolmen kuukauden ajan maksettava palkka, joka vastaa suuruudeltaan asianomaisissa työehtosopimuksissa määrättyjä Kreikan lipun alla purjehtivissa aluksissa tai ulkomaisissa, merenkulkijoiden eläkekassaan kuuluvissa aluksissa työskentelevien kreikkalaisten merenkulkijoiden peruspalkkoja ja etuuksia, vastaavaksi suojaksi kyseisessä pykälässä tarkoitetussa tapauksessa eli vain siinä tapauksessa, että heidät hylätään ulkomailla?”
IV Asian käsittely unionin tuomioistuimessa. Asianosaisten lausumat
37.
Kirjallisia huomautuksia menettelyssä ovat esittäneet Kreikan ja Italian hallitukset sekä komissio.
A Ensimmäinen ennakkoratkaisukysymys
38.
Komissio väittää, että direktiivin 80/987 1 artiklan 1 kohdan ja 2 artiklan 1 kohdan mukaisesti ratkaisevaa sen määrittämisessä, ovatko direktiivin 3 artiklassa säädetyt velvollisuudet olemassa, on se, onko jäsenvaltiolla toimivalta käsitellä työnantajan maksukyvyttömyysmenettely, ja tätä on pääasian tosiseikkojen tapahtuma-ajan – joka sijoittuu asetusta (EY) N:o 1346/2000 ( 7 ) edeltävälle ajanjaksolle – vuoksi arvioitava kansallisen oikeuden mukaisesti.
39.
Tästä huolimatta komissio muistuttaa, että oikeuskäytännön mukaan on niin, että kun maksukyvyttömyysmenettely aloitetaan jäsenvaltiossa ja työnantaja harjoittaa toimintaansa myös toisessa jäsenvaltiossa, jossa hänellä on palkattuja työntekijöitä, tämän toisen jäsenvaltion palkkaturvajärjestelmä vastaa direktiivin 80/987 mukaisista maksamatta olevista saatavista.
40.
Komission mielestä työsopimukseen sovellettavalla lailla ja merioikeusyleissopimuksen määräyksillä ei ole merkitystä sen selvittämisessä, sovelletaanko direktiiviä 80/987 käsiteltävässä asiassa.
41.
Komission mielestä työsopimukseen sovellettava laki on merkityksetön siksi, että Rooman yleissopimuksen 10 artiklan mukaan yleissopimusta sovelletaan ainoastaan työnantajan ja työntekijän välisiin suhteisiin, kun taas direktiivissä 80/987 työntekijöille annetut oikeudet ovat työnantajan maksukyvyttömyydestä johtuvia lakisääteisiä oikeuksia, jotka velvoittavat sitä valtiota, jossa maksukyvyttömyysmenettely aloitetaan.
42.
Merioikeusyleissopimuksella ei taas ole merkitystä siksi, että sen 94 artiklan säännöstä huolimatta sen 218 ja 220 artiklan nojalla alukset kuuluvat sen valtion suvereniteetin piiriin, jonka satamassa ne ovat, minkä lisäksi aluksen omistavan yhtiön kotipaikka ei vaikuta lippuvaltiota ja satamavaltiota koskeviin periaatteisiin. Kun otetaan huomioon käsiteltävän asian ja Kreikan valtion, jossa maksukyvyttömyysmenettely aloitettiin ja toteutettiin, välinen yhteys, komissio katsoo, etteivät merioikeuden säännöt voi vaikuttaa direktiivin 80/987 soveltamiseen.
43.
Kreikan hallitus puolestaan katsoo, että sen perusteella, että työnantajalla on ollut tosiasiallinen kotipaikka Kreikassa ja sen maksukyvyttömyys on todettu tässä jäsenvaltiossa, ei voida soveltaa direktiivissä 80/987 säädettyä suojaa. Kreikan hallitus väittää tästä, että unionin oikeuden soveltamisala ei ulotu säännönmukaisesti kolmansiin maihin, mitä käsiteltävässä asiassa tukee direktiivin 80/987 1 artiklassa säädetty Grönlantia koskeva poikkeus ja tuomiossa Mosbæk ( 8 ) ja tuomiossa Poulsen ja Diva Navigation ( 9 ) vahvistettu oikeuskäytäntö. Kreikan hallituksen mielestä ratkaisevaa on lisäksi se, että työsuhteeseen sovelletaan Maltan oikeutta ja että direktiivin 80/987 mukaisesti työnantajien on osallistuttava palkkaturvajärjestelmän rahoitukseen, sillä jäsenvaltiot eivät pysty varmistamaan, että sellaisten alusten, jotka eivät purjehdi jäsenvaltion lipun alla, omistajat noudattaisivat tätä velvollisuutta. Kreikan hallitus toteaa vielä, että toisenlainen tulkinta tarkoittaisi sitä, että jäsenvaltioiden palkkaturvaviranomaiset joutuisivat vastaamaan myös kolmansien maiden lipun alla purjehtivilla aluksilla työskentelevien kolmansien maiden kansalaisten palkkasaatavista.
44.
Italian hallitus yhtyy Kreikan hallituksen kantaan. Sen mielestä direktiivin 80/987 soveltamisen kannalta ainoa merkityksellinen peruste on työn suorittamispaikka, sillä unionin oikeudesta johtuu, että lainsäätäjä on ottanut huomioon enintään tilanteen, jossa työnantaja harjoittaa toimintaansa kahdessa jäsenvaltiossa, mikä sulkee pois tilanteet, joissa toimintaa harjoitetaan ainoastaan kolmannessa maassa. Toisaalta direktiivin 80/987 johdanto-osan kahdessa ensimmäisessä perustelukappaleessa, joissa viitataan yhteisöön ja yhteismarkkinoihin, vahvistetaan sen mukaan, että direktiivillä käyttöön otetun suojan tavoitteena on palauttaa jäsenvaltiolle taloudellinen vastuu maksukyvyttömän yrityksen työntekijöiden saatavista, jolloin edistetään yhteiskunnallista etua ja taataan talouden tasapaino jäsenvaltioissa, joten kyseistä suojaa ei ole tarpeellista taata työntekijöille, jotka ovat työskennelleet ainoastaan kolmansissa maissa ja kolmansiin maihin sijoittautuneiden työnantajien palveluksessa. Italian hallituksen mielestä yleisen ja yhteisen suojan myöntäminen kaikille ilman vastasuoritusta saattaisi jäsenvaltioiden taloudellisen valmiuden vaaraan.
B Toinen ennakkoratkaisukysymys
45.
Komissio vetoaa tuomioon komissio v. Kreikka, ( 10 ) jossa todettiin, että direktiivin 80/987 1 artiklan 2 kohdassa tarkoitettuna vastaavana suojana voidaan pitää ainoastaan direktiivissä määritellyt olennaiset takeet työntekijöille varmistavaa suojaa. Komission mielestä lain 1220/1981 29 §:ssä ei anneta tämäntyyppistä suojaa ja sitä sovelletaan ainoastaan ulkomailla hylättyihin työntekijöihin.
46.
Kreikan hallitus katsoo sen sijaan, että kansallisessa lainsäädännössä annetaan vastaava suoja siitä hetkestä lähtien, kun NAT:n hallinnoima rahasto täyttää kaikki direktiivissä 80/987 ja erityisesti sen 3 ja 5 artiklassa asetetut edellytykset. Tästä on osoituksena se, että komissio hyväksyi vuonna 1993 selitykset, jotka sille tuolloin esitettiin sisäisen oikeuden direktiivin 80/987 mukaisuudesta mainitun tuomion komissio v. Kreikka antamisen jälkeen.
V Asian tarkastelu
A Ensimmäinen ennakkoratkaisukysymys
47.
Symvoulio tis Epikrateiasin esittämään ensimmäiseen kysymykseen annettava vastaus edellyttää ennen kaikkea sen selvittämistä, onko olemassa kansainvälisen oikeuden määräyksiä, joita on pääasiassa kyseessä olevissa olosuhteissa sovellettava ensisijaisesti direktiiviin 80/987 nähden.
48.
Tällainen voisi olla merioikeusyleissopimus, jonka 92 artiklan 1 kappaleessa määrätään, että alukset ”kuuluvat aavalla merellä [lippuvaltion] yksinomaiseen lainkäyttövaltaan”, ja jonka 94 artiklan 2 kohdan b alakohdan mukaan lippuvaltio harjoittaa lainkäyttövaltaansa ”[aluksen] päällikköön, muuhun päällystöön ja miehistöön nähden alusta koskevissa hallinnollisissa, teknisissä ja sosiaalisissa asioissa”. Käsiteltävässä asiassa alus, jolla työ oli tarkoitus suorittaa, purjehti Maltan lipun alla, joten merioikeusyleissopimuksen mukaan tämän aluksen sosiaaliset asiat kuuluvat tämän (tuolloin) kolmannen maan lainkäyttövaltaan.
49.
Toisaalta käsiteltävässä asiassa kyseessä olevaan työsuhteeseen sovellettiin Maltan lainsäädäntöä, sillä Rooman yleissopimuksen 10 artiklan 1 kohdan b alakohdassa määrätään, että työsopimukseen sovellettavalla lailla säännellään ”sopimukseen perustuvien velvoitteiden täyttämistä”.
50.
Tästä huolimatta katson, että spesialiteettiperiaatteen vuoksi on todettava, että käsiteltävässä asiassa on joka tapauksessa sovellettava ensisijaisesti direktiiviä 80/987.
51.
Ensinnäkin siksi, että mainitun direktiivin erityisenä tavoitteena on ”työntekijöiden [suojeleminen] heidän työnantajansa maksukyvyttömyystilanteessa” (johdanto-osan ensimmäinen perustelukappale), minkä vuoksi siinä jäsenvaltiot velvoitetaan ottamaan käyttöön mekanismi, jolla turvataan työntekijöiden palkkasaatavien maksaminen työnantajan maksukyvyttömyystilanteessa. Tämä suojelutarkoitus on selvästi yhteydessä työntekijän ja työnantajan väliseen oikeussuhteeseen eli työsopimukseen, mutta se ei liity kyseisen työsopimuksen järjestykseen, sen sääntelyyn tai sitä koskevaan järjestelmään eli niihin seikkoihin, jotka ovat tyypillisesti työsopimuksen kohteena ja joihin sovelletaan tässä tapauksessa Rooman yleissopimuksen mukaisesti Maltan lainsäädäntöä.
52.
Toiseksi katson, ettei merioikeusyleissopimusta pitäisi soveltaa direktiivin 80/987 sijasta edellyttäen, ettei jäsenvaltioille direktiivissä asetettu suojavelvoite liity aluksia tai merialueita koskevaan oikeusjärjestykseen, sillä näistä seikoista määrätään luonnollisesti kansainvälisessä oikeudessa, minkä vuoksi on perusteltua antaa lainkäyttövalta lippuvaltiolle merioikeusyleissopimuksessa määrätyn mukaisesti. ( 11 )
53.
Erityisesti on huomattava, että merioikeusyleissopimuksen 92 artiklan 1 kappaleen mukaan alukset kuuluvat lippuvaltion yksinomaiseen lainkäyttövaltaan ”aavalla merellä”. Lainkäyttövalta ei siis ole yksinomainen kaikissa tapauksissa. Merioikeusyleissopimuksen 94 artiklan 2 kappaleen b kohdan mukaan lippuvaltio toki harjoittaa lainkäyttövaltaansa ”[aluksen] päällikköön, muuhun päällystöön ja miehistöön nähden alusta koskevissa hallinnollisissa, teknisissä ja sosiaalisissa asioissa”. Tämä toimivalta ei tietenkään ole alueellisesti rajattu, mutta siitä on kuitenkin kohtuutonta päätellä, että lippuvaltiolla olisi välttämättä yksinomainen lainkäyttövalta kaikkiin työsuhteisiin kokonaisuudessaan ja vielä tämän lisäksi toimivalta tarjota työntekijöille valtion suojelua työnantajan maksukyvyttömyystilanteessa.
54.
Tämän jälkeen on selvitettävä, sovelletaanko kyseisiin työntekijöihin direktiiviä 80/987 Symvoulio tis Epikrateiasin ensimmäisessä kysymyksessään esittämällä tavalla.
55.
Direktiivin 80/987 1 artiklan 1 kohdan mukaan tätä direktiiviä sovelletaan ”työntekijöiden työsopimuksista tai työsuhteista johtuviin saataviin työnantajalta, joka on – – maksukyvytön”. Direktiivin 2 artiklan 1 kohdassa säädetään puolestaan, että ”työnantajaa pidetään maksukyvyttömänä”, jos sen osalta on pyydetty jäsenvaltion lainsäädännön mukaisen maksukyvyttömyysmenettelyn aloittamista tai päätetty siitä.
56.
Näistä säännöksistä seuraa yhdessä, että direktiiviä 80/987 sovelletaan työntekijöihin, joiden työnantajat ovat jäsenvaltion oikeuden mukaisessa maksukyvyttömyysmenettelyssä. Juuri tästä on kyse käsiteltävässä riita-asiassa, sillä Kreikan tuomioistuin oli asettanut merimiehet palkanneen yhtiön konkurssiin Kreikan oikeuden mukaisesti. Kreikan tuomioistuinten tuomiovalta perustuu lisäksi siihen, että työnantajan tosiasiallinen kotipaikka oli Kreikassa, kuten Dioikitiko Efeteio Athinon totesi valituksesta antamassaan tuomiossa, eikä ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin ole kyseenalaistanut tätä toteamusta.
57.
Mielestäni siis kaksi seikkaa tukee sitä, että ensimmäiseen kysymykseen on vastattava myöntävästi. Ensimmäinen seikka on se, että jäsenvaltion tuomioistuin on todennut työnantajan maksukyvyttömäksi kyseisen jäsenvaltion oikeuden mukaisesti todettuaan työnantajan tosiasiallisen kotipaikan olevan mainitussa jäsenvaltiossa. Toinen seikka on direktiivin 80/987 sosiaalinen päämäärä.
58.
Direktiivillä 80/987 taattua suojaa on nimittäin tarjottava palkkaturvajärjestelmistä, joiden rahoitukseen työnantajat osallistuvat, ”jos viranomaiset eivät vastaa siitä kokonaan” (5 artiklan a alakohta). Käsiteltävässä asiassa kyseinen maksukyvytön työnantaja, joka oli perustettu kolmannessa maassa, ei selvästi ole osallistunut Kreikan palkkaturvajärjestelmän eli NAT:n rahoitukseen.
59.
Direktiivin 5 artiklan c alakohdassa säädetään kuitenkin, että ”järjestelmän vastuuseen ei vaikuta se, onko velvollisuus osallistua rahoitukseen täytetty vai ei”. ( 12 ) Näin on siksi, että jäsenvaltiolla on velvollisuus toteuttaa ”tarvittavat toimenpiteet sen varmistamiseksi, että palkkaturvajärjestelmät turvaavat maksun työntekijöiden – – maksamatta olevista palkkasaatavista” ( 13 ) ja antaa ”yksityiskohtaiset säännökset palkkaturvajärjestelmien organisaatiosta, rahoituksesta ja toiminnasta”. ( 14 )
60.
Kun on todettu, että maksukyvyttömän työnantajan tosiasiallinen kotipaikka oli Kreikassa, voidaan väittää, kuten Dioikitiko Efeteio Athinon totesi, että oli Kreikan valtion tehtävänä varmistaa, että työnantaja täyttää kaikille sellaisille työnantajille, joiden sääntömääräinen tai tosiasiallinen kotipaikka on Kreikassa, kuuluvat velvoitteet, joihin sisältyy osallistuminen palkkaturvajärjestelmän rahoitukseen. Tämän velvollisuuden täyttämättä jättäminen ei voi aiheuttaa vahinkoa työntekijöille, joiden työnantaja on todettu maksukyvyttömäksi, sillä heidän palkkaturvajärjestelmään perustuvaan suojaansa ei direktiivin 5 artiklan c alakohdan mukaan ”vaikuta se, onko velvollisuus osallistua rahoitukseen täytetty vai ei”. Korvausta koskevan oikeuden ja rahoitukseen osallistumista koskevan velvoitteen täyttämisen välillä ei kuitenkaan tarvitse olla yhteyttä, sillä kyseinen oikeus perustuu ainoastaan siihen, että direktiivin 80/987 1 artiklan 1 kohdassa vahvistettu edellytys täyttyy eli että olemassa on työsopimuksista johtuvia saatavia työnantajalta, joka on maksukyvytön.
61.
Esitän näin ollen ensimmäisen välipäätelmän, jonka mukaan ensimmäiseen ennakkoratkaisukysymykseen on vastattava, että direktiiviä 80/987 sovelletaan niiden merimiesten maksamatta oleviin palkkasaataviin, jotka sellainen yhtiö on ottanut palvelukseen kolmannen maan lipun alla purjehtivalle alukselle, jonka sääntömääräinen kotipaikka on kyseisessä kolmannessa maassa mutta jonka tosiasiallinen kotipaikka on sen jäsenvaltion alueella, jossa merimiehet on otettu palvelukseen, ja jonka kyseisen jäsenvaltion tuomioistuin on asettanut konkurssiin samaisen jäsenvaltion oikeuden mukaisesti, eikä merkitystä ole sillä, että työsopimuksiin sovelletaan kolmannen maan lainsäädäntöä ja että työnantajana oleva yhtiö ei ole osallistunut kyseisen jäsenvaltion palkkaturvajärjestelmän rahoitukseen.
B Toinen ennakkoratkaisukysymys
62.
Toisella kysymyksellään Symvoulio tis Epikrateias tiedustelee, onko direktiivin 80/987 1 artiklan 2 kohdassa tarkoitettuna vastaavana suojana pidettävä suojaa, joka annetaan ainoastaan niille Kreikan lipun alla purjehtivissa aluksissa tai ulkomaisissa, NAT:iin kuuluvissa aluksissa työskenteleville kreikkalaisille merimiehille, jotka on hylätty ulkomailla.
63.
Edellä on todettu, että direktiiviä 80/987 sovelletaan pääasiassa kyseessä olevassa tilanteessa oleviin työntekijöihin, joten seuraavaksi on tutkittava, onko Kreikan lainsäädännössä näille merimiehille, jotka ovat laissa 1220/1981 tarkoitetussa tilanteessa, annettu suoja direktiivissä 80/987 säädettyä vastaava suoja.
64.
Ennakkoratkaisua pyytäneen tuomioistuimen mukaan kyseisessä kansallisessa lainsäädännössä taataan Kreikan lipun alla purjehtivissa aluksissa tai NAT:iin kuuluvissa ulkomaisissa aluksissa työskentelevien kreikkalaisten merimiesten työehtosopimusten mukainen palkka ja etuudet enintään kolmelta kuukaudelta ainoastaan siinä tapauksessa, että nämä työntekijät on hylätty ulkomailla. On siis selvitettävä, onko kansallinen lainsäätäjä noudattanut asianmukaisesti velvollisuuttaan saattaa direktiivi 80/987 osaksi kansallista lainsäädäntöä, kun se on tällä tavoin rajannut kyseisen direktiivin soveltamisalaa.
65.
Direktiivin 80/987 1 artiklan 1 kohdassa säädetään, että tätä direktiiviä ”sovelletaan työntekijöiden työsopimuksista tai työsuhteista johtuviin saataviin työnantajalta, joka on 2 artiklan 1 kohdassa tarkoitetulla tavalla maksukyvytön”. Saman artiklan 2 kohdassa puolestaan sallitaan jäsenvaltioiden ”poikkeuksellisesti jättää tiettyihin ryhmiin kuuluvien työntekijöiden saatavat tämän direktiivin soveltamisalan ulkopuolelle”. Poikkeus voidaan tehdä ”työsopimuksen tai työsuhteen erityislaadun vuoksi tai sen vuoksi, että työntekijöille muulla tavoin turvataan tässä direktiivissä säädettyä vastaava suoja”. Direktiivin 80/987 soveltamisalan ulkopuolelle mahdollisesti jätettävät työntekijäryhmät on lueteltu kuitenkin direktiivin liitteessä.
66.
Kreikan tapauksessa työntekijäryhmät, jotka voidaan jättää direktiivin soveltamisalan ulkopuolelle työsopimuksen erityislaadun vuoksi, ovat mainitussa liitteessä olevan I kohdan mukaan ”kalastusaluksen kapteeni ja miehistön jäsenet, jos heille maksetaan palkkiona osuus aluksen voitosta tai bruttotuloista”. Muunlaisen turvan piirin kuulumisen vuoksi soveltamisalan ulkopuolelle voidaan puolestaan jättää liitteessä olevan II kohdan mukaan ”merialusten miehistöt”.
67.
Kyseiset poikkeukset määräytyvät siis aina ja yksinomaan työntekijäryhmän mukaan, eivät koskaan niiden olosuhteiden perusteella, joissa palkkasaatavat ovat jääneet maksamatta työnantajan maksukyvyttömyyden vuoksi. Direktiivissä 80/987 tarkoitettu suoja ulottuu työntekijöiden saataviin maksukyvyttömältä työnantajalta, eikä tähän voida soveltaa muita kuin 1 artiklan 2 kohdassa säädettyjä poikkeuksia, eikä direktiivin tavoitteen mukaisena voida näin ollen pitää sellaista kansallista lainsäädäntöä, jossa otetaan käyttöön lain 1220/1981 29 §:ssä säädetyn kaltaisia ehtoja, joiden mukaan suoja annetaan ainoastaan Kreikan lipun alla purjehtivissa aluksissa tai NAT:iin kuuluvissa ulkomaisissa aluksissa työskenteleville kreikkalaisille merimiehille, jotka on hylätty ulkomailla.
68.
Näin ollen on mielestäni selvää, että kansallisessa lainsäädännössä tietyille kotimaisille työntekijöille edellä esitetyn kaltaisissa erityisolosuhteissa annettua suojaa ei voida pitää suojana, joka vastaa direktiivissä 80/987 säädettyä tilanteessa, jossa työntekijöiden palkkasaatavat ovat jääneet maksamatta työnantajan maksukyvyttömyyden vuoksi, ja johon ei sovelleta muita kuin direktiivissä nimenomaisesti sallittuja poikkeuksia. On siis palautettava mieleen komission mainitsema oikeuskäytäntö, jonka mukaan on niin, että ”direktiivin [80/987] tavoitteesta, joka on varmistaa vähimmäistason suoja kaikille työntekijöille, ja sen 2 artiklan 1 kohdassa säädetyn poikkeuksen erityisluonteesta voidaan päätellä, että mainitun säännöksen mukaisena vastaavana suojana voidaan pitää ainoastaan sellaista suojaa, jolla taataan direktiivissä määritellyt olennaiset takeet, vaikka se perustuukin järjestelmään, jonka yksityiskohdat eroavat direktiivissä säädetystä”. ( 15 )
69.
Ehdotan siis toisena välipäätelmänä, että unionin tuomioistuin vastaa toiseen kysymykseen, että lain 1220/1981 29 §:ssä säädetty suoja ei ole direktiivin 80/987 1 artiklan 2 kohdassa edellytetyn kaltainen vastaava suoja.
VI Ratkaisuehdotus
70.
Ehdotan edellä esitetyn perusteella, että unionin tuomioistuin vastaa ennakkoratkaisupyyntöön seuraavasti:
1.
Työntekijöiden suojaa työnantajan maksukyvyttömyystilanteessa koskevan jäsenvaltioiden lainsäädännön lähentämisestä 20.10.1980 annettua neuvoston direktiiviä 80/987/ETY sovelletaan niiden merimiesten maksamatta oleviin palkkasaataviin, jotka sellainen yhtiö on ottanut palvelukseen kolmannen maan lipun alla purjehtivalle alukselle, jonka sääntömääräinen kotipaikka on kyseisessä kolmannessa maassa mutta jonka tosiasiallinen kotipaikka on sen jäsenvaltion alueella, jossa merimiehet on otettu palvelukseen, ja jonka kyseisen jäsenvaltion tuomioistuin on asettanut konkurssiin samaisen jäsenvaltion oikeuden mukaisesti, eikä merkitystä ole sillä, että työsopimuksiin sovelletaan kolmannen maan lainsäädäntöä ja että työnantajana oleva yhtiö ei ole osallistunut kyseisen jäsenvaltion palkkaturvajärjestelmän rahoitukseen.
2.
Lain 1220/1981 29 §:ssä säädetty suoja ei ole direktiivin 80/987 1 artiklan 2 kohdassa edellytetyn kaltainen vastaava suoja.
( 1 ) Alkuperäinen kieli: espanja.
( 2 ) Työntekijöiden suojaa työnantajan maksukyvyttömyystilanteessa koskevan jäsenvaltioiden lainsäädännön lähentämisestä 20.10.1980 annettu neuvoston direktiivi (EYVL L 283, s. 23).
( 3 ) Allekirjoitettu 10.12.1982 Montego Bayssa (Jamaika), tullut voimaan 16.11.1994, Maltan tasavallan ratifioima 20.5.1993 ja Helleenien tasavallan ratifioima 21.7.1995 ja hyväksytty Euroopan yhteisön puolesta 23.3.1998 tehdyllä neuvoston päätöksellä 98/392/EY (EYVL L 179, s. 1). Jäljempänä merioikeusyleissopimus.
( 4 ) Avattu allekirjoitettavaksi Roomassa 19.6.1980 (EYVL L 266, s. 1). Jäljempänä Rooman yleissopimus.
( 5 ) 23.9.2002 annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi (EYVL L 270, s. 1).
( 6 ) Työntekijöiden suojasta työnantajan maksukyvyttömyystilanteessa (kodifioitu toisinto) 22.10.2008 annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi (EUVL L 283, s. 36).
( 7 ) Maksukyvyttömyysmenettelyistä 29.5.2000 annettu neuvoston asetus (EYVL L 160, s. 1).
( 8 ) C-117/96, EU:C:1997:415.
( 9 ) C-286/90, EU:C:1992:453.
( 10 ) C-53/88, EU:C:1990:380.
( 11 ) Tästä syystä tuomiossa Poulsen ja Diva Navigation (C-286/90, EU:C:1992:453) todettiin, että kyseessä ollutta unionin oikeutta oli tulkittava kansainvälisen oikeuden mukaisesti.
( 12 ) Kursivointi tässä.
( 13 ) Direktiivin 80/987 3 artiklan 1 kohta.
( 14 ) Direktiivin 80/987 5 artikla.
( 15 ) Tuomio komissio v. Kreikka (C-53/88, EU:C:1990:380, 19 kohta).
Full & Egal Universal Law Academy