9.2.2015
FI
Euroopan unionin virallinen lehti
C 46/31
Valitus, jonka Ruotsin kuningaskunta on tehnyt 5.12.2014 unionin yleisen tuomioistuimen (kahdeksas jaosto) asiassa T-306/12, Darius Nicolai Spirlea ja Mihaela Spirlea v. Euroopan komissio, 25.9.2014 antamasta tuomiosta
(Asia C-562/14 P)
(2015/C 046/37)
Oikeudenkäyntikieli: saksa
Asianosaiset
Valittaja: Ruotsin kuningaskunta (asiamies: C. Meyer-Seitz)
Muut osapuolet: Euroopan komissio, Darius Nicolai Spirlea ja Mihaela Spirlea, Tanskan kuningaskunta, Suomen tasavalta, Tšekin tasavalta, Espanjan kuningaskunta
Vaatimukset
Valittaja vaatii, että unionin tuomioistuin
—
kumoaa unionin yleisen tuomioistuimen 25.9.2014 asiassa T-306/12 antaman tuomion
—
kumoaa Euroopan komission 21.6.2012 tekemän päätöksen, jolla Spirlean puolisoilta on evätty oikeus tutustua pyydettyihin asiakirjoihin
—
velvoittaa Euroopan komission korvaamaan Ruotsin kuningaskunnan oikeudenkäyntikulut unionin tuomioistuimessa.
Oikeudelliset perusteet ja pääasialliset perustelut
Valittaja vetoaa valituksensa tueksi kolmeen valitusperusteeseen.
Ensimmäisessä valitusperusteessa katsotaan, että unionin yleinen tuomioistuin on tulkinnut Euroopan parlamentin, neuvoston ja komission asiakirjojen saamisesta yleisön tutustuttavaksi 30.5.2001 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 1049/2001 (1) (jäljempänä julkisuusasetus) 4 artiklan 2 kohdan kolmatta luetelmakohtaa virheellisesti katsoessaan, että komissio voi tutkintatoimien suojaa koskevaan poikkeukseen vedotessaan nojautua yleiseen olettamaan evätäkseen oikeuden tutustua EU Pilot -menettelyyn liittyviin asiakirjoihin sillä perusteella, että kyseinen menettely on jäsenyysvelvoitteiden noudattamatta jättämistä koskevan menettelyn mahdollista aloittamista edeltävä vaihe, ja katsoessaan, ettei komissio ole tehnyt oikeudellista virhettä tulkitessaan julkisuusasetuksen edellä mainittua säännöstä siten, että sillä on ollut oikeus evätä EU Pilot -menettelyyn liittyviin pyydettyihin asiakirjoihin tutustuminen tutkimatta asiakirjoja konkreettisesti ja asiakirjakohtaisesti.
Toisessa valitusperusteessa katsotaan, että unionin yleinen tuomioistuin on tulkinnut julkisuusasetuksen 4 artiklan 2 kohdan loppuosaa virheellisesti todetessaan, ettei komissio ole menetellyt virheellisesti katsoessaan, ettei julkisuusasetuksen 4 artiklan 2 kohdan loppuosassa tarkoitettua ylivoimaista yleistä etua ollut olemassa.
Kolmannessa valitusperusteessa vedotaan siihen, että unionin yleinen tuomioistuin on soveltanut unionin oikeutta virheellisesti katsoessaan, että SEUT 263 artiklaan perustuvalla kumoamiskanteella riitautetun toimen laillisuutta on myös julkisuusasetuksen nojalla nostetun kanteen yhteydessä arvioitava toimen toteuttamisen ajankohtana olemassa olleiden tosiseikkojen ja oikeudellisten seikkojen perusteella.
(1) EYVL L 145, s. 43.
Full & Egal Universal Law Academy