19.5.2014
FI
Euroopan unionin virallinen lehti
C 151/9
Valitus, jonka Sven A. von Storch ym. on tehnyt 7.2.2014 unionin yleisen tuomioistuimen (ensimmäinen jaosto) asiassa T-492/12, Sven A. von Storch ym. v. Euroopan keskuspankki, 10.12.2013 antamasta määräyksestä
(Asia C-64/14 P)
2014/C 151/11
Oikeudenkäyntikieli: saksa
Asianosaiset
Valittaja: Sven A. von Storch ym. (edustajat: Rechtsanwalt C. Kerber ja Rechtsanwältin B. von Storch)
Muu osapuoli: Euroopan keskuspankki
Vaatimukset
—
Unionin yleisen tuomioistuimen ensimmäisen jaoston 10.12.2013 asiassa T-492/12 antama määräys on kumottama
—
Euroopan unionin tuomioistuimen on hyväksyttävä valittajien 11.11.2012 päivätyssä kannekirjelmässä esittämät vaatimukset
—
Euroopan unionin tuomioistuimen on velvoitettava Euroopan keskuspankki korvaamaan oikeudenkäyntikulut unionin tuomioistuimen työjärjestyksen 122 artiklan 1 kohdan mukaisesti.
Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut
Valittajat väittävät, että Euroopan unionin yleisen tuomioistuimen ensimmäisen jaoston 10.12.2013 asiassa T-492/12 antama määräys on seuraavilla perusteilla oikeudellisesti virheellinen:
1.
Koska Eurojärjestelmän rahapoliittisia suoria kauppoja valtion joukkolainojen jälkimarkkinoilla koskevista tietyistä teknisistä ominaisuuksista 6.9.2012 tehdyn Euroopan keskuspankin päätöksen sekä lisätoimenpiteistä vastapuolten vakuuksien saannin takaamiseksi, jotta niiden pääsy eurojärjestelmän likviditeettiä lisääviin operaatioihin varmistetaan, 6.9.2012 tehdyn EKP:n päätöksen sanamuodolla sekä
—
toissijaisesti eurojärjestelmän rahoitusoperaatioihin sekä vakuuskelpoisuuteen liittyvistä väliaikaisista lisätoimenpiteistä annettujen suuntaviivojen EKP/2012/18 muuttamisesta (EKP/2012/23) 10.10.2012 annettujen EKP:n suuntaviivojen 2012/641/EU (1) sanamuodolla on oikeudellisia vaikutuksia, päätökset voivat olla kanteen kohteena. SEU 19 artiklaa koskevan vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan toimen oikeudellinen sitovuus määräytyy sen tavoitteen nojalla.
2.
Riitautetut päätökset koskevat valittajia välittömästi ja erikseen, vaikka ne eivät kohdistukaan suoraan valittajiin.
3.
10.12.2013 annettu määräys on oikeudellisesti virheellinen, koska unionin yleinen tuomioistuin hyväksyi EKP:n perustelut, joiden mukaan päätökset eivät vaikuta kansalaisten oikeusasemaan. Samalla unionin yleinen tuomioistuin jätti ottamatta huomioon sen, että päätöksillä on tosiasiassa pitkälle meneviä seurauksia arvopaperimarkkinoihin ja erityisesti valtionvelkojen liikkeeseenlaskuun, ja EKP myös tavoitteli niitä.
4.
10.12.2013 annettu määräys on oikeudellisesti virheellinen, koska unionin yleinen tuomioistuin katsoi valittajien kanneoikeuden riippuvan EKP:n tosiasiallisesta toiminnasta tai myöhemmistä, konkreettisista kaupoista, mistä valittajat tuskin voivat konkreettisessa tapauksessa saada tietoa, puhumattakaan tosiasiallisesta mahdottomuudesta selvittää tehtyjä arvopaperikauppoja.
5.
10.12.2013 annettu määräys on oikeudellisesti virheellinen, koska unionin yleinen tuomioistuin ei antanut valittajille oikeutta tehokkaaseen, tuomioistuimen tarjoamaan oikeussuojaan, joka taataan Euroopan unionin perusoikeuskirjan 47 artiklassa ja 4.11.1950 Roomassa allekirjoitetun ihmisoikeuksien ja perusvapauksien suojaamiseksi tehdyn yleissopimuksen 6 artiklassa. Erityisesti unionin yleisen tuomioistuimen mainitsemalla SEUT 277 artiklan mukaisella säädöksen epäsuoran riitauttamisen mahdollisuudella ei joka tapauksessa ole samaa oikeusvaikutusta kuin SEUT 263 artiklan 4 kohdan mukaisella kanteella.
(1) EUVL L 284, s. 14.
Full & Egal Universal Law Academy