29.3.2014
FI
Euroopan unionin virallinen lehti
C 93/21
Kanne 10.2.2014 — Euroopan unionin neuvosto v. Euroopan komissio
(Asia C-73/14)
2014/C 93/35
Oikeudenkäyntikieli: englanti
Asianosaiset
Kantaja: Euroopan unionin neuvosto (asiamiehet: A. Westerhof Löfflerová, E. Finnegan ja R. Liudvinaviciute-Cordeiro)
Vastaaja: Euroopan komissio
Kantaja vaatii, että unionin tuomioistuin
—
kumoaa komission 29.11.2013 antaman päätöksen esittää ”Written statement by the European Commission on behalf of the European Union” (Euroopan komission kirjallinen lausunto Euroopan unionin puolesta) kansainväliselle merioikeudelle asiassa 21 (1) ja
—
velvoittaa vastaajan korvaamaan oikeudenkäyntikulut.
Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut
1)
Tällä kanteella neuvosto pyytää kunnioittavasti unionin tuomioistuinta kumoamaan komission 29.11.2013 antaman päätöksen esittää ”Written statement on behalf of the European Union” kansainväliselle merioikeudelle asiassa 21 (jäljempänä riidanalainen päätös).
2)
Neuvosto katsoo, että riidanalainen päätös, jonka komissio esitti ilman neuvoston hyväksyntää ja vastoin neuvoston tahtoa, on lainvastainen, koska sillä loukataan perussopimuksissa vahvistettuja unionin oikeuden perusperiaatteita.
3)
Neuvosto esittää kaksi perustetta riidanalaisen päätöksen kumoamisvaatimuksensa tueksi.
4)
Riidanalaisen päätöksen antamalla komissio ensinnäkin loukkasi TEU 13 artiklan 2 kohdassa vahvistettua toimivallan jaon periaatetta ja näin ollen toimielinten välisen tasapainon periaatetta (ensimmäinen kanneperuste). Kyseisen perusteen ensimmäisessä osassa neuvosto väittää, että kansainvälinen merioikeus on Yhdistyneiden Kansakuntien merioikeusyleissopimuksella perustettu elin, jonka toimilla on oikeusvaikutuksia, minkä vuoksi neuvoston olisi pitänyt vahvistaa unionin puolesta esitettävä kanta kansainvälisessä merioikeudessa SEUT 218 artiklan 9 kohdan mukaisesti. Ensimmäisen kanneperusteen toisessa osassa neuvosto katsoo, että komissio rikkoi joka tapauksessa TEU 16 artiklan 1 kohtaa anastamalla itselleen politiikkojen määrittelyä koskevia tehtäviä, jotka perussopimuksen kyseisen määräyksen mukaan kuuluvat yksinomaan neuvostolle.
5)
Toiseksi ryhtymällä toimiin, jotka johtivat riidanalaisen päätöksen antamiseen, komissio loukkasi TEU 13 artiklan 2 kohdassa vahvistettua vilpittömän yhteistyön periaatetta (toinen kanneperuste).
(1) Neuvosto ei tässä vaiheessa vaadi komission merioikeudelle esittämän huomautuksen kumoamista.
Full & Egal Universal Law Academy