28.4.2014
FI
Euroopan unionin virallinen lehti
C 129/14
Valitus, jonka Forgital Italy SpA on tehnyt 18.2.2014 unionin yleisen tuomioistuimen (kuudes jaosto) asiassa T-438/10, Forgital Italy SpA v. Euroopan unionin neuvosto, 4.12.2013 antamasta määräyksestä
(Asia C-84/14 P)
2014/C 129/17
Oikeudenkäyntikieli: italia
Asianosaiset
Valittaja: Forgital Italy SpA (edustajat: avvocato R. Mastroianni ja avvocato V. Turinetti di Priero)
Muut osapuolet: Euroopan unionin neuvosto ja Euroopan komissio
Vaatimukset
—
asiassa T-438/10, 4.12.2013 annettu määräys, jolla unionin yleinen tuomioistuin jätti tutkimatta kanteen, jolla vaadittiin kumottavaksi tiettyihin teollisuus-, maatalous- ja kalastustuotteisiin sovellettavien yhteisen tullitariffin autonomisten tullien väliaikaisesta suspendoimisesta annetun asetuksen (EY) N:o 1255/96 muuttamisesta 29.6.2010 annettu neuvoston asetus (EU) N:o 566/2010 (EUVL L 163, s. 4), on kumottava sikäli kuin kyseisellä asetuksella muutetaan tiettyjen sellaisten tuotteiden nimitystä, joiden osalta yhteisen tullitariffin autonomiset tullit on suspendoitu
—
palauttaa Euroopan unionin tuomioistuimen perussäännön 61 artiklan mukaisesti asian T-438/10 unionin yleiseen tuomioistuimeen sen ratkaisemiseksi
—
velvoittaa neuvoston ja komission korvaamaan oikeudenkäyntikulut ensimmäisessä oikeusasteessa ja muutoksenhaussa.
Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut
Valittaja vetoaa seuraaviin rikkomisiin ja loukkauksiin: unionin yleisen tuomioistuimen työjärjestyksen 113 artikla; Euroopan unionin perusoikeuskirjan 47 artiklassa mainittu oikeus tehokkaisiin oikeussuojakeinoihin, tehokkaan oikeussuojan yleinen periaate sekä puolustautumisoikeus. Se väittää, että unionin yleinen tuomioistuin teki oikeudellisen virheen, koska se vetosi omasta aloitteestaan Forgital Italy SpA:n asiassa T-438/10 nostaman kanteen tutkimatta jättämiseen esittämättä tosiasiallisia ja oikeudellisia syitä, joihin tämä perustui, tai antamatta asianosaisten esittää tätä koskevat huomautuksensa, mitä unionin yleisen tuomioistuimen työjärjestyksen 113 artiklassa edellytetään. Valittaja toteaa tästä, ettei sillä, että unionin yleinen tuomistuin esitti asianosaisille kysymyksen, joka koski sen asiassa T-551/11, BSI v. neuvosto, 5.2.2013 antaman määräyksen mahdollista vaikutusta asiaan T-438/10, ole merkitystä, koska toisin kuin unionin yleinen tuomioistuin katsoi, asianosaisilta ei olisi pitänyt edellyttää, että ne päättelevät kyseisestä kysymyksestä, että unionin yleinen tuomioistuin pohti mahdollisuutta vedota omasta aloitteestaan tutkimatta jättämiseen.
Valittaja väittää toiseksi, että unionin yleinen tuomioistuin teki oikeudellisen virheen SEUT 263 artiklan neljännen kohdan viimeisen osan tulkinnassa, kun sitä tarkastellaan yhdessä Euroopan unionin perusoikeuskirjan 47 artiklassa mainitun tehokkaita oikeussuojakeinoja koskevan oikeuden kanssa. Valittajan mukaan 29.6.2010 annettu neuvoston asetus (EU) N:o 566/2010 ei ole sääntelytoimi, joka edellyttää täytäntöönpanotoimenpiteitä.
Full & Egal Universal Law Academy