JULKISASIAMIEHEN RATKAISUEHDOTUS
ELEANOR SHARPSTON
4 päivänä helmikuuta 2016 ( 1 )
Asia C‑465/14
Raad van bestuur van de Sociale verzekeringsbank
vastaan
F. Wieland
H. Rothwangl
(Ennakkoratkaisupyyntö – Centrale Raad van Beroep (ylempi sosiaaliturva-asioita käsittelevä tuomioistuin, Alankomaat))
”Sosiaaliturva — SEUT 18 ja SEUT 45 artikla — Asetus (ETY) N:o 1408/71 — 2 ja 3 artikla sekä 94 artiklan 1–3 kohta — Asetus (EY) N:o 859/2003 — 2 artiklan 1–3 kohta — Vanhuuseläke-etuudet — Kansallinen lainsäädäntö, jossa entiset merenkulkijat suljetaan vakuutuksen ulkopuolelle — Hakijan oikeuksien määrittäminen ennen sen valtion liittymistä Euroopan unioniin, jonka kansalainen hän on”
1.
Tässä ennakkoratkaisupyynnössä, joka koskee asetuksen N:o 1408/71 ( 2 ) ja asetuksen N:o 859/2003 ( 3 ) tulkintaa, Centrale Raad van Beroep (hallintolainkäyttöasioita käsittelevä muutoksenhakutuomioistuin, Alankomaat) kysyy, ovatko nämä asetukset esteenä Alankomaiden säännöille, joissa 1960-luvulla suljettiin kolmansien maiden kansalaiset vakuutuksen ulkopuolelle vanhuuseläke-etuuksien osalta. Pääasia koskee kahta entistä merenkulkijaa, jotka kyseisenä ajanjaksona asuivat ja työskentelivät aluksilla, joiden kotisatama oli Alankomaissa. Molemmat hakijat olivat tuolloin Itävallan (ja siten kolmannen maan) kansalaisia. ( 4 ) Silloin kun he jättivät eläkehakemuksensa Alankomaiden viranomaisille vuonna 2008, Itävalta oli kuitenkin liittynyt Euroopan unioniin. F. Wielandista oli tällä välin tullut Yhdysvaltojen kansalainen, kun taas H. Rothwangl oli säilyttänyt Itävallan kansalaisuuden. Kansallinen tuomioistuin haluaa tietää, kuuluvatko nämä kaksi entistä merenkulkijaa unionin sosiaaliturvalainsäädännön piiriin, kattavatko tähän lainsäädäntöön sisältyvät siirtymäsäännökset heidän jättämänsä, vanhuuseläke-etuuksia koskevat hakemukset ja ovatko SEUT 18 artiklassa vahvistettu syrjintäkielto ja SEUT 45 artiklalla taattu työntekijöiden vapaan liikkuvuuden periaate esteenä kansallisille säännöille, joissa heidät suljettiin vanhuuseläke-etuuksia koskevan vakuutussuojan ulkopuolelle 1960-luvulla.
Unionin lainsäädäntö
Asetus N:o 1408/71
2.
Ennen asetuksen N:o 1408/71 voimaantuloa yhteisön säännöt, jotka koskivat siirtotyöläisiin liittyvien jäsenvaltioiden sosiaaliturvajärjestelmien yhteensovittamista, sisältyivät asetukseen N:o 3/58. ( 5 ) Tätä asetusta ei kuitenkaan sovellettu merenkulkijoihin. ( 6 ) Asetuksella N:o 47/67 ( 7 ) otettiin sitten käyttöön merenkulkijoita koskevia erityissääntöjä 1.4.1967 alkaen. Siinä muun muassa määritettiin sovellettava oikeus ja vanhuuseläke-etuudet. Nämä säännöt otettiin asetukseen N:o 1408/71, minkä ansiosta merenkulkijat saatiin kyseisen asetuksen soveltamisalan piiriin.
3.
Asetuksen N:o 1408/71 johdanto-osan ensimmäisessä perustelukappaleessa todetaan, että kansallisten sosiaaliturvalainsäädäntöjen yhteensovittamissäännöt ovat osa sellaisten työntekijöiden, jotka ovat jäsenvaltion kansalaisia, vapaata liikkuvuutta koskevien perussopimusten määräysten puitteita.
4.
Seuraavat 1 artiklassa olevat määritelmät ovat merkityksellisiä: ”palkatulla työntekijällä” tarkoitetaan muun muassa henkilöä, joka on pakollisen tai valinnaisen jatkuvan vakuutuksen perusteella vakuutettu yhden tai useamman palkattujen työntekijöiden tai itsenäisten ammatinharjoittajien sosiaaliturvajärjestelmän alan kattaman vakuutustapahtuman varalta; ( 8 )”lainsäädännöllä” tarkoitetaan jokaisen jäsenvaltion osalta lakeja, asetuksia ja muita määräyksiä sekä kaikkia muita täytäntöönpanotoimenpiteitä, nykyisiä tai tulevia, jotka liittyvät asetuksen N:o 1408/71 4 artiklan 1 ja 2 kohdassa tarkoitettuihin sosiaaliturvan aloihin tai järjestelmiin; ( 9 ) ”vakuutuskausilla” tarkoitetaan maksukausia tai työskentelykausia tai itsenäisen ammatinharjoittamisen kausia, sen mukaan kuin ne on määritelty tai tunnustettu vakuutuskausiksi siinä lainsäädännössä, jonka mukaan ne on täytetty tai niitä pidetään täytettyinä, ja kaikkia kausia, joita käsitellään sellaisina, jos niitä pidetään sanotun lainsäädännön mukaan vakuutuskausia vastaavina; ( 10 ) ja ”asumiskausilla” tarkoitetaan kausia, jotka on määritelty tai tunnustettu sellaisiksi siinä lainsäädännössä, jonka mukaan ne ovat täyttyneet tai niitä pidetään täyttyneinä. ( 11 )
5.
Asetusta N:o 1408/71 sovelletaan 2 artiklan 1 kohdan mukaan “palkattuihin työntekijöihin, itsenäisiin ammatinharjoittajiin ja opiskelijoihin, jotka kuuluvat tai ovat kuuluneet yhden tai useamman jäsenvaltion lainsäädännön piiriin ja jotka ovat jäsenvaltion kansalaisia tai jotka ovat valtiottomia henkilöitä tai pakolaisia, jotka asuvat jäsenvaltion alueella, sekä heidän perheenjäseniinsä tai jälkeenjääneisiinsä”.
6.
Asetuksen N:o 1408/71 3 artiklan 1 kohdassa säädetään, että henkilöt, joihin tätä asetusta sovelletaan, ovat jäsenvaltion lainsäädännön mukaan samojen velvoitteiden alaisia ja nauttivat samoja etuja kuin tämän valtion kansalaiset.
7.
Työkyvyttömyysetuudet ja vanhuusetuudet kuuluvat niihin sosiaaliturvan aloihin, joihin asetusta N:o 1408/71 sovelletaan (ks. 4 artiklan 1 kohdan b ja c alakohta).
8.
Asetuksen N:o 1408/71 13 artiklan 2 kohdan c alakohdan mukaan jäsenvaltion lipun alla purjehtivalla aluksella työskentelevä henkilö on tämän valtion lainsäädännön alainen. ( 12 )
9.
Vanhuuseläkkeiden laskemista koskevia erityissääntöjä sisältyy III osaston 3 lukuun. Asetuksen N:o 1408/71 44 artiklan mukaan silloin, kun henkilö on ollut kahden tai useamman jäsenvaltion lainsäädännön alainen, hänen oikeutensa vanhuuseläkkeeseen lasketaan ottamalla huomioon kunkin valtion lainsäädäntö. Asetuksen N:o 1408/71 45 artiklassa säädetään, että hakijan jäsenvaltion toimivaltaisen vakuutuslaitoksen on otettava huomioon muiden jäsenvaltioiden lainsäädännön mukaan täyttyneet vakuutus- tai asumiskaudet. Silloin kun toimivaltaisen vakuutuslaitoksen on laskettava etuudet ottamalla huomioon yhteenlasketut vakuutus- tai asumiskaudet 45 artiklassa säädettyjen sääntöjen nojalla, myönnettävät vanhuuseläke-etuudet lasketaan 46 artiklan 2 kohdan mukaisesti.
10.
Asetuksen N:o 1408/71 94 artiklan otsikko on ”Palkattuja työntekijöitä koskevia siirtymäsäännöksiä”. Siinä todetaan erityisesti seuraavaa:
”1. Tämän asetuksen mukaan ei saavuteta oikeuksia ajalta ennen 1 päivää lokakuuta 1972 tai ennen päivää, jolloin sitä alettiin soveltaa sen jäsenvaltion alueella, jota asia koskee, tai osassa kyseisen valtion aluetta.
2. Kaikki vakuutuskaudet ja tapauksesta riippuen kaikki työskentely- tai asumiskaudet, jotka on täytetty jäsenvaltion lainsäädännön mukaan ennen 1 päivää lokakuuta 1972 tai ennen päivää, jolloin asetusta alettiin soveltaa tämän jäsenvaltion alueella, tai osassa kyseisen valtion aluetta, otetaan huomioon määrättäessä saavutettuja oikeuksia tämän asetuksen säännösten mukaisesti.
3. Jollei 1 kohdan säännöksistä muuta johdu, oikeus saavutetaan [tämän asetuksen mukaan, vaikka se liittyy vakuutustapahtumaan, joka on sattunut ennen 1 päivää lokakuuta 1972 tai ennen päivää, jolloin asetusta alettiin soveltaa sen jäsenvaltion alueella, jota asia koskee, tai osassa kyseisen valtion aluetta].
– –”
Asetus N:o 859/2003
11.
Asetuksen N:o 859/2003 1 artiklan mukaan asetusta N:o 1408/71 ”sovelletaan kolmansien maiden kansalaisiin, joita kyseiset säännökset eivät jo koske yksinomaan heidän kansalaisuutensa vuoksi, sekä heidän perheenjäseniinsä ja edunsaajiinsa edellyttäen, että heillä on laillinen asuinpaikka jäsenvaltiossa ja että he ovat tilanteessa, jossa kaikki osatekijät eivät rajoitu yhden jäsenvaltion sisälle”.
12.
Asetuksen N:o 859/2003 2 artiklassa säädetään seuraavaa:
”1. Tällä asetuksella ei anneta mitään oikeuksia ajalle ennen 1 päivää kesäkuuta 2003.
2. Vakuutuskaudet ja tarvittaessa ennen 1 päivää kesäkuuta 2003 jäsenvaltion lainsäädännön mukaisesti täyttyneet asumiskaudet ja kaudet, jolloin henkilö on työskennellyt palkattuna työntekijänä tai itsenäisenä ammatinharjoittajana, otetaan huomioon määritettäessä tämän asetuksen säännösten mukaisesti saatavia oikeuksia.
3. Jollei 1 kohdan säännöksistä muuta johdu, oikeus saavutetaan tämän asetuksen mukaan, vaikka vakuutustapahtuma on sattunut ennen 1 päivää kesäkuuta 2003.
– –”
Kansallinen lainsäädäntö
13.
Yleisellä vanhuuseläkelailla (Algemene Ouderdomswet, jäljempänä AOW) luodaan vanhuuseläkejärjestelmä 65 vuotta täyttäneitä henkilöitä varten. Tämän järjestelmän mukaan henkilön on oltava 15–65-vuotias ja asuttava Alankomaissa ollakseen vakuutettu.
14.
Tarkastelujaksolla voimassa olleen AOW:n toisinnon mukaan aluksia, joiden kotisatama oli Alankomaissa, kohdeltiin Alankomaiden alueen osana. ( 13 ) Miehistön katsottiin asuvan aluksella, mikäli heillä ei voitu todeta maissa olevaa asuinpaikkaa. Tässä tilanteessa miehistön katsottiin asuvan Alankomaissa.
15.
Sellaisen merialuksen miehistöön kuulunutta kolmannen maan kansalaista, jonka kotisatama oli Alankomaissa, ei pidetty vakuutettuna, mikäli hän asui kyseisellä aluksella AOW:ssä tarkoitetulla tavalla. ( 14 )
Tosiseikat, oikeudenkäyntimenettely ja ennakkoratkaisukysymykset
16.
F. Wieland syntyi Itävallassa 20.3.1943. Hän työskenteli Holland-Amerika Lijnin (jäljempänä HAL) palveluksessa ajalla 11.10.1962–7.3.1966. Toukokuussa 1966 hän muutti Yhdysvaltoihin, missä hän sai Yhdysvaltojen kansalaisuuden 29.8.1969 ja menetti samalla Itävallan kansalaisuuden. Huhtikuussa 2008 Wieland haki vanhuuseläkettä. Sosiaalivakuutuslaitoksen hallitus (Raad van bestuur van de Sociale verzekeringsbank, jäljempänä RSvb) hylkäsi hänen hakemuksensa 15.4.2008 päivätyllä päätöksellä. Wieland ilmoitti RSvb:lle 3.10.2008, että hänen pääasiallinen asuinpaikkansa on Itävallassa.
17.
H. Rothwangl syntyi 7.12.1943. Hän on Itävallan kansalainen. Hän työskenteli HAL:n palveluksessa ajalla 6.11.1962–23.4.1963. Hän on saanut itävaltalaista Erwerbsunfähigkeitspension-eläkettä (työkyvyttömyyseläke) 1.3.1998 lähtien ja sveitsiläistä Invalidenrente-eläkettä (työkyvyttömyyseläke) 1.9.1998 lähtien. Lisäksi Rothwangl sai Alankomaiden viranomaisilta työkyvyttömyysvakuutuslain (Wet op de arbeidsongeschiktheidsverzekering) nojalla maksettavaa etuutta 29.11.1998–1.12.2008. Hän haki 12.1.2009 vanhuuseläkettä maksettavaksi 1.12.2008 alkaen. RSvb hylkäsi hakemuksen 26.5.2009 tekemällään päätöksellä.
18.
Wieland ja Rothwangl riitauttivat RSvb:n päätökset menestyksellisesti Rechtbank Amsterdamissa. RSvb valitti näistä tuomioista ennakkoratkaisua pyytäneeseen tuomioistuimeen.
19.
Centrale Raad van Beroep (ylempi sosiaaliturva-asioita käsittelevä tuomioistuin) toteaa ennakkoratkaisupyynnössään ensinnäkin, että se on ottanut huomioon Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen (jäljempänä Strasbourgin tuomioistuin) tuomion asiassa Wessels-Bergervoet vastaan Alankomaat. ( 15 ) Kyseinen asia koski hakemusta, jonka jättäminen perustui Euroopan ihmisoikeussopimuksen 14 artiklaan, jossa kielletään syrjintä, luettuna yhdessä (omistusoikeuden suojaa koskevan) ensimmäisen lisäpöytäkirjan 1 artiklan kanssa. Kyseisen asian kantaja, jolla oli oikeus vanhuuseläke-etuuksiin AOW:n nojalla, katsoi, että hänen eläkkeensä alentamisesta tehty toimivaltaisen Alankomaiden vakuutuslaitoksen päätös syrji häntä sukupuolen perusteella sikäli, että alentamisperusteena oli se, että asian kannalta merkityksellisenä ajankohtana naimisissa oleva nainen oli vakuutettu ainoastaan niiden ajanjaksojen osalta, jolloin hänen aviomiehensä oli vakuutettu, kun taas naimisissa olevien miesten tapauksessa vastaavaa rajoitusta ei ollut. Kansallinen tuomioistuin toteaa, että Alankomaiden tuomioistuimet ovat soveltaneet Strasbourgin tuomioistuimen kyseisessä asiassa esittämiä perusteluja muihin merenkulkijoiden eläkeoikeuksia koskeviin asioihin. Se katsoo, että Wielandin ja Rothwanglin tilanne eroaa mainituista asioista ja että esillä olevassa asiassa kansalaisuuden perusteella tehty ero on perusteltu Euroopan ihmisoikeusyleissopimuksen 14 artiklan mukaisesti. Se haluaa kuitenkin tietää, voiko asetus N:o 1408/71, luettuna yhdessä asetuksen N:o 859/2003 kanssa, ja/tai SEUT 18 artikla ja SEUT 45 artikla olla heille avuksi.
20.
Tämän vuoksi Centrale Raad van Beroep (ylempi sosiaaliturva-asioita käsittelevä tuomioistuin) pyytää ennakkoratkaisua seuraaviin kysymyksiin:
”1)
Onko asetuksen N:o 1408/71 3 artiklan ja 94 artiklan 1 ja 2 kohdan tulkittava tarkoittavan, että sellaisen aluksen miehistöön, jonka kotisatama oli jäsenvaltiossa, kuuluneelta entiseltä merimieheltä, jolla ei ollut asuinpaikkaa maissa ja joka ei ollut minkään jäsenvaltion kansalainen, ei voida evätä (osittain) vanhuuseläkettä sen jälkeen, kun valtio, jonka kansalainen kyseinen merimies on, on liittynyt unioniin (tai sen oikeudelliseen edeltäjään) tai kun asetus N:o 1408/71 on tullut voimaan kyseisessä valtiossa, pelkästään sen perusteella, että kyseinen entinen merimies ei ollut (väitetyllä) vakuutuskaudella (ensiksi mainitun) jäsenvaltion kansalainen?
2)
Onko SEUT 18 artiklan ja SEUT 45 artiklan tulkittava olevan esteenä jäsenvaltion säännölle, jonka perusteella sellaisen aluksen miehistöön, jonka kotisatama oli kyseisessä jäsenvaltiossa, kuulunut merimies, jolla ei ollut asuinpaikkaa maissa ja joka ei ole minkään jäsenvaltion kansalainen, suljettiin vanhuuseläkevakuutuksen ulkopuolelle, kun kyseisen säännön perusteella vakuutettuna pidetään merimiestä, joka on sen jäsenvaltion kansalainen, jossa aluksella on kotisatama, ja joka on muilta osin samassa tilanteessa, jos valtio, jonka kansalainen ensiksi mainittu merimies on eläkkeen määrittämisen aikaan, on tällä välin liittynyt unioniin (tai sen oikeudelliseen edeltäjään) tai asetus N:o 1408/71 on tullut tällä välin voimaan kyseisessä valtiossa?
3)
Onko ensimmäiseen ja toiseen kysymykseen vastattava samalla tavalla, kun kyseessä on (entinen) merimies, joka oli työskentelynsä aikana sellaisen valtion kansalainen, joka liittyy unioniin (tai sen oikeudelliseen edeltäjään) myöhemmin, mutta joka ei ole liittymishetkellä tai sillä hetkellä, kun asetus N:o 1408/71 tulee voimaan kyseisessä valtiossa, eikä sillä hetkellä, kun hän jättää hakemuksensa vanhuuseläkeoikeuden saamiseksi, jäsenvaltion kansalainen, mutta johon asetusta N:o 1408/71 kuitenkin sovelletaan asetuksen N:o 859/2003 1 artiklan perusteella?”
21.
Kirjallisia huomautuksia ovat esittäneet RSvb, Alankomaiden hallitus ja Euroopan komissio. Nämä kolme osapuolta sekä Espanjan kuningaskunta esittivät suullisia huomautuksia 16.9.2015 pidetyssä istunnossa. Wieland ja Rothwangl eivät ole esittäneet kirjallisia eivätkä suullisia huomautuksia tässä menettelyssä.
Arviointi
Alustavat huomautukset
22.
Ajankohtana, jona Wieland ja Rothwangl työskentelivät HAL:n palveluksessa Alankomaissa, merenkulkijat oli suljettu asetuksen N:o 3/58 soveltamisalan ulkopuolelle. ( 16 ) Tämä ei ollut vastoin merenkulkijoiden eläkkeisiin tuolloin sovellettuja kansainvälisiä sääntöjä. ( 17 ) Näin ollen merenkulkijoiden liittymistä sosiaaliturvajärjestelmiin säänneltiin yksinomaan kansallisilla säännöillä.
23.
Vuonna 2008, jolloin Wieland ja Rothwangl jättivät vanhuuseläkkeitä koskevat hakemuksensa, sovellettiin asetusta N:o 1408/71. Tämän asetuksen tavoitteena ei ole korvata erilaisia kansallisia sosiaaliturvajärjestelmiä. ( 18 ) Pikemminkin sen päätarkoituksena on sovittaa kansalliset järjestelmät yhteen henkilöiden vapaan liikkuvuuden periaatteen panemiseksi täytäntöön nykyisen Euroopan unionin alueella. ( 19 ) Kyseisten sääntöjen mukaan toimivaltaisella Itävallan vakuutuslaitoksella on velvollisuus sovittaa toimintansa yhteen vastaavan Alankomaiden vakuutuslaitoksen kanssa sen toteamiseksi, lasketaanko hakijoiden eläkeoikeudet yhteen mainitun asetuksen III osaston 3 luvun mukaisesti.
24.
Vaikka pitääkin paikkansa, että jäsenvaltiot säilyttävät toimivaltansa huolehtia sosiaaliturvajärjestelmiensä liittymisedellytyksistä, niiden on kuitenkin tätä toimivaltaa käyttäessään noudatettava unionin oikeutta ja erityisesti työntekijöiden vapaata liikkuvuutta koskevia perussopimuksen määräyksiä. Näin ollen nämä edellytykset eivät voi johtaa siihen, että pääasiassa kyseessä olevan kaltaisen kansallisen lainsäädännön soveltamisalan ulkopuolelle suljetaan henkilöitä, joihin on sovellettava kyseistä lainsäädäntöä asetuksen N:o 1408/71 nojalla, ja pakollisten vakuutusjärjestelmien on oltava yhteensopivia SEUT 18 artiklan ja SEUT 45 artiklan määräysten kanssa. ( 20 ) Ennakkoratkaisukysymyksiä on tarkasteltava tätä taustaa vasten.
Ensimmäinen kysymys
25.
Kansallisen tuomioistuimen ensimmäinen kysymys koskee sitä, voidaanko eläkkeellä olevalta itävaltalaiselta merenkulkijalta, joka oli kolmannen maan kansalainen työskennellessään aluksella, jonka kotisatama oli Alankomaissa, evätä eläke sen jälkeen, kun valtio, jonka kansalainen hän on, on liittynyt Euroopan unioniin. Onko asetus N:o 1408/71 esteenä Alankomaiden säännöille, joilla Rothwangl suljettiin vakuutuksen ulkopuolelle Alankomaiden sosiaaliturvajärjestelmän mukaisten vanhuuseläke-etuuksien osalta hänen työskentelynsä aikana kansalaisuuden perusteella?
26.
RSvb katsoo, että Rothwanglin tapaus ei kuulu asetuksen N:o 1408/71 soveltamisalaan. Alankomaiden hallituksen mukaan asetuksen N:o 1408/71 3 artiklaa ei sovelleta, koska Rothwangl ei täytä 2 artiklassa säädettyjä edellytyksiä. Sitä vastoin Espanjan hallitus katsoo, että Rothwanglin tilannetta olisi tarkasteltava sellaisena kuin se oli 1.12.2008, jolloin hän jätti eläkehakemuksensa. Tuolloin hän kuului asetuksen N:o 1408/71 soveltamisalaan, ja esillä oleva kansallinen sääntö on tämän vuoksi kielletty 3 artiklan nojalla.
27.
Komissio pitää ratkaisevana kysymyksenä sitä, sovelletaanko asetuksen N:o 1408/71 94 artiklan 2 kohtaa ajanjaksoon, jona Rothwangl työskenteli HAL:n palveluksessa. Se, täyttikö Rothwangl vakuutuskauden vai ei, on ratkaistava kansallisen lainsäädännön perusteella. Kun Rothwangl työskenteli HAL:n palveluksessa, hänen katsottiin asuvan Alankomaissa kansallisten sääntöjen mukaan. Tästä syntyy riittävän läheinen yhteys Alankomaihin kyseisenä ajanjaksona, jotta voidaan puhua vakuutuskaudesta esillä olevien kansallisten sääntöjen mukaan. Lisäksi on komission mukaan huomattava, että asetuksen N:o 1408/71 13 artiklan 2 kohdan c alakohdassa olevilla merenkulkijoita koskevilla säännöillä ei säännellä ainoastaan sovellettavan lainsäädännön määrittämistä vaan myös sitä, onko henkilö, joka kuuluu asetuksen N:o 1408/71 soveltamisalaan, oikeutettu sosiaaliturvaetuuteen.
28.
En yhdy RSvb:n ja Alankomaiden hallituksen tulkintaan asetuksen N:o 1408/71 2 artiklan tulkinnasta.
29.
On selvää, että kun Rothwangl haki eläkettä 1.12.2008, hän oli jäsenvaltion kansalainen. Hän oli vakuutettu vanhuuseläke-etuuksia koskevan Itävallan järjestelmän mukaisesti; nämä etuudet kuuluvat asetuksen N:o 1408/71 aineelliseen soveltamisalaan. ( 21 ) Hän hakee etuuksia pro rata toimivaltaiselta Alankomaiden vakuutuslaitokselta sen ajanjakson perusteella, jolloin hän työskenteli HAL:n palveluksessa ja jolloin häneen sovellettiin Alankomaissa esillä olevia kansallisia sääntöjä. Tämän vuoksi hän kuuluu 2 artiklan 1 kohdan soveltamisalaan.
30.
Pidän RSvb:n ja Alankomaiden kantaa hämmentävänä sikäli, että Rothwangl on saanut työkyvyttömyysetuutta Alankomaiden viranomaisilta. Tämä etuus kuuluu asetuksen N:o 1408/71 aineelliseen soveltamisalaan. ( 22 ) Minusta vaikuttaa epäjohdonmukaiselta se, että hänen katsottiin kuuluvan mainitun asetuksen henkilölliseen soveltamisalaan työkyvyttömyysetuutta koskevan hakemuksensa osalta mutta väitettiin jääneen sen ulkopuolelle vanhuuseläke-etuuksia koskevan hakemuksensa osalta.
31.
Kansallinen tuomioistuin tiedustelee nimenomaisesti, luoko asetuksen N:o 1408/71 2 artiklan tulkintaa koskeva unionin tuomioistuimen oikeuskäytäntö ja erityisesti tuomio Belbouab ( 23 ) valoa tähän asiaan.
32.
Tayeb Belbouab oli algerialaissyntyinen Ranskan kansalainen, joka syntyi vuonna 1924. Hän työskenteli kaivostyöntekijänä Ranskassa ja muutti sitten Saksaan, missä hän työskenteli samoissa tehtävissä. Hän maksoi tarvittavat vakuutusmaksut koko työskentelynsä ajan kummassakin maassa. Hän menetti Ranskan kansalaisuuden, kun Algeria itsenäistyi vuonna 1962. Saksan viranomaiset hylkäsivät hänen kaivostyöntekijäeläkettä koskevan hakemuksensa vuonna 1964. Yhteisöjen tuomioistuin totesi, että asetuksen N:o 1408/71 2 artiklan tulkintaa koskevien kansallisen tuomioistuimen kysymysten taustalla oli premissi, jonka mukaan Belbouabin oli oltava jäsenvaltion kansalainen, kun hän jätti hakemuksensa. Tämä premissi ei sopinut yhteen oikeusvarmuuden periaatteen kanssa. Yhteisöjen tuomioistuin katsoi, että jäsenvaltioista yhden kansalaisuutta koskeva edellytys koskee ajanjaksoa, jona asianosainen tekee työtä, maksaa vakuutuskausiin liittyvät vakuutusmaksut ja saavuttaa niiden mukaiset oikeudet. ( 24 )
33.
Esillä olevassa asiassa on riidatonta, että Rothwangl oli jäsenvaltion kansalainen 1.12.2008, kun hän haki vanhuuseläkettä Alankomaista, muttei tarkastelujaksolla. Saavuttiko hän kuitenkin oikeudet tarkastelujakson aikana? Tätä kysymystä ei tarkasteltu tuomiossa Belbouab. Belbouab oli maksanut tarvittavat vakuutusmaksut ja saavuttanut oikeudet merkityksellisenä ajanjaksona. Tämän vuoksi minusta vaikuttaa siltä, että tuomio Belbouab ei auta esillä olevan asian ratkaisemisessa.
34.
Kansallinen tuomioistuin haluaa myös tietää, onko tuomio Buhari Haji ( 25 ) asian kannalta merkityksellinen. Kyseinen tuomio koski Nigerian kansalaista, joka oli Ison-Britannian kansalainen, kunnes Nigeria itsenäistyi vuonna 1960. Vuosina 1937–1986 Ibrahim Buhari Haji oli työskennellyt Belgian Kongossa (josta tuli 1.7.1960 Zaire) ja maksanut maksuja Belgian sosiaaliturvajärjestelmään ennen Zairen itsenäistymistä. Yhteisöjen tuomioistuin ei nähnyt yhteyttä sellaisten työntekijöiden tilanteen, joilla oli aikoinaan sellaisen valtion kansalaisuus, josta sittemmin tuli (silloisen) Euroopan yhteisön jäsen, mutta jotka menettivät mainitun kansalaisuuden ennen tämän valtion liittymistä, ja palkattujen työntekijöiden ja itsenäisten ammatinharjoittajien vapaan liikkuvuuden saavuttamisen välillä yhteisön alueella. Tilanne oli erilainen vain niillä tähän ryhmään kuuluvilla henkilöillä, jotka säilyttivät kyseisen valtion kansalaisuuden sen jälkeen, kun se oli liittynyt yhteisöön, ja joiden oikeudet tunnustettiin ja suojattiin yhteisön sosiaaliturvalainsäädännössä asetuksen N:o 1408/71 94 ja 95 artiklaan sisältyvillä siirtymäsäännöksillä, joiden perusteella kaikki ennen liittymistä täytetyt vakuutus-, työskentely- tai asumiskaudet voidaan ottaa huomioon määritettäessä mainitun asetuksen säännösten mukaiset oikeudet.
35.
Rothwanglin tilanne on hyvin erilainen kuin Buhari Hajin tilanne. Hän ei maksanut vakuutusmaksuja eikä hän ollut vakuutettu tarkastelujaksolla sovellettujen Alankomaiden sääntöjen mukaan. Saavuttiko hän kuitenkin asetuksen N:o 1408/71 94 artiklan 1–3 artiklan mukaisia oikeuksia, jotka pitäisi liittää vanhuuseläke-etuuksiin, joihin hän on oikeutettu Itävallassa?
36.
Asetuksen N:o 1408/71 94 artiklan 1 kohdassa todetaan, että asetuksen N:o 1408/71 mukaan ei saavuteta oikeuksia ennen päivää, jolloin sitä alettiin soveltaa sen jäsenvaltion alueella. ( 26 )
37.
Jotta asetusta N:o 1408/71 voitaisiin soveltaa menneiden tilanteiden tulevaisuudessa ilmeneviin vaikutuksiin, sen 94 artiklan 2 kohdassa säädetään velvollisuudesta ottaa huomioon kaikki vakuutuskaudet ja kaikki työskentely- tai asumiskaudet, jotka on täytetty jonkin jäsenvaltion lainsäädännön mukaan ennen 1.10.1972 tai ennen päivää, jolloin asetusta alettiin soveltaa tämän jäsenvaltion alueella, määritettäessä oikeuksia etuuksiin. Tästä säännöksestä seuraa siis, että jäsenvaltio ei hakijan eläkeoikeuksia määrittäessään voi kieltäytyä ottamasta huomioon toisen jäsenvaltion alueella täyttyneitä vakuutuskausia ainoastaan sen vuoksi, että ne ovat täyttyneet ennen kuin asetus tuli voimaan. ( 27 )
38.
Hakijan on voitava viitata vakuutuskauteen ja tapauksesta riippuen työskentely- tai asumiskausiin, jotka on täytetty jäsenvaltion lainsäädännön mukaan ennen 1.10.1972 ( 28 ), vedotakseen asetuksen N:o 1408/71 94 artiklan 2 kohtaan menestyksellisesti.
39.
Minusta vaikuttaa siltä, että nämä edellytykset eivät ole aina kumulatiivisia. Ilmaus ”ja tapauksesta riippuen” viittaa siihen, että aina ei ole välttämätöntä osoittaa kaikkien kolmen edellytyksen täyttyvän. On syytä muistaa, että 94 artiklan 2 kohtaa sovelletaan kaikkiin sellaisiin sosiaaliturvaetuuksiin, jotka kuuluvat asetuksen N:o 1408/71 aineelliseen soveltamisalaan. Edellytykset, jotka hakijan on täytettävä, voivat vaihdella riippuen jäsenvaltiosta ja/tai esillä olevan etuuden tyypistä. Alankomaiden järjestelmässä ei (käsittääkseni) vaadita hakijan osoittavan myös, että hän on täyttänyt asumis- tai työskentelykauden, joskaan riidanalaista ei ole se, täyttääkö Rothwangl nämä molemmat edellytykset. Hakijan on kuitenkin voitava mainita vakuutuskausi, joka on täytetty jäsenvaltion lainsäädännön mukaan.
40.
Voiko Rothwangl täyttää tämän edellytyksen?
41.
Esillä olevat kansalliset säännöt ovat asetuksen N:o 1408/71 1 artiklan j alakohdassa tarkoitettua lainsäädäntöä. Asetuksen N:o 1408/71 1 artiklan r alakohdan mukaan vakuutuskausilla tarkoitetaan maksukausia tai työskentelykausia tai itsenäisen ammatinharjoittamisen kausia, sen mukaan kuin ne on määritelty tai tunnustettu vakuutuskausiksi siinä lainsäädännössä, jonka mukaan ne on täytetty tai niitä pidetään täytettyinä. Tämä nimenomainen viittaus kansalliseen lainsäädäntöön on selvä osoitus siitä, että asetus N:o 1408/71 nojautuu vakuutuskausien yhteenlaskemisen osalta niihin edellytyksiin, jotka kansallisessa oikeudessa asetetaan sille, että määrätty kausi voidaan tunnustaa varsinaisia vakuutuskausia vastaavaksi kaudeksi. ( 29 )
42.
Kansallinen tuomioistuin toteaa, että viiteajanjaksona sovellettujen kansallisten sääntöjen mukaan Rothwangl ei ollut vakuutettu, koska merialuksen miehistöön kuuluneet, aluksella asuneet kolmansien maiden kansalaiset oli suljettu vakuutuksen ulkopuolelle vanhuuseläke-etuuksien osalta. Se myös toteaa yksiselitteisesti, että esillä olevat kansalliset säännöt syrjivät kansalaisuuden perusteella. ( 30 ) Kieltääkö asetuksen N:o 1408/71 3 artikla tällaisen syrjinnän? Jos se kieltää, Rothwanglin olisi mahdollista vaatia, että häntä on kohdeltava ikään kuin hän olisi täyttänyt vakuutuskauden Alankomaissa, vaikka hän ei tosiasiallisesti täytä tätä 94 artiklan 2 artiklan olennaista osatekijää.
43.
Yhteisöjen tuomioistuin tarkasteli samankaltaisia kysymyksiä asiassa Kauer ja asiassa Duchon.
44.
Liselotte Kauer, Itävallan kansalainen, haki vanhuuseläkettä Itävallassa. Hän oli työskennellyt ja täyttänyt pakollisen vakuutuksen kaudet Itävallan lainsäädännön mukaisesti. Kun toimivaltainen vakuutuslaitos laski vanhuuseläkevakuutuskausia, se otti huomioon Itävallassa vietetyn ajanjakson, jona hän ei ollut työskennellyt vaan hoitanut lapsiaan. Nämä ajanjaksot laskettiin ”rinnastettaviksi kausiksi”. Vastaavia ajanjaksoja, joina Kauer oli hoitanut lapsiaan Belgiassa, ei kuitenkaan laskettu tällaisiksi kausiksi. Lastenhoitoon käytetyt ajanjaksot (sekä Itävallassa että Belgiassa) ajoittuivat aikaan ennen Itävallan liittymistä (silloiseen) Euroopan yhteisöön. Kansallinen tuomioistuin pyysi neuvoa siitä, oliko asetuksen N:o 1408/71 94 artiklan 1–3 kohta esteenä kansalliselle lainsäädännölle, jossa jätettiin lastenhoitoon Belgiassa käytetty aika rinnastettavien kausien ulkopuolelle laskettaessa Kauerin vanhuuseläke-etuuksia.
45.
Johann Franz Duchon oli Itävallan kansalainen, joka oli työskennellyt Saksassa ennen Itävallan liittymistä yhteisöön. Tuona ajanjaksona hänelle sattui työtapaturma. Hän sai sen vuoksi työtapaturmaeläkettä Saksan viranomaisilta. Hänen Itävallan viranomaisille jättämänsä hakemus työkyvyttömyyseläkkeen saamiseksi hylättiin sillä perusteella, että a) hän ei täyttänyt odotusaikaa ja b) koska tapaturmaan liittyvät tapahtumat sattuivat Saksassa ennen Itävallan liittymistä, hän ei voinut nojautua työntekijöiden vapaan liikkuvuuden periaatteeseen.
46.
Kummassakin tapauksessa yhteisöjen tuomioistuin katsoi, että hakijoiden oli mahdollista vedota asetuksen N:o 1408/71 94 artiklan siirtymäsäännöksiin ja että syrjintäkiellon periaate kielsi Kaueriin ja Duchoniin sovelletut Itävallan säännöt. Tuomioista voidaan todeta tiettyjä yhteisiä periaatteita.
47.
Yhteisöjen tuomioistuin katsoi, että jotta asetuksen N:o 1408/71 94 artiklan 1–3 kohdan siirtymäsäännöksiä voitaisiin soveltaa, on otettava huomioon vakuutuskaudet, jotka on täytetty ennen kuin asetus tuli voimaan. ( 31 ) Kummassakin tapauksessa hakijat olivat olleet vakuutettuja merkityksellisten kansallisten sääntöjen mukaan. Esillä olevia kansallisia toimenpiteitä oli sitten arvioitava yhteisön sääntöjen valossa sellaisina kuin niitä sovellettaisiin Itävallan liittymisen jälkeen. ( 32 ) Toimivaltaisen vakuutuslaitoksen oli tämän vuoksi sovellettava työntekijöiden vapaata liikkuvuutta koskevia periaatteita ja 94 artiklan 1–3 kohdan siirtymäsäännöksiä. ( 33 )
48.
Tuomioiden Kauer ja Duchon perusteella on selvää, että Rothwanglin tilannetta on tarkasteltava ottaen huomioon unionin oikeus Itävallan liityttyä Euroopan unioniin. Mitä tällaisesta tarkastelusta seuraa?
49.
Minusta vaikuttaa siltä, että (valitettavasti) Rothwanglin tilanne eroaa hakijoiden tilanteesta näissä kahdessa asiassa kahden merkittävän seikan osalta.
50.
Ensinnäkin syrjintäkiellon periaate edellyttää, että toisiinsa verrattavissa olevia tilanteita ei saa kohdella eri tavalla eikä erilaisia tilanteita samalla tavalla, ellei se ole objektiivisesti perusteltua. ( 34 ) Tuomiossa Kauer yhteisöjen tuomioistuin totesi, että esillä olleessa kansallisessa sääntelyssä säädettiin erilaisesta kohtelusta, kun sen mukaan Itävallassa täyttyneet lastenhoitokaudet otettiin huomioon ilman eri toimenpiteitä ja jossakin muussa ETA-sopimuksen sopimusvaltiossa täyttyneiden kausien huomioonottamiselta edellytettiin rahamääräisen äitiysavustuksen tai vastaavan avustuksen saamista Itävallan lainsäädännön nojalla. Kun tällaista eriytettyä sääntelyä sovellettiin Itävallan liityttyä Euroopan unioniin lastenhoitokausiin, joita oli täytetty sekä Itävallassa että toisessa jäsenvaltiossa, tällainen lainsäädäntö asetti epäedulliseen asemaan sellaiset yhteisön kansalaiset, jotka olivat asuneet tai työskennelleet Itävallassa ja tämän jälkeen käyttäneet oikeuttaan vapaaseen liikkuvuuteen. ( 35 ) Tuomiossa Duchon yhteisöjen tuomioistuin totesi kohtelussa selkeän eron, joka oli epäedullinen niille itävaltalaisille työntekijöille, jotka käyttivät oikeuttaan vapaaseen liikkuvuuteen, verrattuna itävaltalaisiin työntekijöihin, jotka pysyivät Itävallassa, sillä ensin mainitulla ryhmällä oli pienempi mahdollisuus täyttää esillä olevien kansallisten sääntöjen edellytykset etuuksien saamiseksi. ( 36 )
51.
Keskeistä on se, että kummassakin asiassa yhteisöjen tuomioistuin oli epäsuorasti valmis katsomaan hakijoiden käyttäneen unionin oikeuden mukaisia oikeuksia vapaaseen liikkuvuuteen, joskin kyseinen ”liikkuvuus” tapahtui ennen Itävallan liittymistä Euroopan unioniin. Vaikka Belgian oli perustellusti mahdollista pitää Kaueria kolmannen maan kansalaisena unionin oikeuden näkökulmasta tämän asuessa Belgiassa vuosina 1970–1975 huolehtien perheestään ja vaikka Saksan oli samoin perustellusti mahdollista pitää Duchonia kolmannen maan kansalaisena tämän joutuessa työtapaturman uhriksi työskennellessään Saksassa vuonna 1968, Itävallan liityttyä Euroopan unioniin Itävallan oli pidettävä ”ulkomailla” vietettyjä ajanjaksoja ajanjaksoina, jotka oli vietetty toisessa unionin jäsenvaltiossa käyttäen vapaata liikkuvuutta koskevia oikeuksia.
52.
Näin ollen Itävallan on esillä olevassa asiassa katsottava Rothwanglin käyttäneen vapaata liikkuvuutta koskevia oikeuksia jo ennen Itävallan liittymistä Euroopan unioniin, kun hän työskenteli HAL:n palveluksessa aluksilla, joiden kotisatama oli Alankomaissa. Tämä yksinään ei kuitenkaan riitä antamaan Rothwanglille oikeutta saada eläkkeeseensä ”Alankomaiden lisä”. Toisin kuin Kauerin ja Duchonin tapauksessa, Rothwanglin ongelma ei liity yksinomaan (tai edes ensisijaisesti) Itävallan sääntöihin. Se liittyy Alankomaiden sääntöihin, jotka sulkivat hänet vakuutuksen ulkopuolelle silloin kun hän työskenteli HAL:n palveluksessa, koska hän oli kolmannen maan kansalainen. Ja vaikka tällainen poissulkeminen oli selvästi syrjivää kansalaisuuden perusteella, se oli tuolloin täysin sallittua unionin oikeuden mukaan, koska Itävalta ei ollut vielä Euroopan unionin jäsenvaltio.
53.
Toiseksi asiassa Kauer ja asiassa Duchon riidanalaista ei ollut se, olivatko hakijat liittyneet esillä olevaan kansalliseen sosiaaliturvajärjestelmään (kumpikin asia koski Itävallan järjestelmää). Yleisesti ottaen kyse oli siitä, tuliko Itävallan ulkopuolella vietetyt ajanjaksot ottaa huomioon silloin kun Itävallan toimivaltaiset viranomaiset laskivat etuuksia, joihin hakijat olivat oikeutettuja. ( 37 ) Sitä vastoin unionin tuomioistuimella ei ole tietoa siitä, oliko Rothwangl liittynyt Itävallan sosiaaliturvajärjestelmään tarkastelujaksolla; on kuitenkin selvää, että hän ei saavuttanut oikeuksia niiden Alankomaiden sääntöjen mukaan, joita sovellettiin tarkastelujaksolla hänen työskennellessään HAL:n palveluksessa. Näin ollen voidaan yksinkertaisesti todeta, että ei ole saavutettuja oikeuksia, joihin asetuksen N:o 1408/71 94 artiklan 2 kohdan siirtymäsäännöksillä voisi olla vaikutusta. Lisäksi olisi vastoin oikeusvarmuuden periaatetta ja 94 artiklan 1 kohdan nimenomaista sanamuotoa myöntää tällaisia oikeuksia taannehtivasti.
54.
Toisin kuin komissio, en pidä merkityksellisenä kriteerinä sitä, oliko Rothwanglilla riittävän läheinen yhteys Alankomaihin tarkastelujaksolla. Tällaista edellytystä ei käy ilmi asetuksen N:o 1408/71 94 artiklan 2 kohdan sanamuodosta. En myöskään pidä 13 artiklan 2 kohdan c alakohtaa merkityksellisenä. Kyseisen säännöksen ainoa tarkoitus on määrittää kansallinen lainsäädäntö, jota sovelletaan jäsenvaltion lipun alla purjehtivalla aluksella työskenteleviin henkilöihin. Asetuksen N:o 1408/71 13 artiklan 2 kohdan c alakohdalla ei sinänsä pyritä määrittämään niitä edellytyksiä, jotka koskevat oikeutta tai velvollisuutta liittyä sosiaaliturvajärjestelmään tai tällaisen järjestelmän osa-alueeseen. Jäsenvaltioiden on itse lainsäädännössään määritettävä nämä edellytykset. ( 38 ) Esillä olevassa asiassa ei ole riidanalaista se, että Rothwangliin sovellettiin Alankomaiden sääntöjä hänen työskennellessään HAL:n palveluksessa ja että hän ei ollut vakuutettu kyseisten sääntöjen mukaisesti. Näin ollen hän ei täyttänyt 94 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua vakuutuskautta.
55.
Tämän vuoksi päättelen että vanhuuseläke-etuuksia hakeva henkilö, joka ei ollut jäsenvaltion kansalainen sinä ajanjaksona, jonka perusteella hän hakee eläkeoikeutta, ei saavuta oikeuksia asetuksen N:o 1408/71 94 artiklan 1–3 kohdassa säädetyissä siirtymäsäännöksissä tarkoitetulla tavalla, mikäli hän ei ole täyttänyt vakuutuskautta jäsenvaltion lainsäädännön mukaisesti ennen kuin hänen jäsenvaltionsa liittyi Euroopan unioniin, koska kyseinen ajanjakso ei ole kyseisen jäsenvaltion lainsäädännössä tarkoitettu vakuutuskausi. Asianlaita on näin, vaikka kyseisenä ajanjaksona hän asui ja työskenteli siinä jäsenvaltiossa, jonka on määritettävä hänen oikeutensa etuuksiin asetuksen N:o 1408/71 säännösten mukaisesti. Kansalliset säännöt, jotka sulkivat tällaisen hakijan vakuutuksen ulkopuolelle kyseisen jäsenvaltion sosiaaliturvajärjestelmän mukaisesti hänen asumis- ja työskentelykautensa ajan, eivät ole kiellettyjä mainitun asetuksen 3 artiklan nojalla.
Toinen kysymys
56.
Kansallisen tuomioistuimen toinen kysymys koskee sitä, onko Alankomaiden viranomaisten SEUT 18 artiklan (syrjintäkielto) ja SEUT 45 artiklan (työntekijöiden vapaan liikkuvuuden takaaminen) nojalla laskiessaan Rothwanglin eläkettä oltava soveltamatta esillä olevia kansallisia sääntöjä, joissa suljettiin vanhuuseläkevakuutuksen ulkopuolelle sellaiset merenkulkijat, jotka olivat kolmansien maiden kansalaisia.
57.
Olen sitä mieltä, että vastaus tähän kysymykseen on kieltävä.
58.
Itävallan tasavallan, Suomen tasavallan ja Ruotsin kuningaskunnan liittymisehdoista ja niiden sopimusten mukautuksista, joihin Euroopan unioni perustuu, tehdyn asiakirjan (jäljempänä liittymisasiakirja) 2 artiklassa määrätään, että alkuperäisten perussopimusten määräykset sitovat uusia jäsenvaltioita heti liittymisestä lähtien ja että niitä sovelletaan näissä valtioissa näissä perussopimuksissa ja liittymisasiakirjassa tarkoitettujen ehtojen mukaisesti. Liittymisasiakirjaan ei sisälly nykyisten SEUT 18 artiklan ja SEUT 45 artiklan soveltamista koskevia siirtymämääräyksiä. Tämän vuoksi on katsottava, että näitä määräyksiä on sovellettava heti ja että ne sitovat Itävaltaa sen liittymisestä eli 1.1.1995 alkaen. Tästä seuraa, että mainitusta ajankohdasta lähtien muiden jäsenvaltioiden on kohdeltava Itävallan kansalaisia unionin kansalaisina.
59.
Liittymisasiakirjassa ei kuitenkaan ole mitään, mikä edellyttäisi nykyisten jäsenvaltioiden kohtelevan Itävallan kansalaisia samalla tavoin kuin ne kohtelivat muiden jäsenvaltioiden kansalaisia ennen liittymistä. ( 39 ) Rothwangl voisi ainoastaan vaatia, että Alankomaat kohtelisi häntä ikään kuin hän olisi ollut vakuutettu vanhuusetuuksien osalta, jos hän olisi ollut oikeutettu työntekijöiden vapaata liikkuvuutta koskeviin oikeussääntöihin perustuviin oikeuksiin tarkastelujaksolla. ( 40 ) Hän ei kuitenkaan ollut oikeutettu niihin. Unionin oikeuksia ei voi saavuttaa ennen liittymistä ja näin ollen niitä ei voida tunnustaa liittymisen jälkeen, koska niiden saavuttamista tai olemassaoloa koskevat edellytykset eivät ole täyttyneet. ( 41 )
60.
Näin ollen päättelen, että SEUT 18 artikla ja SEUT 45 artikla eivät Itävallan Euroopan unioniin liittymisen tapauksessa ole esteenä Rothwanglin tapauksessa esillä olevien kaltaisille kansallisille säännöille.
Kolmas kysymys
61.
Kolmas kysymys koskee pohjimmiltaan Wielandia. Kansallinen tuomioistuin haluaa tietää, voiko hakija, joka on kolmannen valtion kansalainen hakiessaan eläkettä mutta joka tarkastelujaksolla oli sellaisen valtion kansalainen, joka liittyi Euroopan unioniin sen jälkeen kun hän täytti asumis- ja työskentelykauden jäsenvaltiossa, hyötyä asetuksesta N:o 1408/71, koska hän tulee asetuksen N:o 859/2003 1 artiklan soveltamisalaan ja voi täyttää tämän asetuksen 2 artiklan 1–3 kohdassa olevat siirtymäsäännökset.
62.
Rothwanglin tapauksesta esittämieni perustelujen perusteella katson, että hän ei voi hyötyä siitä.
63.
Wieland täyttää asetuksen N:o 859/2003 1 artiklassa säädetyt edellytykset siltä osin kuin hän on Yhdysvaltojen kansalainen, joka asuu laillisesti Itävallassa, hänen hakemukseensa liittyvät seikat eivät rajoitu yhden jäsenvaltion sisälle ja hän ei jo kuulu kyseisten säännösten soveltamisalaan yksinomaan kansalaisuutensa perusteella. Hänen tulee siten kyseisen asetuksen soveltamisalaan.
64.
Asetuksen N:o 859/2003 2 artiklan 1–3 kohta ovat sanamuodoltaan samanlaiset kuin asetuksen N:o 1408/71 94 artiklan 1–3 kohta. Vaikka Wieland asui Alankomaissa tarkastelujaksolla, hän – samoin kuin Rothwangl – ei ollut vakuutettu Alankomaiden sääntöjen mukaan vanhuuseläke-etuuksien osalta. Tämän vuoksi hän ei täyttänyt 2 artiklan 2 kohdassa olevaa ensimmäistä edellytystä eikä saavuttanut oikeuksia kyseisessä säännöksessä tarkoitetulla tavalla. Hänen hakemuksensa on tämän vuoksi hylättävä samoista syistä, jotka esitin edellä 35–55 kohdassa Rothwanglin osalta.
65.
Kolmanteen kysymykseen on siis vastattava, että henkilöllä, joka kuuluu asetuksen N:o 859/2003 1 artiklan soveltamisalaan ja joka hakee oikeutta vanhuuseläke-etuuksiin 1.6.2003 edeltävän ajanjakson perusteella, ei ole oikeutta nojautua mainitun asetuksen 2 artiklan 1–3 kohdassa oleviin siirtymäsäännöksiin, mikäli kyseinen ajanjakso ei ole jäsenvaltion lainsäädännössä tarkoitettu vakuutuskausi, vaikka hän kyseisenä ajanjaksona asui ja työskenteli siinä jäsenvaltiossa, jonka on määritettävä hänen oikeutensa etuuksiin asetuksen N:o 1408/71 säännösten mukaisesti.
Ratkaisuehdotus
66.
Edellä esitetyn perusteella ehdotan, että unionin tuomioistuin vastaa Centrale Raad van Beroepin (ylempi sosiaaliturva-asioita käsittelevä tuomioistuin, Alankomaat) esittämiin kysymyksiin seuraavasti:
—
Vanhuuseläke-etuuksia hakeva henkilö, joka ei ollut jäsenvaltion kansalainen sinä ajanjaksona, jonka perusteella hän hakee eläkeoikeutta, ei saavuta oikeuksia sosiaaliturvajärjestelmien soveltamisesta yhteisön alueella liikkuviin palkattuihin työntekijöihin ja heidän perheenjäseniinsä 14.6.1971 annetun neuvoston asetuksen (ETY) N:o 1408/71 94 artiklan 1–3 kohdassa säädetyissä siirtymäsäännöksissä tarkoitetulla tavalla tilanteessa, jossa hän ei ole täyttänyt vakuutuskautta jäsenvaltion lainsäädännön mukaisesti ennen kuin hänen jäsenvaltionsa liittyi Euroopan unioniin, koska kyseinen ajanjakso ei ole kyseisen jäsenvaltion lainsäädännössä tarkoitettu vakuutuskausi. Asian laita on näin, vaikka kyseisenä ajanjaksona hän asui ja työskenteli siinä jäsenvaltiossa, jonka on määritettävä hänen oikeutensa etuuksiin asetuksen N:o 1408/71 säännösten mukaisesti. Kansalliset säännöt, jotka sulkivat tällaisen hakijan vakuutuksen ulkopuolelle kyseisen jäsenvaltion sosiaaliturvajärjestelmän mukaisesti hänen asumis- ja työskentelykautensa ajan, eivät ole kiellettyjä mainitun asetuksen 3 artiklan mukaan.
—
SEUT 18 artikla ja SEUT 45 artikla eivät Itävallan Euroopan unioniin liittymisen tapauksessa ole esteenä pääasiassa esillä olevien kaltaisille kansallisille säännöille.
—
Henkilöllä, joka kuuluu asetuksen (ETY) N:o 1408/71 ja asetuksen (ETY) N:o 574/72 muuttamisesta soveltamisalan laajentamiseksi koskemaan kolmansien maiden kansalaisia, joita kyseiset säännökset eivät jo koske yksinomaan heidän kansalaisuutensa vuoksi, 14.5.2003 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 859/2003 1 artiklan soveltamisalaan ja joka hakee oikeutta vanhuuseläke-etuuksiin 1.6.2003 edeltävän ajanjakson perusteella, ei ole oikeutta nojautua mainitun asetuksen 2 artiklan 1–3 kohdassa oleviin siirtymäsäännöksiin, mikäli kyseinen ajanjakso ei ole jäsenvaltion lainsäädännössä tarkoitettu vakuutuskausi, vaikka hän kyseisenä ajanjaksona asui ja työskenteli siinä jäsenvaltiossa, jonka on määritettävä hänen oikeutensa etuuksiin asetuksen N:o 1408/71 säännösten mukaisesti.
( 1 ) Alkuperäinen kieli: englanti.
( 2 ) Sosiaaliturvajärjestelmien soveltamisesta yhteisön alueella liikkuviin palkattuihin työntekijöihin ja heidän perheenjäseniinsä 14.6.1971 annettu neuvoston asetus (EY) N:o 1408/71 (konsolidoitu toisinto – EUVL 1997 L 28, s. 1). Tätä asetusta on muutettu useaan otteeseen; ajankohtana, jolloin Wieland ja Rothwangl jättivät hakemuksensa, sovellettiin 18.12.2006 annetulla Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksella (EY) N:o 1992/2006 (EUVL L 392, s. 1) muutettua toisintoa. Asetus N:o 1408/71 kumottiin ja korvattiin 1.5.2010 sosiaaliturvajärjestelmien yhteensovittamisesta 29.4.2004 annetulla Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksella (EY) N:o 883/2004 (EUVL L 166, s. 1).
( 3 ) Asetuksen (ETY) N:o 1408/71 ja asetuksen (ETY) N:o 574/72 muuttamisesta soveltamisalan laajentamiseksi koskemaan kolmansien maiden kansalaisia, joita kyseiset säännökset eivät jo koske yksinomaan heidän kansalaisuutensa vuoksi, 14.5.2003 annettu neuvoston asetus (EY) N:o 859/2003 (EUVL L 124, s. 1).
( 4 ) Jäljempänä tarkastelujakso; ks. lisäksi jäljempänä 16 ja 17 kohta.
( 5 ) Règlement no 3 concernant la sécurité sociale des travailleurs migrants, du 25 septembre 1958 (Journal officiel des communautés européennes 1958, P 30, s. 561). Asetuksesta ei ole saatavilla suomenkielistä toisintoa.
( 6 ) Asetuksen N:o 3/58 4 artiklan 6 kohta.
( 7 ) Règlement no 47/67/CEE du Conseil, du 7 mars 1967, modifiant et complétant certaines dispositions des règlements no 3 et 4 concernant la sécurité sociale des travailleurs migrants (gens de mer) (Journal officiel des communautés européennes nro 44, s. 641). Tästäkään asetuksesta ei ole saatavilla suomenkielistä toisintoa.
( 8 ) Asetuksen N:o 1408/71 1 artiklan a kohdan i alakohta.
( 9 ) Asetuksen N:o 1408/71 1 artiklan j kohta.
( 10 ) Asetuksen N:o 1408/71 1 artiklan r kohta.
( 11 ) Asetuksen N:o 1408/71 1 artiklan sa kohta.
( 12 ) Vuonna 1981 asetuksen N:o 1408/71 14 b artiklalla, joka lisättiin asetuksen (ETY) N:o 1408/71 laajentamisesta itsenäisiin ammatinharjoittajiin ja heidän perheenjäseniinsä 12.5.1981 annetulla neuvoston asetuksella (ETY) N:o 1390/81 (EYVL L 143, s. 1), otettiin käyttöön erityissääntöjä merenkulkijoihin sovellettavan lainsäädännön määrittämiseksi. Nämä säännöt, joihin sisältyy poikkeuksia 13 artiklan 2 kohdan c alakohtaan erityisissä olosuhteissa, eivät ole merkityksellisiä esillä olevan asian kannalta.
( 13 ) Asetuksessa N:o 1408/71 viitataan lippuvaltion lainsäädäntöön merkityksellisenä kriteerinä sovellettavan lainsäädännön määrittämisessä. Kauppa-aluksen lippuvaltio on valtio, jonka lainsäädännön mukaisesti alus on rekisteröity tai saanut toimiluvan. AOW:n 3 §:n 3 momentissa kuitenkin viitataan ”aluksen kotisatamaan”, jonka tulkitsen tarkoittavan satamaa, josta käsin alus liikennöi. Tämä ei välttämättä ole sama kuin satama, jossa alus on rekisteröity.
( 14 ) Tämä perustuu vakuutettujen piirin laajentamista ja rajoittamista koskevaan asetukseen (Besluit uitbreiding en beperking kring verzekerden volksverzekeringen, jäljempänä BUB), jota muutettiin useaan otteeseen vuosina 1959–1968. Viittaan näihin säännöksiin sekä AOW:hen, sellaisena kuin sitä sovellettiin tarkastelujaksolla, ”kyseessä olevana kansallisena lainsäädäntönä”. BUB:n merkitykselliset säännökset kumottiin 1.1.1999.
( 15 ) Euroopan ihmisoikeustuomioistuin, nro 34462/97 (Recueil des arrêts et décisions 2002-IV).
( 16 ) Ks. edellä 2 kohta.
( 17 ) Mainitsen tässä yhteydessä merenkulkijoiden eläkkeistä vuonna 1946 tehdyn Kansainvälisen työjärjestön (ILO) yleissopimuksen nro 71, joka tuli voimaan 10.10.1962. Alankomaat ratifioi tämän yleissopimuksen 27.8.1957. Yleissopimuksen 1 artiklan mukaan ILOn jokaisen jäsenvaltion tulee kansallisen lainsäädännön mukaisesti perustaa merenkulkijoiden eläkejärjestelmiä tai taata tällaisten järjestelmien perustaminen. Ulkomailla asuvat henkilöt ja henkilöt, jotka eivät ole kyseisen jäsenvaltion kansalaisia, voidaan kuitenkin jättää tällaisten järjestelmien ulkopuolelle.
( 18 ) Ks. komission ehdotus neuvoston asetukseksi (EY) sosiaaliturvajärjestelmien yhteensovittamisesta, KOM(1998) 779 lopullinen, s. 1.
( 19 ) Ks. asetuksen N:o 1408/71 johdanto-osan ensimmäinen perustelukappale.
( 20 ) Tuomio Salemink (C-347/10, EU:C:2012:17, 39 ja 40 kohta).
( 21 ) Asetuksen N:o 1408/71 4 artiklan 1 kohdan c alakohta.
( 22 ) Asetuksen N:o 1408/71 4 artiklan 1 kohdan b alakohta.
( 23 ) 10/78, EU:C:1978:181.
( 24 ) Tuomio Belbouab (10/78, EU:C:1978:181, 7 kohta).
( 25 ) C-105/89, EU:C:1990:402.
( 26 ) Tuomio Duchon (C-290/00, EU:C:2002:234, 22 kohta).
( 27 ) Tuomio Duchon (C‑290/00, EU:C:2002:234, 23 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen). Ks. lisäksi tuomio Somova (C-103/13, EU:C:2014:2334, 52–54 kohta).
( 28 ) Niiden jäsenvaltioiden osalta, jotka liittyivät Euroopan unioniin asetuksen N:o 1408/71 antamisen jälkeen, merkityksellinen ajankohta ei ole 1.10.1972 vaan ennen sitä päivämäärää, jolloin asetus tuli voimaan kyseisessä jäsenvaltiossa. Itävallan osalta kyseinen päivämäärä on 1.1.1995.
( 29 ) Tuomio Kauer (C-28/00, EU:C:2002:82, 26 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).
( 30 ) Ks. edellä 15 kohta.
( 31 ) Tuomio Duchon, (C-290/00, EU:C:2002:234, 23 kohta). Tuomiossa Kauer yhteisöjen tuomioistuin katsoi, että se, oliko lasten hoitamiseen Belgiassa käytetty ajanjakso vakuutuskausi vanhuuseläke-etuuksien osalta, oli ratkaistava Itävallan lainsäädännön nojalla (tuomion 33 ja 34 kohta). Se katsoi, että kyseisten sääntöjen mukainen rajoitus, jonka vuoksi kyseistä ajanjaksoa ei voitu pitää vakuutuskautena (toisin kuin samaan tapaan Itävallassa vietettyä ajanjaksoa), ei sopinut yhteen asetuksen N:o 1408/71 kanssa (tuomion 42–45 kohta).
( 32 ) Tuomio Duchon (C-290/00, EU:C:2002:234, 28 kohta).
( 33 ) Tuomio Duchon (C-290/00, EU:C:2002:234, 32 kohta). Ks. myös tuomio Kauer (C-28/00, EU:C:2002:82, 45 ja 50 kohta).
( 34 ) Ks. esimerkkinä tämän periaatteen useista ilmauksista tuomio Eman ja Sevinger (C-300/04, EU:C:2006:545, 57 kohta).
( 35 ) Tuomio Kauer (C-28/00, EU:C:2002:82, 43 ja 44 kohta).
( 36 ) Tuomio Duchon (C-290/00, EU:C:2002:234, 29 kohta).
( 37 ) Ks. edellä 44–47 kohta.
( 38 ) Tuomio Bakker (C-106/11, EU:C:2012:328, 32 kohta oikeuskäytäntöviittauksineen).
( 39 ) Ks. vastaavasti tuomio Tsiotras (C-171/91, EU:C:1993:215, 12 kohta) ja tuomio Andersson ja Wåkerås-Andersson (C-321/97, EU:C:1999:307, 46 kohta).
( 40 ) Istunnossa Alankomaiden hallitus ja RSvb vahvistivat, että tarkastelujaksolla merenkulkijat, jotka olivat tuolloin muiden yhteisön jäsenvaltioiden – kuten Italian – kansalaisia, olivat vakuutettuja vanhuuseläke-etuuksien osalta, koska heihin sovellettiin perustamissopimuksessa olevia vapaata liikkuvuutta koskevia määräyksiä.
( 41 ) Ks. myös julkisasiamies Jacobsin ratkaisuehdotuksen Österreichischer Gewerkschaftsbund (C-195/98, EU:C:2000:50) 148 ja 149 kohta, ensimmäinen virke, jossa viitataan tuomioon Tsiotras (C-171/91, EU:C:1993:215) ja tuomioon Andersson ja Wåkerås-Andersson (C-321/97, EU:C:1999:307).
Full & Egal Universal Law Academy