16.6.2014
FI
Euroopan unionin virallinen lehti
C 184/17
Kanne 4.4.2014 – Euroopan komissio v. Belgian kuningaskunta
(Asia C-163/14)
2014/C 184/21
Oikeudenkäyntikieli: ranska
Asianosaiset
Kantaja: Euroopan komissio (asiamiehet: F. Clotuche-Duvieusart ja I. Martinez del Peral)
Vastaaja: Belgian kuningaskunta
Vaatimukset
—
Asiassa on todettava, ettei Belgian kuningaskunta ole noudattanut Euroopan unionin erioikeuksista ja vapauksista tehdyn pöytäkirjan 3 artiklan toisen kohdan mukaisia velvoitteitaan, koska se ei ole myöntänyt Euroopan unionin toimielimille ja elimille kyseisen pöytäkirjan 3 artiklan toisessa kohdassa määrättyä vapautusta sähkön yhteisestä markkinajärjestelystä Brysselin pääkaupunkiseudun hallintoalueella annetun määräyksen 26 §:ssä ja kaasun yhteisestä markkinajärjestelystä Brysselin pääkaupunkiseudun hallintoalueella annetun määräyksen, sellaisina kuin ne ovat muutettuina, 20 §:ssä säädetyistä maksuista, ja koska se on estänyt hallintoalueen näin kantamien maksujen palauttamisen;
—
Belgian kuningaskunta on velvoitettava korvaamaan oikeudenkäyntikulut.
Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut
Sähkön yhteisestä markkinajärjestelystä Brysselin pääkaupunkiseudun hallintoalueella 19.7.2001 annetussa määräyksessä ja kaasun yhteisestä markkinajärjestelystä Brysselin pääkaupunkiseudun hallintoalueella 1.4.2004 annetussa määräyksessä, sellaisina kuin ne ovat muutettuina, säädetään, että Brysselin pääkaupunkiseudun hallintoalue kantaa sähkön ja kaasun toimittajilta maksuja. Nämä alueelliset maksut laskutetaan tämän jälkeen kuluttajilta ja siis unionin toimielimiltä niille toimitetusta sähköstä tai kaasusta kuluttajien käyttöön annetun (sähkö)jännitteen tai kuluttajien luona olevien (kaasu)mittareiden lukemien perusteella.
Komission mukaan näitä alueellisia maksuja on pidettävä välillisinä veroina, jotka Belgian viranomaiset kantavat toimielinten tehdessä merkittäviä ostoja virkakäyttöön ja jotka sisältyvät niiltä laskutettuihin sähkön ja kaasun hintoihin. Komissio korostaa, ettei välillisen veron yksilöimiseksi ole tarpeen, että laissa nimenomaisesti säädettäisiin vyörytysvelvollisuudesta kuluttajalle, ja että olennaista on, että kyse on verosta, joka kannetaan menosta tai kulutuksesta. Näin ollen se katsoo, että Belgian valtiolla on Euroopan unionin erioikeuksista ja vapauksista tehdyn pöytäkirjan 3 artiklan toisen kohdan nojalla velvollisuus palauttaa nämä myyntiin liittyvät välilliset verot tai maksut unionin toimielimille.
Komissio väittää, ettei näitä alueellisia maksuja voida pitää pelkkinä korvauksina yleishyödyllisistä palveluista ja etteivät ne näin ollen kuulu Euroopan unionin erioikeuksista ja vapauksista tehdyn pöytäkirjan 3 artiklan kolmannessa kohdassa määrätystä vapautuksesta tehtävän poikkeuksen soveltamisalaan. Näillä maksuilla pyritään nimittäin rahoittamaan julkishallinnon erilaisia tehtäviä, ja niillä rahoitetaan osittain erilaisia julkisen vallan toteuttamia sosiaali- (esimerkiksi sosiaalinen tariffi, sähkön vähimmäistoimitukset kotitalouksille) tai ympäristöpolitiikkoja (esimerkiksi energian järkevän käytön edistäminen). Kyse ei ole siitä, että nämä verot olisivat vastiketta erityisesti toimielimille tarjotusta palvelusta.
Full & Egal Universal Law Academy