EUR-Lex -  62014CN0415 - FI

3.11.2014   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 388/5

Valitus, jonka Quimité – Comércio e Indústria Química, SA ja José de Mello – Sociedade Gestora de Participacoes Sociais, SA on tehnyt 2.9.2014 unionin yleisen tuomioistuimen (kahdeksas jaosto) asiassa T-564/10, Quimité ja de Mello v. komissio, 26.6.2014 antamasta tuomiosta

(Asia C-415/14 P)

2014/C 388/07

Oikeudenkäyntikieli: portugali

Asianosaiset

Valittajat: Quimité – Comércio e Indústria Química, SA ja José de Mello – Sociedade Gestora de Participacoes Sociais, SA (edustaja: advogado J. Calheiros)

Muu osapuoli: Euroopan komissio

Vaatimukset

Valittajat vaativat, että unionin tuomioistuin

—

kumoaa SEUT 256 artiklan 1 kohdan 2 alakohdan mukaisesti unionin yleisen tuomioistuimen asiassa T-564/10 26.6.2014 antaman tuomion, jolla hylättiin kanne, jonka valittajat nostivat Euroopan komissiota vastaan ja jolla vaadittiin sellaisen komission päätöksen kumoamista, jonka sen tilinpitäjä teki 8.10.2010 päivätyllä kirjeellä, siltä osin kuin siinä vaaditaan, että asetuksen (EY, Euratom) N:o 2342/2002 (1) 85 artiklan mukaisen vakuuden antajan on oltava pankki, jolla on pitkäaikainen luottoluokitus ”AA”, ja velvoitettiin valittajat vastaamaan omista oikeudenkäyntikuluistaan ja korvaamaan komission oikeudenkäyntikulut

—

velvoittaa komission korvaamaan oikeudenkäyntikulut

—

valituksenalaisen tuomion kumoamisen jälkeen hyväksyy valittajien ensimmäisessä oikeusasteessa esittämät vaatimukset ja näin ollen kumoaa osittain komission päätöksen, jonka sen tilinpitäjä teki 8.10.2010 päivätyllä kirjeellä, siltä osin kuin siinä vaaditaan, että asetuksen (EY, Euratom) N:o 2342/2002 85 artiklan mukaisen vakuuden antajan on oltava pankki, jolla on pitkäaikainen luottoluokitus ”AA”

—

velvoittaa komission korvaamaan ensimmäisessä oikeusasteessa aiheutuneet oikeudenkäyntikulut.

Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut

Valittajat esittävät valituksensa tueksi kaksi valitusperustetta:

1.

Ensimmäinen valitusperuste – oikeudellinen virhe valituksenalaisen tuomion perusteluissa, jossa hylättiin valittajien unionin yleisessä tuomioistuimessa nostamassa kanteessa esittämä väite, jonka mukaan 8.10.2010 tehdyn komission päätöksen perustelut olivat puutteelliset siltä osin kuin tässä päätöksessä vaadittiin, että vakuuden antajan on oltava pankki, jolla on pitkäaikainen luottoluokitus ”AA”.

—

Valituksenalaisessa tuomiossa myönnetään, että 8.10.2010 tehty päätös ei sisällä nimenomaisia perusteluja sen vaatimuksen osalta, joka koskee vakuuden antajana olevan pankin luottoluokitusta. Siinä katsotaan kuitenkin, että komission päättelyn perusta ilmenee itse vaatimuksesta.

—

SEUT 296 artiklan määräysten mukaan kaikki toimet, mukaan lukien päätökset, on välttämättä perusteltava.

—

”Komission päättelyn perustan” on ilmettävä päätöksen perusteluista eikä itse riidanalaisesta vaatimuksesta.

—

Tämä pätee varsinkin, kun ”unionin taloudellisten intressien turvaaminen”, joka on muodostanut ”komission päättelyn perustan”, voidaan turvata asianmukaisesti nimenomaan pankkitakauksella, jota valittajat ehdottivat komissiolle 3.9.2010 lähettämässään kirjeessä.

—

Toisaalta jo vuonna 2010, jolloin komissio esitti tämän vaatimuksen, oli täysin epäasianmukaista valita pankkitakauksen antamisen arviointiperusteeksi pelkkä luottoluokitustulos, minkä vuoksi tämä arviointiperuste – koska se on objektiivisesti arvioiden kyseenalainen – edellyttää vahvempia, selvempiä ja nimenomaisempia perusteluja.

—

Myös sen vuoksi, että ylimääräisen maksuajan myöntäminen tapahtuu harkintavaltaa käyttäen, perusteluille asetetut vaatimukset ovat suuremmat kuin silloin, kun käytetään sidottua toimivaltaa.

—

Päätöksessä ei myöskään vedota mihinkään yhteisön säännökseen, jolla tällaista vaatimusta voitaisiin perustella.

—

Koska 8.10.2010 tehty komission päätös ei – kuten valituksenalaisessa tuomiossa myönnetään – sisällä nimenomaisia perusteluja vakuuden myöntävän pankin luottoluokitusvaatimukselle, valituksenalaista tuomiota rasittaa virhe siltä osin kuin siinä todettiin, ettei riidanalaista päätöstä rasita perustelujen puutteellisuus, johon valittajat vetosivat unionin yleisessä tuomioistuimessa nostamassaan kanteessa.

2.

Toinen valitusperuste – oikeudellinen virhe valituksenalaisen tuomion perusteluissa siltä osin kuin siinä hylättiin valittajien unionin yleisessä tuomioistuimessa nostamassa kanteessa esittämä väite, joka koskee perussopimuksen rikkomista – suhteellisuusperiaatteen loukkaamista

—

Asetuksen N:o 2342/2002 85 artiklasta ilmenee, että kun kyseisessä artiklassa säädetyt vaatimukset ja edellytykset täyttyvät, yhteisön päättäjän (tässä tapauksessa tilinpitäjän) on arvioitava hakemusta, jonka yritys, joka haluaisi suorittaa maksun tietyn lisäajan kuluessa, on sille tehnyt, ja hyväksyttävä tämä hakemus, jos tällaiset vaatimukset ja tällaisen myöntämispäätöksen lakisääteiset edellytykset täyttyvät.

—

Komission tilinpitäjälle asetuksen 85 artiklassa myönnetty ”laaja harkintavalta” koskee yrityksen, joka haluaisi suorittaa maksun tietyn lisäajan kuluessa, sille tekemän hakemuksen arvioimista ja sen hyväksymistä eikä sen pankkitakauksen tyyppiä, jonka komission tilinpitäjä katsoo hyväksyttäväksi, minkä vuoksi riidanalaisen toimen laillisuuden valvomiseksi ei ole riittävää arvioida, onko tämä toimi tavoitellun päämäärän saavuttamiseksi ilmeisen epäasianmukainen, kuten valituksenalaisessa tuomiossa virheellisesti katsottiin.

—

Komission vakiintuneesti vaatiman kaltainen luottolaitoksen antama ensisijainen vakuus on oikeamittainen ja asianmukainen tapa turvata velkojen maksaminen. Tämän vuoksi myös Portugalin koko tuomioistuinjärjestelmässä (ja yleensä myös Euroopan unionin muiden maiden tuomioistuinjärjestelmissä) hyväksytään pankkitakauksen toimittaminen eri tarkoituksiin, myös tuomioistuinpäätösten täytäntöönpanon keskeyttämiseksi, esim. sellaisen täytäntöönpanon osalta, jota komissio vaatii kansallisissa tuomioistuimissa maksamattoman rahamäärän perimiseksi.

—

Nyt käsiteltävässä asiassa valittajien ehdottaman vakuuden (jota komissio ei hyväksynyt) antaisi Banco Comercial Português, S. A., joka on luottolaitos, jonka kotipaikka on Euroopan unionissa ja joka on yhteisön toimielinten itse määrittämien valvonta- ja konsolidointisääntöjen alainen. Mikään ei siis vaikuta oikeuttavan sitä, että yhteisön oikeuksien suojaamiseksi kielletään mahdollisuus siihen, että kyseinen pankki antaa vakuuden, ja edellytetään sitä, että vakuuden antaa pankki, jolla on pitkäaikainen luottoluokitus ”AA”.

—

Tämän lisäksi on mainittava yleisesti tiedossa olevat suhdanneolosuhteet eli se, että Portugalin tasavallan luottoluokituksen vaihtelut ovat vaikuttaneet portugalilaisten pankkien luottoluokituksiin siten, ettei ole olemassa yhtäkään Portugaliin sijoittautunutta pankkia, joka täyttäisi komission päätöksessä edellytetyt luottoluokitusedellytykset. Tällaiset olosuhteet yksilöitiin valituksenalaisessa tuomiossa otsikolla ”asian taustalla olevat tosiseikat”, mutta niitä ei kuitenkaan otettu huomioon kyseisen tuomion perusteluissa.

—

Tämän vuoksi komission päätös ei täytä välttämättömyyden edellytystä (joka on suhteellisuusperiaatteen tärkeä ulottuvuus), koska mahdollisten keinojen joukosta komissio valitsi sen, joka tuolloisessa suhdanteessa vahingoitti eniten valittajien etuja.

—

Näin ollen komission vaatimus (vakuus, jonka on antanut eurooppalainen pankki, jolla on pitkäaikainen luottoluokitus ”AA”) ei selvästi ole oikeasuhteinen siihen päämäärän nähden, jota sillä väitetysti tavoitellaan (komission maksusuoritusten saamista koskevan oikeuden suojaaminen), minkä vuoksi valituksenalaista tuomiota rasittaa virhe siltä osin kuin siinä katsottiin, ettei riidanalaisella toimella loukata suhteellisuusperiaatetta.

(1)  Euroopan yhteisöjen yleiseen talousarvioon sovellettavasta varainhoitoasetuksesta annetun neuvoston asetuksen (EY, Euratom) N:o 1605/2002 soveltamissäännöistä 23.12.2002 annettu komission asetus (EY, Euratom) N:o 2342/2002 (EUVL L 357, s. 1).

Full & Egal Universal Law Academy