16.6.2014
FI
Euroopan unionin virallinen lehti
C 184/12
Valitus, jonka Christoph Klein on tehnyt 29.3.2014 unionin yleisen tuomioistuimen (ensimmäinen jaosto) asiassa T-309/10, Christoph Klein v. Euroopan komissio, 21.1.2014 antamasta tuomiosta
(Asia C-120/14 P)
2014/C 184/16
Oikeudenkäyntikieli: saksa
Asianosaiset
Valittaja: Christoph Klein (edustajat: Rechtsanwalt H.-J. Ahlt ja Rechtsanwalt M. Ahlt)
Muut osapuolet: Euroopan komissio, Saksan liittotasavalta
Vaatimukset
Valittaja vaatii tässä valituksessa, että unionin tuomioistuin
—
kumoaa unionin yleisen tuomioistuimen 21.1.2014 asiassa T-309/10 antaman tuomion
—
toteaa, että komissio on rikkonut direktiivin 93/42 ja unionin oikeuden mukaisia velvollisuuksiaan ja aiheuttanut täten valittajalle vahinkoa, koska se ei ryhtynyt toimenpiteisiin riidanalaisia lääkinnällisiä laitteita koskevassa, vuonna 1998 aloitetussa suojalausekemenettelyssä
—
velvoittaa komission korvaamaan kantajalle aiheutuneen vahingon, jonka suuruus on vielä määrittelemättä
—
velvoittaa komission korvaamaan oikeudenkäyntikulut
—
toissijaisesti kumoaa unionin yleisen tuomioistuimen 21.1.2014 asiassa T-309/10 antaman tuomion ja palauttaa asian unionin yleiseen tuomioistuimeen.
Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut
Ensimmäiseksi valittaja väittää, että unionin yleinen tuomioistuin sovelsi virheellisesti säännöksiä ja määräyksiä, jotka koskevat unionin sopimussuhteen ulkopuolista vastuuta koskevien kanteiden vanhentumista ja rikkoi perussäännön 46 artiklaa kun se jätti huomioimatta vanhentumisajan keskeytymisen osalta sen, että hyväksytty oikeusapua koskeva hakemus on verrattavissa kanteen nostamiseen.
Toiseksi valittaja väittää, että unionin yleinen tuomioistuin rikkoi direktiivin 93/42 (1) 8 ja 18 artiklaa katsoessaan, että nämä säännökset sulkevat toisensa pois. Valittajan mukaan näitä säännöksiä sovelletaan päinvastoin samanaikaisesti. Lisäksi unionin yleinen tuomioistuin ei perustellut riittävästi kantaansa.
Kolmanneksi valittaja väittää, että unionin yleinen tuomioistuin teki oikeudellisen virheen ja rikkoi täten unionin oikeutta, kun se ei luokitellut Saksan viranomaisten aloittamaa menettelyä suojalausekemenettelyksi.
Neljänneksi valittaja väittää, että se seikka, että komissiossa käydyn menettelyn kesto oli yli 10 vuotta, merkitsee perusoikeuskirjan 41 artiklan rikkomista ja hyvän hallinnon periaatteen loukkaamista. Valittajan mukaan unionin yleinen tuomioistuin teki oikeudellisen virheen kun se ei arvostellut komissiota tästä.
Viimeiseksi valittaja väittää, että unionin yleisessä tuomioistuimessa käyty menettely oli virheellinen. Useita valittajan väitteitä tukevia asiakirjoja jätettiin ottamatta huomioon. Myös Euroopan parlamentin väitteet ja oikeudelliset perusteet, jotka valittaja toisti vaatimuksissaan, jätettiin valittajan mukaan täysin huomioimatta.
(1) Lääkinnällisistä laitteista 14.6.1993 annettu neuvoston direktiivi 93/42/EY (EYV L 169, 12.7.1993, s. 1).
Full & Egal Universal Law Academy