16.6.2014
FI
Euroopan unionin virallinen lehti
C 184/19
Kanne 11.4.2014 – Euroopan komissio v. Helleenien tasavalta
(Asia C-180/14)
2014/C 184/23
Oikeudenkäyntikieli: kreikka
Asianosaiset
Kantaja: Euroopan komissio (asiamiehet: M Patakia ja M. van Beek)
Vastaaja: Helleenien tasavalta
Vaatimukset
—
On todettava, että Helleenien tasavalta ei ole noudattanut direktiivin 2003/88/EY (1) 3, 5 ja 6 artiklan mukaisia velvoitteitaan, koska se ei ole säätänyt tai/eikä toteuttanut viikoittaista enimmäistyöaikaa, joka ei ylittäisi 48 tuntia, eikä varmistanut päivittäistä eikä viikoittaista vähimmäislepoaikaa eikä korvaavaa lepoaikaa, joka seuraisi välittömästi työaikaa, jota sen on tarkoitus korvata.
—
Helleenien tasavalta on velvoitettava korvaamaan oikeudenkäyntikulut.
Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut
1.
Direktiivissä 2003/88 määritetään yhteiset vähimmäisnormit työajan järjestämiselle, minkä tarkoituksena on pääasiassa suojella työntekijöiden terveyttä ja turvallisuutta, ja siinä säädetään ylärajasta keskimääräiselle viikoittaiselle työajalle (6 artikla) sekä päivittäisestä ja viikoittaisesta vähimmäislepoajasta (direktiivin 3, 5 ja 6 artikla).
2.
Kreikka saattoi direktiivin osaksi kansallista oikeusjärjestystään myös julkisissa terveyspalveluissa työskentelevien lääkäreiden osalta presidentin asetuksella 88/1999. Sen jälkeen Kreikka saattoi direktiivin osaksi kansallista oikeusjärjestystään lääkäriharjoittelijoiden osalta presidentin asetuksella 76/2005.
3.
Kreikka toteutti kuitenkin myöhemmin joukon lainsäädäntötoimenpiteitä, joilla lykättiin täytäntöönpanolainsäädännön soveltamista julkisten terveyspalveluiden työntekijälääkäreihin ja lääkäriharjoittelijoihin.
4.
Kymmenen eri kreikkalaisten lääkärien yhdistyksen komissiolle tekemistä kanteluista ilmenee lisäksi, että kyseiset työntekijät olivat paitsi kansallisen lainsäädännön perusteella myös käytännössä velvollisia työskentelemään viikoittain keskimäärin 60–72 tuntia (työntekijälääkärit) ja 71–93 tuntia (lääkäriharjoittelijat). Heillä oli lisäksi säännöllisesti velvollisuus työskennellä tauotta jopa 32 tuntia työpaikalla.
5.
Sen jälkeen tehtiin työehtosopimus ja annettiin lait 3754/2009 ja 3868/2010, joihin sisällytettiin edellä mainitun työehtosopimuksen määräykset. Kansallisessa oikeudessa ei edelleenkään ole määritetty todellista ylärajaa ajalle, joka kyseiset työntekijät voidaan velvoittaa työskentelemään, koska säännöllisen työajan lisäksi on säädetty, että ”ESY:n sairaalalääkärit sekä yliopistolääkärit ja erikoislääkärit toteuttavat sairaaloiden ja terveyskeskusten turvalliseen toimintaan tarvittavat päivystykset”.
6.
Lisäksi kyseisten säännösten käytännön soveltamistavankin vuoksi päivittäistä ja viikoittaista vähimmäislepoaikaa ei varmisteta, koska yhtäältä kaikentyyppisiä päivystyksiä ei lueta työajaksi ja toisaalta ei anneta vastaavanlaisia korvaavia lepoaikoja välittömästi sen ylityöajan jälkeen, jota niiden on tarkoitus korvata.
7.
Edellä mainittu lainsäädäntö ja käytäntö eroavat suuresti direktiivillä säädetyistä vähimmäisvaatimuksista ja merkitsevät direktiivin 2003/88 3, 5 ja 6 artiklan rikkomista.
(1) Tietyistä työajan järjestämistä koskevista seikoista 4.11.2003 annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2003/88/EY (EUVL s. 9).
Full & Egal Universal Law Academy