1.12.2014
FI
Euroopan unionin virallinen lehti
C 431/9
Valitus, jonka Basic AG Lebensmittelhandel on tehnyt 20.8.2014 unionin yleisen tuomioistuimen (kuudes jaosto) asiassa T-372/11, Basic AG Lebensmittelhandel v. sisämarkkinoiden harmonisointivirasto (tavaramerkit ja mallit) (SMHV) 26.6.2014 antamasta tuomiosta
(Asia C-400/14 P)
(2014/C 431/15)
Oikeudenkäyntikieli: englanti
Asianosaiset
Valittaja: Basic AG Lebensmittelhandel (edustajat: Rechtsanwältin D. Altenburg ja Rechtsanwalt T. Haug)
Muut osapuolet: sisämarkkinoiden harmonisointivirasto (tavaramerkit ja mallit) (SMHV) ja Repsol YPF, SA
Vaatimukset
Valittaja vaatii, että
—
unionin yleisen tuomioistuimen 26.6.2014 asiassa T-372/11 antama tuomio kumotaan ja asia palautetaan uudelleen käsiteltäväksi unionin yleisessä tuomioistuimessa
—
vastaaja velvoitetaan korvaamaan kaikki tästä oikeudenkäynnistä aiheutuvat kulut.
Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut
Valittaja riitauttaa unionin yleisen tuomioistuimen ”jakelupalvelujen” käsitteestä tekemän tulkinnan, joka on – oikeuskysymyksenä – ennakkokysymys palvelujen samankaltaisuuden arvioinnissa. Valittaja väittää näin ollen, että unionin yleinen tuomioistuin on omaksunut oikeudellisesta perusteesta virheellisen näkemyksen arvioidessaan tämän jälkeen sekaannusvaaraa kyseessä olevien tavaramerkkien välillä.
Valittaja huomauttaa, että unionin tuomioistuimen päätehtävä on antaa kyseessä olevien palvelujen käsitteelle ja ulottuvuudelle yhdenmukainen tulkinta (asia C-418/02, Praktiker, 33 kohta; yhdistetyt asiat C-414/99–C-416/99, Zino Davidoff ja Levi Strauss, 42 ja 43 kohta), ja viittaa asiassa C-307/10, IP-Translator, 19.6.2012 annettuun tuomioon, jonka mukaan tavaroiden ja palvelujen on oltava objektiivisesti yksilöitävissä, jotta tavaramerkki täyttäisi alkuperän osoittamista koskevan tehtävänsä, ja pyytää unionin tuomioistuimelta riittävän täsmällistä ja selvää ”jakelupalvelujen” määritelmää.
Valittajan mielestä ”jakelu” on hyvin kapea-alainen palvelu, johon sisältyviä toimintoja ovat vain ”kuljetus; tavaroiden pakkaus ja varastointi” mutta eivät ”vähittäis- ja tukkumyyntipalvelut”. Valittaja huomauttaa vielä, että unionin tuomioistuin on tuomiossa Praktiker selventänyt, että – toisin kuin luokkaan 39 kuuluvissa palveluissa – ”vähittäismyynnin” (luokka 35) tarkoitus on tavaroiden myynti kuluttajille, joten tämä toiminta muodostuu ”myytäväksi tarjottavien tuotteiden valikoiman laatimisesta ja erilaisten palvelujen tarjoamisesta, joiden tarkoituksena on saada kuluttaja tekemään mainitun toimen kyseisen kauppiaan kanssa eikä kilpailijan kanssa”.
Jakelun käsitteen yleistä luokittelua Nizzan luokituksen luokassa 39 ei valittajan mielestä voida sivuuttaa, koska unionin tuomioistuin on asiassa Praktiker antamansa tuomion perusteluissa nimenomaisesti korostanut tätä seikkaa Nizzan luokituksen luokkaan 35 liittyvän selittävän huomautuksen osalta (asia C-418/02, tuomion 36 kohta).
Tämän vuoksi unionin yleisen tuomioistuimen tuomio on kumottava ja asia on palautettava unionin yleisen tuomioistuimen uudelleen käsiteltäväksi.
Full & Egal Universal Law Academy