UNIONIN TUOMIOISTUIMEN TUOMIO (seitsemäs jaosto)
21 päivänä toukokuuta 2015 (*)
Ennakkoratkaisupyyntö – Julkiset hankinnat – Direktiivi 2004/18/EY– 1 artiklan 4 kohta – Palvelukonsessio – Käsite – Sosiaaliturvaviranomaisen ja taksiyhtiöiden välinen sopimuskokonaisuus, joka koskee vakuutettujen matkakustannusten sähköistä suorakorvausmenettelyä ja kuljetusten tilausjärjestelyä
Asiassa C‑269/14,
jossa on kyse SEUT 267 artiklaan perustuvasta ennakkoratkaisupyynnöstä, jonka korkein hallinto-oikeus (Suomi) on esittänyt 26.5.2014 tekemällään päätöksellä, joka on saapunut unionin tuomioistuimeen 30.5.2014, saadakseen ennakkoratkaisun asiassa, jossa valittajana on
Kansaneläkelaitos,
UNIONIN TUOMIOISTUIN (seitsemäs jaosto),
toimien kokoonpanossa: jaoston puheenjohtaja J.‑C. Bonichot sekä tuomarit A. Arabadjiev ja C. Lycourgos (esittelevä tuomari),
julkisasiamies: Y. Bot,
kirjaaja: A. Calot Escobar,
ottaen huomioon kirjallisessa käsittelyssä esitetyn,
ottaen huomioon huomautukset, jotka sille ovat esittäneet
– Kansaneläkelaitos, edustajinaan asianajaja I. Aalto‑Setälä ja asianajaja E.‑ R. Siivonen,
– Suomen Taksiliitto ry, edustajanaan asianajaja K. Duncker,
– Euroopan komissio, asiamiehinään A. Tokár ja I. Koskinen,
päätettyään julkisasiamiestä kuultuaan ratkaista asian ilman ratkaisuehdotusta,
on antanut seuraavan
tuomion
1 Ennakkoratkaisupyyntö koskee julkisia rakennusurakoita sekä julkisia tavara- ja palveluhankintoja koskevien sopimusten tekomenettelyjen yhteensovittamisesta 31.3.2004 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2004/18/EY (EUVL L 134, s. 114) 1 artiklan 4 kohdan tulkintaa.
2 Tämä pyyntö on esitetty asiassa, jossa on kyse Kansaneläkelaitoksen, Suomen Palvelutaksit ry:n ja Oulun Taksipalvelut Oy:n välisestä asiasta, ja joka koskee sairauden hoitoon liittyvien taksimatkakustannusten sähköistä suorakorvausmenettelyä koskevan sopimuskokonaisuuden toteuttamista ilman tarjouspyyntömenettelyä.
Asiaa koskevat oikeussäännöt
Unionin oikeus
3 Direktiivin 2004/18 1 artiklan, jonka otsikko on ”Määritelmät”, 2 kohdan a alakohdassa ja 4 kohdassa säädetään seuraavaa:
”2. a) ’Julkisia hankintoja koskevilla sopimuksilla’ tarkoitetaan rahallista vastiketta vastaan tehtyjä kirjallisia sopimuksia, jotka on tehty yhden tai useamman taloudellisen toimijan ja yhden tai useamman hankintaviranomaisen välillä ja joiden tarkoituksena on tässä direktiivissä tarkoitettu rakennusurakan toteuttaminen, tavaran hankinta tai palvelun suorittaminen.
– –
4. ’Palveluja koskevalla käyttöoikeussopimuksella’ [palvelukonsessiolla] tarkoitetaan muutoin samanlaista sopimusta kuin julkista palveluhankintaa koskevaa sopimusta, paitsi että palvelujen suorittamisen vastikkeena on joko yksinomaan palvelun käyttöoikeus [oikeus hyödyntää palvelua] tai tällainen oikeus ja maksu yhdessä.”
Suomen oikeus
4 Direktiivi 2004/18 saatettiin osaksi Suomen oikeutta julkisista hankinnoista annetulla lailla 348/2007 (jäljempänä hankintalaki). Kyseisen lain 5 §:n, jonka otsikko on ”Määritelmät”, 1 ja 6 kohdassa säädetään seuraavaa:
”Tässä laissa – – tarkoitetaan:
1) hankintasopimuksella kirjallista sopimusta, joka on tehty yhden tai usean hankintayksikön ja yhden tai usean toimittajan välillä ja jonka tarkoituksena on rakennusurakan toteuttaminen, tavaran hankinta tai palvelun suorittaminen taloudellista vastiketta vastaan;
– –
6) palveluja koskevalla käyttöoikeussopimuksella muuten samanlaista sopimusta kuin palveluhankintasopimus, mutta palvelujen vastikkeena on joko oikeus hyödyntää palvelua tai tällainen oikeus ja maksu yhdessä.”
5 Sairausvakuutuslain 1224/2004 2 luvun 1 §:n 1 momentissa säädetään, että ”sairaanhoitona vakuutetulle korvataan sen mukaan kuin jäljempänä säädetään – – sairauden hoitoon liittyvät matkakustannukset”.
6 Sairausvakuutuslain 4 luvun, jonka otsikko on ”Matkakustannusten korvaaminen”, 7 §:ssä säädetään, että ”vakuutetulle aiheutuneet matkakustannukset korvataan kokonaan siltä osin kuin ne yhdensuuntaiselta matkalta ylittävät 14,25 euroa (omavastuuosuus). Korvaus maksetaan kuitenkin enintään matkakustannuksen korvauksen perusteeksi vahvistetun korvaustaksan määrästä”.
7 Sairausvakuutuslain 15 luvun 9 §:ssä, joka koskee suorakorvausmenettelyä, säädetään, että ”jos kuljetuspalvelujen tuottaja on perinyt vakuutetulta 4 luvun 7 §:n mukaisen omavastuuosuuden matkan hinnasta, korvaus voidaan maksaa – – palvelujen tuottajalle sen tekemän tilityksen perusteella erikseen sovittavalla tavalla”.
8 Kansaneläkelaitoksen kuntoutusetuuksista ja kuntoutusrahaetuuksista annetun lain 566/2005 15 §:ssä, jonka otsikko on ”Matkakustannukset”, säädetään seuraavaa:
”Kuntoutujalle sekä 9 ja 12 §:ssä tarkoitettuun kuntoutukseen osallistuvalle omaiselle tai muulle läheiselle korvataan tämän lain mukaisesta Kansaneläkelaitoksen järjestämästä tai korvaamasta kuntoutuksesta aiheutuneet tarpeelliset ja kohtuulliset matkakustannukset siten kuin sairausvakuutuslain 4 luvussa säädetään. – –”
Pääasia ja ennakkoratkaisukysymykset
9 Kansaneläkelaitos on hankintalaissa tarkoitettu hankintaviranomainen. Suomen lainsäädännön mukaan Kansaneläkelaitos korvaa vakuutetuille sairauden hoitoon liittyvät taksimatkakustannukset vakuutetun omavastuuosuuden ylittäviltä osin. Kansaneläkelaitos ei ole vastuussa kuljetusten järjestämisestä.
10 Kansaneläkelaitos ja Suomen Taksiliitto ry, joka toimii jäseninään olevien taksiyhtiöiden nimissä ja niiden valtuuttamana, allekirjoittivat 4.2.2010 runkosopimuksen, jonka mukaan Suomessa vakuutettujen henkilöiden sairauden hoitoon liittyvistä taksimatkakustannuksista sairausvakuutuslain sekä Kansaneläkelaitoksen kuntoutusetuuksista ja kuntoutusrahaetuuksista annetun lain säännösten mukaan myönnettävä korvaus maksetaan taksiautoilijalle sähköisellä suorakorvausmenettelyllä.
11 Runkosopimuksen mukaan Kansaneläkelaitoksen vakuutuspiirit nimeävät kullekin sairausvakuutuspiirin alueelle yhden ainoan taksiyhtiön, joka toimii tilausvälityskeskuksena ja jonka kanssa ne tekevät sopimuksen sähköisestä suorakorvausmenettelystä.
12 Suorakorvausmenettelyn ansiosta Kansaneläkelaitoksen korvaamia taksimatkoja koskevat tilaukset yhdistellään kussakin sairaanhoitopiirissä yhdessä ainoassa tilausvälityskeskuksessa. Tämä välittää vakuutettujen tekemät tilaukset kyseiseen järjestelmään kuuluville taksiautoilijoille. Vakuutettu maksaa matkan hinnasta omavastuuosuutensa taksiautoilijalle, joka ilmoittaa tilausvälityskeskukselle sähköisesti tähän hintaan liittyvät tiedot. Tilausvälityskeskus välittää tämän jälkeen nämä tiedot Kansaneläkelaitokselle. Käsiteltyään korvaushakemukset Kansaneläkelaitos maksaa korvattavat määrät kyseiselle tilausvälityskeskukselle, joka välittää ne taksiautoilijoille.
13 Jos vakuutettu ei varaa taksia nimetyn tilausvälityskeskuksen kautta, hänen on maksettava matkasta täysi hinta ja haettava tämän jälkeen korvausta omavastuuosuutensa ylittävästä osasta suoraan Kansaneläkelaitokselta.
14 Runkosopimuksen mukaan suorakorvausmenettelyn tavoitteena on parantaa asiakkaiden palvelua korvausjärjestelmää helpottamalla sekä kerryttää kustannussäästöjä siten, että taksivarauksia yhdistellään. Kansaneläkelaitoksen vakuutuspiirin kanssa suorakorvaussopimuksen tehnyt taksiyhtiö näet sitoutuu yhdistelemään samaan suuntaan samaan aikaan matkustavien vakuutettujen kuljetustilaukset.
15 Runkosopimuksen mukaan kumpikin sopimuspuoli vastaa sähköisen suorakorvausmenettelyn käyttöönotosta ja ylläpidosta itselleen aiheutuvista kustannuksista. Tilausvälityskeskukseksi nimetyllä alueellisella taksiyhtiöllä on oikeus periä menettelyyn liittyneiltä taksiautoilijoilta kohtuullinen korvaus niiden velvoitteiden täyttämisestä, jotka suorakorvaussopimuksessa on määritelty taksiyhtiön tehtäviksi. Nämä tilausvälityskeskukset perivät vakuutetuilta puhelintilauksista myös maksun.
16 Kansaneläkelaitoksella on 25 vakuutuspiiriä, joista seitsemän on tehnyt sähköistä suorakorvausmenettelyä koskevan erityisen sopimuksen seitsemän alueellisen taksiyhtiön kanssa. Näiden sopimusten sisältämistä järjestelyistä ja sähköisestä suorakorvausmenettelystä ei ole järjestetty tarjouspyyntömenettelyä.
17 Suorakorvausmenettelyä koskevista sopimuksista käy ilmi, että sopimuksen allekirjoittaneiden taksiyhtiöiden tehtävänä on erityisesti keskittää tilaukset, yhdistellä taksikuljetukset silloin, kun ajoneuvot menevät samaan aikaan samaan suuntaan, toimittaa tilaus- ja maksutapahtumatiedot palvelimelle sekä tilittää kuljetuskorvaukset tähän menettelyyn osallistuville taksiautoilijoille.
18 Suomen Palvelutaksit ry, Oulun Taksipalvelut Oy ja Turun Seudun Invataksit ry tekivät markkinaoikeudelle hakemukset sähköistä suorakorvausmenettelyä koskevasta sopimuskokonaisuudesta.
19 Markkinaoikeus katsoi, että Kansaneläkelaitoksen ja Suomen Taksiliitto ry:n välinen runkosopimus ja sen perusteella tehdyt suorakorvaussopimukset muodostavat yhdessä sopimuskokonaisuuden, jota on pidettävä hankintalain 5 §:n 6 momentissa tarkoitettuna palveluja koskevana käyttöoikeussopimuksena. Markkinaoikeuden mukaan näin on siksi, että vastiketta ja liiketoiminnallisen riskin siirtoa koskevat edellytykset täyttyivät.
20 Kansaneläkelaitos valitti kyseisestä markkinaoikeuden ratkaisusta korkeimpaan hallinto-oikeuteen. Viimeksi mainitulla tuomioistuimella on epäselvyyttä siitä, miten pääasiassa kyseessä oleva sopimuskokonaisuus on luokiteltava oikeudellisesti.
21 Näissä olosuhteissa korkein hallinto-oikeus päätti lykätä asian käsittelyä ja esittää unionin tuomioistuimelle seuraavat ennakkoratkaisukysymykset:
”1) Onko unionin tuomioistuimen palvelukonsessiota koskevaa oikeuskäytäntöä tulkittava siten, että sen ulkopuolelle jää kokonaisjärjestely, johon osaltaan sisältyy viranomaisen järjestämisvastuulle kuuluvien korvausten maksatus suorakorvausjärjestelynä ja samalla kuljetusten tilausjärjestely, joka ei kuulu viranomaisen vastuulle?
2) Mikä merkitys on annettava järjestelystä johtuvalle välilliselle seuraukselle, että tilausten järjestelyn tarkoituksena on vähentää Kansaneläkelaitoksen maksettavaksi julkisista varoista tulevia kuljetuskustannuksia?”
Ennakkoratkaisukysymysten tarkastelu
22 Korkein hallinto-oikeus pyrkii kysymyksillään, joita on tarkasteltava yhdessä, selvittämään pääasiallisesti, onko direktiivin 2004/18 1 artiklan 4 kohtaa tulkittava siten, että pääasiassa kyseessä olevan kaltainen sopimuskokonaisuus on kyseisessä säännöksessä tarkoitettu palveluja koskeva käyttöoikeussopimus.
23 Kansallisen tuomioistuimen unionin tuomioistuimelle toimittamasta asiakirja-aineistosta käy ilmi, että kyseinen sopimuskokonaisuus muodostuu yhtäältä Kansaneläkelaitoksen ja Suomen Taksiliitto ry:n, joka toimii jäseninään olevien taksiyhtiöiden nimissä ja niiden valtuuttamana, välisestä runkosopimuksesta ja toisaalta sähköistä suorakorvausmenettelyä koskevista sopimuksista, jotka Kansaneläkelaitoksen vakuutuspiirit ovat tehneet tilausvälityskeskuksiksi nimettyjen Suomen Taksiliitto ry:n jäseninä olevien taksiyhtiöiden kanssa.
24 Kansallinen tuomioistuin toteaa tässä yhteydessä, että vaikka Kansaneläkelaitoksen lakisääteisenä tehtävänä on korvata vakuutetuille sairauden hoitoon liittyvät taksimatkakustannukset vakuutettujen omavastuuosuuden ylittäviltä osin, se ei ole kuitenkaan vastuussa näiden kuljetusten järjestämisestä.
25 Aluksi on todettava, että unionin tuomioistuimen tehtävänä ei ole käytännössä luokitella pääasiassa kyseessä olevaa toimenpidettä, sillä tällainen luokittelu kuuluu yksin kansallisen tuomioistuimen toimivaltaan. Unionin tuomioistuimen rooli rajoittuu siihen, että se antaa kansalliselle tuomioistuimelle unionin oikeudesta tulkinnan, joka on kansalliselle tuomioistuimelle hyödyllinen, kun se ratkaisee vireillä olevan asian (ks. erityisesti tuomio Privater Rettungsdienst und Krankentransport Stadler, C-274/09, EU:C:2011:130, 36 kohta ja tuomio Norma-A ja Dekom, C-348/10, EU:C:2011:721, 57 kohta).
26 Direktiivin 2004/18 1 artiklan 4 kohdan mukaan palvelukonsessiolla tarkoitetaan muutoin samanlaista sopimusta kuin julkista palveluhankintaa koskeva sopimus, paitsi että palvelujen suorittamisen vastikkeena on joko yksinomaan oikeus hyödyntää palvelua tai tällainen oikeus ja maksu yhdessä.
27 Ensiksi on todettava, että se seikka, että Kansaneläkelaitos ei ole vastuussa taksikuljetusten järjestämisestä, ei tarkoita, että kun otetaan huomioon pääasiassa kyseessä olevalle sopimuskokonaisuudelle ominaiset piirteet, kyseinen hankintaviranomainen ei olisi antanut palvelun tarjoamista sopimuspuoltensa tehtäväksi kyseisen sopimuskokonaisuuden yhteydessä. Runkosopimuksen perusteella tehdyistä sähköistä suorakorvausmenettelyä koskevista sopimuksista käy näet ilmi, että tilausvälityskeskuksiksi nimetyt taksiyhtiöt tarjoavat mainitun menettelyn toteuttamiseksi tarvittavaa palvelukokonaisuutta, johon kuuluu erityisesti tilausten keskittäminen ja taksikuljetusten yhdisteleminen, tilaus- ja maksutapahtumatietojen toimittaminen palvelimelle sekä kuljetuskorvausten tilittäminen tähän menettelyyn osallistuville taksiautoilijoille. Kansaneläkelaitokselle voi siten pääasiassa kyseessä olevan sopimuskokonaisuuden avulla koitua säästöä, ja se voi täyttää tehokkaammin lakisääteisen tehtävänsä korvata vakuutettujen sairauden hoitoon liittyvät taksimatkakustannukset.
28 Palvelujen suorittamisen vastikkeesta on todettava toiseksi, että unionin tuomioistuin on jo katsonut, että se seikka, että palvelun suorittaja saa korvauksensa sopimukseen nähden kolmansilta eli nyt esillä olevassa asiassa kyseisen palvelun käyttäjiltä, tulevina maksuina, on yksi muodoista, joissa palvelun suorittajalle annettua oikeutta hyödyntää palvelua voidaan käyttää. Siten palveluja koskevan sopimuksen tapauksessa se seikka, että hankintaviranomainen ei maksa korvausta suoraan sopimuskumppanille, vaan tällä on oikeus periä korvaus kolmansilta, on direktiivin 2004/18 1 artiklan 4 kohdassa säädetyn vastikkeen vaatimuksen mukainen (ks. vastaavasti tuomio Eurawasser, C‑206/08, EU:C:2009:540, 53 ja 57 kohta).
29 Tilausvälityskeskuksiksi nimetyt taksiyhtiöt eivät saa tämän tuomion 27 kohdassa selostettujen palvelujen suorittamisen yhteydessä korvausta suoraan hankintaviranomaiselta vaan ne saavat suorakorvausmenettelyyn liittyneiltä taksiautoilijoilta kohtuullisen korvauksen ja vakuutetuilta puhelumaksun tilauspalvelujen käytöstä.
30 Pääasiassa kyseessä oleva sopimuskokonaisuus täyttää näin ollen direktiivin 2004/18 1 artiklan 4 kohdassa säädetyn vastiketta koskevan vaatimuksen.
31 Jotta kyseisen sopimuskokonaisuuden voitaisiin katsoa olevan palvelukonsessio, kolmanneksi edellytetään vielä – vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan – että konsessionhaltija ottaa vastatakseen kyseisen palvelun hyödyntämiseen liittyvästä riskistä (ks. vastaavasti tuomio Eurawasser, C-206/08, EU:C:2009:540, 59 kohta).
32 Näin on myös, vaikka riski olisi huomattavan pieni, jos hankintaviranomainen on siirtänyt konsessionhaltijalle hyödyntämiseen liittyvän riskinsä täysimääräisesti tai ainakin merkittävissä määrin (ks. vastaavasti tuomio Eurawasser, C-206/08, EU:C:2009:540, 77 kohta ja tuomio Norma-A ja Dekom, C-348/10, EU:C:2011:721, 45 kohta).
33 Tällainen riski on ymmärrettävä riskinä altistua markkinoiden epävarmuustekijöille, joka voi ilmetä muiden toimijoiden kilpailusta aiheutuvana riskinä; riskinä, joka aiheutuu siitä, etteivät palvelujen tarjonta ja kysyntä vastaa toisiaan; riskinä, joka aiheutuu siitä, että ne, joiden on maksettava hinta tarjotuista palveluista, ovat maksukyvyttömiä; riskinä, joka aiheutuu siitä, ettei tuloilla saada kokonaan katettua toimintakustannuksia; tai vielä riskinä palvelun puutteellisuudesta aiheutuvaan vahinkoon perustuvasta vastuusta (tuomio Norma-A ja Dekom, C-348/10, EU:C:2011:721, 48 kohta).
34 Vaikka onkin kansallisen tuomioistuimen tehtävänä arvioida, onko palvelun hyödyntämiseen liittyvä riski siirretty täysimääräisesti tai merkittävissä määrin (tuomio Eurawasser, C-206/08, EU:C:2009:540, 78 kohta), vaikuttaa siltä, että hankintaviranomainen on pääasiassa siirtänyt vakuutuspiiriensä välityksellä tilausvälityskeskuksiksi nimetyille taksiyhtiöille osan sille sairausvakuutuslain 15 luvun 9 §:n nojalla kuuluvasta, kyseisten kustannusten sähköistä suorakorvausmenettelyä koskevasta teknisestä, hallinnollisesta ja taloudellisesta toteuttamisesta.
35 Unionin tuomioistuimen käytettävissä olevien seikkojen perusteella vaikuttaa tällaisessa tilanteessa siltä, että kyseisen menettelyn toteuttamiseen liittyvien palvelujen suorittamisen yhteydessä kyseiset taksiyhtiöt saattavat altistua markkinoiden epävarmuustekijöille ja että ne ovat näin ollen ottaneet vastatakseen kyseisten palvelujen hyödyntämiseen liittyvästä tämän tuomion 32 ja 33 kohdassa viitatussa oikeuskäytännössä tarkoitetusta riskistä.
36 Tässä yhteydessä on todettava, että pääasiassa kyseessä olevaa sähköistä suorakorvausmenettelyä koskevien sopimusvelvoitteiden mukaan – ja kuten tämän tuomion 27 kohdassa on muistutettu – tilausvälityskeskuksina toimivien taksiyhtiöiden tehtävänä on erityisesti toimittaa vakuutettujen tilaus- ja maksutapahtumatiedot palvelimelle sekä tilittää kuljetuskorvaukset tähän menettelyyn osallistuville taksiautoilijoille.
37 Kuten korkein hallinto-oikeus toteaa, Kansaneläkelaitos ei tällöin vastaa sellaisten lukuisten sopimusten hallinnoinnista, jotka oli tehty suoraan eri taksiautoilijoiden kanssa sairauden hoitoon liittyvien taksimatkakustannusten korvausta koskevan aikaisemman järjestelyn perusteella.
38 Kun otetaan lisäksi huomioon tapa, jolla näille taksiyhtiöille suoritetaan korvaukset ja josta määrätään pääasiassa kyseessä olevassa sopimuskokonaisuudessa, on todettava, että kyseiset taksiyhtiöt saattavat mahdollisesti altistua riskille, joka aiheutuu siitä, että taksiautoilijat jättävät korvaukset maksamatta, ja siten riskille, joka aiheutuu siitä, ettei toimintakustannuksia saada kokonaan katettua.
39 Lisäksi kansallisen tuomioistuimen toimittamista tiedoista käy ilmi, että nämä samat taksiyhtiöt saattavat altistua riskille, joka aiheutuu siitä, että niiden palvelujen kysyntä niiden vakuutettujen taholta, jotka voivat olla oikeutettuja korvaukseen sairauden hoitoon liittyvistä taksimatkakustannuksista, heikkenee.
40 Kaiken edellä esitetyn perusteella on todettava, että unionin tuomioistuimelle toimitetusta asiakirja-aineistosta ei käy ilmi, että hankintaviranomainen ei olisi siirtänyt liiketoiminnallista riskiä yhtiöille, jotka tarjoavat sähköisen suorakorvausmenettelyn toteuttamiseksi tarvittavia palveluja.
41 Näin ollen edellä tehdyistä toteamuksista seuraa, että direktiivin 2004/18 1 artiklan 4 kohtaa on tulkittava siten, että pääasiassa kyseessä olevan kaltaisen sopimuskokonaisuuden voidaan katsoa olevan mainitussa säännöksessä tarkoitettu palvelukonsessio, mikäli hankintaviranomainen on siirtänyt sille kuuluvan liiketoiminnallisen riskin täysimääräisesti tai merkittävissä määrin, mikä kansallisen tuomioistuimen on selvitettävä siten, että se ottaa huomioon kaikki mainitun sopimuskokonaisuuden kohteena olevien toimenpiteiden ominaispiirteet.
Oikeudenkäyntikulut
42 Pääasian asianosaisten osalta asian käsittely unionin tuomioistuimessa on välivaihe kansallisessa tuomioistuimessa vireillä olevan asian käsittelyssä, minkä vuoksi kansallisen tuomioistuimen asiana on päättää oikeudenkäyntikulujen korvaamisesta. Oikeudenkäyntikuluja, jotka ovat aiheutuneet muille kuin näille asianosaisille huomautusten esittämisestä unionin tuomioistuimelle, ei voida määrätä korvattaviksi.
Näillä perusteilla unionin tuomioistuin (seitsemäs jaosto) on ratkaissut asian seuraavasti:
Julkisia rakennusurakoita sekä julkisia tavara- ja palveluhankintoja koskevien sopimusten tekomenettelyjen yhteensovittamisesta 31.3.2004 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2004/18/EY 1 artiklan 4 kohtaa on tulkittava siten, että pääasiassa kyseessä olevan kaltaisen sopimuskokonaisuuden voidaan katsoa olevan mainitussa säännöksessä tarkoitettu palvelukonsessio, mikäli hankintaviranomainen on siirtänyt sille kuuluvan liiketoiminnallisen riskin täysimääräisesti tai merkittävissä määrin, mikä kansallisen tuomioistuimen on selvitettävä siten, että se ottaa huomioon kaikki mainitun sopimuskokonaisuuden kohteena olevien toimenpiteiden ominaispiirteet.
Allekirjoitukset
* Oikeudenkäyntikieli: suomi.
Full & Egal Universal Law Academy