EUR-Lex -  62014CN0416 - FI

1.12.2014   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 431/12

Ennakkoratkaisupyyntö, jonka Commissione Tributaria Regionale di Mestre-Venezia (Italia) on esittänyt 3.9.2014 — Fratelli De Pra SpA ja SAIV SpA v. Agenzia Entrate — Direzione Provinciale Ufficio Controlli Belluno ja Agenzia Entrate — Direzione Provinciale Ufficio Controlli Vicenza

(Asia C-416/14)

(2014/C 431/19)

Oikeudenkäyntikieli: italia

Ennakkoratkaisua pyytänyt tuomioistuin

Commissione Tributaria Regionale di Mestre-Venezia

Pääasian asianosaiset

Valittajat: Fratelli De Pra SpA ja SAIV SpA

Vastapuolet: Agenzia Entrate – Direzione Provinciale Ufficio Controlli Belluno ja Agenzia Entrate – Direzione Provinciale Ufficio Controlli Vicenza

Ennakkoratkaisukysymykset

1)

Onko kansallinen lainsäädäntö maanpäällisen radioviestintäpalvelun päätelaitteiden osalta yhteisön oikeuden (direktiivi 1999/5 (1) sekä direktiivit 2002/19, (2) 2002/20, (3) 2002/21, (4) 2002/22 (5)) mukainen, kun siinä eli

—

asetuksen (decreto legge) nro 4/2014, joka on muutettu myöhemmin laiksi nro 50/2014, 2 §:n 4 momentissa,

—

asetuksen (decreto legislativo) nro 259/2003 160 §:ssä ja

—

tasavallan presidentin asetuksen nro 641/1972 liitteessä olevan tariffin 21 §:ssä

rinnastetaan päätelaitteet radioasemiin ja säädetään, yhdessä luettuina, että käyttäjän on hankittava yleisvaltuutus ja asianmukainen radioaseman lupa, mikä on maksun perusteena?

Onko Italian valtion vaatimus erityisesti päätelaitteiden käytön osalta näin ollen yhteisön oikeuden mukainen, kun käyttäjän on sen mukaan saatava yleisvaltuutus ja radioaseman lupa, vaikka päätelaitteiden pääsystä markkinoille, vapaasta liikkuvuudesta ja käyttöönotosta säädetään jo kaikilta osin yhteisön lähteissä (direktiivi 1999/5), eikä niissä säädetä yleisvaltuutuksesta ja/tai luvasta?

Yleisvaltuutuksesta ja luvasta säädetään kansallisessa lainsäädännössä:

—

vaikka yleisvaltuutus on toimenpide, joka ei koske päätelaitteiden käyttäjää vaan ainoastaan yrityksiä, jotka ovat kiinnostuneita toimittamaan sähköisiä viestintäverkkoja ja -palveluja (valtuutusdirektiivin 2002/20 1, 2 ja 3 artikla);

—

vaikka toimiluvasta on säädetty radiotaajuuksien käyttöä koskevien erillisten oikeuksien ja numeroiden käyttöoikeuksien osalta, eivätkä nämä tilanteet varmasti liity päätelaitteiden käyttöön;

—

vaikka yhteisön lainsäädäntöön ei sisälly minkäänlaista velvoitetta, joka koskisi yleisvaltuutuksen hankkimista tai päätelaitteiden käyttöä koskevan luvan myöntämistä;

—

vaikka direktiivin 1999/5 8 artiklassa säädetään, että jäsenvaltiot ”eivät saa kieltää, rajoittaa tai estää sellaisten laitteistojen markkinoille saattamista tai käyttöönottoa alueellaan, joissa on – – CE-merkintä”;

—

vaikka aineelliset seikat ja sääntely ovat erilaisia eivätkä radioasema ja maanpäällisen radioviestintäpalvelun päätelaitteet ole samankaltaisia.

2)

Onko kansallinen lainsäädäntö yhteisön oikeuden (direktiivin 1999/5 ja direktiivin 2002/20, erityisesti sen 20 artiklan) mukainen, kun siinä eli:

—

asetuksen nro 4/2014, joka on sittemmin muutettu laiksi nro 50/2014, 2 §:n 4 momentissa;

—

asetuksen nro 259/2003 160 §:ssä;

—

tasavallan presidentin asetuksen nro 641/1972 liitteenä olevan tariffin 21 §:ssä sekä

—

ministeriön päätöksen nro 33/1990 3 §:ssä,

säädetään, yhdessä luettuina, että

—

direktiivin 2002/22 20 artiklassa tarkoitettuun sopimukseen – joka on tehty operaattorin ja käyttäjän välillä ja jolla pyritään sääntelemään kuluttajien ja loppukäyttäjien sekä liittymän ja siihen liittyviä palveluja tarjoavan yhden tai useamman yrityksen välisiä suhteita – voidaan vedota ”sellaisenaan” myös asiakirjana, joka korvaa yleisvaltuutuksen ja/tai radioaseman luvan, ilman minkäänlaista viranomaisen päätöstä, toimenpidettä tai valvontaa, ja

—

sopimuksen on sisällettävä myös päätelaitteen tyyppiä ja vastaavaa tyyppihyväksyntää (josta ei säädetä direktiivin 1999/5 8 artiklassa) koskevat tiedot?

3)

Ovatko edellä mainitut asetuksen nro 4/2014, joka on muutettu sittemmin laiksi nro 50/2014, 2 §:n 4 momentin sekä asetuksen nro 259/2003 160 §:n ja tasavallan presidentin asetuksen nro 641/1972 liitteenä olevan tariffin 21 §:n säännökset yhdessä luettuina yhteisön oikeuden mukaisina, kun niissä säädetään yleisvaltuutuksen ja tämän perusteella radioaseman luvan hankkimista koskevasta velvoitteesta, jota sovelletaan ainoastaan yhteen erityiseen käyttäjäryhmään, johon kuuluvat muodollisesti tilaukseksi nimetyn sopimuksen haltijat, kun taas sähköisten viestintäpalvelujen käyttäjien osalta ei säädetä minkäänlaisesta yleisvaltuutuksesta eikä luvasta vain siitä syystä, että sopimus on nimetty eri tavalla (= prepaid-palvelu tai ladattava palvelu).

4)

Onko unionin direktiivin 1999/5 8 artikla asetuksen nro 4/2014, joka on muutettu sittemmin laiksi nro 50/2014, 2 §:n 4 momentin sekä asetuksen nro 259/2003 160 §:n ja tasavallan presidentin asetuksen nro 641/1972 liitteenä olevan tariffin 21 §:n kaltaisen kansallisen lainsäädännön esteenä, kun tässä kansallisessa lainsäädännössä säädetään

—

hallinnollisesta toiminnasta, joka koskee yleisvaltuutuksen ja radioaseman luvan antamista,

—

tästä toiminnasta perittävän hallituksen asettaman lupamaksun suorittamisesta,

sillä perusteella, että tällainen toiminta voi merkitä päätelaitteiden käyttöönoton, käytön ja vapaan liikkuvuuden rajoitusta?

(1)  Radio- ja telepäätelaitteista ja niiden vaatimustenmukaisuuden vastavuoroisesta tunnustamisesta 9.3.1999 annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 1999/5/EY (EYVL L 91, s. 10).

(2)  Sähköisten viestintäverkkojen ja niiden liitännäistoimintojen käyttöoikeuksista ja yhteenliittämisestä (käyttöoikeusdirektiivi) 7.3.2002 annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2002/19/EY (EYVL L 108, s. 7).

(3)  Sähköisiä viestintäverkkoja ja -palveluja koskevista valtuutuksista (valtuutusdirektiivi) 7.3.2002 annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2002/20/EY (EYVL L 108, s. 21).

(4)  Sähköisten viestintäverkkojen ja -palvelujen yhteisestä sääntelyjärjestelmästä (puitedirektiivi) 7.3.2002 annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2002/21/EY (EYVL L 108, s. 33).

(5)  Yleispalvelusta ja käyttäjien oikeuksista sähköisten viestintäverkkojen ja -palvelujen alalla (yleispalveludirektiivi) 7.3.2002 annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2002/22/EY (EYVL L 108, s. 51).

Full & Egal Universal Law Academy